Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhdeväkivalta ja traumat
17.09.2025 |
Olin aikoinaan väkivaltaisessa parisuhteessa, jossa minua pahoinpideltiin rajusti useita kertoja. Erosin ja nyt olen jo pitkään ollut uudessa hyvässä suhteessa. Aikaa on kulunut useita vuosia, mutta nyt olen alkanut huomaamaan kuinka esimerkiksi lukiessani jostain lähisuhdeväkivallasta, se laukaisee jotain takaumia ja häpeän ja pelon tunteita. En ole asiaa juurikaan miettinyt eron jälkeen, olin vain onnellinen että selvisin hengissä. Kannattaako asiaa käsitellä vain itsekseen, mennä terapiaan vai miten kannattaisi toimia?
Kommentit (6)
Kannattaa katsoa tulevaisuuteen, eikä märehtiä menneisyydessä. Meillä kaikilla on omat traumamme. Menneisyyteen ei voi vaikuttaa, mutta tulevaisuuteen kylläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"se laukaisee jotain takaumia ja häpeän ja pelon tunteita. "
Mielestäni AP vain matkii muiden tunteita tai yrittää käyttää uhrin syyllisyysmentaliteettia häpäistäkseen muita toisten kokemusten kautta. Sinulla ei ehkä oikeasti ole muuta sanottavaa, joten sama sisältö ilmestyy lähes joka muutama päivä.
T.Jätkäsaarin kaveri
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa katsoa tulevaisuuteen, eikä märehtiä menneisyydessä. Meillä kaikilla on omat traumamme. Menneisyyteen ei voi vaikuttaa, mutta tulevaisuuteen kylläkin.
"Märehtiä menneisyydessä" - hyvin suomalainen käsitys traumojen käsittelystä. Ole hiljaa, vaikene, niin asiat itsestään lutviutuvat. Eivät lutviudu. Olen itse myös parisuhdeväkivallan uhri, vuosikymmen sitten tapahtunut on edelleen mustana möykkynä minussa, ei se sieltä pois pyyhkiydy jos ei ole tietävinään ja välittävinään. Tämä ei silti tarkoita, ettenkö olisi mennyt elämässä eteenpäin ja katsoisi tulevaisuuteen. Menneiden käsittely ei sulje pois katsomista tulevaisuuteen. Päin vastoin, vain vanhan siivous, setviminen, itkeminen jne. puhdistaa ja antaa tilaa uudelle.
Paljon voimia ap:lle. Älä kuuntele niitä, jotka neuvovat vain unohtamaan. Sinua on satutettu ja sinun velvollisuus ei ole suojella väkivaltaa, väkivaltaista osapuolta pakottamalla itsesi vain unohtamaan. Sinulla on velvollisuus omaa itseäsi kohtaan terapioida traumaasi niin pitkälle ja kauan kuin se tuntuu tarpeelliselta.
No enpä näe syytä lähteä ammattilaisen pakeille, itsellä samaa. Jos tulisi jotain hankalia pelkotiloja, unettomuutta tms. niin sitten olisi eri asia. Ei niistä ikävistä muistoista pääse kokonaan, joku traumaterapian läpikäyminen ei tarkoita sitä että kaikki paha jotenkin pyyhkiytyisi kokonaan pois ja ikinä et enää triggeröidy mistään. Tiedän kun lapsuuden takia olen tuon prosessin käynyt läpi, ja onnistuneesti.
Kiitos hyvistä vinkeistä. Tuntuu että pitkään meni hyvin, mutta tosiaan ikävät muistot ovat alkaneet nousta pintaan. Varmaan myös auttaisi lukea toisten kokemuksia samasta asiasta. Ap
Alue: Aihe vapaa
Anna sen edetä omalla painollaan niinkuin tähänkin asti. Se että noita reaktioita on tullut, on asian käsittelyä ja kohtaamista. Kyllä se loppukin lutviutuu ihan itsekseen, kun et ala tekemään asiasta mitään numeroa.
Jopa tiedentän sisällä tiedetään, että psykiatria ei "paranna" mitään vaan sen on tarkoitus koukuttaa asiakas palveluihin. Ihmisen keho ja mieli parantuvat itsestään, luontaisesti. Ja ne asiat jotka eivät parane ovat adaptaatioita: esimerkiksi terve pelko ja varautuneisuus miehiä kohtaan ei ole ongemla vaan edelleen valitettavan tarpeellinen ja hyödyllinen selviytymismekanismi naiselle.