Mulla on juuri tuo diagnoosi. Muutama vuosi oli suunnan hakemista elämälle, mutta nyt menee hyvin. Olen töissä osa-aikaisesti ja opiskelen yliopistossa. Työ on ihan unelmatyötä itselleni: itsenäistä ja sopivassa määrin sosiaalisia kohtaamisia. Olen aikaisemmin ollut kassalla töissä, mutta tällaiselle sosiaalisten tilanteiden jännittäjälle se ei sopinut lainkaan. Kohtalotovereille: elämä alkaa sujua, kun noudattaa hoitotahon ohjeita ja yrittää olla stressaamatta turhasta.