Alkuperäisen huolen ymmärrän täysin, itse en koskaan suostuisi muuttamaan tietyn väliajoin. Lapset ovat meidän perheessä se jonka ehdoilla NYT eletään, kymmenenn vuoden kuluttua lapset ovat kenties lentäneet pesästään ja me saadaan taas miettiä omaa URAA.

Kyllä perheen perustaessa pitää osata luopua tietyistä asioista ja antaa lapsille turvallinen ja pysyvä kasvuympäristö, se on mielestäni kaiken a ja o. Olipa kyseessä sitten upseeri tai muu ammatti. Kyllä näitä perheitä on tavattu jossa miestä kumarretaan koskan hän on se ja se ammatiltaan, itse en voi sietää tämmöistä, mikä voi olla tärkeämpää lapsen kehitykselle kuin tasainen hyvä lapsuus?

Mutta kukin tyylillään, ihana kuitenkin huomata että alkuperäinen ajattelee selvästi lapsiaan eikä kumartele jonkun ammattiryhmän edessä kuten tämä toinen upseerin vaimo, huh!

Meillä mies korkeassa asemassa mutta " alentui" perheensä vuoksi ja jatkaa uraa sitten myöhemmin. kaikki olemme hyvin tyytyväisiä tilanteeseen =) Näinkin siis voi olla.