Näen nalkuttamisen ja normaalin kommunikoinnin eron aika selvästi, mutta mun mies ei näe eroa.

Minun kommunikointi:

"Voisitko viedä roskat?" Mies kuulee, mutta ei vie. Odotan jonkin aikaa, esim. puoli tuntia. Sitten kysyn: "Voitko viedä roskat vielä tänään? Ne haisee pahalta eikä pussi mahdu enää kaappiin." Mies lupaa, mutta ei vie. Sanon jonkin ajan päästä kolmannen kerran: "Ne roskat, voitko viedä?" ja mies tiuskaisee "Joo joo, jos lopetat tuon nalkuttamisen."

Nalkuttajan kommunikointi:

"Vie roskat!" Sanottu komentaen, kumppani ei toimi. Menee kaksi minuuttia, nalkuttaja korottaa ääntään: "Etkö kuullut kun sanoin, vie heti ne he***tin roskat niinkuin olis jo!" Kumppani ei vie, nalkuttaja ei odota, vaan huutaa: "Sinä s**tanan vetelys ja p*skakasa, etkö osaa noin yksinkertaista asiaa hoitaa, minunko pitää kaikki, ei kukaan voi olla niin r*tardi, ettei saa yhtä roskapussia ulos, voi j**alauta!"

Eli sävy ei todellakaan ole pyytävä, saati keskusteleva, vaan komenteleva ja alentuva heti alusta alkaen. Nalkuttaja on tottunut siihen, ettei hänen pyyntöjään kuitenkaan kuunnella, joten aloittaa täyslaidallisella heti. Ja ihmettelee sitten, miksei normaalipuhe tehoa (eikä nalkutuskaan).

Maria Hintikan listassa oli aika paljon pikkumaisia nalkutuksen aiheita. Vähättelevä ammattinalkuttaja ei tyydy napisemaan vain siitä, että joutuu tekemään kotityöt itse. Hän arvostelee ja vähättelee puolisonsa tapaa olla olemassa. Hän seisoo väärin, hengittää väärin, nukkuu ja herää väärin, istuu väärin, ajaa autoa väärin ja ennen kaikkea puhuu  väärin. Hänessä ei ole mitään hyvää, vaan kaikki pitäisi muuttaa.

Yleensä ammattinalkuttajan puolisossa ei ole muuta vikaa kuin se, että hän on kestänyt hirviökumppaniaan liian kauan. Nalkuttajan ongelma on puhtaasti hänen oman päänsä sisällä. Hän on tyytymätön elämäänsä ja purkaa sen kumppaniinsa. Hän ei osaa muuta tapaa. Hän saattaisi tarvita mielenterveytensä ja parisuhteensa hoitamiseen pikaista apua.