Minkälaista on lapsellinen elämä keski-ikäisenä?

Miksi tähän ei ole tullut yhtään kommenttia?

No tuolla oli tuo fanitus ketju. Niin on aika outoa jos on jo keski-ikäinen ja fanittaa jotakin esim. toista ihmistä.

Tai keski-ikäiset pukeutuu kuin teinit.

Aivan mahtavaa, minulla on kolme aivan käsittämättömän upeaa lasta, joiden kanssa jokainen päivä on täynnä iloa, elämää ja merkitystä. Lapsiperhearki keski-iässä on suorastaan parhaimmillaan: se on energistä, rikasta ja syvästi palkitsevaa. Arki rakentuu yhteisistä nauruista, pienistä rutiineista, isoista tunteista ja niistä lukemattomista hetkistä, jolloin tajuaa, kuinka onnekas on saadessaan olla juuri näiden lasten vanhempi.

On valtava ilo touhuta yhdessä, kuunnella lasten ajatuksia, ihmetellä maailmaa heidän kanssaan ja huomata, miten he kasvavat omiksi upeiksi persoonikseen. Samalla itse kasvaa, pehmenee ja oppii näkemään arjen kauneuden aivan uudella tavalla. Vaikka elämä on välillä vauhdikasta ja täynnä säpinää, se on ennen kaikkea täynnä rakkautta, läheisyyttä ja tunnetta siitä, että elämä on nyt aidosti täyttä ja merkityksellistä. Tämä vaihe elämässä tuntuu aidosti etuoikeudelta.

Täällähän niitä lapsellisia riittää, aloituksista ja kommenteista päätellen.  En kyllä tiedä ovatko keski-ikäisiä mutta kommentit ainakin lapsellisia.

Vapaata. 

Keskiikäiset kun matkustaa, käy viihteellä.

Tatuoinnit keskiikäisellä 🤣🤣🤣🤣

Vierailija kirjoitti:

Keskiikäiset kun matkustaa, käy viihteellä.

Tatuoinnit keskiikäisellä 🤣🤣🤣🤣

Voi eiii niitä keskiikkäisiä mitä tekevätkään.  Mie kyllä romahan 

Kaduttaa. Kaksi lasta, ihan fiksuja ja helppoja, ja rakastan heitä, mutta antaisin aika paljon jos voisin palata ajassa taaksepäin ja jättää tekemättä. Kadotin itseni täysin ja nyt olen olemassa muita ihmisiä varten, tai siltä ainakin tuntuu. Kaikki hoki että tee vaan, sitä ei kadu koskaan.

Kasvatan heidät kunnialla aikuisiksi ja totta kai he ovat ansainneet kaiken mahdollisen hyvän. Sääli vain että oma elämä meni samalla.

Vierailija kirjoitti:

Kaduttaa. Kaksi lasta, ihan fiksuja ja helppoja, ja rakastan heitä, mutta antaisin aika paljon jos voisin palata ajassa taaksepäin ja jättää tekemättä. Kadotin itseni täysin ja nyt olen olemassa muita ihmisiä varten, tai siltä ainakin tuntuu. Kaikki hoki että tee vaan, sitä ei kadu koskaan.

Kasvatan heidät kunnialla aikuisiksi ja totta kai he ovat ansainneet kaiken mahdollisen hyvän. Sääli vain että oma elämä meni samalla.

Tämä on varmasti yleisempää kuin mitä myönnetään.

En ole lapsellinen, lapsia ei siis ole. Muuten olen kyllä lapsellinen. Ostin itselleni jouluksi gravitraxin, kuulapelin. Tosin se on lapsellinen jopa minulle. Lahjoitan sen pois

Tavallista puurtamista. Kaikki raha mitä töistä tulee, menee teinin jääkiekkoharrastukseen. Omat vanhemmat alkaa sekoilla vanhuuttaan, saa nähdä mihin se tilanne kehittyy. Onneksi on töitä. Kai tämä tästä ja eläkkeellä saa keskittyä jo itseensä.