En jaksa nyt vihdoin koneelle ehtiessäni ruveta etsimään eilisen pinoa ja jonkun imetysintoilua vaan totean vain,e ttä eiköhän kukin saa pysymään oman lapsensa hengissä itse parhaaksi katsomallaan tavalla. Esikoiselle rupesin onneksi antamaan vellejä, kun ukkeli oli runsas nelikuinen: usein varsinkaan pojille ei meidän silloisen mahtavan neuvolantädin mukaan hiukan litkuksi muuttunut tissimatio enää riitä, kun kroppa vaatii tuhdimpaa tuotetta. Vaikka tissini suihkusivat kaarella, poika tuli tyytyväiseksi vasta vellittelyn aloitettuamme. Eli se siittä. Ja ihan hyvin on voinut, vaikka näin karmean tempun hälle varhaisessa vaiheessa teinkin!

Tällä joulukuun, tai itse asiassa tammikuun, typyllämme, on taas ollut vaihteeksi tiheä imu päällä muutaman päivän, ja vasta tänä yönä lysti hellitti. Mimmi ei kuitnekaan ole painoaan nostattanut mitenkään ältsisti, kun oli jo tuota lähtöpainoakin ihan riittämiin, eli plussakäyrillä yhä mennään (2-kk-nlassa 5670g ja 58,5cm).

EN ole valitettavasti kovin ehtinyt seikkailla koneella, kun on ollut jos jonkinmoista tapahtumaa ja hyörinää. Nyt nää ilmat ovat niin mahtavia, että pyrin viettämään suurimman osan päivästä ulkosalla lapsukaisten kanssa, tulee uskomattoman upea fiilis kävellessä Vaasan merenrantoja arskan helottaessa meren jäältäkin, jolla ihmiset hiihtelevät, kisaavat koiriensa kanssa tai vain ottavat aurinkoa.

Alma on tosi hauska pakkaus, juttelee jo kovasti, naurahtelee ja osoittaa mieltään. Tytössä tuntuu olevan näyttelijäsukumme luonnetta, sellaista tietynlaista luontaista ärjyvoimaa ja tsemppiä. Herkkis meidän perheessä tuntuukin olevan tuo isoveljensä, joka on oppinut meiltä, että Almalle puhutaan korkealta ja kujerrellen. on jotenkin huvittava seurata, miten takkutukkainen velipoika kujertelee ja kertoo maailman mahtavimmasta aiheesta rakasteltulle siskolleen - imureista - , kun taas sisko tuijottaa veljeään totisena silmät salamoiden ja suu arvioivalla mutrulla. Toinen koettaa tehdä parhaansa pussaillen ja silitellen, vaan pieni pippuri sitterissä ei tunnu kovin arvostavan tätä kommunikaatiota!

Kummallista muuten, miten toisen lapsen syntymä ei olekaan ollut niin raskasta kuin kuvittelin: tiheät yöimetyksetkään eivät saa meikää aivan kaameaan kuntoon, kuten esikoisen kanssa kävi, ja kahden pienen hoito onkin yllättäen ihan simppeli juttu. Näitähän tahtois lisää!



Josko sittenkin koettaisin näin ehtiessäni hiukan plärätä pinoja ja kuulumisianne. Ihania kevätpäiviä tielle jokaiselle!



Vitanova, Alma ja Mikael