Arki täälläkin pyörii ja esikko taas vaihteeksi kipeänä, kevätflunssaa pukkaa... Keskimmäinenkin on ollut nuhainen ja vähän yskäinenkin, mutta jaksaa kuitenkin touhuta ja haluaa ulkoilla.



Pääsiäinen meni täälläkin kivasti, mutta nopeasti. Laitettiin vähän talvikamoja pois ja otettiin kevättä esiin. Vieraitakin kävi ja itsekin kyläiltiin, eli ihan onnistunut pääsiäisen tienoo. Lapset nautti vissiin eniten niiden suklaamunien mussuttamisesta.



Vauvaksia minäkin tsemppaan imetyksen kanssa, hienoa, että olet pystynyt imettämään ja jos toinen rinta maistuu, niin tarjoa sitä. Teilläkin tiheän imun kausi taas käsillä, vauvaa kannattaa vaan pitää rinnalla tiheästi.



Tsemppiä Hilperiinalle keittiöremppaan, ei varmaan ole ihan helppoa! Ja hyvää Rukan reissua! Tuo tavaraongelma minuakin mietityttää kesälomaa ajatellen, että miten autoon mahtuu kolme lasta plus kärryt ja matkasängyt ja kaikki muut tavarat..? Mies puhui peräkärrystä leikillään, mutta enpä tiedä jääkö leikiksi...



Täällä tuskaillaan myös painon kanssa. 7 kg pitäisi saada tippumaan. Ehkä muutama varakilo voi imetyksen ajan olla eli vähintään 5 kg pitäisi saada pois. Minulla on myös kamala suklaahimo, samoin kuin oli keskimmäistä imettäessäni ja silloin paino nousikin kamalasti imetysaikana. Nyt yritän liikunnan avulla välttää ainakin painon nousun. Huomenna ekaa kertaa punttikselle. Nyt vauva nukkuu tuolla kuin unelma, mutta olen varma, että huomenna ei nuku ja huutaa ja valvoo täällä...



Meillä nukahdettiin eilen syliin tutin kanssa ja siitä siirryttiin omaan pinnikseen nukkumaan, missä nukkui pari tuntia! Havahtui siirron yhteydessä, mutta jäi kuitenkin nukkumaan. Kerta se on ensimmäinenkin. Mutta huomasin, että minun oli paljon vaikeampi herätä syötölle kuin silloin kun vauva on vieressä... Mutta ankarat tuttitreenit on kyllä päivittäin ja tutti on jo osittain hyvksytty unikaveriksi.



Nyt taitaa olla herkkyyskausi tutin oppimiseen, kun muuten tunkee koko ajan käsiään, ja kaikkea mitä käsiinsä saa, suuhunsa. Käsien löytäminenkin taitaa olla aivan nurkan takana, niin paljon ne jo heiluvat siinä nenän edessä ja välillä katsekin niihin jo osuu. Muutenkin tyttö tuntuu kasvaneen kovasti ja on jotenkin "ison" vauvan oloinen..! Ei ole mikään vastasyntynyt rääpäle enää. Tavallaan ihanaa, mutta kun tämä on se pahnan pohjimmainen ja siksi myös jää, niin vähän surettaakin. Olen kyllä kiitettävästi joka hetkestä yrittänyt nauttia, mutta ei kai noista vauvoista koskaan saa tarpeekseen. Välillä tuntuu siltä, että voi kun ajan voisi pysäyttää, tähän hetkeen haluaisin jäädä. Aika harvoin elämässä on sellainen tunne, joten kai tätä voi onneksi kutsua.



Hilpsu ja tintti 11vkoa