Täällä tosiaan kirjoittelee yksi toivoton kuumeilija :) Itselläni on ollut vauvakuumetta jo useamman vuoden..Sitten siskolleni syntyi pieni poika, jonka kanssa sitten menikin aikaa ja olin aivan myyty! No nyt tämäkin vesseli alkaa olemaan jo sen vauvaiän reippaasti ohittanut ja pikkuhiljaa toive omasta lapsesta on alkanut nostamaan päätään..Alkaa työ/koulujutut olemaan sillä mallilla, parisuhde voi hyvin, yms. Itse valmistun kuukauden päästä koulusta, ravintolakokiksi. Olen tehnyt jo hetken aikaa epäsäännöllisen säännöllistä keikkatyötä. Miehelläni on vakituinen työpaikka, useamman vuoden pituinen työsuhde hyvästä turvallisuusalan yrityksestä. Meillä on oma kerrostaloasunto ja perheystävälliset autot :)



Minä olen 19 ja mieheni kohta 25. Olemme seurustelleet n. 3 vuotta, josta kohta vuoden kihloissa. Puhetta lapsensaamisesta on ollut jo hetken aikaa, lähinnä minun osaltani, mutta ikinä mieheni ei sitä ole kieltänyt. On sanonut vaan, sitten kun aika on oikea. Nyt se alkaa olemaan oikea. Ja ajankohtana 2011 loppuvuosi olisi oikeinkin sopiva. Tietenkään, asiat eivät aina mene suunnitelmien mukaan, mutta toivossa on hyvä elää :)



Itse en ole syönyt pillereitä ikinä, joten näiden asioiden tiimoilta ei ole "ongelmia". Ensikuusta olisi tarkoitus alkaa yrittämään oikein kunnolla. Alkuun ajattelin, että ihan tuurilla mennään, mutta mikäli ei ala tuottamaan toivottua tulosta niin sitten aletaan tikuttamaan.



Mutta, nyt nukkumaan! Hyviä öitä kaikille kirjoittelijoille! :)