Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme riitelyä täällä taas... Taattua AVtä :).

Olen samaa mieltä molempien kiistapukarien kanssa - kyllä, pitää olla myös itse aktiivinen, mutta kyllä, on myös ihmisiä joiden yksinkertaisesti on vaikea saada kavereita (vaikka olisivat hyviä tyyppejä).

Täällä on ehdotettu todella epäkäytännöllisiä ja epätodennäköisiä paikkoja ystävien saamiseen. Martat? Sori mutta kaksi- tai kolmekymppinenkään ei sieltä mitään sydänystäviä tule löytämään. Kyllä tällaisista vinkeistä saa sanoa, että tämä ei ole realistinen ehdotus, eikä siitä tarvitse suuttua.

Mutta juu totta kai, joutuuhan sitä menemään ihmisten ilmoille jos haluaa uusiin tyyppeihin tutustua. Ehkä sitä kuitenkin kannattaa ajatella sen kautta, että mitä oikeasti haluaa esim. alkaa harrastaa? Eikä niin että menen maanantaina judoon, tiistaina taidekerhoon, keskiviikkona jumppaan, torstaina pitsinnypläykseen, perjantaina kalliokiipeilyyn, lauantaina baariin ja sunnuntaina kirkkoon - jos mikään noista ei oikeasti huvita.

Jos menee harrastuksiin vain olemaan tyrkylle kaverimielessä, todennäköisesti ei tule onnistumaan. Tuloksena on vain sama yksinäisyyden tunne siellä harrastusporukan keskellä, kun muut ovat tunteneet toisensa jo vuosia (ja kenties haistavat epätoivon, kun ei kyseinen aktiviteetti oikeasti edes inspiroi)...

Juuri näin, mikään ei kiinnosta, mutta muiden pitäisi olla kiinnostuneita hänestä. Mikä tekee kiinnostavan ihmisestä, jota mikään ei kiinnosta? Ei mikään.

Martoissa on erilaisia piirejä, on mm Anarkistimartat, joissa keski-ikä ei ole 60 v ja harrastus sukankudonta. Mutta arvaan jo, ei kiinnosta.

Minusta tuollainen ihminen jää syystä yksin, jos ei mikään kiinnosta, ja heti pitäisi päästä sisäpiiriin kuitenkin. Miksi sinne sisäpiiriin pitää päästä, ellei koko harrastus kiinnosta? Mitä annettavaa on kenellekään? Ai niin, eihän siitä ole kyse, vaan siitä että saa kuulijoita omille jutuilleen. Jotka ovat yleensä tosi kiinnostavia kaikilla niillä, joita itseä ei mikään kiinnosta. Eiku....

Taas ymmärretään tahallaan väärin - eihän kyse ole ollenkaan siitä ettei mikään kiinnostaisi. Nimenomaan pitää etsiä se juttu mikä itseä kiinnostaa. Henkilökohtaisesti siis harrastan juttuja, joista tykkään ja olen löytänyt muutaman kaverinkin. Ja sehän oli koko pointti, ettei mihinkään kaveripiiriin kannata lähteä "tunkemaan", jos ei edes kyseinen harrastus (tai mikä onkin) kiinnosta. Ne kaverit löytyvät parhaiten luonnollisesti, usein kun on jotain yhteistä.

Sinä varmaan olet se rautaisella itsetunnolla varustettu ekstrovertti, joka menee kaupungin tanhuiltaan ilman paria, etkä tunne oloasi lainkaan epämukavaksi kun seisot ja tanssit siellä viikosta toiseen yksin? Kuinka monta viikkoa jaksaisit käydä? Kun yrität jutella siellä olevien kanssa ja kysellä heiltä harrastuksesta tai paikkakunnan muista menoista tai heistä itsestään, ja he hymähtävät ja kääntävät selkänsä? Hienoa, hyvä sinulle. Mutta monille muille tuo ei ole mukava kokemus, nimimerkillä kokemusta on (tosin harrastus ei ollut tanhu).