Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

46v ja elämä edessä kirjoitti:

Hehe.. Nelikymppiset itkee elämäänsä, kun sitä on vielä toinen mokoma vähintään edessä. Terapiaa kaikille.

41v on 25v työvuotta jäljellä. Eli vuosia kun olet vielä kohtuu hyväkuntoinen. On tyhmää miettiä kuinka vanhaksi voisi elää. Laskepa mieluummin kuinka paljon on hyviä vuosia kun olet vielä kunnossa.

70v olet jo vanhus kaikilla mittareilla. Eli hyvää elämää on jäljellä 25v. Mä en anna arvoa eläkevuosille. Mitä iloa on vanhaksi elämisestä kun olet raihnainen köyhä vanhus? Ei musta ole ollenkaan paha kohtalo jos kuolee kohta eläkkeelle jäätyä.

Näitä on ollut ja aina voivotellaan kuinka se ei kerinnyt nauttia eläkkeestä. Siis nauttia mistä? Siitä kuinka toimintakykysi rapistuu iän myötä. Aina iloitaan kuinka elinaika on kasvanut. Mieluummin kuolisi 70v kuin eläisi 80v. Ei elämä jossain palvelutalossa vaikka kaikki olisi siellä kunnossa ole elämisen arvoista. Pelkkä kuoleman odotushuone.

Myös ihmisten toimintakyky säilyy pidempään, samalla kun elinikä pitenee. Vanhuuden terveyteen ja toimintakykyyn voi vaikuttaa paljon itse, seitsemänkymppinen voi olla varsin hyväkuntoinen. Toki tämä on yksilöllistäkin, jos joku haluaa kuolla nopeasti eläkkeelle päästyään ja asenne elämään on kaikinpuolin negatiivinen jo nelikymppisenä, niin ei elämä hyvää silloin tietenkään ole.

Mulla on positiivinen asenne elämään mitä nyt elän nelikymppisenä mutta en näe arvoa vanhuus vuosilla. Vanhuudessa ei ole mitään hyvää eikä vanhaksi elämisessä. Joku nuori voi oelä toivoa elävänsä 100v mutta nelikymppinen tietää jo totuuden pitkän iän "onnesta".