Vierailija

Pahinta on kun muuttaa suoraan lapsuuskodistaan kumppanin luo. Pahimmat eivät osaa pyykkejään pestä.

  • ylös 13
  • alas 1

Kommentit (17)

Vierailija

Joo joo ja miesten todellakin kannattaa muuttaa suoraan äidinhelmoista naisen luo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Joo joo ja miesten todellakin kannattaa muuttaa suoraan äidinhelmoista naisen luo.

Niin kannattaa

Vierailija

Siinä sitten se vaara, että yksinelo tuntuukin paljon mukavammalta. Eiköhän ne parhaimmat kumppanit ole juuri niitä jotka ei uskalla yksin olla, eivät uskalla niin helpolla lähteä.

Vierailija

Olisihan se järkevintä, mutta ei nuorilla ole rahaa. Ihan taloudellisista syistä moni muuttaa heti saman katon alle. Meilläkin poikaystäväni asui sen verran kaukana, että meni siihen tapailuunkin paljon rahaa matkoihin. Kummallakaan ei ollut autoa eikä rahaa.

Vierailija

Ja kannattaa opetella ne kotityöt sitten molempien. Kotihoidossa töissä, ei ole yksi eikä kaksi leskeksi jäänyttä miestä ja naista, jotka on olleet aivan pihalla kotitöistä kun toinen kuolee pois ensin. Mies ei osaa ruokaa lämmittää edes mikrossa tai imuroida vaikka hyvin voisi, nainen ei tiedä mistä patterit laitetaan syksyllä päälle tai missä rengasvarastolla auton talvinakit on "kun meillä on aina ollut miesten ja naisten työt erikseen eikä Seppo ole keittiössä käynyt kuin syömässä"

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Siinä sitten se vaara, että yksinelo tuntuukin paljon mukavammalta. Eiköhän ne parhaimmat kumppanit ole juuri niitä jotka ei uskalla yksin olla, eivät uskalla niin helpolla lähteä.

Niin?

Mikä vika yksinelossa?

Sekö. ettei synny uusia veronmaksajia paikkaamaan sitä iänikuista huoltovajetta?

Sitäkö tarjoat selityksenä ja motivaattorina parisuhteen autuudelle vs yksinelo?

Vierailija

Mä en oikein usko tuohon, vaikka itse elin lähes 20 vuotta yksin ennen puolison kanssa yhteen menoa... Mutta siis ulkomaillahan on äärimmäisen tavallista, ettei ihmiset koskaan oikein asu yksin, vaan suurin osa asuu vanhemmilla pitkään, tai kimppakämpässä esim. sisaruksen tai kavereiden kanssa, ja sitten vasta jos/kun menee naimisiin niin muuttaa puolison kanssa yhteen. Eipä niillä sen ihmeempiä ongelmia näytä olevan vaikkei ole yksin asuneet.

Vierailija

Mun mies muutti kotoaan armeijaan ja sieltä mun kanssa opiskelija-asuntoon vuonna 2002. Hyvin on mennyt kaikki ja menee edelleenkin. Tultiin tosi erilaisista lapsuudenkodeista ja taustoista, mutta nykyään on hyvin samanlaiset mielipiteet mitä tulee kotitöihin ja siisteystasoon ja ruoanlaittoon ja rahankäyttöön. Minä olen aika huithapeli ja mies pedantimpi, mutta olen opetellut huolellisemmaksi ja mies todennut, että aika monet asiat ovat tärkeämpiä kuin aina siisti koti.

Päin vastoin, omassa tuttavapiirissä eniten hankaluuksia sopeutua yhteiselämään on niillä jotka ovat asuneet yksin tosi pitkään. Jos on tottunut elämään vain omilla ehdoillaan, näyttää olevan aika vaikeaa oppia sietämään sitä, että asuinkumppanilla on omat tapansa ja metelinsä ja vuorokausirytminsä ja sotkunsa.

Vierailija

Aika säälittävää kun keskenkasvuisilla kamala kiire kotileikkeihin ja kiireellä sutimalla kersat kuvioon. Ei mene kauan kun huomataan ettei se toimi. Mistä johtuen kamala määrä nuoria yksinhuoltajia. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mun mies muutti kotoaan armeijaan ja sieltä mun kanssa opiskelija-asuntoon vuonna 2002. Hyvin on mennyt kaikki ja menee edelleenkin. Tultiin tosi erilaisista lapsuudenkodeista ja taustoista, mutta nykyään on hyvin samanlaiset mielipiteet mitä tulee kotitöihin ja siisteystasoon ja ruoanlaittoon ja rahankäyttöön. Minä olen aika huithapeli ja mies pedantimpi, mutta olen opetellut huolellisemmaksi ja mies todennut, että aika monet asiat ovat tärkeämpiä kuin aina siisti koti.

Päin vastoin, omassa tuttavapiirissä eniten hankaluuksia sopeutua yhteiselämään on niillä jotka ovat asuneet yksin tosi pitkään. Jos on tottunut elämään vain omilla ehdoillaan, näyttää olevan aika vaikeaa oppia sietämään sitä, että asuinkumppanilla on omat tapansa ja metelinsä ja vuorokausirytminsä ja sotkunsa.

Joo ei sekään ole hyvä että on liian kauan yksin. Sen jälkeen ei osaa enää sietää toisen oikkuja. Mä olen ollut jo niin kauan yksin, että en saa nukuttua jos joku häärää mun asunnossa. Herään pieniinkin ääniin. Ja toisen ei tarvitse edes kuorsata, pelkästään se että joku kääntyilee mun vieressä saa minut heräämään. Enkä ole ollut sellainen aina, vaan minusta on tullut sellainen vuosien yksinolon seurauksena.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Aika säälittävää kun keskenkasvuisilla kamala kiire kotileikkeihin ja kiireellä sutimalla kersat kuvioon. Ei mene kauan kun huomataan ettei se toimi. Mistä johtuen kamala määrä nuoria yksinhuoltajia. 

No suurin osa tekee lapset vasta kolmekymppisinä ja silti tulee ero. Että ei tämäkään asia niin yksinkertaista ole.

Vierailija

Vanhempien tehtävä opettaa lapselleen ja nuorelleen kotityöt pyykinpesusta vessan pesuun, keittiön siisteydestä perus ruokaoppiin. Ettei puoliso ole se , joka joutuu opettamaan, jos ei itse ole ollut mielenkiintoa asioihin. Oli mielenkiintoa tai ei, perusasiat on hallittava.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vanhempien tehtävä opettaa lapselleen ja nuorelleen kotityöt pyykinpesusta vessan pesuun, keittiön siisteydestä perus ruokaoppiin. Ettei puoliso ole se , joka joutuu opettamaan, jos ei itse ole ollut mielenkiintoa asioihin. Oli mielenkiintoa tai ei, perusasiat on hallittava.

Mutta millä intensiteetillä esim. siivous tapahtuu?

Puhtaus on subjektiivista varsinkin silloin, kun puhtaus todetaan silmin. Eiköhän se ole pohjimmiltaan makuasia, koska eihän kaikilla ole jotain luminometriä orgaanisen lian mittaamiseen pinnoilta?

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla