Inhan kuuloisia sairauskokemuksia lasten kanssa teillä. Ja voin kertoa, että niin täälläkin: Mä alan olla melko piipussa, kun TAAS viikko sitten esikoinen tuli 40 asteen kuumeeseen, ja nyt kuopus on valvottanut neljä yötä tautisena - ja samaan aikaan iski esikoiselle jokin " mä en halua nukkua" -pirulainen: Niin päiväunet, yöunille nukahtaminen kuin itse yöt ovat olleet syvältä. TODELLA syvältä. Milloin kuopus ei hillu, herättää sen hömpötyksellään esikoinen. On kuopuksen vuoro rillutella. Ja kun kuopus rauhoittuu, on esikoinen yllättäen pissannut sänkyynsä tms. AAAAA!!!! Kun tätä mannaa alkaa kasaantua hiukkasen enemmän putkeen, on kyllä oma olo kuin tyhjiin väännetyn rievun. Nytkin kuopus tinttaa tuossa Panadol-supon tuomin uusin voimin. Jos ei helpota, huomisaamusta terveyskeskukseen. Blaah!

Tukivyöstä: Esikoisella ostin samaisen Anitan vyön, mutta aiheuttaa supistelua ja ahdistaa, joten en voi käyttää. Vaan eipä noita pirullisia selkähermosärkytjä ole esikoisen jälkeen edes ilmaantunut, joten pärjään ilmankin.

Ja syntymägallup: Esikoinen rv 40+6, 3760g ja 51cm, poika (sykkeet aina 150-140). Kesto 20h ja rapiat, päättyi imukuppiin. Kuopus rv 42+1, 4690g ja 53cm, tyttö (sykkeet aina 120-130). Kesto 15h 30 min, päättyi imukuppiin sekin lysti. Nyt synnytystapa-arviointiin ja sitä ennen synnärille juttelemaan peloista.

Ja 30.4 sokerirasitustestiin juuri kuopuksen koon vuoksi, en ole ylipainoinen eikä sokereissa koskaan mitään poikkeavaa.

Hmmm, jotain kyseltiin vielä... Sitä energiaa ei ole vieläkään ilmennyt, kun huippaa ja heikottaa (nää paineet kun on matalat, 86/52) eikä saa levätä edes saamari yöllä sitä minimiä (olenkin melko voipunut, mutta hertsu pakkaus tätä nykyä!). Kuitnekin, kun tässä sisäpäiviä on jouduttu sairasteluiden takia pitämään, olen tehnyt Suuria Järjestelyjä lastenhuoneessa: Molemmat muksut " nukkuvat" (eli kiekuvat) nyt siellä, ja hyllyjä tarttis ostaa, vaatteita olen järjestellyt ja pannut syrjään ah, niin hellusia tylleröiden vaatteita, joita olisi yllin kyllin tällekin tulokkaalle. Vaan puepa nyt pieni mies vaaleanpunaiseen kukkahörhelöön! No, näytti noita pojanvaatteitakin olevan aimo määrä.

Ja päivän iloinen edistysaskel: Pieni suloinen uhmaikäisemme sai vielä sunnuntaina kaameita raivareita pyörälläajoa opetellessaan, vaan tänään idolinsa KUMMIN knassa ulkoillessaan hiffasi jutun ja tuli nytkin isukin kanssa Prismasta, jonne oli kuulemma tpolkenut tosi hiensoti. MAhtavaa! Eivät aina taida äidit ja isät olla parhaita opettajia!



Palaan perheen pariin, vaikken totta puhuen jaksaisi!



Terveisin karmean epäkiitollinen äiti Vitanova rv 24+3