Hyvä seksielämä kaikissa elämänvaiheissa?
Elämään mahtuu monenlaisia vaiheita. Joskus on yksin, mutta haluaisi silti kokea paljonkin uutta seksuaalisesti. Ei ehkä edes halua parisuhdetta muttei yhdenillanjuttujakaan. Joskus on parisuhteessa, mutta haluaa enemmän seksiä kuin kumppani. Ei kuitenkaan tahtoisi erota vaan toivoisi, että tilanteen voisi korjata. Joskus haluaa seksuaalisesti eri asioita kuin kumppani, mutta silti tahtoisi pysyä yhdessä ja löytää tilanteeseen jonkin muun ratkaisun kuin eron.
Seksiin liittyviin ongelmiin on helppo heittää ulkopuolelta yksioikoisia ratkaisuja. Usein tilanteet ovat kuitenkin moniulotteisia. Yksiulotteiset ohjeet tai syyttelyt eivät auta mitään, ei myöskään se, että joku nostaa itsensä toisten yläpuolelle ja kehuu, kuinka kaikki toimii, koska hän vain tekee kaiken oikein. Asiallisesta keskustelusta voi sen sijaan olla monelle iloa tai jopa hyötyäkin.
Miten sinun halusi ja tarpeesi ovat muuttuneet elämän aikana ja miten olet ratkaissut eteen tulleita ongelmia? Mitä uutta tai muutosta toivoisit nyt seksielämääsi?
N52
Kommentit (104)
M51, teidän suhteenne kuulostaa kyllä todella hyvältä, kun selvisitte halun väliaikaisesta katoamisestakin. Usein halu varmaan palautuukin, kun elämäntilanne tai vointi taas muuttuu. Mutta ei ole kyllä ollenkaan itsestäänselvää, että ihmiset osaisivat keskustella näistä asioista avoimesti tai ymmärtäisivät, jos yrittää selittää, miksi jokin asia seksissä tuntuu hankalalta tai ei tee mieli. Vaikea sanoa, miksi on helpompi lähteä syyttämään toista siitä, että hän pilaa kaiken. Voi tietysti olla, että silloin suhteessa on jo muutenkin ongelmia.
N52
N50, on totta, että kommunikaatio on kyllä kahden kauppa. Yksin ei pysty millään pitämään yllä hyvää kommunikaatiota, joskin voi tietysti oikealla lähestymisellä joskus saada toista oppimaan puhumista, jos se on itsellä vahvuus ja toinen on esimerkiksi arka. Mutta helposti jos toinen on puhumaton, toisestakin tulee sellainen. On myös haastavaa yrittää avata tuntemuksiaan, jos tuntuu, että niitä ei haluta ymmärtää. Sekin on varmaan aika yleistä, että ihmisellä on vankkumaton ajatus seksiin liittyvistä asioista, eikä hän voi ajatella toisia näkökulmia.
Ajattelen että ihmisen pitää jotenkin tasapainotella sen välillä, mikä on itselle luontaista ja mihin "pitää taipua" ottaakseen toisen ihmisen huomioon. Väkisin ei pidä itseään muuttaa, mutta itse mielelläni yritän miettiä, voinko tehdä jotain, mikä olisi toisella tärkeää, vaikka en sitä spontaanisti osaisikaan tehdä. Tietysti se voi joskus vaatia omalle epämukavuusalueelle menemistä (enkä tarkoita tässä, että tekisin jotain, mitä en halua tehdä vaan että haluan tehdä jotain, mikä ei ole minulle tuttua vaan esim jännittää tai ei ole täysin luontaista), mutta olen kokenut, että se on hyväksi itsellenikin, kun teen sen omasta tahdostani toisen takia.
N52
Vierailija kirjoitti:
M51, teidän suhteenne kuulostaa kyllä todella hyvältä, kun selvisitte halun väliaikaisesta katoamisestakin. Usein halu varmaan palautuukin, kun elämäntilanne tai vointi taas muuttuu. Mutta ei ole kyllä ollenkaan itsestäänselvää, että ihmiset osaisivat keskustella näistä asioista avoimesti tai ymmärtäisivät, jos yrittää selittää, miksi jokin asia seksissä tuntuu hankalalta tai ei tee mieli. Vaikea sanoa, miksi on helpompi lähteä syyttämään toista siitä, että hän pilaa kaiken. Voi tietysti olla, että silloin suhteessa on jo muutenkin ongelmia.
N52
On ollut halujen eriparisuutta myös niin päin, että puoliso on halunnut vähemmän kuin minä. Etenkin pikkulapsiaikana, jolloin elämässä oli paljon kuormitusta. Puhumista, joustamista ja kärsivällisyyttä se vaatii, että pääsee hankalista vaiheista läpi.
Tullaan taas siihen, että kun pyrkii ymmärtämään toista ja on valmis joustamaan omista tarpeistaan hetkellisesti, niin pitkässä juoksussa se palkitaan. Eri asia on tietenkin, jos tilanne jumiutuu jopa vuosiksi, eikä ole yhteistä halua sitä parantaa. Silloin minunkin mielestäni ero voi olla paras ratkaisu.
Olen tässä ketjussa avannut elämääni, kun aloituksessa puhuit seksielämän erilaisista vaiheista. Esimerkkini osoittaa, että paljon voi kokea ja oppia myös yhden pitkäkestoisen suhteen sisällä. En ajattele, että suhteen pituus sinällään olisi mikään mittari, vaan kyllä laatu ratkaisee. Minulla se vain on mennyt näin ja olen tyytyväinen.
M51
Tuo että seksin haluaminen osaltani heikkenee ja loppuukin ja miten havahduin siihen ja muihin ongelmiin. Olen sellainen että tunnustelen oloani ja tunteitani automaattisesti koko ajan. Mikään ei oikeastaan pääse yllättämään, huomaan muutokset heti. Ja siinä vaiheessa myös puntaroin onko niille jotain tehtävissä ja haluanko sitä edes. En välttämättä kauheasti avaa tilannetta toiselle mutta kyllä sen huomaa että jotain on. Tiedän, tällainen on huono tyyli. Ehkä kylmä ja julma. Mutta en osaa muuta. Tosin tähän on vaikuttanut myös se millainen keskustelija kumppani on ollut. Jos toinen ei osaa eikä oikein halua asioista puhua, en osaa puhua itsekään. Näin on ollut menneisyydessäni.
Jos kävisi niin että kumppanini aloitteet vähenisivät sairauden tai vastaavan takia, se olisi eri asia. Koska tunteet olisivat muuten tallella. Olettaen että ovat.
N50