Eli mullekin tulee usein mieleen nää mielikuvat omasta lapsuudesta kun nyt paimennan omia lapsiani. Että miten ne mielikuvat jää musitoiksi omaan mieleen. Ja miten oma raivostumiseni herkän uhmaikäisen mieleen. Haluaisin oppia ja jaksaa olla lapsilleni läsnä ihan oikeasti ja pitää sylissä. En muista olleeni koskaan äitini sylissä, tai ehkä silloin, kun hän piti minua sylissä, jotta en pääsisi tekemään pahojani. Siitä jäi jotenkin negatiivinen lataus koskettamista kohtaan.