Miksi ihmiset ei tajua, ettei masentunut jaksa välittää muiden ongelmista ja tarpeista?

Vierailija kirjoitti:

Auttaako eristäytyminen paranemisessa, vai etkö ehkä haluakaan parantua?

Minua on auttanut, kun ei tarvitse enää nähdä, miten ei riitä toisille, ja voi keskittyä vain paranemiseen.

Minulle paraneminen on ihan kokopäivätyötä. Motivaatio tilanteen parantamiseen on kova ja työstettävää on valtavasti.

Saatan puhua jotain konkreettista tilanteestani tyyliin kävin lääkärillä tai sairaslomaa jatkettiin, lääkitystä muutettiin, mutta en todellakaan edes haluaisi mitään yksityiskohtaista vuodattaa ystävilleni eivätkä he ole ammattilaisia auttamaan. Heidän kanssaan voi viettää kivoja hetkiä, jos ymmärtävät, että suorituskykyni on normaalia alempi. Yksi kuitenkin on häipännyt kokonaan.

Jollekin voi olla jopa jonkinasteisen kateuden aihe, että yksi on pitkällä sairaslomalla, kun toinen menee kieli vyön alla väsyneenä arjen pyörityksessä. 

KUINKA PALJON TOISTEN HAPPEA JA TILAA TE MASENTUNEET TARVITSETTE?? Ihan uskomatonta sakkia.

Vierailija kirjoitti:

KUINKA PALJON TOISTEN HAPPEA JA TILAA TE MASENTUNEET TARVITSETTE?? Ihan uskomatonta sakkia.

Onko se sinulta jotenkin pois?

Tässä maassa tarvittaisiin ponnekkaampaa hoitoa sekä monipuolisuutta lääkepaletin käyttöön. 

Mikä siinä kuuntelemisessa / kuuntelevinaan olemisessa on niin raskasta? Istut/ makaat vain ja olet hiljaa. Ei muuta.

Minulla on ollut toistuvia masennusjaksoja yli 20 vuotta, mutta en siltikään ymmärrä noin toksisesti käyttäytyvää ihmistä. Kuulostaa, että haet vain tekosyytä omalle itsekkyydellesi ja huonolle käytöksellesi. Läheisten ja ystävien avulla voisit saada elämääsi sisältöä, mutta olet valinnut mieluummin itsesäälissä makaamisen.

Kukaan ei jaksa yksipuolista ihmissuhdetta, jolloin nähdään silloin, kun SINÄ haluat ja puhutaan vain SINUN pahasta olostasi. Ei ihmussuhteita voi laittaa tauolle ja jatkaa, kun SINÄ haluat. Tuo on eräänlainen henkisen väkivallan ja kontrolloinnin muoto: pidetään muut jatkuvassa epätietoisuudessa, että milloin alkaa taas mykkäkoulu ja kauanko se tällä kertaa kestää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajuavatko masentuneet kuinka toksisia ovat? Ihmissuhde ei voi olla kilpailu siitä kellä on kaikista vaikeinta. Eikä ihmissuhteista voi niin vain ottaa lomaa ja sitten palata takaisin. Ihmissuhteet ovat vastavuoroisia, ja jos ei sinulta mitään oikein saa takaisin, niin tietenkin ihmiset etsivät ihmisiä joiden kanssa on helpompaa.

Olethan jo avun piirissä? Jos et ole, varaapa aika lääkäriin heti. Näin mt-haasteista kärsivänä voin kertoa että nämä jutut ei parane mitenkään itsestään eikä millään kavereiden vinkeillä. Sinun pitää selvittää miksi aivosi toimivat väärin, ja mitkä apukeinot toimivat juuri sinulla. Se on pitkäjänteistä työtä, joka kestää vuosia, ja sitä ei voi kukaan muu tehdä sinun puolestasi.

Tsemppiä, ja rohkeutta tulevaan.

Oikeassa ystävyydessä voi syystä tai toisesta olla vuosien tai vuosikymmenien tauko. Silti jatketaan juttua, kuin eroa ei olisi ollutkaan. Lapsuuden ystävät ovat usein tämmöisiä ja kiva nähdä vuosien jälkeen.

Yleensä näissä on taustalla se, että elämä vie kumpaakin omiin suuntiinsa ja kumpikin elää sitä omaa elämäänsä tahoillaan. Ei mikään yksipuolinen päätös, että nyt en halua nähdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaksuhali. Masentuneen ei tarvitse olla bitch muille kuitenkaan. Läheisille on raskasta ilmankin.

Olen siis bitch, kun en jaksa kuunnella toisten valitusta? Mielenkiintoinen näkökulma.

Kyllä, jos ilmaiset sen tylysti. Toki masennus oireilee jokaisella eri tavalla, mutta silti ihminen on vastuussa omasta artikulaatiostaan ja siitä miten kohtelee toisia (ellei ole holhouksen alainen). Olen itsekin masentunut, ja tässä tilassa muiden ongelmat kuulostavat mitättömiltä, kun itse vain haluaisin poistua koko maailmasta (tuntuu myös epäreilulta kun muut valittavat asioistaan mitä he tekevät, kun itse en kykene juuri mihinkään). Mutta masennus onkin sen verran huijaava sairaus, että se saa sairastuneen kuvittelemaan, että se oma tunne on maailman vakavin ja tärkein asia, ja samaan aikaan ne muut painii tuolla toisenlaisten, konkreettisten ongelmien kanssa, joista heilläkin saattaa olla ihan oikea tarve puhua. Ei-masentuneet eivät ole haavoittumattomia. Aivoja voi myös huijata ns. lyijykynäkikan (=pidä lyijykynää suussasi poikittain, niin että se tuntuu suupielissä. Tällöin suupielten lihakset lähettävät aivoille viestin, että olet iloinen, ja aivot alkaa erittää hetkellisesti mielihyvähormoneja) tyyliin, voit edes hetkellisesti esittää kiinnostunutta, ja kas, siitä saattaakin tulla hetkeksi jopa parempi mieli (samalla tavalla kuin silloin kun saa jotain aikaiseksi). Terveisin parisuhteessa sinnittelevä masentunut.

Joillakin ihmisillä on yleisenä käsityksenä, että on sairaus, mikä tahansa niin silloin ei sen sairaan käytös voi olla mitenkään jaloa. Voihan sitä tuolla tavoin jotkut oikeuttaa itselleen toisten huonon kohtelun, eikä siitä tarvitse ottaa mitään vastuuta. He myös voivat olettaa, että kaikki muutkin toimivat samoin ja sitä kautta he kertovat vaikka tutuilleen, kuinka heidän läheinen kärsii, kun joutuu olemaan sairastuneen ihmisen lähellä. Näitä joidenkin ajatusten kieroutumista on haasteellista oikaista kuntoon

Oletko sitä mieltä, että jalkansa murtaneen pitäisi ottaa vaan itseään niskasta kiinni ja lähteä kävelemään? Ihan turhaa huomionhakua on olla avuton.

Se jalkansa murtanut pääsee liikkeelle kepeillä tai pyörätuolilla. Ei hänkään jää sänkyyn makaamaan.

Vierailija kirjoitti:

KUINKA PALJON TOISTEN HAPPEA JA TILAA TE MASENTUNEET TARVITSETTE?? Ihan uskomatonta sakkia.

Jep. Ei voi kaikki hyöriä masentuneiden ympärillä auttamassa ja keksimässä seuraavaa ja taas seuraavaa apua. Keksimisvuoro on teillä itsellännekin. Sama alkoholistien hoidossa: ihan kaikki paukut vietäisiin mitä vaan irtoaa. Kulunut fraasi, mutta jonkun on tosiaan tehtävä ne työtkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajuavatko masentuneet kuinka toksisia ovat? Ihmissuhde ei voi olla kilpailu siitä kellä on kaikista vaikeinta. Eikä ihmissuhteista voi niin vain ottaa lomaa ja sitten palata takaisin. Ihmissuhteet ovat vastavuoroisia, ja jos ei sinulta mitään oikein saa takaisin, niin tietenkin ihmiset etsivät ihmisiä joiden kanssa on helpompaa.

Olethan jo avun piirissä? Jos et ole, varaapa aika lääkäriin heti. Näin mt-haasteista kärsivänä voin kertoa että nämä jutut ei parane mitenkään itsestään eikä millään kavereiden vinkeillä. Sinun pitää selvittää miksi aivosi toimivat väärin, ja mitkä apukeinot toimivat juuri sinulla. Se on pitkäjänteistä työtä, joka kestää vuosia, ja sitä ei voi kukaan muu tehdä sinun puolestasi.

Tsemppiä, ja rohkeutta tulevaan.

Itsekäs ihminen on itsekäs oli masentunut tai ei. Pahimmassa masennuksessakin kuuntelin ystäviäni, mutta tein kaikkeni, ettei oma masennukseni paljastuisi kenellekään. Vasta toipumisen alettua uskalsin mainita masennuksestani, ja vain kerran kullekin. En puhu siitä, jollei kysytä.

Tunnen useampia masentuneita, eikä yksikään ole itsekeskeinen saati toksinen. 

Miksi masentuneita halutaan mustamaalata näin ikävästi?

Kuulostaa siltä, että terapiasi on vielä kesken ja masennus uusiutuu takuuvarmasti, ellet muuta toimintatapojasi. Sinun rajasi eivät ole kunnossa. Toivon, että saat työkaluja päästäksesi masennuksestasi eroon. 

En ole se, kenelle vastasit, mutta millä ammattitaidolla sinä heität noita oletuksia? Kuulostaa kovasti kaasuvalottamiselta, missä sinä varmasti tiedät paremmin toisen asioista ja rajoista, kuin henkilö itse.

Ei tuo nyt kauhean terveeltä kuulosta, että joku piilottelee masennustaan ja tekee asioita, joita ei jaksa tai halua, sen takia, että muille ei tulisi paha mieli.

Kovin ristiriitaista kyllä tosiaan. Keskustelun mukaan masentunut on rasittavia, itsekeskeisiä ja tosi raskasta seuraa, mitä kukaan ei jaksa, eli masentunut ei saa sanoa ääneen olevansa masentunut, koska se pilaa muiden fiiliksen samalla. Sen salaaminen ei kuitenkaan ole tervettä, eli miten sanoa masennuksestaan sopivasti? Ei ole myöskään tervettä, että masentunut pakottaa itsensä kuuntelemaan Anteron sukista pakotetun hymyn kanssa, onhan ne sukat niin äärimmäisen kiinnostavat, mutta kuitenkin pitäisi masentuneenkin pinnistää ja ylläpitää sukkakaverisuhteita, ettei ne katkea, muuten se on voi voi. Auttaisiko joku ymmärtämään, mitä masentuneilta oikeasti halutaan?

Että rakettitieteeksikö meni tämäkin? Masentuneelta halutaan että hän keksii, löytää ja päättää itse oman elämänvoimansa. Kannettu vesi ei edelleenkään kaivossa pysy. Ihan itse pitää loppujen lopuksi viihtyä itsensä kanssa. Kun tämän oivaltaa, on hyvä. Terapiaan ja yhteiskunnan palveluihin voi tosiaan jäädä jumiin, mutta sairautta se on. Semiterve riittää siihen, että pystyy toimimaan jopa yhteiseksi, saati omaksi hyväksi.

Monesti juuri masiksen nojalla ollaan niin viimeisen päälle pirttihirmuja että oksat pois. Mies valuu ja valuu lopulta mies on ihan vetelä eikä enää välitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajuavatko masentuneet kuinka toksisia ovat? Ihmissuhde ei voi olla kilpailu siitä kellä on kaikista vaikeinta. Eikä ihmissuhteista voi niin vain ottaa lomaa ja sitten palata takaisin. Ihmissuhteet ovat vastavuoroisia, ja jos ei sinulta mitään oikein saa takaisin, niin tietenkin ihmiset etsivät ihmisiä joiden kanssa on helpompaa.

Olethan jo avun piirissä? Jos et ole, varaapa aika lääkäriin heti. Näin mt-haasteista kärsivänä voin kertoa että nämä jutut ei parane mitenkään itsestään eikä millään kavereiden vinkeillä. Sinun pitää selvittää miksi aivosi toimivat väärin, ja mitkä apukeinot toimivat juuri sinulla. Se on pitkäjänteistä työtä, joka kestää vuosia, ja sitä ei voi kukaan muu tehdä sinun puolestasi.

Tsemppiä, ja rohkeutta tulevaan.

Itsekäs ihminen on itsekäs oli masentunut tai ei. Pahimmassa masennuksessakin kuuntelin ystäviäni, mutta tein kaikkeni, ettei oma masennukseni paljastuisi kenellekään. Vasta toipumisen alettua uskalsin mainita masennuksestani, ja vain kerran kullekin. En puhu siitä, jollei kysytä.

Tunnen useampia masentuneita, eikä yksikään ole itsekeskeinen saati toksinen. 

Miksi masentuneita halutaan mustamaalata näin ikävästi?

Kuulostaa siltä, että terapiasi on vielä kesken ja masennus uusiutuu takuuvarmasti, ellet muuta toimintatapojasi. Sinun rajasi eivät ole kunnossa. Toivon, että saat työkaluja päästäksesi masennuksestasi eroon. 

En ole se, kenelle vastasit, mutta millä ammattitaidolla sinä heität noita oletuksia? Kuulostaa kovasti kaasuvalottamiselta, missä sinä varmasti tiedät paremmin toisen asioista ja rajoista, kuin henkilö itse.

Ei tuo nyt kauhean terveeltä kuulosta, että joku piilottelee masennustaan ja tekee asioita, joita ei jaksa tai halua, sen takia, että muille ei tulisi paha mieli.

Kovin ristiriitaista kyllä tosiaan. Keskustelun mukaan masentunut on rasittavia, itsekeskeisiä ja tosi raskasta seuraa, mitä kukaan ei jaksa, eli masentunut ei saa sanoa ääneen olevansa masentunut, koska se pilaa muiden fiiliksen samalla. Sen salaaminen ei kuitenkaan ole tervettä, eli miten sanoa masennuksestaan sopivasti? Ei ole myöskään tervettä, että masentunut pakottaa itsensä kuuntelemaan Anteron sukista pakotetun hymyn kanssa, onhan ne sukat niin äärimmäisen kiinnostavat, mutta kuitenkin pitäisi masentuneenkin pinnistää ja ylläpitää sukkakaverisuhteita, ettei ne katkea, muuten se on voi voi. Auttaisiko joku ymmärtämään, mitä masentuneilta oikeasti halutaan?

Että rakettitieteeksikö meni tämäkin? Masentuneelta halutaan että hän keksii, löytää ja päättää itse oman elämänvoimansa. Kannettu vesi ei edelleenkään kaivossa pysy. Ihan itse pitää loppujen lopuksi viihtyä itsensä kanssa. Kun tämän oivaltaa, on hyvä. Terapiaan ja yhteiskunnan palveluihin voi tosiaan jäädä jumiin, mutta sairautta se on. Semiterve riittää siihen, että pystyy toimimaan jopa yhteiseksi, saati omaksi hyväksi.

No huh. Sulta taitaa olla hukassa masennuksen oirekuva. Yksi määritelmä on juuri elämänvoiman menettäminen. Ja sen sairastuneen tulisi jotenkin itse osata sen sairauden keskellä se sairautensa hoitaa?

Olen sen verran onnekas, että uskon paranevani. Työkykyynkö asti, sitä kukaan ei osaa tällä hetkellä sanoa.

Minulla on onnea, koska olen perusluonteeltani energinen ja pystyvä, tiedonhaluinen ja optimistinen. Silti myös minulta elinvoima on ollut täysin poissa ja masennus vääristänyt ajattelua. Entäpä ihminen, jonka pohja ei ole yhtä suotuisa tai on sairastunut jo lapsesta asti.

Lisäksi tarvitaan oikea hoito. Olen siitä onnekas, että saan parasta mahdollista hoitoa. Läheskään kaikki eivät saa. Osa ei saa mitään. Osa saa liukuhihnahoitoa, missä kaikille kirjoitetaan sama SSRI ja osasta potilaita se tekee vielä pahemman zombin. Oman lääkärini mukaan masennuksella on aina myös biokemikaalista pohjaa ihmisen elimistössä eivätkä ne parane itsestään ajan kanssa eivätkä tahdonvoimalla sen enempää kuin muutkaan somaattiset sairaudet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaksuhali. Masentuneen ei tarvitse olla bitch muille kuitenkaan. Läheisille on raskasta ilmankin.

Olen siis bitch, kun en jaksa kuunnella toisten valitusta? Mielenkiintoinen näkökulma.

Kyllä, jos ilmaiset sen tylysti. Toki masennus oireilee jokaisella eri tavalla, mutta silti ihminen on vastuussa omasta artikulaatiostaan ja siitä miten kohtelee toisia (ellei ole holhouksen alainen). Olen itsekin masentunut, ja tässä tilassa muiden ongelmat kuulostavat mitättömiltä, kun itse vain haluaisin poistua koko maailmasta (tuntuu myös epäreilulta kun muut valittavat asioistaan mitä he tekevät, kun itse en kykene juuri mihinkään). Mutta masennus onkin sen verran huijaava sairaus, että se saa sairastuneen kuvittelemaan, että se oma tunne on maailman vakavin ja tärkein asia, ja samaan aikaan ne muut painii tuolla toisenlaisten, konkreettisten ongelmien kanssa, joista heilläkin saattaa olla ihan oikea tarve puhua. Ei-masentuneet eivät ole haavoittumattomia. Aivoja voi myös huijata ns. lyijykynäkikan (=pidä lyijykynää suussasi poikittain, niin että se tuntuu suupielissä. Tällöin suupielten lihakset lähettävät aivoille viestin, että olet iloinen, ja aivot alkaa erittää hetkellisesti mielihyvähormoneja) tyyliin, voit edes hetkellisesti esittää kiinnostunutta, ja kas, siitä saattaakin tulla hetkeksi jopa parempi mieli (samalla tavalla kuin silloin kun saa jotain aikaiseksi). Terveisin parisuhteessa sinnittelevä masentunut.

Joillakin ihmisillä on yleisenä käsityksenä, että on sairaus, mikä tahansa niin silloin ei sen sairaan käytös voi olla mitenkään jaloa. Voihan sitä tuolla tavoin jotkut oikeuttaa itselleen toisten huonon kohtelun, eikä siitä tarvitse ottaa mitään vastuuta. He myös voivat olettaa, että kaikki muutkin toimivat samoin ja sitä kautta he kertovat vaikka tutuilleen, kuinka heidän läheinen kärsii, kun joutuu olemaan sairastuneen ihmisen lähellä. Näitä joidenkin ajatusten kieroutumista on haasteellista oikaista kuntoon

Oletko sitä mieltä, että jalkansa murtaneen pitäisi ottaa vaan itseään niskasta kiinni ja lähteä kävelemään? Ihan turhaa huomionhakua on olla avuton.

Se jalkansa murtanut pääsee liikkeelle kepeillä tai pyörätuolilla. Ei hänkään jää sänkyyn makaamaan.

Jalkansa murtanut saa myös sairasloman, koska sitä murtunutta raajaa ei saa eikä voi käyttää normaalisti.

Voitko rajoittaa yhteydenpidon vaikka kerran viikkoon tai kahteen viikkoon tai kuukauteen esimerkiksi ilmoittamalla, että olen tavattavissa puhelimitse esim. perjantaisin klo 13 - 15 tai mikä aika nyt itsellesi parhaiten sopiikaan. Ilmoitat kaikille, siis kirjoittamalla, tarvittaessa useamman kerran, että kaikki oppivat. Jos et nyt jaksa, hoidat itsesi tietenkin kuntoon, sehän on tärkeintä. Ja tärkeää on noudattaa myös lääkärin ohjeita. Yleensähän on niin, että jos huomaa toisen väsyneen, masentuneen, olevan suruissaan, monetkin haluavat piristää juuri kertomalla omista jutuistaan, että juuri sillä hetkellä toinen voisi ajatella muutakin kuin sitä huoltaan. Koska ajan oloon se ihan oikeasti auttaa. Nyt on vain vaikeaa ja sinun pitää saada levätä ja puhua ammatti-ihmisten kanssa.

Minua ainakin alkaisi ahdistaa se, että olisi joku tietty aika. Minun piti tehdä yksi tietty juttu maanantaina eikä se ole vieläkään tehty. Olen kyllä tehnyt edes jotain muuta tämän viikon aikana. 

Itseäni piristää kyllä muiden jutut, silloin kun on se, että jaksaa tavata, että sinänsä ihan mielelläni kuuntelen ja keskustelen niistä.

Toisaalta eiväthän kaikki terveetkään jaksa tavata toisia ihmisiä vaikkapa työviikolla työpäivien jälkeen. 

Mutta muiden mielestäsi pitäisi silti jaksaa välittää sinun huolissasi ja tarpeistasi? Juuri tuota masentuneiden itsekkyyttä ei kukaan jaksa ja täysin syystä. Ihmisillä on paljon pahempiakin sairauksia, kaikki vaan ei valita eikä pyöri vaan oman napansa ympärillä.