Minä ehkä olisin toivonut, että vanhempani olisivat saaneet minut hiukan vanhempina, ehkä 5-10 vuotta vanhempina olisi riittänyt. Äitini oli 22v ja isäni 24v. Olivat ihan hyviä vanhempia mutta työelämä ja ura vasta aluillaan. Koko lapsuus oli kitkuttamista. Jos jotakin kivaa sain, kuulin siitä pitkään ja aina piti olla kiitollinen tai vanhemmat rupesivat marttyyreiksi.

Kun vihdoin heillä olisi ollut rahaa ja minä olin teini-ikäinen, niin tuli 90-luvun lama, isän firma kaatui enkä saanut mitään tukea opintoihini. Itse sitten päätin, että omat lapseni hankin vasta, kun olen vakavarainen ja urasuunnitelmatkin selvät. Sain lapseni yli kolmikymppisenä, ja nyt toki vanhemmillani onkin rahaa työntää lapsilleni. Ärsyttää, kun niin on minullakin, kun olen asiat suunnitellut niin.