Nardan, minä ja mieheni käytiin juuri viime viikolla istukkabiopsiassa, ja nyt odotellaan vastauksia. Olin silloin rv:lla 13+, eli ihan viime tipassa jäätiin Np-ultrassa kiinni liian korkeista arvoista ja vauvalla oli ns. kysta ' plexus' kaulalla, joten se riitti lisätutkimuksiin sikiöntutkimusyksikköön. Istukkabiopsia on kivuton, eli kipua et tunne, mutta itselläni kun on piikkikammo niin olihan se inhaa touhua. Olin 1.5 päivää myöskin aika kivulias tämän kokeen jälkeen. Meille ei annettu aikaa miettiä haluammeko mennä ko. kokeesen vai ei, koska kaikki tapahtui niin nopeasti. Mietin itse teehdäänkö oikea ratkaisu ja hieman NKL:kan lääkärin kanssa myös keskustelin ja MIELESTÄNI MINÄ JA MIEHENI TEIMME OIKEAN RATKAISUN AJATELLEN LASTA JA MYÖSKIN MEIDÄN OMAA ELÄMÄÄ. Jokainen on oikeutettu tekemään päätökset olivatpa ne sitten hyväksyttyjä tai ei hyväksyttyjä, ja vielä kun lääkäritkin antavat abortin aina rv:lle 24 saakka. Se on rankka kokemus ja miten siitä selviää, jos joutuu abortin tekemään ..Joten kaikkea kannattaa ajatella huolella, ennen kuin tekee päätöksensä.



Minä ymmärrän teidän tilanteenne aivan täysin, jos elätte ns. matkalaukku elämää niin sairaan/vammaisen lapsen kanssa se ei olisi helppoa (itse ulkomailla elänneenä) Jo pienelle ns. terveellekin lapselle sellainen on psyykkisesti rankkaa, kun asuinpaikka, hoitajat, koulut, kaverit vaihtuvat, joten miten on sitten vammaisen lapsen kanssa. Tämän kirjoitin, koska tiedän, että pahoitit mielesi kaihoisan kirjoituksesta !!!



Nämä mielipiteet eivät myöskään tarkoita sitä, että vammainen lapsi olisi jotenkin vähemmän halutumpi kuin terve. Saattahan lapsi vammautua/sairastua syntymänsä jälkeenkin. Mutta mielestäni on väärin tuomita muiden ratkaisut ja jopa ryhtyä puhumaan vammaisten lasten puolesta, koska se tuottaa monelle meistä vain mielipahaa. Eräs ' ystäväni' sanoi, ei ole olemassa oikeaa tai väärää ratkaisua vain vääriä ja hän oli siinä aivan oikeassa.



t. emmi rv-14+1