Hei!



Tällä palstalla on yleensä tapana ajatella positiivisesti ja välttää negatiivisia ajatuksia, koska yleensä kaikki on ihan hyvin. Tässä kuitenkin meidän tarinamme.



Lapsemme oli alkuraskaudessa hyvinkin vilkas, keskiraskaudessa hän alkoi rauhoittumaan ja rv 33 lähtien hän oli hyvinkin rauhallinen, sain hänet kuitenkin aina makealla ja herättelyllä liikkumaan. RV 36 kävimme päivystyksessä koska herättelystä huolimatta en saanut häntä liikkumaan. Ultrassa kaikki näytti olevan hyvin vaikka lapsen liikkeet olivatkin melko pieniä, lisäksi hän hikkasi (mitä ei lasketa). Päivystyksessä todettiin, että kaikki hyvin, rauhallinen lapsi ja istukka etuseinässä estää liikkeiden tuntemisen.



Tämän jälkeen en huolestunut, kun en liikkeitä tuntenut. Kuitenkin muutamaa päivää myöhemmin lapsemme todettiin kuolleeksi. Hänen luonteenomainen rauhallisuutensa johtuikin siitä, että hänellä ei ollut kohdussa hyvä olla. Jos lapsella on ongelmia esim. hapensaannin kanssa ovat liikkeet ensimmäinen asia joista hän tinkii, näin tärkeille elimille jää enemmän verta.



Liikelaskenta tulee siis ottaa vakavasti ja tottakai pitää huomioida lapsen luonne ja nukkumisrytmi, mutta lapsen pitää reagoida herättelyyn. Jos äiti tietää, että jokin on muuttunut ja liikkeitä ei saa herättelyn jälkeen kymmentä tunnissa, niin silloin on syytä mennä päivystykseen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että joka ikinen tunti pitäisi liikkeitä tunnustella, on hyvä valita vaikkapa vuorokaudesta aina sama aika esim. juuri ennen nukkumaanmenoa tai aamuisin jolloin liikkeitä tunnustelee, tällöin pystyy seuraamaan sitä, muuttuuko lapsen tapa reagoida.



Tarkoitus ei ole pelotella, mutta kyllä valppaus on tarpeen. Suurin osa raskauksista päättyy hyvin, mutt kohtukuolemia tapahtuu silti Suomessa noin 200 vuodessa eli se, että lapsella olisikin joku hätä ei ole täysi mahdottomuus.



Hyvää loppuodotusta kaikille, niin täälläkin odotellaan!