Yksi sisaruksita hoitaa vanhaa vanhempaa, kaikki ilmestyvät perinnönjakoon

Jos lapset hoitaa, ei varmasti saa vanhuspalveluista mitään. Parempi heti tehdä siihen suuntaan selväksi, että vanhus tarvitsee apua, mutta lapset eivät tule hoitamaan. Sitten vaan jatkuvasti huoli-ilmoituksia sosiaalitoimeen, kunnes tarvittavat palvelut irtoaa. Sitä varten maksetaan veroja, että saadaan palveluita kun siihen on tarvetta. Automaattisesti ei saa mitään, pitää osata vaatia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hoitosuhde määritä että kuka on perillinen ja kuka ei.

Eipä, mutta onko se reilua että yksi hoitaa muoria ja hänen asioitaan lähes päivittäin, ja toinen käy jouluna hakemassa lahjarahakuoren? 

Älä syytä sisarusta, syytä muoria

Samaa mieltä. Jos mun vanhempani olisivat halunneet jotenkin palkita mut niistä lähes kolmesta vuodesta, kun isä soitti aina mulle ja mä juoksin etsimässä muistisairasta äitiä, rauhoittelemassa äitiä kolmen aikaan yöllä, kun meinasi lähteä lapsuudenkotiinsa, nostamassa äitiä lattialta jne ylös, niin he olisivat palkinneet. Tai no äiti oli jo niin hönö, ettei se tuollaisesta mitään edes tajunnut, joten isän päätös se oli. Mutta en syytä siskoani isäni päätöksestä. 

Meillä tämä on edessä kohta. Asun veljeni kanssa yhtä kaukana vanhemmistamme, mutta olen perheetön ja veljelläni pienet lapset. Olen jo ilmoittanut etukäteen, että autan minkä pystyn mutten toimi edunvalvojana/vastuuhenkilönä. Lisäksi jos (kun) käyn enemmän hoitamassa, niin veljeni maksaa niistä käynneistä km-korvaukset minulle. Ei tule ongelmia, kun:

- sopii asioista etukäteen

- ei suostu hyväksikäyttöön (meiilä kaikilla on vain yksi elämä enkä suostu kantamaan muiden (=veljeni ) velvollisuuksia omieni lisäksi korvauksetta)

Suosittelen kommunikaatiota ja tarvittaessa sanan "ei" käyttöä. Täällä ei tule poliisit hakemaan, jos et suostu muiden määrittelemään rooliin omaishoitajana. 

Minä en missään tapauksessa halua, että lapseni uhraavat oman elämänsä huolehtiakseen minusta, kun se aika koittaa. Olen sanonutkin heille, että minut saa, ja PITÄÄ lykätä hoivakotiin jos en enää kotona pärjää. Jos ei meinaa paikkaa irrota, niin valitusta kehiin vaan. Vaikka oikeudella uhkailua, syynä heitteillejättö. Kiva jos joskus ehtivät sitten käydä minua katsomassa, mutta hoitovastuuta en todellakaan heille halua!

Vierailija kirjoitti:

Muori ilmeisesti ajattelee, että yksi auttaa hyvää hyvyyttään. Ja rahan suhteen haluaa olla tasapuolinen kaikille. 

Pitäisikö muiden sisarusten kieltäytyä muorin lahjoista sillä perusteella, ettei ole auttanut?

Hmm.  Itse asiassa ihan hyvin voisikin tehdä niin.  Antaisi sen vanhemmaltaan saamansa lahjakuoren sille sisarukselle, joka hoitotyön on tehnyt.  

Se olisi aika reilua.  

Entä jos kysyisi siltä muorilta, että "annoitko tolle Liisalle myös rahalahjan?"

Ja kun muori sanoisi, että en mää sille, kun sitähän mää näen tässä muutenkin koko ajan, niin rahan saaja sanoisi siihen, että no mää annankin tämän rahakuoren sitten Liisalle, kun se on sua täällä hoitanut ja aikaansa uhrannut.  Liisa, kiitos sulle, ole hyvä ja hyvää joulua!

SE  olisi reilua.  

Mutta kukaan ei tee niin.  Paitsi mun veli, joka antoi perinnönjaon jälkeen mulle ihan reilun summan korvaukseksi siitä, että olin hoitanut äitiä monta vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hoitosuhde määritä että kuka on perillinen ja kuka ei.

Eipä, mutta onko se reilua että yksi hoitaa muoria ja hänen asioitaan lähes päivittäin, ja toinen käy jouluna hakemassa lahjarahakuoren? 

Kukaan ei pakota hoitamaan. Minä autan vanhempiani koska haluan heitä auttaa, enkä vaadi siitä palkkioksi muuta kuin hyvää mieltä, ja myös yhdessä vietetty aika on kultaakin kalliimpaa. 

Enemmän minulla käy sääliksi kaukana asuvaa veljeäni joka ei pääse vanhempiamme yhtä paljoa näkemään. Perintö tietysti tasan kun sen aika on, se kuuluu veljelleni aivan yhtä paljon kuin minulle.

Vaikutat aika ikävältä tyypiltä jos vain rahan kiilto silmissäsi vanhempisi autat. 

En millään muotoa viitannut itseeni tuossa yllä - isä kuoli aika nuorena ja äiti oli siitä asti hoivakodissa sairautensa takia. Olen ainokainen eli ei pahemmin perintöriitaa olis saanut aikaiseksi. Ihan noin yleisellä tasolla kommentoin, aika moneltakin on tätä samaa kuultu että perheissä ei olla tasavertaisia. 

Onko muuten vielä tapana että miniä hoitaa miehensä vanhemmat omiensa lisäksi, ja omien kotihommiensa ja palkkatyönsä lisäksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hoitosuhde määritä että kuka on perillinen ja kuka ei.

Eipä, mutta onko se reilua että yksi hoitaa muoria ja hänen asioitaan lähes päivittäin, ja toinen käy jouluna hakemassa lahjarahakuoren? 

On se. Vai odotitko saavasi taloudellista etua "rakkaudestasi"? Sittenhän sinä h u o r a s i t vanhemmillesi.

Itse läksit. Marttyyriudesta ei makseta.

Ks. yllä. En ole hoitanut enkä huorannut. Ainoa lapsi. 

Vierailija kirjoitti:

Minä en missään tapauksessa halua, että lapseni uhraavat oman elämänsä huolehtiakseen minusta, kun se aika koittaa. Olen sanonutkin heille, että minut saa, ja PITÄÄ lykätä hoivakotiin jos en enää kotona pärjää. Jos ei meinaa paikkaa irrota, niin valitusta kehiin vaan. Vaikka oikeudella uhkailua, syynä heitteillejättö. Kiva jos joskus ehtivät sitten käydä minua katsomassa, mutta hoitovastuuta en todellakaan heille halua!

Mutta haluat kuitenkin, että he huolehtivat siitä, että sinä saat / voit mennä sinne hoivakotiin ja taistelevat sinun puolestasi siitä.

Koska näinhän se on, että jos ei omainen halua sitä jatkuvaa hoito- ja huoltovastuuta ottaa itselleen, niin heidän harteilleenhan se hoitopaikkaan toimittaminenkin sitten jää.   Ja se voi olla monen vuoden voimia kuluttava kamppailu sekin.  Ei niitä vanhuksia niin vain mihinkään LYKÄTÄ.  Jos sopivaa paikkaa ei vain löydy, niin minkäs sille teet.  

Sen "taistelun" aikanakin on sen vanhuksen hoitaminen jonkun tehtävä.  Kyllä siinä saa jälkeläiset olla hippalassa niin monessa asiassa.  Sellaisen vanhuksen, jolla ei ole lainkaan lapsia, voi olla jopa helpompi päästä johonkin hoivapaikkaan, kun ei niillä vanhuspalvelun viranhaltijoilla ole ketään, jota asiasta hyppyyttää.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on valitettavan tavallista, näin meillä ja monen ystäväni perheissä. Useampi lapsi ja silti velvollisuudet kaatuvat yhden niskaan eikä siitä saa mitään korvausta. 

Siskoni asuu vartin ajomatkan päässä, käy pari kertaa vuodessa, minä hoidan vanhempien asioita lähes päivittäin ja saan samalla kuunnella kuinka ihmeellinen sisko on. Ymmärtävät myös hyvin ettei sisko ehdi käymään kun on töissä. Pääsee unohtumaan että töissä minäkin käyn. 

Sinua kohdellaan noin, koska sallit sen. Olet täys lapanen. Sanoisit siihen suoraan että töissä sinäkin käyt. Tai sitten lopetat auttamisen jos tuntuu siltä, ettei sitä osata arvostaa. 

Mennään vielä pitemmälle,se joka ei hoida vanhempaansa saa mittavan ennakkoperinnön ja se joka hoitaa jää nuolemaan näppejään eli onko sekin sitten reilua, siihen laki ei ota kantaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä tämä on edessä kohta. Asun veljeni kanssa yhtä kaukana vanhemmistamme, mutta olen perheetön ja veljelläni pienet lapset. Olen jo ilmoittanut etukäteen, että autan minkä pystyn mutten toimi edunvalvojana/vastuuhenkilönä. Lisäksi jos (kun) käyn enemmän hoitamassa, niin veljeni maksaa niistä käynneistä km-korvaukset minulle. Ei tule ongelmia, kun:

- sopii asioista etukäteen

- ei suostu hyväksikäyttöön (meiilä kaikilla on vain yksi elämä enkä suostu kantamaan muiden (=veljeni ) velvollisuuksia omieni lisäksi korvauksetta)

Suosittelen kommunikaatiota ja tarvittaessa sanan "ei" käyttöä. Täällä ei tule poliisit hakemaan, jos et suostu muiden määrittelemään rooliin omaishoitajana. 

No jos veli mukisematta maksaa, niin hyvä on.  Oman veljeni tuntien tiedän, että tulisi varmasti jupinaa siitä, että oliko varmasti tarpeellista jne.  Lisäksi kerron sulle, että se matkustaminen ei ole se juttu.  Juttu on sen vanhemman kaikkien asioitten hoitaminen ja huolehtiminen.  Ja ne asiat vain lisääntyy koko ajan.

Sitä ei uskoisikaan, jos ei kokemuksesta tietäisi, miten paljon niitä hoidettavia asioita onkaan.  En voi mitenkään ymmärtää, miten olisin selvinnyt niistä kaikista, jos olisin asunut jossain kaukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei hoitosuhde määritä että kuka on perillinen ja kuka ei.

Eipä, mutta onko se reilua että yksi hoitaa muoria ja hänen asioitaan lähes päivittäin, ja toinen käy jouluna hakemassa lahjarahakuoren? 

On käynyt niinkin, että muoria ja hänen asioitaan hoitava jälkeläinen on elänyt vuosia muorin kustannuksella ja maksanut omia kulujaan tämän pankkikortilla. Tyhjä tili tuli yllätyksenä muille perillisille.

Ja on käynyt niinkin, että tämä yksi ei ole halunnut edes neuvotella toisten kanssa muorin hoidosta ja on suuttunut siitä, etteivät satojen kilometrien päässä asuvat sisarukset hoida yhtä paljon kuin hän. Loppujen lopuksi katkaisi välit kokonaan ja muorin vähät varat jaettiin pääosin asianajajille, jotta perintö saatiin jaettua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on valitettavan tavallista, näin meillä ja monen ystäväni perheissä. Useampi lapsi ja silti velvollisuudet kaatuvat yhden niskaan eikä siitä saa mitään korvausta. 

Siskoni asuu vartin ajomatkan päässä, käy pari kertaa vuodessa, minä hoidan vanhempien asioita lähes päivittäin ja saan samalla kuunnella kuinka ihmeellinen sisko on. Ymmärtävät myös hyvin ettei sisko ehdi käymään kun on töissä. Pääsee unohtumaan että töissä minäkin käyn. 

Sinua kohdellaan noin, koska sallit sen. Olet täys lapanen. Sanoisit siihen suoraan että töissä sinäkin käyt. Tai sitten lopetat auttamisen jos tuntuu siltä, ettei sitä osata arvostaa. 

Miten se auttaminen lopetetaan?

Ei vain mennä käymään eikä vastata puhelimeen?

Äiti soittaa sitten niille muille kaukana oleville, että kun ei se ole käynyt eikä vastaa puhelimeen.  Alkaa kauhea rumba, toiset alkaa soitella sinne tänne ja kysellä, mitä sinä oikein teet kun et käy äitiä hoitamassa.  Soittavat vanhuspalveluyksikköön, että nyt se ei kuulemma käy äidin luona yhtään, se on jättänyt äidin heitteille, vaikka on sovittu ( pyh, mitään ei ole todellisuudessa sovittu), että se käy ja hoitaa.  

Sieltä aletaan soitella, että mitä tämä tämmöinen on, etkö yhtään ymmärrä, mitä tämä merkitsee?  Jätit huolehtimatta vanhasta äidistäsi.  Saa siinä sitten ilkeän ihmisen maineen.

Tiedän tapauksen, missä tällainen hoitajaksi langetettu ihminen soitti vanhusyksikköön ja ilmoitti lopettavansa kaiken huolehtimisen vanhasta isästään.  Aikoi vain käydä tämän luona kahvilla ja juttelemassa muuten, mutta ei hoida tämän asioita.  

Siitä ei tullut yhtään mitään.  Koska edelleen ne kunnan ihmiset tekivät vain sen mitä oli heidän puoleltaan sovittu, mutta esim. pankkiasiat ja muut palvelut jäi sitten kuitenkin tämän omaisen niskoille.  Edelleen se isä soitteli tyttärelleen kun tuli ongelmia, silmälasit kateissa, tv-kanavat sekaisin, roskis täynnä, siivoojat jättäneet siivoamatta vessan, pankista tullut outo kirje, kelasta soitettiin jotain mitä hän ei ymmärtänyt, vessan pytty ei vedä, petivaatteet pitäisi vaihtaa jne.  Kaikkiin tämmöisiin oli joka tapauksessa omaisen puututtava.  Sellaista palvelua ei olekaan, joka nämä hoitaisi.