Tarina voi tuntua omituiselta, mutta itse huomasin, kun tulin ulkomaankomennukselta, että se voi olla enemmänkin haitta kuin hyöty. Verkostot kotimaassa olivat jääneet ei nyt ihan luomatta vaan retuperälle, ja osalla kavereistakin oli vähän sellainen kyräilevä asenne, että nyt toi luulee olevansa jotain ja lesoilee noilla ulkomaankokemuksillaan. Sitten kun taas ulkomailla oli saanut hyvää palautetta ja edennyt, niin oli ehkä tullut vauhtisokeus, että täälläkin pidettäisiin hyvänä kandidaattina.
Suomalaisilla on vähän sellainen asenne usein, että ei saa erota joukosta mitenkään, eikä varsinkaan esittää millään tavalla olevansa jotenkin erilainen, vaikkapa vain ihan sillä, että on ollut ulkomailla. Kateus on tällä kansalla ehtymätön luonnonvara, jos sen saisi tuotteistettua, niin oltaisiin yhtä rikkaita kuin norjalaiset. Ja edes rekryajat eivät ehkä ole siltä turvassa. Mutta vieläkin pahempi asia on kyllä verkostojen huono kunto. Sitä kautta nykyään saa töitä.
Tyypin olisi kyllä kannattanut tyytyä alemman tasoiseen tehtävään, niin minäkin aikoinani tein, vaikka ajat silloin olivat paljon paremmat.
Nuorten kohdalla ulkomaankokemusta odotetaan ja he tuovat sitä rekrytointitilanteissa avoimesti esille.
Se, että on ollut opiskelijavaihdossa ulkomailla, traineeohjelmassa tai parin vuoden pyrähdyksellä ei ole ihan verrannollinen tähän mitä jutussa on esitetty. Nuorilla on yleensä myös parempi käsitys omasta osaamisestaan ja asemastaan työmarkkinoilla, eivätkä ole yhtä fakkiutuneita johonkin tiettyyn tehtävä- tai palkkatasoon.
Se, että on ollut opiskelijavaihdossa ulkomailla, traineeohjelmassa tai parin vuoden pyrähdyksellä ei ole ihan verrannollinen tähän mitä jutussa on esitetty. Nuorilla on yleensä myös parempi käsitys omasta osaamisestaan ja asemastaan työmarkkinoilla, eivätkä ole yhtä fakkiutuneita johonkin tiettyyn tehtävä- tai palkkatasoon.