Minulla meni ensimmäiset 40 vuotta elämästäni taistellessa vaikean maanis-depressiivisyyden kanssa ja yrittäen pitää itsensä hengissä. 

Jostain syystä meille mielipuolille luoja usein suonut erikoisen viehättävän ulkomuodon joten olisi saanut melkein minkälaisen miehen tahansa, ainakin vähäksi aikaa ja varmasti pidemmäksikin mutta kun tunne-elämä oli mitä oli tai sitä ei oikeastaan ollut kuin jonain sekamuotona niin miten olla suhteessa missä ei tunne mitään toista kohtaan. 

Ja tajusin jo lapsena että minun ainoa toivoni on äärimmäinen rehellisyys selvitä näistä pimeyden voimista, joten mikään feikki-liitto ei tullut kyseeseen. 

Nyt sitten pystyisinkin varmasti jo pitkään parisuhteeseen, koska pystyn sanoittamaan toiselle että mikä vaihe on menossa, enkä ole enää niin peloissani siitä kaikesta mitä tämä ominaisuus tuo eteen, ja minulla on tervehtynyt tunne-elämä siten että pystyn oikeasti jopa tuntemaan lämpimiä ja ihastumisen tunteita miestä kohtaan. Olisi kiva päästä testaamaan kuinka pitkäaikaisia ja pysyviä ne voisivatkaan olla.