Vähän ennen ulos lähtöä, varastan hetken koneelle.. Pikkasen kun odottelee, lauhtuu silmissä auringosta tuo kelikin.



Mahtavat supparit illalla taas. Sit mulla on alkanut oleen ihan järkyttävän tuntuista, kun vauva ruuvaa päätään tuolla tosi matalalla. Tuntuu välillä tulevan oikeasti ulos. Tiedän ja tunnen vauvelin olevan tosi matalalla jo. Pelottelee äitiä, et kuinka nopeesti tarpeen vaatiessa täältä ulostaudutaan!



Illat on vaikeita siis missä asennossa vaan, ja kypsyttää koko nukkumaan meno kun tietää mitä pyörimistä se alku on. Ja välillä ottaa koville ton pikkuneidin pukeminen, jos on sillä tuulella, ettei mikään käy. Kun oikeasti ei ole kooltaan mikään pikkuinen 2 vuotiaaksi. Lyijyä koko nainen.



Mutta tällä viikolla taas neuvola, yritän saada heitä vähän tsekkaan kohdunsuun tilannetta sen lauantaisenkin jälkeen. Arveluttaa itseä vähän. Mutta nyt pihalle, alkavat riitaantuun siihen malliin jo...



Lumo 37!!