Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä juttu, suosittelen!

Sairaalasta saa alushousuiksi verkkohousut, tai sitten voi olla sairaalapyjamassa kommandona. Kuka nyt mistäkin tykkää, mutta itse pidän mieluiten kuukautisten aikana tampoonia tai tiettyä sidemerkkiä, sairaalan valikoima on "se halpa ja paksu".

Sairaalasta saa melkein kaikkia lääkkeitä, mutta tietyt silmätipat ja astmalääkkeet (myös uusimmat diabeteslääkkeet ) on hyvä olla mukana. Ehkäisypillereitä ei sairaalasta löydy. Eikä ryppyrasvoja. Sairaalan sisäilma on kuiva, jotain Decubalia saa kun pyytää.

Sairaalassa ei tarvitse nähdä nälkää (joskus joutuu paastoamaan hoidon takia), mutta jos nyt tykkää herkuista tai välipaloista, niin pientä naposteltavaa kannattaa pakata mukaan. Omista lääkkeistä ja syömisistä pitää sitten informoida hoitajaa (etukäteen), niin ei tule ongelmia.

Varsinkaan eristyshuoneeseen ei anneta potilaalle mitään ylimääräistä, eikä potilaan kännykkää viedä käytävän latauskaappiin, koska se on ns. saastunut. Jos tarvitsee soittaa omaiselle, se hoituu munigripissä olevalla potilaspuhelimella, mikäli omasta puhelimesta on akku loppu. Myöskään joka paikalle ei ole telkkaria, niin toimiva kännykkä/tabletti on ihan jees. Tai kirja. Aika voi nimittäin käydä pitkäksi. Jos on useamman hlön kanssa samassa huoneessa, kuulokkeet on potilaan kallein aarre. Niitä ei saa sairaalasta.

Sairaalasta kyllä todellakin saa kaiken PAKOLLISEN, mutta jos tietää olevansa vähän kermap**se, niin oman mukavuuden vuoksi voi ennakoida. Jäätävässä päänsäryssä tms ei ehkä huvita alkaa pakkailla.

Terkuin, sairaanhoitaja.

Näin on. Ja en edelleenkään aio säilyttää iPadia, välipaloja ja silmätippoja ym kamppeita kassissa valmiiksi pakattuna, vaan jos tarve tulee, pyydän jotakuta hakemaan kamat kaupasta/kotoani.

Niin. Mutta monella kun ei ole edes sitä yhtä joka voisi tuoda ne tavarat. Minä olen yksi heistä. Ja viime vuonna jouduin kaksi kertaa lanssilla sairaalaan, tokalla kerralla olinkin sisällä pari viikkoa. Oli kassi pakattuna valmiiksi minkä sitten kirjaimellisesti puolikuolleena nappasin mukaan ja ambulanssimiehet taluttivat autoon sisälle. Jos en olisi ottanut tavaroitani, olisi parisen viikkoa ollut tukala. Muuten, kaikkia lääkkeitäkään ei sairaalasta saa joten reseptilääkkeet mukaan(tämä oli yllätys) Meteli oli järkyttävä missä itse oleskelin joten omat korvatulpat mukana. Huoneessa oli jäätävän kylmää(talviaika) eikä ne sairaalavaatteet lämmittäneet paljoa. 

Typerää naureskella niille jotka joutuvat miettimään näitä asioita, yksin asuessaan. Voi kun minullakin olisi puoliso, perhe, läheisiä ystäviä joka auttaisi asiassa. 

Asun minäkin yksin, ei ole perhettä. Tiukassa paikassa olen saanut apua työkaverilta, naapurilta ja tuntemattomiltakin. Ihmissuhteet tuovat minulle paremmin turvaa kuin pakatut kassit.

Mutta jos ei ole niitä luotettavia naapureita, työkavereita, tuntemattomiakaan..

Tuntuu että osalle on todella vaikea uskoa että täältäkin löytyy täysin "turvattomia" ihmisiä. 

Itse olen keski-ikäinen nainen ilman mitään turvaverkkoa. ahdistavaa. 

Tuossa tilanteessa suosittelen sitä reppua ja jonkinlaista kotivaraa ruokineen, käyttöhyödykkeineen ja lääkkeineen. Jos joutuu sairaalaan ja kun sieltä pääsee pois, on kotona odottamassa ruokaa ja juomaa. Ehkä muutama pakasteateria jotain keittoa vaikka, ja pullaa. Ohis