Toi isovanhemmuudesta jauhaminen on täysin turhaa. Omat vanhempani olleet jo vuosia haudassa ja hyvimpä nuo lapset voivat silti ja vielä on yksi tuloillaankin. Ei voi/kannatta jättää elämättä ja kokematta siinä pelossa että mitäs jos joku kuolee. Kyllä me kaikki tästä kuollaan ennemmin tai myöhemmin, ei sitä kannata etukäteen murehtia.

Mitä tulee siihen että vanhemmat 60 vuotiaita lapsen ylioppilasjuhlissa, mitä sitten? Onko 60 jotenkin häpeällinen ikä? Olisiko 50 kunnioitettavampi? Katuuko se 60 vuotias siinä lapsensa juhlassa että tuli toikin tehtyä?

Mun mielestä kannattaa elää tätä päivää ja ottaa haasteet vastaan siinä järjestyksessä kuin ne tulee. Haasteita tulee joka tapauksessa kaikille, oli lapsia tai ei.