Olen rintamamiestalomme alakerrassa.

Äiti tekee ruokaa tai järjestelee tavaroita.

Minä istun keittiön pöydän ääressä ja katselen ulos ikkunasta mietiskellen.



Aika normaalilta arjesta tuo vaikuttaa mutta muistan että olin aika paljon yksikseni lapsena. En muista että äiti olisi koskaan ulkoillut kanssani vaan puki minut ja lähetti pihalle olemaan. Jos yritin tulla sisälle kun oli tylsää tms niin äiti käännytti ovelta. Usein vain oleilin alakerrassa tai omassa huoneessa touhuillen yksikseni.