koko peruskoulun olin priimusoppilas, kunnes väsyin siihen, että menestymistäni pidettiin itsestäänselvyytenä. Väsyin siihen, että kukaan ei iloinnut yseistä ja kympeistä mutta huonoja numeroita (kasia huonompaa ei tullut) ihmeteltiin. Ei minua painostettu mutta asenne oli se, että tottakai minä osaan ja pärjään.



Sitten en lukiossa enää jaksanut lukea samaan tahtiin. Toki taso pysyi edelleen hyvänä mutta en jaksanut opiskella, kuten aiemmin.



Lisäksi kuvioihin tuli oma kasvu naisena/poikaystävät jne.



No nyt olen hyvin menestynyt, ei se peruskoulu paljoa sanele. Toki, jos pyrkii jonnekin korkean keskiarvon kouluun, kannattaa satsata viimeiseen vuoteen. Mutta opiskelu lukion jälkeen vasta sanelee sen mitä ihmisestä tulee.



Eli summa summarum, tarjoa enemmän tukea loppurutistukseen lapsellesi!! Ei keppiä vaan porkkanaa.