Vierailija kirjoitti:

Mä lähtisin nyt ensin miettimään ihan muita asioita kuin sun painoa. Olet pariin otteeseem ketjussa puhunut surullisuudesta ja sanonut, että joka päivä tulee jotain surua tai harmitusta. Nehän ne sinua ajaa syömään.

Mistä nämä tulee? Onko ne jotain isoja asioita, vai onko sulta elämänilo hukassa niin, että pienetkin asiat tuntuvat isoilta vastoinkäymisiltä?

Onko jotain mitä voit tehdä, jos ne ovat jotakn konkreettisia asioita? Esimerkiksi jos on huono olla töissä, voitko puhua pomolle/työsuojeluvaltuutetulle tms? Tai jos kotona on ankeaa, voitko piristää kotiasi jollain?

Teetkö itsellesi mielekkäitä asioita vapaa-ajallasi? Onko sinulla harrastuksia, kntohimon kohteita jotka on toteuttamatta ja joita voisit nyt alkaa toteuttaa?

Näistä lähtisin ensin ja vasta kun olet saanut elämään iloa, voit olla tarpeeksi vahva tekemään muita muutoksia. Tai sitten ne muutokset tulevat siinä sivussa kun muut asiat kohenevat.

Tsemppiä!

Lopulta ihan tyhjänpäiväisiä asioita, joista hermostun nykyään helposti.

Parina viikkona huomasin, kun mietin omaa oksetavaa ulkonäköäni, niin kaikki pienet asiat muuttui kärpäsestå härkäseksi, esim lapsi jättänyt astiat pöydälle, kengät keskelle eteistä, mies täyttävämättä tiskikoneen. Itku ja raivo päällä uhriuduin, siivosin ja aloitin syömään.

Olo parani.

Jos en Mieti painoani, niin olen onnellinen. Kunnes joku kommentoi lihavuuttani. Sitten menee suruksi ja syömiseksi

Ap