Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (88)

Vierailija

Sukulaisia lukuunottamatta en ole milloinkaan aidosti viihtynyt muiden seurassa. En halua muita ihmissuhteita sukulaisten lisäksi.

Vierailija

On lapsuudessa huonoja kokemuksia (ei mitään älytöntä, mutta kuitenkin riittävästi), mutta en usko että se yksin on syynä, koska kyllä niitä huonoja kokemuksia on kuitenkin aika monella muullakin ihmisellä.
Joten varmaan on monien tekijöiden summa, en kaipaa parisuhdetta, en lapsia, en seksiä, en läheisyyttä, kaverit toki tärkeitä ja lapsuuden perheenjäsenet, mutta en jaksaisi asua saman katon alla kenenkään kanssa ja muutenkin olen ihan tyytyväinen jos vapaa-ajalla näen jotakuta vaikkapa pari kertaa kuukaudessa. Työni on tosin tiivisti ihmisten kanssa olemista, joten tämä voi osaltaan vaikuttaa siihen, etten vapaa-ajalla kaipaa niin hirveästi ihmiskontakteja.

  • ylös 10
  • alas 1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Sekä että. En ole milloinkaan ollut erityisen sosiaalinen, mutta kiusaaminen ja huono kohtelu on tehnyt minut entistäkin vetäytyneemmäksi.

  • ylös 12
  • alas 0
Vierailija

Olen aina viihtynyt itsekseni lapsesta saakka. Ehkä kerran kuussa näen jotain kaveria pari tuntia. Parisuhdetta en voisi kuvitellakaan.

  • ylös 12
  • alas 2
Vierailija

Näin anonyymina uskallan tunnustaa, että en viihdy porukoissa siksi, että minusta jutut niissä on typeriä.
En siis koe itseäni fiksummaksi, mutta en edes nuorena tuntenut oloani hyväksi kikattavassa kaverilaumassa. Saati sitten näin aikuisena naisena.
Viimeinen niitti oli mökkiloma naisporukassa. En vain osannut heittäytyä siihen viinin lipittämiseen ja samojen asioiden siunailemiseen ja käyttämiseen. Mielestäni ne jutut oli vain typeriä, väsyttäviä ja kyllästyttäviä.
Joten minussa on joku vika, kun en jaksa tällaista. Viihdyn erittäin hyvin yksin, enkä kaipaa ihmisiä. Tuollaisten tapaamisten jälkeen olen ihan henkisesti rätti ja menee aikaa saada itsensä taas tasapainoon ja olo hyväksi.
Joten suosiolla viihdyn yksin, kuljen yksin ja teen asioita yksin

Vierailija

Minä olen aina keksinyt itselleni tekemistä. En ole varsinaisesti erakko. Huonoja kokemuksia toki on, mutta uskon niitä sattuvan kaikille, ellei ole itse se, joka niitä huonoja kokemuksia muille aiheuttaa. Mutta lähden mielelläni katsomaan esim. lempiurheilulajini kisoja yksin. Ostan sellaisen paikan kuin itse haluan, käyn syömässä kun haluan ja menen paikalle oman aikatauluni mukaan. Kerran yhdistin siihen työhöni liittyvän messuilla käynnin, oli oikein antoisaa. Melkein kuka tahansa kavereista olisi siellä pitkästynyt.  Minulla on kyläl mies ja miehen kanssa reissaan mielelläni. Meille ei miehen kanssa ole ongelma saman reissun aikana käydä eri paikoissa, jos toista kiinnostaa joku mikä ei toista kiinnosta. En raahaa miestäni lankakauppaan eikä mies raahaa minua kalastustarvikekauppaan. Kalastan kyllä itsekin, mutta mies saa ostaa tarvikkeet suosiolla. 

Vierailija

Olen introvertti ja viihdyn enemmän kuin hyvin. Minulla on yksi läheinen ystävä ja muut ihmiskontaktien tarpeet tyydytän työkavereilla, jotka ovat kaikki enemmän kuin mukavia. Olen myös kokeillut pari kertaa parisuhdetta, mutta se on liikaa minulle.

Minulla oli lapsena ja teininä paljon kavereita ja näin jälkeen päin ajatellen en varmasti ollut se porukan mukavin tyyppi. En ollut missään nimessä kiusaaja, mutta olin ainakin jollain tapaa hankala. Olen nyt käsittänyt sen, että kasvoin maailmassa missä ihmisillä on oletus, että lapsella ja nuorella on oltava kavereita. Olin liian kypsymätön tunnistamaan omat tarpeeni ja rajani saati sen, kuinka kavereiden aiheuttama sosiaalinen kuormitus uuvutti minut. 

Toivoisinkin, että vanhemmat sekä päiväkotien ja koulujen työntekijät oppisivat paremmin tunnistamaan lasten tarpeen olla myös omassa rauhassa. Ymmärrän, että sitä voi olla vaikea erottaa ujoudesta ja tiedän myös, että on paljon lapsia joiden on vaikea kaverustua kovasta tahdosta huolimatta. Silti aina on ollut ja tulee olemaan lapsia, jotka ovat tykänneet olla omissa oloissa lukemassa, leikkimässä, piirtämässä jne. aivan omasta vapaasta halusta.

Vierailija

En kaipaa enempää ihmissuhteita, mitä minulla on. En siis ole erakko.

Päätin kirjoittaa tähän ketjuun, koska otsikossa pisti silmään huonot kokemukset. Mitä ihmettä ne ovat? Tietenkään kaikki ihmiset eivät ole turvallisia tai luotettavia, ja minullakin on kokemusta läheisestä narsistisesta ihmissuhteesta. SILTI luotan ihmisiin. En ole vuosiin tavannut hyväksikäyttäjää tai ilkeää ihmistä.

N54

Vierailija

Oon tosi ruma nainen. En ole ikinä edes haaveillut mistään, kun olen aina tiennyt etten esimerkiksi perhettä tule koskaan saamaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Sukulaisia lukuunottamatta en ole milloinkaan aidosti viihtynyt muiden seurassa. En halua muita ihmissuhteita sukulaisten lisäksi.

Joo paitsi toisnpäin, sukulaiset eivät ole piitanneet minusta.

Mieskin oli mutta sitten paljastui että luuli mua "helpoksi nakiksi". Hommasi toisen naisen jotta sai jätettyä.

En enää sitten edes viitsinyt yrittää, annoin olla.

Muut sitten vaan ...hiutuu pois, eivät soittele eikä muutakaan.

No, olen tottunut.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Oon tosi ruma nainen. En ole ikinä edes haaveillut mistään, kun olen aina tiennyt etten esimerkiksi perhettä tule koskaan saamaan.

Samat sanat!

Vierailija

Viihdyn yksin, mutta tietysti minulla on myös vuosikymmenien pahoinpitelystä jäänyt krooninen uupumus ja väsymys joka tehokkaasti pitää minut kotona omissa oloissani.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Näin anonyymina uskallan tunnustaa, että en viihdy porukoissa siksi, että minusta jutut niissä on typeriä.
En siis koe itseäni fiksummaksi, mutta en edes nuorena tuntenut oloani hyväksi kikattavassa kaverilaumassa. Saati sitten näin aikuisena naisena.
Viimeinen niitti oli mökkiloma naisporukassa. En vain osannut heittäytyä siihen viinin lipittämiseen ja samojen asioiden siunailemiseen ja käyttämiseen. Mielestäni ne jutut oli vain typeriä, väsyttäviä ja kyllästyttäviä.
Joten minussa on joku vika, kun en jaksa tällaista. Viihdyn erittäin hyvin yksin, enkä kaipaa ihmisiä. Tuollaisten tapaamisten jälkeen olen ihan henkisesti rätti ja menee aikaa saada itsensä taas tasapainoon ja olo hyväksi.
Joten suosiolla viihdyn yksin, kuljen yksin ja teen asioita yksin

JUST!

Töissä ollessa en kestänyt sitä "kaakatusta" häistä, kampaajista, meikeistä, ukon haukkumista, lasten räkätauteja...en edes voinut ajatella jotain mökkireissua hui kauhistus.

EI noissa asioissa ole mitään miettimistä, ne vaan on ja tapahtuvat, mitä niitä vatkaamaan!

Vierailija

Sekä että lisäksi monesti vastapuolesta tuli ns riippakivi jatkuvaa viestittelyä ja puhelinsoittoja jotka rasitti henkisesti, olen aina viihtynyt yksin mutta yhteen aikaa oli kovasti seurantarve ja juttelin monille netissä ja sitä kautta tutustui mutta harvoin näki livenä vaikka itsekin valittivat yksinäisyyttä mutta sitten Harva haluaa oikeasti nähdä kasvotusten. Eräs mieleenpainuva ns kaverisuhde jäi mieleen eikä positiivisella tavalla, avoliitossa asuva nainen jolla 1,5 vuotias lapsi,lapsi joka paikassa mukana(en ole lapsivihaaja mutta joskus rasitti kun halusi jutella ja lapsi rääkyy ja itkee jatkuvasti), hänellä oli ja on varmaan vieläkin jonkinasteinen syömishäiriö kerran sano että joutuu viikottain tiputukseen koska ei juurikaan syö tai juo...ihmetteli vähän tilasi kuitenkin kotiinkuljetuksella välillä ruokaa ja väitti että kaikki miehet flirttailee hänelle, suuttui mulle kun kysyin että onko hankkinut apua syömishäiriöön ja sen jälkeen oltii vähän 50/50 kaverisuhteessa, no lopullinen niitti tuli kun kertoi saaneensa ruisleipää ja salmiakkia vanhemmiltaan ja olin vain aha ,siitä sitten haukkumista ja solvaamista ja asioista mistä olin kertonut täysin solvaamista ja ivaamista,annoin samalla mitalla takaisin, missä lie nyt,sääliksi käy edelleen lasta joka nyt ala asteella ei haittaa vaikka tunnistaisi mut täältä oli sen verran törkeä ja tiesi että ne asiat mitkä kerroin hänelle oli mulle erittäin kipeitä ja luottamuksellisia....

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Oon tosi ruma nainen. En ole ikinä edes haaveillut mistään, kun olen aina tiennyt etten esimerkiksi perhettä tule koskaan saamaan.

Silti miesten mielestä me rumatkin naiset saadaan vaikka millä mitalla mikä ei pidä paikkaansa. Kaverisuhteetkin naisten osalta perustuu vaan ulkonäöllisiin seikkoihin ja kilpailuun, ei kiitos enää. Ja jos on tälläinen kiltti nössö niin sitä käytetään sumeilematta hyväksi ja vedotaan tunteisiin että eks sä nyt vois esim lainata rahaa tms.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
En kaipaa enempää ihmissuhteita, mitä minulla on. En siis ole erakko.

Päätin kirjoittaa tähän ketjuun, koska otsikossa pisti silmään huonot kokemukset. Mitä ihmettä ne ovat? Tietenkään kaikki ihmiset eivät ole turvallisia tai luotettavia, ja minullakin on kokemusta läheisestä narsistisesta ihmissuhteesta. SILTI luotan ihmisiin. En ole vuosiin tavannut hyväksikäyttäjää tai ilkeää ihmistä.

N54

Esimerkiksi vuosia kestänyt koulukiusaaminen on sellainen huono kokemus. Ihmeellistä, että joku ei tätä käsitä. Minua ei ole kiusattu sillä tavalla, mutta silti tajuan , että se voi jättää sellaiset arvet , että voi jäädä sen vuoksi yksinäiseksi. Voi olla, että ei ole perhekään / sukulaiset millään tavalla tukena. Ei tule kokemusta, että ihmiset olisivat mukavia. Eihän toki yksittäinen ikävä kokemus vie uskoa ihmisiin kokonaan.

Vierailija

Olen oppinut varovaiseksi, koska ihmisistä tulee helposti riippakiviä. Jos olet ystävällinen jollekin, pyydetään numeroa ja alkaa se kutsuminen lenkille ja kahville ja shoppailemaan.
En kaipaa tiivistä yhteiseloa. Lenkkeilen mielelläni yksin ja kuljen oman aikataulun mukaan. Mutta se ei käy, vaan loukkaannutaan, vaikka en ole luvannut kenellekään mitään.
Jos olen ystävällinen ja kuuntelen jonkun ongelmia, se ei meinaa, että haluan tavata joka viikko ja lähteä kävelylle ja kahville ja vastata viesteihin jatkuvasti ja puhelimeen. Kun vedän etäisyyttä, haukutaan ja liikutellaan, että olet huono ystävä ja itsekäs. Miten niin huono ystävä, kun en ole luvannut alkaa jatkuvaksi seuralaiseksi.
Joten pidän hajurakoa nykyisin ihmisiin

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olen introvertti ja viihdyn enemmän kuin hyvin. Minulla on yksi läheinen ystävä ja muut ihmiskontaktien tarpeet tyydytän työkavereilla, jotka ovat kaikki enemmän kuin mukavia. Olen myös kokeillut pari kertaa parisuhdetta, mutta se on liikaa minulle.

Minulla oli lapsena ja teininä paljon kavereita ja näin jälkeen päin ajatellen en varmasti ollut se porukan mukavin tyyppi. En ollut missään nimessä kiusaaja, mutta olin ainakin jollain tapaa hankala. Olen nyt käsittänyt sen, että kasvoin maailmassa missä ihmisillä on oletus, että lapsella ja nuorella on oltava kavereita. Olin liian kypsymätön tunnistamaan omat tarpeeni ja rajani saati sen, kuinka kavereiden aiheuttama sosiaalinen kuormitus uuvutti minut. 

Toivoisinkin, että vanhemmat sekä päiväkotien ja koulujen työntekijät oppisivat paremmin tunnistamaan lasten tarpeen olla myös omassa rauhassa. Ymmärrän, että sitä voi olla vaikea erottaa ujoudesta ja tiedän myös, että on paljon lapsia joiden on vaikea kaverustua kovasta tahdosta huolimatta. Silti aina on ollut ja tulee olemaan lapsia, jotka ovat tykänneet olla omissa oloissa lukemassa, leikkimässä, piirtämässä jne. aivan omasta vapaasta halusta.

Niinpä. En ole ikinä ymmärtänyt, miksi yksin olemista pidetään automaattisesti huonona asiana. Toki silloin, jos ei yrityksistään huolimatta saa ystäviä, asialle kannattaa tehdä jotain, mutta jos oikeasti haluaa olla yksin ja omassa rauhassa eikä kärsi tilanteesta millään tavalla, niin mikä oikein on ongelma?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon tosi ruma nainen. En ole ikinä edes haaveillut mistään, kun olen aina tiennyt etten esimerkiksi perhettä tule koskaan saamaan.

Silti miesten mielestä me rumatkin naiset saadaan vaikka millä mitalla mikä ei pidä paikkaansa. Kaverisuhteetkin naisten osalta perustuu vaan ulkonäöllisiin seikkoihin ja kilpailuun, ei kiitos enää. Ja jos on tälläinen kiltti nössö niin sitä käytetään sumeilematta hyväksi ja vedotaan tunteisiin että eks sä nyt vois esim lainata rahaa tms.

Tämä!

Vierailija

Sekä-että. Olen aina ollut introvertti ja viihtynyt yksin. Joskus nuorempana olin aika sosiaalinen ja yritin laajentaa kaveripiiriäni, koska tuntui että niin kuuluu tehdä. Nyt päälle kolmekymppisenä en jaksa enää ihmisten seuraa ja olen huomannut että iso osa ihmisistä on itsekeskeisiä oman edun tavoittelijoita, joten olen mieluummin yksin.

Sivut

Sisältö jatkuu mainoksen alla