Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä varmaan jokseenkin asian tiedostin jo silloin kun aloin palstalla pyörimään viitisen vuotta sitten. Ihan viimeisten vuosien aikana se on kuitenkin iskenyt kasvoille suht lujaakin, että miten helkkarin paljon on seksuaalikehitystä jäljessä, ja miten vaikeaa on enää ottaa itseään niskasta kiinni ja pakottaa itsensä siihen tilanteeseen, että olisikin naisen kanssa alasti soheltamassa seksiä ensimmäisen kerran, kun se nainen on kuitenkin jos hyvinkin suurella todennäköisyydellä paljon kokeneempi ja osaa odottaa ja olettaa, että mies saa jotain aikaankin. Olen kuitenkin jo siinä iässä missä normaalit ihmiset alkavat suunnittelemaan lasten hankkimista sen kumppanin kanssa, ja minä en ole edes ensisuudelmaa kokenut. Kuinka moni nainen ihan rehellisesti sellaisen miehen kanssa olisi? 

Tavallaan asian kanssa on oppinut elämään, ja sinällään on jo varautunut kohtaloonsa jäädä yksin, mutta ei se sitä poista, että kyllä minäkin seurustella tahtoisin mikäli sopiva nainen joskus vastaan tulisi. Mutta kun ei ole tullut. Tai varmaan sopivia naisia on ollutkin, mutta minä en ole ollut heille sopiva. Alkuun se tuntui ihan helskatin pahalta kun tajusi mistä kaikesta jää paitsi, nykyään vaan välistä ahdistaa se ajatus, että kukaan tuskin koskaan tulee minusta pitämään niin paljoa. Lapsien saaminen oli silloin "nuorempana" haaveissa, mutta nykyään se tuntuu jo todella kaukaiselta haaveelta, ja olisin suorastaan pakahtua ilosta jos saisi edes kummilapsen joskus.

Terveisin Naispelko27

Älä keskity siihen mitä sinulla ei ole, vaan siihen hyvään mitä sinulla on ja mitä haluat saavasi.