Mä olen tehnyt lapset nuorena ja kyllä mä ainakin näin nelikymppisenä mietin kuinka ihana olisi matkustella vanhempien ja lasten kanssa, tehdä kaikkea kivaa, olla osallisina toistemme elämässä. Mulla on paljon kavereita, joilla on nuorempia vanhempia ja heidän kanssaan todella ihanaa ja jopa isommat lastenlapset nautittavat heidän seurastaan.
Omat vanhemmat ovat katkeria ja vanhoja. Ikinä eivät ole luoneet kunnollista ja lämmintä suhdetta mun lapsiin. Ostivat meistä tosi kaukana mökin ja valittavat kuinka eivät enää jaksa siellä tehdä mitään ja painostavat ja syyllistävät meitä, kun ei mennä sinne lomalle. Ja se loma on siis pelkkää remonttia. Ei puhettakaan, että siellä voisi tehdä jotain kivaa. Ei, mökki on kamala työmaa missä ei ole aikaa lepäillä. He ovat sitä ikäluokkaa ketkä parsivat sukat, pitävät pihan kunnossa ettei kukaan vain luule heidän olevan laiskoja ja vaihtavat autoa joka toinen vuosi ettei kukaan luule heidän olevan köyhiä, eikä minnekään ulkomaille voi lähteä hömpöttelemään ja tuhlaamaan rahoja ja saamaan ties mitä tauteja.
Meillä on myös mökki eikä se ole kenenkään työmaa. Omat lapset viihtyvät siellä, matkustellaan ja nautitaan elämästä. Odotan innolla lapsenlapsia, haluan olla ihana mummo kenen syliin voi tulla milloin vain ja tehdä kaikenlaista kivaa leipomisesta matkusteluun. Voin tietenkin sairastua nuoresta iästä huolimatta ja kaikki jää vain haaveeksi, mutta sille ei voi sitten mitään.
Eli haluatko sinä nyt, että vanhempasi olisivat syntyneet myöhemmin, että he olisivat nuorempia, vai että itse olisit syntynyt jo 60-luvulla, että olisit vanhempi.
Haluaisin vanhempieni olevan nuorempia. Että osaisivat nauttia elämästä, jaksaisivat tehdä kaikenlaista mikä virkistäisi heidän elämäänsä.
Ja sinä murehdit heidän puolestaan? Miksi? Mistä tiedät, että he eivät tee asioita joista nauttivat? Minun raihnainen 88-vuotias mummonikin tekee, vaikka on lonkat ja polvet sekä olkapäät leikattu, on välilevyn pullistumaa selässä, on silmänpainetautia molemmissa silmissä ja näkö melkein mennyt, on verenpainetautia ja sydämen vajaatoimintaa. Silti hänkin tekee edelleen asioita joista nauttii. Toki olisi mukavaa, jos hän olisi paremmassa kunnossa ja eläisi tyyliin ikuisesti, mutta me kaikki vanhenemme ja rapistumme. Meidän kaikkien tulevaisuus on tuossa. Kukaan meistä ei elä ikuisesti ja vanhene ilman kipuja. Se on edessä aina, ellei kuole ennen keski-ikää.
Ja sinä murehdit heidän puolestaan? Miksi? Mistä tiedät, että he eivät tee asioita joista nauttivat? Minun raihnainen 88-vuotias mummonikin tekee, vaikka on lonkat ja polvet sekä olkapäät leikattu, on välilevyn pullistumaa selässä, on silmänpainetautia molemmissa silmissä ja näkö melkein mennyt, on verenpainetautia ja sydämen vajaatoimintaa. Silti hänkin tekee edelleen asioita joista nauttii. Toki olisi mukavaa, jos hän olisi paremmassa kunnossa ja eläisi tyyliin ikuisesti, mutta me kaikki vanhenemme ja rapistumme. Meidän kaikkien tulevaisuus on tuossa. Kukaan meistä ei elä ikuisesti ja vanhene ilman kipuja. Se on edessä aina, ellei kuole ennen keski-ikää.