Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Oireilu saattaisi helpottaa, jos se maailma ei kaatuisikaan. Omat tunteet eivät aiheuta toiselle munankuorilla hiipimistä ja henkistä pakenemista eikä hänelle itselleen jäätävää lisähäpeää."

Kun sen terapian tavoite on se tunnesäätely ja vakauttaminen aluksi. Terapiamaailma on eri kuin reaalimaailma. Työkseen terapeutti voi vastaanottaa ja neuvoa ja rajoittaakin tarvittaessa, mutta oikeasti tuommoinen kuormittaa myös lääkäreitä ja terapeutteja. Saati läheistä.

Se häpeä on juuri viesti siitä, että on toiminut väärin. Tuon kaiken takia olisi syytä arvioida tilanne hoitoon ohjanneella psykiatrilla yhdessä.

Ei. Syyllisyys on merkki siitä, että tietää tehneensä väärin. Häpeä on traumalaosen olemisen osa, kattaa kaiken hänen perustavanlaatuisen kelvottomuutensa, mikä on syynä sille, ettei kukaan rakasta häntä.

Kyllähän syyllisyyttäkin voin tuntea ihan samalla tavalla ilman oikeaa syytä, syyllistyy asioista, joista ei pitäisi, syyllistyy toisten tekemisistä, syyllistyy valtavasti pikkujutuista jne.