Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan sellaisen talvisen illan, kun makasimme selällään naapurin likan kanssa, ja teimme enkelin kuviota puhtaaseen valkoiseen lumihankeen. Oli ihana katsella kirkkaita tähtiä tummansiniseltä iltataivaalta maaten seljällään lumihangessa, ja haaveilla vaikka mistä, ja silloin tällöin tähdet lentelivät toistensa luo, jolloin toivoimme ääneti jotain ajatuksissamme, ja siitä ei saanut kertoa toiselle mitään ääneen, jotta toive myös toteutuisi. Ei sen puoleen minun toiveeni kylläkin on toteutunutkin prismalleen, kuten silloin pienenä tyttönä toivoinkin siellä lumihangessa ystävän kanssa vieretysten haaveksien katsellen taivaan tähtiä. Muistan vieläkin myös itserakentamissa lumimajoissa leikkimme ja sen puhtaan, raikkaan talvisään ilman tuoksu on jäänyt hajumuistona mieleen. Lunta oli noin parin metrin verran kotipihoillamme, niin oli helppoa rakentaa maja, kun ei tarvinnut kuin kaivaa huoneiston pohja käytävineen, ja pyöritellä lumiseinämien päälle lumipalloista seinää ja jättää ikkkunaluukut, joiden alapuolelle lumesta rakensimme ikkunalaudat ja siihen sitten pätkä Havin valkoista kruunukynttilää palamaan illan hämärtyessä - oli todellakin satumaisen tunnelmallista.

Lapsuuden muistot kantavat aina kauas...

Vai että pari metriä lunta :) Missähän maassa sinä olet lapsuutesi viettänyt. Sitäpaitsi niille "lumimajoille" on ihan oma nimikin olemassa, ne on lumilinnoja ;)

t: toinen 60-luvun lapsi

No ne lumilinnathan rakennettiin siihen läjään, mihin vanhemmat kolasi pihan lumet. Kyllä ne oli parimetrisiä.

t. kolmas 60-lukulainen

Me kylläkin naapurin likan kanssa ja hänen veljensä avustuksella rakensimme lumisen majamme ihan suoraan takapihalle lumihankeen, eikä mihinkään pihalumien keräyskasaan. Niissä tosin leikittiin "vuorten kuningas/kuningatar -valloitusleikkejä isommallakin naapurien lasten porukalla.

Ap.