Eli toive olisi kovasti päästä toukokuisiin, mutta saas nähdä...



NEUVOLASTA: lunttaan kahden aikaisemman raskauteni neuvolakortteja, ja ensimmäiset käynnit ovat olleet molemmilla kerroilla rv 9+2. Yleensä meillä ei tuolla ensimmäisellä kerralla kuunnella sydänäniä, koska yleensä ne eivät vielä silloin kuulu. Ettei me mammat turhaan huolestuttaisi;) Toisessa raskaudessa pyysin kuitenkin jo kokeilemaan, ja ne kuuluivatkin! Viikko myöhemmin niitä ei taasen löydetty, joten tosi moni asia vaikuttaa.



Ensimmäinen kerta on pisin, meillä aikaa on varattu noin tunti. Myöhemmin aikaa menee puolisen tuntia. Eka kerralla paljolti paperien täyttelyä ja juttelua. Pissanäyte pitää antaa joka kerta, verinäyte alussa (labrassa tai th ottaa heti). Verenpaine mitataan melkein aina, painoa punnittu silloin tällöin (enemmän lopussa). Hb tarkistettu aina pyytäessäni (tai jos on väsyttänyt tms.). Kohdunkorkeutta mitattu eka raskaudessa rv24 eteenpäin, tokassa raskaudessa rv21 ->.



MITÄ HYVÄ TIETÄÄ EKASSA NEUVOLASSA:

- Milloin papa otettu viimeksi. Itse en tätä koskaan muista. Ehkä seuraavan kerran muistan?

- Suvussa (molempien vanhemmat + sisarukset) olevista sairauksista kysellään.

- Edellisten kk alkamispäivä, kierronpituus, mahd. ovulaatioajankohta (jos testattu), milloin raskaustesti positiivinen

(- Edellisten raskauksien neuvolakortit kannattaa ottaa mukaan)



Mulla toisessa raskaudessa esikko oli melkein aina mukana. Joskus meni kyllä tosi hankalaksi, koska hätääntyi aina siinä kohdassa, kun minun piti nousta sille tuolille makaamaan jalat levällään. Moni sydänäänien etsintä meni siksi pieleen. Lääkärintutkimukseen pyysivät ilman lasta, mutta se toisella kerralla onkin vain kahdesti, jos ei mitään erikoista ole. Välillä oli ihana saada lapselle hoitaja ja keskittyä neuvolakäyntiin ihan vain mahan kanssa! Lapsen kanssa ollessa kun tuli helposti puhuttua enemmän lapsesta kuin omasta voinnista...



Mies oli muutaman kerran mukana ensimmäistä odottaessamme. En tiedä, miten kaikki muut saavat järkättyä niin hyvin aikaa! Toisella kerralla pääsi siihen yhteen ultraan. Varmasti huippu juttu, jos mahdollista, mutta tuskin kannattaa ottaa ressiä jos hankala järjestää.



Meillä tarjotaan vain rakenneultra, joten aina jännä kuunnella juttuja siitä, kuinka " ootetaan ekaan ultraan" kunnes kaikki varmistuu tms. Itse pidän sydänäänten kuulumista tiettynä rajapyykkinä. Sitten tuntuu jo aika varmalta;)