Joo, tylsäähän se on, ei isässä varsinaisesti ole mitään vikaa mutta äidi-ikävä kasvaa valtavaksi kun äiti häviää näkyvistä. Jos vauva saa olla minun sylissä niin sillon kyllä vallan kauheasti hymyilee isälle. Ja jos on hyvällä tuulella niin isä kelpaa, mutta vähänkin väsyneenä tms on äiti ehdoton.



Onhan se ymmärrettävää, esim meillä vauva herää kun isä lähtenyt töihin ja kun isä tulee kotiin niin ehtii olla pari tuntia ennen nukkuma-aikaa.



Esikoisen kanssa isä oli kotona 2kk tämän ollessa vuoden vanha, sillon kaikki muuttu. Kakkonen rupesi siinä puolitoistavuotiaana huomaamaan miten iskä on pop. Meidän isot on nyt 6v ja 2v ja isä on ihan yhtä hyvä kun äitikin, monissa asioissa parempikin. Lapset menevät mielellään isän kanssa matkoille ja ikävöivät tätä todella aidosti ja paljon jos hän on poissa.



Vauva on puolivuotias ja aika kiinni äidissä. Toisaalta hän on vielä melkeen pelkästään tissimaidolla ja paljon minun kanssani eli side on tietysti aivan toista luokkaa kun isän kanssa. Vaikka isä kotona ollessaan vaihtaa vaippoja, kantelee, laulelee ja on vauvan kanssa niin ei sille mitään voi että äiti on vielä ykkönen.