Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (13029)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusin ihastukseni on Salvador Dali Parfum de Toilette. Erittäin edullisesti saatavilla muuten! Aluksi hyvin saippuainen, mutta pehmeämpi kuin Ysatis. Yllätyksekseni Dalissa ei ole tuoksuilangiaa ollenkaan, johon olen tottunut saippuaisuuden liittämään. Tämä tuoksu on pehmeä ja hellivä, sitä naisellisempaa kasaria, ja sopii arkikäyttöön vaikka joka päivä.

Yleensä käytän julistavampia tuoksuja, mutta jostain syystä juuri nyt toimii tällainen tuoksu. Kuin kissan kehräystä.


Ai! Sokkostin tän ja musta se on hirveä - haisee vanhanaikaiselle halvalle partavedelle.
Mutta ehkä saan sen myytyä jos joku tykkää.
Mitä nuottia tai nuotteja tarkoitat halvan partaveden tuoksulla? Ei Dalissa ole kolognemaisuutta, esimerkiksi laventelia tai bergamottia. Ei edes Mennenin kanssa samoja nuotteja :-)

Luovatkohan hartsi, ambra ja mirhami sitten maskuliinisen vaikutelman?


En tunnista siitä yhtään nuottia.
En millään. Olin jo heittämässä sen roskiin kun haju on niin kaamea.

Luulen, että tuo voi olla harjaantumattomuutta ja ehkä historiattomuutta, mutta voi se olla ihan aitoa pitämättömyyttäkin siten, että mikään määrä tuoksuharrastamista ei saa sinua arvostamaan tuota tuoksua omassa lajissaan. Se on ihan ok. Pidätkö mistään muusta kasarituoksusta?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tinhare kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tinhare kirjoitti:
Tänään testissä (tosin vasta tuoksulapulla, iholle en vielä uskaltanut) MFK:n Oud Satin Mood ja Grand Soir.

Kumpikaan ei ihastuttanut heti alkuun, mutta ei myöskään vihastuttanut. Oud Satin Mood on ensimmäinen tuoksu jonka nimessä on oud, ja joka ei ole saanut aikaiseksi ahdistavaa tunnetta hapen loppumisesta.

Molemmissa on suitsukemaisuutta, joka on itselleni yleensä ehdoton ei. Pidän kyllä suitsukkeiden tuoksusta, mutta ne pitemmällä ajalla tai voimakkaampina ne alkavat tehdä juuri sen tunteen, etten saa happea. Satin Moodista ainakin lapulla se pahin suitsukemaisuus hävisi aika nopeasti, ja kukkaisuus tuli enemmän esiin. Tosin nyt se on näköjään taas palannut. Hyvin miellyttävänä kyllä, mutta epäilen että tuoksu ei tule minulle sopimaan. Mahdollisuuden annan kyllä, eihän sitä tiedä mihin suuntaan se iholla lähtee.

Grand Soir on minun nenääni partavesimäinen, liian maskuliininen omaan käyttöön, mutta täytyy sekin iholle testata. Paperilla ainakin siitä puuttuu se tietty pehmeys mitä minä tuollaiselta vahvalta tuoksulta kaipaan. Palaan näihin vielä uudestaan, mikäli iholle suihkutettuna tapahtuu ihmeitä. Täytyy vaan suihkaista jonnekin mikä on helppo pestä, jos alkaa ahdistaa.

Päivän tuoksu tänään oli YSL:n Mon Paris, testissä toimistolla. En ole tutkinut onko siinä jotain samaa kuin jossakin Montalen hedelmätuoksussa (Starry Nights tai Wild Pears, en muista tarkkaan..). Molemmat muuttuivat ihollani loppupäivästä hyvin partavesimäisiksi, mitä en ymmärrä ollenkaan. Kummassakaan ei ole alkujaan mitään maskuliinista, mutta jokin niissä tosiaan hyvin monen tunnin iholla olon jälkeen muuttui täysin.

On muuten jännä huomata kuinka ikä (ja ilmeisesti hormonitoiminta) vaikuttavat siihen kuinka tuoksut iholla muuttuvat. Aiemmin tuoksut eivät ihollani juuri eronneet siitä miltä ne paperilla tuoksuvat, mutta kun ikää ja muutoksia ehkäisyssä (hormonaalisesta luopuminen) on tapahtunut, ovat tuoksutkin alkaneet muuttua. Enää ei ole turvallista ostaa tuoksua joka on paperilapulla hyvä, pakko aina testata iholle ja mielellään useamman kerran ja pitemmillä ajanjaksoilla.

Kerro sinäkin, mitä tarkoitat partavesimäisellä tuoksulla. Mikä nuotti tai minkä nuottien yhdistelmä? Partavesiä on niin erilaisia.

Itse olen joskus kokenut patsulin partavaahtomaiseksi, tarkemmin gillettemäiseksi. Mutta patsulinkin voi tehdä monella eri tavalla, aina se ei ole paksu, tukahduttava ja rasvainen.


Kertoisin jos tietäisin, en erota nuotteja kovin hyvin enkä edes monesta nuotista tiedä miltä ne haisevat. Esimerkiksi tuo patsuli, ei minkäänlaista aavistusta miltä se tuoksuu. Minun pitäisi ensin oppia tunnistamaan tuoksu yksinään, ennen kuin voin erottaa sen muiden nuottien joukosta.

Kerroin jo aiemmin, kuinka en esimerkiksi musiikissa tunnista soittimia kokonaisuudesta, paitsi jos tunnen soittimen äänen erittäin hyvin. Klassisia jousisoittimia harrastaneena pystyn erottamaan jousiorkesterista eri partituurit, mutta rock-yhtyeestä en pysty erottamaan yksittäisen soittimen soittoa (paitsi tietty jotkut soolot). Kuulo- ja hajuaistini tekevät aistimuksista yhtenäistä massaa josta on vaikea erottaa yksityiskohtia ilman yksityiskohtien syvää tuntemusta. Näinpä ainakin toistaiseksi tuoksut ovat minulle pääasiassa kokonaisuuksia. Ehkä pitäisi tehdä se excel, ja merkitä nuotit ja muistiinpanot ylös jotta yhteneväisyydet alkaisi löytyä helpommin.

Eteeristen öljyjen nuuhkiminen voisi auttaa asiaa. Niistä löytyy useita perustuoksuja (toki hyvin voimakkaassa muodossa).

Patsuli voi olla hyvin voimakas tai sitten kevyt, muita nuotteja tukeva. Minuakin kiinnostaisi mistä muodostuu monen käyttämä ilmaisu "partavesimäinen" tai "maskuliininen". Varsinkaan jälkimmäistä en ymmärrä ollenkaan. Ellei nyt mennä siihen erään kirjoittajan lemppariin, Mennen-tuoksuun :D Esim.  tuoksu jossa ei ole lainkaan kukkia ei ole mielestäni automaattisesti "maskuliininen". Ei ollenkaan.

Minä kirjoitin tänne joskus, että pidän ruusua maskuliinisena nuottina. Ja pidän sitä edelleen, minusta se on niin vahva. Toki ruusunkin voi tehdä monella eri tavalla, mutta minusta se sopii miehelle.

Tinhare

Vierailija kirjoitti:
Tinhare kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tinhare kirjoitti:
Tänään testissä (tosin vasta tuoksulapulla, iholle en vielä uskaltanut) MFK:n Oud Satin Mood ja Grand Soir.

Kumpikaan ei ihastuttanut heti alkuun, mutta ei myöskään vihastuttanut. Oud Satin Mood on ensimmäinen tuoksu jonka nimessä on oud, ja joka ei ole saanut aikaiseksi ahdistavaa tunnetta hapen loppumisesta.

Molemmissa on suitsukemaisuutta, joka on itselleni yleensä ehdoton ei. Pidän kyllä suitsukkeiden tuoksusta, mutta ne pitemmällä ajalla tai voimakkaampina ne alkavat tehdä juuri sen tunteen, etten saa happea. Satin Moodista ainakin lapulla se pahin suitsukemaisuus hävisi aika nopeasti, ja kukkaisuus tuli enemmän esiin. Tosin nyt se on näköjään taas palannut. Hyvin miellyttävänä kyllä, mutta epäilen että tuoksu ei tule minulle sopimaan. Mahdollisuuden annan kyllä, eihän sitä tiedä mihin suuntaan se iholla lähtee.

Grand Soir on minun nenääni partavesimäinen, liian maskuliininen omaan käyttöön, mutta täytyy sekin iholle testata. Paperilla ainakin siitä puuttuu se tietty pehmeys mitä minä tuollaiselta vahvalta tuoksulta kaipaan. Palaan näihin vielä uudestaan, mikäli iholle suihkutettuna tapahtuu ihmeitä. Täytyy vaan suihkaista jonnekin mikä on helppo pestä, jos alkaa ahdistaa.

Päivän tuoksu tänään oli YSL:n Mon Paris, testissä toimistolla. En ole tutkinut onko siinä jotain samaa kuin jossakin Montalen hedelmätuoksussa (Starry Nights tai Wild Pears, en muista tarkkaan..). Molemmat muuttuivat ihollani loppupäivästä hyvin partavesimäisiksi, mitä en ymmärrä ollenkaan. Kummassakaan ei ole alkujaan mitään maskuliinista, mutta jokin niissä tosiaan hyvin monen tunnin iholla olon jälkeen muuttui täysin.

On muuten jännä huomata kuinka ikä (ja ilmeisesti hormonitoiminta) vaikuttavat siihen kuinka tuoksut iholla muuttuvat. Aiemmin tuoksut eivät ihollani juuri eronneet siitä miltä ne paperilla tuoksuvat, mutta kun ikää ja muutoksia ehkäisyssä (hormonaalisesta luopuminen) on tapahtunut, ovat tuoksutkin alkaneet muuttua. Enää ei ole turvallista ostaa tuoksua joka on paperilapulla hyvä, pakko aina testata iholle ja mielellään useamman kerran ja pitemmillä ajanjaksoilla.

Kerro sinäkin, mitä tarkoitat partavesimäisellä tuoksulla. Mikä nuotti tai minkä nuottien yhdistelmä? Partavesiä on niin erilaisia.

Itse olen joskus kokenut patsulin partavaahtomaiseksi, tarkemmin gillettemäiseksi. Mutta patsulinkin voi tehdä monella eri tavalla, aina se ei ole paksu, tukahduttava ja rasvainen.


Kertoisin jos tietäisin, en erota nuotteja kovin hyvin enkä edes monesta nuotista tiedä miltä ne haisevat. Esimerkiksi tuo patsuli, ei minkäänlaista aavistusta miltä se tuoksuu. Minun pitäisi ensin oppia tunnistamaan tuoksu yksinään, ennen kuin voin erottaa sen muiden nuottien joukosta.

Kerroin jo aiemmin, kuinka en esimerkiksi musiikissa tunnista soittimia kokonaisuudesta, paitsi jos tunnen soittimen äänen erittäin hyvin. Klassisia jousisoittimia harrastaneena pystyn erottamaan jousiorkesterista eri partituurit, mutta rock-yhtyeestä en pysty erottamaan yksittäisen soittimen soittoa (paitsi tietty jotkut soolot). Kuulo- ja hajuaistini tekevät aistimuksista yhtenäistä massaa josta on vaikea erottaa yksityiskohtia ilman yksityiskohtien syvää tuntemusta. Näinpä ainakin toistaiseksi tuoksut ovat minulle pääasiassa kokonaisuuksia. Ehkä pitäisi tehdä se excel, ja merkitä nuotit ja muistiinpanot ylös jotta yhteneväisyydet alkaisi löytyä helpommin.

Eteeristen öljyjen nuuhkiminen voisi auttaa asiaa. Niistä löytyy useita perustuoksuja (toki hyvin voimakkaassa muodossa).

Patsuli voi olla hyvin voimakas tai sitten kevyt, muita nuotteja tukeva. Minuakin kiinnostaisi mistä muodostuu monen käyttämä ilmaisu "partavesimäinen" tai "maskuliininen". Varsinkaan jälkimmäistä en ymmärrä ollenkaan. Ellei nyt mennä siihen erään kirjoittajan lemppariin, Mennen-tuoksuun :D Esim.  tuoksu jossa ei ole lainkaan kukkia ei ole mielestäni automaattisesti "maskuliininen". Ei ollenkaan.


Mulle maskuliininen on yksinkertaisesti jotakin mikä tuoksuu mun nenässä miehelle. Eli jollakin tasolla assosioin tuoksun johonkin toiseen tuoksuun jota olen aiemmin haistanut miehellä/miehillä. Pohjalla tuoksumuistona voi olla vaikka joku Nivean for men dödö, tai joku Old Spice, Mennen, mitä näitä vanhoja miehille suunnattuja tuoksuja onkaan. Mikäli tuoksu jollakin tasolla muistuttaa tuoksusta jonka olen tottunut haistamaan ennemmin miehellä kuin naisella, tuoksu assosioituu maskuliiniseksi. Jos miehet olisivat lapsuudessani käyttäneet jotain kielo-tuoksua, varmaan assosioisin kielon maskuliiniseksi. Samalla tavalla assosioin hiivan tuoksun ensimmäisenä pullataikinaan. Maskuliinisuushan ei sinänsä tuoksussa ole mitenkään väärin tai huono asia, se vaan saattaa tehdä sen, ettei tuoksu tunnu itselle oikeanlaiselta.

  • ylös 13
  • alas 0
Tinhare

Vierailija kirjoitti:
Tinhare kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tinhare kirjoitti:
Tänään testissä (tosin vasta tuoksulapulla, iholle en vielä uskaltanut) MFK:n Oud Satin Mood ja Grand Soir.

Kumpikaan ei ihastuttanut heti alkuun, mutta ei myöskään vihastuttanut. Oud Satin Mood on ensimmäinen tuoksu jonka nimessä on oud, ja joka ei ole saanut aikaiseksi ahdistavaa tunnetta hapen loppumisesta.

Molemmissa on suitsukemaisuutta, joka on itselleni yleensä ehdoton ei. Pidän kyllä suitsukkeiden tuoksusta, mutta ne pitemmällä ajalla tai voimakkaampina ne alkavat tehdä juuri sen tunteen, etten saa happea. Satin Moodista ainakin lapulla se pahin suitsukemaisuus hävisi aika nopeasti, ja kukkaisuus tuli enemmän esiin. Tosin nyt se on näköjään taas palannut. Hyvin miellyttävänä kyllä, mutta epäilen että tuoksu ei tule minulle sopimaan. Mahdollisuuden annan kyllä, eihän sitä tiedä mihin suuntaan se iholla lähtee.

Grand Soir on minun nenääni partavesimäinen, liian maskuliininen omaan käyttöön, mutta täytyy sekin iholle testata. Paperilla ainakin siitä puuttuu se tietty pehmeys mitä minä tuollaiselta vahvalta tuoksulta kaipaan. Palaan näihin vielä uudestaan, mikäli iholle suihkutettuna tapahtuu ihmeitä. Täytyy vaan suihkaista jonnekin mikä on helppo pestä, jos alkaa ahdistaa.

Päivän tuoksu tänään oli YSL:n Mon Paris, testissä toimistolla. En ole tutkinut onko siinä jotain samaa kuin jossakin Montalen hedelmätuoksussa (Starry Nights tai Wild Pears, en muista tarkkaan..). Molemmat muuttuivat ihollani loppupäivästä hyvin partavesimäisiksi, mitä en ymmärrä ollenkaan. Kummassakaan ei ole alkujaan mitään maskuliinista, mutta jokin niissä tosiaan hyvin monen tunnin iholla olon jälkeen muuttui täysin.

On muuten jännä huomata kuinka ikä (ja ilmeisesti hormonitoiminta) vaikuttavat siihen kuinka tuoksut iholla muuttuvat. Aiemmin tuoksut eivät ihollani juuri eronneet siitä miltä ne paperilla tuoksuvat, mutta kun ikää ja muutoksia ehkäisyssä (hormonaalisesta luopuminen) on tapahtunut, ovat tuoksutkin alkaneet muuttua. Enää ei ole turvallista ostaa tuoksua joka on paperilapulla hyvä, pakko aina testata iholle ja mielellään useamman kerran ja pitemmillä ajanjaksoilla.

Kerro sinäkin, mitä tarkoitat partavesimäisellä tuoksulla. Mikä nuotti tai minkä nuottien yhdistelmä? Partavesiä on niin erilaisia.

Itse olen joskus kokenut patsulin partavaahtomaiseksi, tarkemmin gillettemäiseksi. Mutta patsulinkin voi tehdä monella eri tavalla, aina se ei ole paksu, tukahduttava ja rasvainen.


Kertoisin jos tietäisin, en erota nuotteja kovin hyvin enkä edes monesta nuotista tiedä miltä ne haisevat. Esimerkiksi tuo patsuli, ei minkäänlaista aavistusta miltä se tuoksuu. Minun pitäisi ensin oppia tunnistamaan tuoksu yksinään, ennen kuin voin erottaa sen muiden nuottien joukosta.

Kerroin jo aiemmin, kuinka en esimerkiksi musiikissa tunnista soittimia kokonaisuudesta, paitsi jos tunnen soittimen äänen erittäin hyvin. Klassisia jousisoittimia harrastaneena pystyn erottamaan jousiorkesterista eri partituurit, mutta rock-yhtyeestä en pysty erottamaan yksittäisen soittimen soittoa (paitsi tietty jotkut soolot). Kuulo- ja hajuaistini tekevät aistimuksista yhtenäistä massaa josta on vaikea erottaa yksityiskohtia ilman yksityiskohtien syvää tuntemusta. Näinpä ainakin toistaiseksi tuoksut ovat minulle pääasiassa kokonaisuuksia. Ehkä pitäisi tehdä se excel, ja merkitä nuotit ja muistiinpanot ylös jotta yhteneväisyydet alkaisi löytyä helpommin.

Luulen, että pystyt arvostamaan myös "partavesimäisiä" tuoksuja, ainakin osaa niistä, kun opit erottelemaan tuoksusta nuotteja. Itselleni ainakin kävi niin. Aiemmin tuhahtelin Alienille ja Angelille tajuamatta niiden hienoutta. Tietysti olen vieläkin vain aloittelija, mutta erotan kyllä klassikon kun haistan. Tuoksuahan arvostaa myös siitä, miten se kommentoi tuoksujen tähänastista historiaa. Jotkut tuoksut muuttavat maailmaa ja luovat uuden suunnan tuoksuille, toiset luodaan vain seurailemaan olemassa olevia tendenssejä.

Ja kun oppii erottamaan nuotteja, huomaa ehkä että itselle rakkaimmissa tuoksuissa, keskenään erilaisissakin, on yhteinen nimittäjä.


Alien oli mun yksi suuri tuoksurakkauteni. Se vaan oli niin vahva, ettei sitä voinut käyttää juuri missään, vielä pari tuntia pienestä puolikkaasta suihkauttamisesta se tuoksui niin vahvasti että esim. mun kanssa samassa autossa oli monelle vaikea olla. Pitäisi ehkä kokeilla joku edt, mutta tuo rakkaus alkuperäiseen on niin vahva, etten tiedä kelpaako mikään muu versio.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Prada Paradoxe.
Määrittelemättömän ja jatkuvasti kehittyvän Prada-naisen olemus.

Testasin lapulle. Alkutuoksu oli hyvä, muistutti hieman Gaultierin So Scandalia. Parin tunnin päästä tuoksu muuttui halvaksi ja häipyi sitten kokonaan. Ei ostolistalle.

Testasin tänään, mielestäni Prada Paradoxe on salonkikelpoinen Alien.

Minäkin sain tuosta Paradoxesta Alienin, alku oli hieman pistävämpi, jopa So Scandalia voimakkaampi.

Suihkutin tavaratalossa, ja puolen tunnin päästä toisella osastolla kierreltyäni haistelin ja ihmettelin että laitoinko muka huomaamattani Alienia siihen vai että oliko sitä ennestään hihansuussa, ja kyllä se oli tuo Paradoxe.

Vierailija

Tinhare kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tinhare kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tinhare kirjoitti:
Tänään testissä (tosin vasta tuoksulapulla, iholle en vielä uskaltanut) MFK:n Oud Satin Mood ja Grand Soir.

Kumpikaan ei ihastuttanut heti alkuun, mutta ei myöskään vihastuttanut. Oud Satin Mood on ensimmäinen tuoksu jonka nimessä on oud, ja joka ei ole saanut aikaiseksi ahdistavaa tunnetta hapen loppumisesta.

Molemmissa on suitsukemaisuutta, joka on itselleni yleensä ehdoton ei. Pidän kyllä suitsukkeiden tuoksusta, mutta ne pitemmällä ajalla tai voimakkaampina ne alkavat tehdä juuri sen tunteen, etten saa happea. Satin Moodista ainakin lapulla se pahin suitsukemaisuus hävisi aika nopeasti, ja kukkaisuus tuli enemmän esiin. Tosin nyt se on näköjään taas palannut. Hyvin miellyttävänä kyllä, mutta epäilen että tuoksu ei tule minulle sopimaan. Mahdollisuuden annan kyllä, eihän sitä tiedä mihin suuntaan se iholla lähtee.

Grand Soir on minun nenääni partavesimäinen, liian maskuliininen omaan käyttöön, mutta täytyy sekin iholle testata. Paperilla ainakin siitä puuttuu se tietty pehmeys mitä minä tuollaiselta vahvalta tuoksulta kaipaan. Palaan näihin vielä uudestaan, mikäli iholle suihkutettuna tapahtuu ihmeitä. Täytyy vaan suihkaista jonnekin mikä on helppo pestä, jos alkaa ahdistaa.

Päivän tuoksu tänään oli YSL:n Mon Paris, testissä toimistolla. En ole tutkinut onko siinä jotain samaa kuin jossakin Montalen hedelmätuoksussa (Starry Nights tai Wild Pears, en muista tarkkaan..). Molemmat muuttuivat ihollani loppupäivästä hyvin partavesimäisiksi, mitä en ymmärrä ollenkaan. Kummassakaan ei ole alkujaan mitään maskuliinista, mutta jokin niissä tosiaan hyvin monen tunnin iholla olon jälkeen muuttui täysin.

On muuten jännä huomata kuinka ikä (ja ilmeisesti hormonitoiminta) vaikuttavat siihen kuinka tuoksut iholla muuttuvat. Aiemmin tuoksut eivät ihollani juuri eronneet siitä miltä ne paperilla tuoksuvat, mutta kun ikää ja muutoksia ehkäisyssä (hormonaalisesta luopuminen) on tapahtunut, ovat tuoksutkin alkaneet muuttua. Enää ei ole turvallista ostaa tuoksua joka on paperilapulla hyvä, pakko aina testata iholle ja mielellään useamman kerran ja pitemmillä ajanjaksoilla.

Kerro sinäkin, mitä tarkoitat partavesimäisellä tuoksulla. Mikä nuotti tai minkä nuottien yhdistelmä? Partavesiä on niin erilaisia.

Itse olen joskus kokenut patsulin partavaahtomaiseksi, tarkemmin gillettemäiseksi. Mutta patsulinkin voi tehdä monella eri tavalla, aina se ei ole paksu, tukahduttava ja rasvainen.


Kertoisin jos tietäisin, en erota nuotteja kovin hyvin enkä edes monesta nuotista tiedä miltä ne haisevat. Esimerkiksi tuo patsuli, ei minkäänlaista aavistusta miltä se tuoksuu. Minun pitäisi ensin oppia tunnistamaan tuoksu yksinään, ennen kuin voin erottaa sen muiden nuottien joukosta.

Kerroin jo aiemmin, kuinka en esimerkiksi musiikissa tunnista soittimia kokonaisuudesta, paitsi jos tunnen soittimen äänen erittäin hyvin. Klassisia jousisoittimia harrastaneena pystyn erottamaan jousiorkesterista eri partituurit, mutta rock-yhtyeestä en pysty erottamaan yksittäisen soittimen soittoa (paitsi tietty jotkut soolot). Kuulo- ja hajuaistini tekevät aistimuksista yhtenäistä massaa josta on vaikea erottaa yksityiskohtia ilman yksityiskohtien syvää tuntemusta. Näinpä ainakin toistaiseksi tuoksut ovat minulle pääasiassa kokonaisuuksia. Ehkä pitäisi tehdä se excel, ja merkitä nuotit ja muistiinpanot ylös jotta yhteneväisyydet alkaisi löytyä helpommin.

Luulen, että pystyt arvostamaan myös "partavesimäisiä" tuoksuja, ainakin osaa niistä, kun opit erottelemaan tuoksusta nuotteja. Itselleni ainakin kävi niin. Aiemmin tuhahtelin Alienille ja Angelille tajuamatta niiden hienoutta. Tietysti olen vieläkin vain aloittelija, mutta erotan kyllä klassikon kun haistan. Tuoksuahan arvostaa myös siitä, miten se kommentoi tuoksujen tähänastista historiaa. Jotkut tuoksut muuttavat maailmaa ja luovat uuden suunnan tuoksuille, toiset luodaan vain seurailemaan olemassa olevia tendenssejä.

Ja kun oppii erottamaan nuotteja, huomaa ehkä että itselle rakkaimmissa tuoksuissa, keskenään erilaisissakin, on yhteinen nimittäjä.


Alien oli mun yksi suuri tuoksurakkauteni. Se vaan oli niin vahva, ettei sitä voinut käyttää juuri missään, vielä pari tuntia pienestä puolikkaasta suihkauttamisesta se tuoksui niin vahvasti että esim. mun kanssa samassa autossa oli monelle vaikea olla. Pitäisi ehkä kokeilla joku edt, mutta tuo rakkaus alkuperäiseen on niin vahva, etten tiedä kelpaako mikään muu versio.

Tähän voisin oikeastaan laittaa jatkoksi suuret rakkaudet.
Ensimmäinen suuri rakkaus oli Lolita Lempickan Lolita. Sen jälkeen tuli Bossin Deep Red, ja sitten Muglerin Alien. Alienin jälkeen Herreran Good Girl, sitten Tinhare, ja viimeisimpänä BR 540. Nuo neljä ensimmäistä olivat sellaisia mitkä hankin heti niiden ilmestyttyä, enkä koskaan hankkinut toista pulloa, joten en osaa sanoa kaikista onko niitä uudelleen formuloitu, oletan että on. Toki muitakin tuoksuja on ollut joista olen pitänyt paljon, mutta nämä ovat olleet ne rakkaimmat. Nykyään Good girl aiheuttaa helposti päänsärkyä ja tuntuu jotenkin liian raskaalta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ruusutuoksuja kaipaaville, maailman ihanin ruusutuoksu on Robert Piguet Rose Perfection.

Täydellinen hieman puuterinen bulgarian ruusu, ei mitään muuta ylimääräistä, eikä muistuta mitään ruusuvettä vaan on klassisen puoleinen. Valitettavasti tuoksu on lopetettu mutta Notinolta saa vielä 2ml näytteitä 1,69€ hintaan.


Kiitos vinkistä. Tilasin tuon Rose Perfectionin lisäksi muutaman Juliette has gunilta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tinhare kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tinhare kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tinhare kirjoitti:
Tänään testissä (tosin vasta tuoksulapulla, iholle en vielä uskaltanut) MFK:n Oud Satin Mood ja Grand Soir.

Kumpikaan ei ihastuttanut heti alkuun, mutta ei myöskään vihastuttanut. Oud Satin Mood on ensimmäinen tuoksu jonka nimessä on oud, ja joka ei ole saanut aikaiseksi ahdistavaa tunnetta hapen loppumisesta.

Molemmissa on suitsukemaisuutta, joka on itselleni yleensä ehdoton ei. Pidän kyllä suitsukkeiden tuoksusta, mutta ne pitemmällä ajalla tai voimakkaampina ne alkavat tehdä juuri sen tunteen, etten saa happea. Satin Moodista ainakin lapulla se pahin suitsukemaisuus hävisi aika nopeasti, ja kukkaisuus tuli enemmän esiin. Tosin nyt se on näköjään taas palannut. Hyvin miellyttävänä kyllä, mutta epäilen että tuoksu ei tule minulle sopimaan. Mahdollisuuden annan kyllä, eihän sitä tiedä mihin suuntaan se iholla lähtee.

Grand Soir on minun nenääni partavesimäinen, liian maskuliininen omaan käyttöön, mutta täytyy sekin iholle testata. Paperilla ainakin siitä puuttuu se tietty pehmeys mitä minä tuollaiselta vahvalta tuoksulta kaipaan. Palaan näihin vielä uudestaan, mikäli iholle suihkutettuna tapahtuu ihmeitä. Täytyy vaan suihkaista jonnekin mikä on helppo pestä, jos alkaa ahdistaa.

Päivän tuoksu tänään oli YSL:n Mon Paris, testissä toimistolla. En ole tutkinut onko siinä jotain samaa kuin jossakin Montalen hedelmätuoksussa (Starry Nights tai Wild Pears, en muista tarkkaan..). Molemmat muuttuivat ihollani loppupäivästä hyvin partavesimäisiksi, mitä en ymmärrä ollenkaan. Kummassakaan ei ole alkujaan mitään maskuliinista, mutta jokin niissä tosiaan hyvin monen tunnin iholla olon jälkeen muuttui täysin.

On muuten jännä huomata kuinka ikä (ja ilmeisesti hormonitoiminta) vaikuttavat siihen kuinka tuoksut iholla muuttuvat. Aiemmin tuoksut eivät ihollani juuri eronneet siitä miltä ne paperilla tuoksuvat, mutta kun ikää ja muutoksia ehkäisyssä (hormonaalisesta luopuminen) on tapahtunut, ovat tuoksutkin alkaneet muuttua. Enää ei ole turvallista ostaa tuoksua joka on paperilapulla hyvä, pakko aina testata iholle ja mielellään useamman kerran ja pitemmillä ajanjaksoilla.

Kerro sinäkin, mitä tarkoitat partavesimäisellä tuoksulla. Mikä nuotti tai minkä nuottien yhdistelmä? Partavesiä on niin erilaisia.

Itse olen joskus kokenut patsulin partavaahtomaiseksi, tarkemmin gillettemäiseksi. Mutta patsulinkin voi tehdä monella eri tavalla, aina se ei ole paksu, tukahduttava ja rasvainen.


Kertoisin jos tietäisin, en erota nuotteja kovin hyvin enkä edes monesta nuotista tiedä miltä ne haisevat. Esimerkiksi tuo patsuli, ei minkäänlaista aavistusta miltä se tuoksuu. Minun pitäisi ensin oppia tunnistamaan tuoksu yksinään, ennen kuin voin erottaa sen muiden nuottien joukosta.

Kerroin jo aiemmin, kuinka en esimerkiksi musiikissa tunnista soittimia kokonaisuudesta, paitsi jos tunnen soittimen äänen erittäin hyvin. Klassisia jousisoittimia harrastaneena pystyn erottamaan jousiorkesterista eri partituurit, mutta rock-yhtyeestä en pysty erottamaan yksittäisen soittimen soittoa (paitsi tietty jotkut soolot). Kuulo- ja hajuaistini tekevät aistimuksista yhtenäistä massaa josta on vaikea erottaa yksityiskohtia ilman yksityiskohtien syvää tuntemusta. Näinpä ainakin toistaiseksi tuoksut ovat minulle pääasiassa kokonaisuuksia. Ehkä pitäisi tehdä se excel, ja merkitä nuotit ja muistiinpanot ylös jotta yhteneväisyydet alkaisi löytyä helpommin.

Luulen, että pystyt arvostamaan myös "partavesimäisiä" tuoksuja, ainakin osaa niistä, kun opit erottelemaan tuoksusta nuotteja. Itselleni ainakin kävi niin. Aiemmin tuhahtelin Alienille ja Angelille tajuamatta niiden hienoutta. Tietysti olen vieläkin vain aloittelija, mutta erotan kyllä klassikon kun haistan. Tuoksuahan arvostaa myös siitä, miten se kommentoi tuoksujen tähänastista historiaa. Jotkut tuoksut muuttavat maailmaa ja luovat uuden suunnan tuoksuille, toiset luodaan vain seurailemaan olemassa olevia tendenssejä.

Ja kun oppii erottamaan nuotteja, huomaa ehkä että itselle rakkaimmissa tuoksuissa, keskenään erilaisissakin, on yhteinen nimittäjä.


Alien oli mun yksi suuri tuoksurakkauteni. Se vaan oli niin vahva, ettei sitä voinut käyttää juuri missään, vielä pari tuntia pienestä puolikkaasta suihkauttamisesta se tuoksui niin vahvasti että esim. mun kanssa samassa autossa oli monelle vaikea olla. Pitäisi ehkä kokeilla joku edt, mutta tuo rakkaus alkuperäiseen on niin vahva, etten tiedä kelpaako mikään muu versio.

Tähän voisin oikeastaan laittaa jatkoksi suuret rakkaudet.
Ensimmäinen suuri rakkaus oli Lolita Lempickan Lolita. Sen jälkeen tuli Bossin Deep Red, ja sitten Muglerin Alien. Alienin jälkeen Herreran Good Girl, sitten Tinhare, ja viimeisimpänä BR 540. Nuo neljä ensimmäistä olivat sellaisia mitkä hankin heti niiden ilmestyttyä, enkä koskaan hankkinut toista pulloa, joten en osaa sanoa kaikista onko niitä uudelleen formuloitu, oletan että on. Toki muitakin tuoksuja on ollut joista olen pitänyt paljon, mutta nämä ovat olleet ne rakkaimmat. Nykyään Good girl aiheuttaa helposti päänsärkyä ja tuntuu jotenkin liian raskaalta.

Minulle tuo BR 540 aiheuttanut järkyttävät migreenikohtaukset ja alkaa ottaa hieman henkeenkin, minulla on myös astma mutta se on pysynyt jokseenkin kurissa. Onneksi, koska muuten en pystyisi harrastaa näitä tuoksuja.

Onko tuossa BR 540:ssä jokin sellainen juttu ettei niiden kantajat huomaa sitä ympärillään olevaa tuoksuleijailua yhtä hyvin itse???

Kaksi kertaa olen ollut samassa huoneessa ja tilassa tuota tuoksua käyttävien kanssa, huom eri ihmisten eikä saman, ja lopputuloksena on ollut kahden päivän sairas migreenihelvetti oksenteluineen ja pään jyskytyksen tuntemuksineen. :((

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tinhare kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tinhare kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tinhare kirjoitti:
Tänään testissä (tosin vasta tuoksulapulla, iholle en vielä uskaltanut) MFK:n Oud Satin Mood ja Grand Soir.

Kumpikaan ei ihastuttanut heti alkuun, mutta ei myöskään vihastuttanut. Oud Satin Mood on ensimmäinen tuoksu jonka nimessä on oud, ja joka ei ole saanut aikaiseksi ahdistavaa tunnetta hapen loppumisesta.

Molemmissa on suitsukemaisuutta, joka on itselleni yleensä ehdoton ei. Pidän kyllä suitsukkeiden tuoksusta, mutta ne pitemmällä ajalla tai voimakkaampina ne alkavat tehdä juuri sen tunteen, etten saa happea. Satin Moodista ainakin lapulla se pahin suitsukemaisuus hävisi aika nopeasti, ja kukkaisuus tuli enemmän esiin. Tosin nyt se on näköjään taas palannut. Hyvin miellyttävänä kyllä, mutta epäilen että tuoksu ei tule minulle sopimaan. Mahdollisuuden annan kyllä, eihän sitä tiedä mihin suuntaan se iholla lähtee.

Grand Soir on minun nenääni partavesimäinen, liian maskuliininen omaan käyttöön, mutta täytyy sekin iholle testata. Paperilla ainakin siitä puuttuu se tietty pehmeys mitä minä tuollaiselta vahvalta tuoksulta kaipaan. Palaan näihin vielä uudestaan, mikäli iholle suihkutettuna tapahtuu ihmeitä. Täytyy vaan suihkaista jonnekin mikä on helppo pestä, jos alkaa ahdistaa.

Päivän tuoksu tänään oli YSL:n Mon Paris, testissä toimistolla. En ole tutkinut onko siinä jotain samaa kuin jossakin Montalen hedelmätuoksussa (Starry Nights tai Wild Pears, en muista tarkkaan..). Molemmat muuttuivat ihollani loppupäivästä hyvin partavesimäisiksi, mitä en ymmärrä ollenkaan. Kummassakaan ei ole alkujaan mitään maskuliinista, mutta jokin niissä tosiaan hyvin monen tunnin iholla olon jälkeen muuttui täysin.

On muuten jännä huomata kuinka ikä (ja ilmeisesti hormonitoiminta) vaikuttavat siihen kuinka tuoksut iholla muuttuvat. Aiemmin tuoksut eivät ihollani juuri eronneet siitä miltä ne paperilla tuoksuvat, mutta kun ikää ja muutoksia ehkäisyssä (hormonaalisesta luopuminen) on tapahtunut, ovat tuoksutkin alkaneet muuttua. Enää ei ole turvallista ostaa tuoksua joka on paperilapulla hyvä, pakko aina testata iholle ja mielellään useamman kerran ja pitemmillä ajanjaksoilla.

Kerro sinäkin, mitä tarkoitat partavesimäisellä tuoksulla. Mikä nuotti tai minkä nuottien yhdistelmä? Partavesiä on niin erilaisia.

Itse olen joskus kokenut patsulin partavaahtomaiseksi, tarkemmin gillettemäiseksi. Mutta patsulinkin voi tehdä monella eri tavalla, aina se ei ole paksu, tukahduttava ja rasvainen.


Kertoisin jos tietäisin, en erota nuotteja kovin hyvin enkä edes monesta nuotista tiedä miltä ne haisevat. Esimerkiksi tuo patsuli, ei minkäänlaista aavistusta miltä se tuoksuu. Minun pitäisi ensin oppia tunnistamaan tuoksu yksinään, ennen kuin voin erottaa sen muiden nuottien joukosta.

Kerroin jo aiemmin, kuinka en esimerkiksi musiikissa tunnista soittimia kokonaisuudesta, paitsi jos tunnen soittimen äänen erittäin hyvin. Klassisia jousisoittimia harrastaneena pystyn erottamaan jousiorkesterista eri partituurit, mutta rock-yhtyeestä en pysty erottamaan yksittäisen soittimen soittoa (paitsi tietty jotkut soolot). Kuulo- ja hajuaistini tekevät aistimuksista yhtenäistä massaa josta on vaikea erottaa yksityiskohtia ilman yksityiskohtien syvää tuntemusta. Näinpä ainakin toistaiseksi tuoksut ovat minulle pääasiassa kokonaisuuksia. Ehkä pitäisi tehdä se excel, ja merkitä nuotit ja muistiinpanot ylös jotta yhteneväisyydet alkaisi löytyä helpommin.

Luulen, että pystyt arvostamaan myös "partavesimäisiä" tuoksuja, ainakin osaa niistä, kun opit erottelemaan tuoksusta nuotteja. Itselleni ainakin kävi niin. Aiemmin tuhahtelin Alienille ja Angelille tajuamatta niiden hienoutta. Tietysti olen vieläkin vain aloittelija, mutta erotan kyllä klassikon kun haistan. Tuoksuahan arvostaa myös siitä, miten se kommentoi tuoksujen tähänastista historiaa. Jotkut tuoksut muuttavat maailmaa ja luovat uuden suunnan tuoksuille, toiset luodaan vain seurailemaan olemassa olevia tendenssejä.

Ja kun oppii erottamaan nuotteja, huomaa ehkä että itselle rakkaimmissa tuoksuissa, keskenään erilaisissakin, on yhteinen nimittäjä.


Alien oli mun yksi suuri tuoksurakkauteni. Se vaan oli niin vahva, ettei sitä voinut käyttää juuri missään, vielä pari tuntia pienestä puolikkaasta suihkauttamisesta se tuoksui niin vahvasti että esim. mun kanssa samassa autossa oli monelle vaikea olla. Pitäisi ehkä kokeilla joku edt, mutta tuo rakkaus alkuperäiseen on niin vahva, etten tiedä kelpaako mikään muu versio.

Tähän voisin oikeastaan laittaa jatkoksi suuret rakkaudet.
Ensimmäinen suuri rakkaus oli Lolita Lempickan Lolita. Sen jälkeen tuli Bossin Deep Red, ja sitten Muglerin Alien. Alienin jälkeen Herreran Good Girl, sitten Tinhare, ja viimeisimpänä BR 540. Nuo neljä ensimmäistä olivat sellaisia mitkä hankin heti niiden ilmestyttyä, enkä koskaan hankkinut toista pulloa, joten en osaa sanoa kaikista onko niitä uudelleen formuloitu, oletan että on. Toki muitakin tuoksuja on ollut joista olen pitänyt paljon, mutta nämä ovat olleet ne rakkaimmat. Nykyään Good girl aiheuttaa helposti päänsärkyä ja tuntuu jotenkin liian raskaalta.

Minulle tuo BR 540 aiheuttanut järkyttävät migreenikohtaukset ja alkaa ottaa hieman henkeenkin, minulla on myös astma mutta se on pysynyt jokseenkin kurissa. Onneksi, koska muuten en pystyisi harrastaa näitä tuoksuja.

Onko tuossa BR 540:ssä jokin sellainen juttu ettei niiden kantajat huomaa sitä ympärillään olevaa tuoksuleijailua yhtä hyvin itse???

Kaksi kertaa olen ollut samassa huoneessa ja tilassa tuota tuoksua käyttävien kanssa, huom eri ihmisten eikä saman, ja lopputuloksena on ollut kahden päivän sairas migreenihelvetti oksenteluineen ja pään jyskytyksen tuntemuksineen. :((


Mulla BR 540 katoaa jonnekin, en haista sitä edes iholla. Välillä kuitenkin ilmavirta pölläyttää tuoksun jostakin nenääni, ja muut ihmiset haistavat sen ympärilläni ja siellä missä olen kulkenut. En oikein uskalla sitä toimistossa käyttää, kun se tosiaan tuntuu olevan sellainen pilvi ympärillä jota ei itse aina oikein havaitse. Toisaalta oma rakkauteni tuoksuun johtuu osittain juuri siitä, kuinka yllättävästi se yhtäkkiä pöllähtää jostakin nenään niin jumalaisen upeana.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusin ihastukseni on Salvador Dali Parfum de Toilette. Erittäin edullisesti saatavilla muuten! Aluksi hyvin saippuainen, mutta pehmeämpi kuin Ysatis. Yllätyksekseni Dalissa ei ole tuoksuilangiaa ollenkaan, johon olen tottunut saippuaisuuden liittämään. Tämä tuoksu on pehmeä ja hellivä, sitä naisellisempaa kasaria, ja sopii arkikäyttöön vaikka joka päivä.

Yleensä käytän julistavampia tuoksuja, mutta jostain syystä juuri nyt toimii tällainen tuoksu. Kuin kissan kehräystä.


Ai! Sokkostin tän ja musta se on hirveä - haisee vanhanaikaiselle halvalle partavedelle.
Mutta ehkä saan sen myytyä jos joku tykkää.
Mitä nuottia tai nuotteja tarkoitat halvan partaveden tuoksulla? Ei Dalissa ole kolognemaisuutta, esimerkiksi laventelia tai bergamottia. Ei edes Mennenin kanssa samoja nuotteja :-)

Luovatkohan hartsi, ambra ja mirhami sitten maskuliinisen vaikutelman?


En tunnista siitä yhtään nuottia.
En millään. Olin jo heittämässä sen roskiin kun haju on niin kaamea.

Luulen, että tuo voi olla harjaantumattomuutta ja ehkä historiattomuutta, mutta voi se olla ihan aitoa pitämättömyyttäkin siten, että mikään määrä tuoksuharrastamista ei saa sinua arvostamaan tuota tuoksua omassa lajissaan. Se on ihan ok. Pidätkö mistään muusta kasarituoksusta?


Kasarituoksu on outo termi.

Mahdatko tarkoittaa hajuvesiä, joissa oli särmää, vivahteita, kehityskulku ja kestoa n. 24 h? Ilman muuta pidän. Silloinhan mä aloittelin hajuveden käyttöä.

Mutta ei nämä nykyiset lirut ole kuin kalpea varjo alkuperäisestä. Ei niitä kannata edes verrata. Tuskinpa monikaan on kiinnostunut käyttämään nykyaikaista vesiversiota 80-luvun suosikistaan.

Vierailija

Mielestäni BR540 ei ole sen ihmeellisempi tuoksu kuin muutkaan, vaikka voi jäädä vaatteisiin pitkiksi ajoiksi. Jotkut varoittelevat ettei sitä itse kuulemma vaan haista, mutta olen huomannut, että minä haistan sen silloin kun muutkin. Jos minulla on sitä enkä itse haista, eivät muutkaan haista.

Vierailija

Tinhare kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tinhare kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tinhare kirjoitti:
Tänään testissä (tosin vasta tuoksulapulla, iholle en vielä uskaltanut) MFK:n Oud Satin Mood ja Grand Soir.

Kumpikaan ei ihastuttanut heti alkuun, mutta ei myöskään vihastuttanut. Oud Satin Mood on ensimmäinen tuoksu jonka nimessä on oud, ja joka ei ole saanut aikaiseksi ahdistavaa tunnetta hapen loppumisesta.

Molemmissa on suitsukemaisuutta, joka on itselleni yleensä ehdoton ei. Pidän kyllä suitsukkeiden tuoksusta, mutta ne pitemmällä ajalla tai voimakkaampina ne alkavat tehdä juuri sen tunteen, etten saa happea. Satin Moodista ainakin lapulla se pahin suitsukemaisuus hävisi aika nopeasti, ja kukkaisuus tuli enemmän esiin. Tosin nyt se on näköjään taas palannut. Hyvin miellyttävänä kyllä, mutta epäilen että tuoksu ei tule minulle sopimaan. Mahdollisuuden annan kyllä, eihän sitä tiedä mihin suuntaan se iholla lähtee.

Grand Soir on minun nenääni partavesimäinen, liian maskuliininen omaan käyttöön, mutta täytyy sekin iholle testata. Paperilla ainakin siitä puuttuu se tietty pehmeys mitä minä tuollaiselta vahvalta tuoksulta kaipaan. Palaan näihin vielä uudestaan, mikäli iholle suihkutettuna tapahtuu ihmeitä. Täytyy vaan suihkaista jonnekin mikä on helppo pestä, jos alkaa ahdistaa.

Päivän tuoksu tänään oli YSL:n Mon Paris, testissä toimistolla. En ole tutkinut onko siinä jotain samaa kuin jossakin Montalen hedelmätuoksussa (Starry Nights tai Wild Pears, en muista tarkkaan..). Molemmat muuttuivat ihollani loppupäivästä hyvin partavesimäisiksi, mitä en ymmärrä ollenkaan. Kummassakaan ei ole alkujaan mitään maskuliinista, mutta jokin niissä tosiaan hyvin monen tunnin iholla olon jälkeen muuttui täysin.

On muuten jännä huomata kuinka ikä (ja ilmeisesti hormonitoiminta) vaikuttavat siihen kuinka tuoksut iholla muuttuvat. Aiemmin tuoksut eivät ihollani juuri eronneet siitä miltä ne paperilla tuoksuvat, mutta kun ikää ja muutoksia ehkäisyssä (hormonaalisesta luopuminen) on tapahtunut, ovat tuoksutkin alkaneet muuttua. Enää ei ole turvallista ostaa tuoksua joka on paperilapulla hyvä, pakko aina testata iholle ja mielellään useamman kerran ja pitemmillä ajanjaksoilla.

Kerro sinäkin, mitä tarkoitat partavesimäisellä tuoksulla. Mikä nuotti tai minkä nuottien yhdistelmä? Partavesiä on niin erilaisia.

Itse olen joskus kokenut patsulin partavaahtomaiseksi, tarkemmin gillettemäiseksi. Mutta patsulinkin voi tehdä monella eri tavalla, aina se ei ole paksu, tukahduttava ja rasvainen.


Kertoisin jos tietäisin, en erota nuotteja kovin hyvin enkä edes monesta nuotista tiedä miltä ne haisevat. Esimerkiksi tuo patsuli, ei minkäänlaista aavistusta miltä se tuoksuu. Minun pitäisi ensin oppia tunnistamaan tuoksu yksinään, ennen kuin voin erottaa sen muiden nuottien joukosta.

Kerroin jo aiemmin, kuinka en esimerkiksi musiikissa tunnista soittimia kokonaisuudesta, paitsi jos tunnen soittimen äänen erittäin hyvin. Klassisia jousisoittimia harrastaneena pystyn erottamaan jousiorkesterista eri partituurit, mutta rock-yhtyeestä en pysty erottamaan yksittäisen soittimen soittoa (paitsi tietty jotkut soolot). Kuulo- ja hajuaistini tekevät aistimuksista yhtenäistä massaa josta on vaikea erottaa yksityiskohtia ilman yksityiskohtien syvää tuntemusta. Näinpä ainakin toistaiseksi tuoksut ovat minulle pääasiassa kokonaisuuksia. Ehkä pitäisi tehdä se excel, ja merkitä nuotit ja muistiinpanot ylös jotta yhteneväisyydet alkaisi löytyä helpommin.

Eteeristen öljyjen nuuhkiminen voisi auttaa asiaa. Niistä löytyy useita perustuoksuja (toki hyvin voimakkaassa muodossa).

Patsuli voi olla hyvin voimakas tai sitten kevyt, muita nuotteja tukeva. Minuakin kiinnostaisi mistä muodostuu monen käyttämä ilmaisu "partavesimäinen" tai "maskuliininen". Varsinkaan jälkimmäistä en ymmärrä ollenkaan. Ellei nyt mennä siihen erään kirjoittajan lemppariin, Mennen-tuoksuun :D Esim.  tuoksu jossa ei ole lainkaan kukkia ei ole mielestäni automaattisesti "maskuliininen". Ei ollenkaan.


Mulle maskuliininen on yksinkertaisesti jotakin mikä tuoksuu mun nenässä miehelle. Eli jollakin tasolla assosioin tuoksun johonkin toiseen tuoksuun jota olen aiemmin haistanut miehellä/miehillä. Pohjalla tuoksumuistona voi olla vaikka joku Nivean for men dödö, tai joku Old Spice, Mennen, mitä näitä vanhoja miehille suunnattuja tuoksuja onkaan. Mikäli tuoksu jollakin tasolla muistuttaa tuoksusta jonka olen tottunut haistamaan ennemmin miehellä kuin naisella, tuoksu assosioituu maskuliiniseksi. Jos miehet olisivat lapsuudessani käyttäneet jotain kielo-tuoksua, varmaan assosioisin kielon maskuliiniseksi. Samalla tavalla assosioin hiivan tuoksun ensimmäisenä pullataikinaan. Maskuliinisuushan ei sinänsä tuoksussa ole mitenkään väärin tai huono asia, se vaan saattaa tehdä sen, ettei tuoksu tunnu itselle oikeanlaiselta.

Tosi hyvin kuvailtu.
Mulle tulee paha olo jos haisen hajuvedelle joka on mun mielestä maskuliininen.
Vaikka sama tuoksu olisi miehen iholla
oikein hyvä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mielestäni BR540 ei ole sen ihmeellisempi tuoksu kuin muutkaan, vaikka voi jäädä vaatteisiin pitkiksi ajoiksi. Jotkut varoittelevat ettei sitä itse kuulemma vaan haista, mutta olen huomannut, että minä haistan sen silloin kun muutkin. Jos minulla on sitä enkä itse haista, eivät muutkaan haista.

Mä ainakin haistan sen erinomaisesti.
Se on omaperäinen vahva kermainen tuoksu, tuntuu synteettiseltä. Mieleen tulee balsami, pihka, havu ja jokin hajuveden peruselementti.
Yksi suihkaus näyteputkesta riittää.
Tuoksu tuntuu aluksi hyvältä, mutta alkaa tunnin sisällä tympiä ja ahdistaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
212sexy Carolina Herrera edt täyteläinen viettelevä seksikäs tuoksu. Ei liian voimakas. Huumaava, pidän edelleen 20 vuoden jälkeen. Mieheni rakastaa tätä hajuvettä.

Käytin tätä pullollisen parikymppisenä aina baariin mennessäni. Dagen efter -döftis oli vaan aina hirveä, kun baarin tupakoinnin haju sekoittui tähän tuoksuun. En lopulta voinut enää käyttää tätä hajuvettä kun tuoksusta tuli aina vaan kankkunen mieleen 😁

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusin ihastukseni on Salvador Dali Parfum de Toilette. Erittäin edullisesti saatavilla muuten! Aluksi hyvin saippuainen, mutta pehmeämpi kuin Ysatis. Yllätyksekseni Dalissa ei ole tuoksuilangiaa ollenkaan, johon olen tottunut saippuaisuuden liittämään. Tämä tuoksu on pehmeä ja hellivä, sitä naisellisempaa kasaria, ja sopii arkikäyttöön vaikka joka päivä.

Yleensä käytän julistavampia tuoksuja, mutta jostain syystä juuri nyt toimii tällainen tuoksu. Kuin kissan kehräystä.


Ai! Sokkostin tän ja musta se on hirveä - haisee vanhanaikaiselle halvalle partavedelle.
Mutta ehkä saan sen myytyä jos joku tykkää.
Mitä nuottia tai nuotteja tarkoitat halvan partaveden tuoksulla? Ei Dalissa ole kolognemaisuutta, esimerkiksi laventelia tai bergamottia. Ei edes Mennenin kanssa samoja nuotteja :-)

Luovatkohan hartsi, ambra ja mirhami sitten maskuliinisen vaikutelman?


En tunnista siitä yhtään nuottia.
En millään. Olin jo heittämässä sen roskiin kun haju on niin kaamea.

Luulen, että tuo voi olla harjaantumattomuutta ja ehkä historiattomuutta, mutta voi se olla ihan aitoa pitämättömyyttäkin siten, että mikään määrä tuoksuharrastamista ei saa sinua arvostamaan tuota tuoksua omassa lajissaan. Se on ihan ok. Pidätkö mistään muusta kasarituoksusta?


Kasarituoksu on outo termi.

Mahdatko tarkoittaa hajuvesiä, joissa oli särmää, vivahteita, kehityskulku ja kestoa n. 24 h? Ilman muuta pidän. Silloinhan mä aloittelin hajuveden käyttöä.

Mutta ei nämä nykyiset lirut ole kuin kalpea varjo alkuperäisestä. Ei niitä kannata edes verrata. Tuskinpa monikaan on kiinnostunut käyttämään nykyaikaista vesiversiota 80-luvun suosikistaan.

Kasarituoksu ei ole outo termi. Se tarkoittaa 80-luvulla lanseerattua ja usein myös 80-luvulle tyypillistä tuoksua, useimmiten powerhousea.

Nykyäänkin tehdään voimakkaita tuoksuja, jopa parfyymejä eli pure parfumeja.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni BR540 ei ole sen ihmeellisempi tuoksu kuin muutkaan, vaikka voi jäädä vaatteisiin pitkiksi ajoiksi. Jotkut varoittelevat ettei sitä itse kuulemma vaan haista, mutta olen huomannut, että minä haistan sen silloin kun muutkin. Jos minulla on sitä enkä itse haista, eivät muutkaan haista.

Mä ainakin haistan sen erinomaisesti.
Se on omaperäinen vahva kermainen tuoksu, tuntuu synteettiseltä. Mieleen tulee balsami, pihka, havu ja jokin hajuveden peruselementti.
Yksi suihkaus näyteputkesta riittää.
Tuoksu tuntuu aluksi hyvältä, mutta alkaa tunnin sisällä tympiä ja ahdistaa.

Itse haistan tuoksun nuotit ja erotan ne toisistaan. En kuitenkaan mitenkään erityisesti voimakkaampana tai heikompana kuin muitakaan tuoksuja. BR540 eau de parfum on yksi lempituoksuistani. Rakastan havunuottia, joka ei ole niin erottuva extrait versiossa. Siitä huolimatta pidän enemmän extrait de parfumista.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mielestäni BR540 ei ole sen ihmeellisempi tuoksu kuin muutkaan, vaikka voi jäädä vaatteisiin pitkiksi ajoiksi. Jotkut varoittelevat ettei sitä itse kuulemma vaan haista, mutta olen huomannut, että minä haistan sen silloin kun muutkin. Jos minulla on sitä enkä itse haista, eivät muutkaan haista.

Minä kuulun niihin, jotka eivät haista tuota kunnolla. Tuoksun hienous on siis minulle jäänyt täysin mysteeriksi. 

(Ei muuten tulisi mieleenikään käyttää hajuvettä, jota en itse haista. Jotkut kuulemma tekevät niin. Miksi ihmeessä?) N51

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Mutta ei nämä nykyiset lirut ole kuin kalpea varjo alkuperäisestä. Ei niitä kannata edes verrata. Tuskinpa monikaan on kiinnostunut käyttämään nykyaikaista vesiversiota 80-luvun suosikistaan.

Jos tarkoitat reformuloituja klassikkotuoksuja, niin olen useimmista kokeilemistani samaa mieltä. Knowing minulla on kyllä uusversiona ja se on vieläkin hyvä, samoin Mitsouko. 

Voimakkaita ja persoonallisia tuoksuja löytyy toisaalta uudemmista paljonkin. En ollenkaan ymmärrä joidenkin valitusta siitä, että kaikki tuoksut muka ovat nykyään heikkoja, se vaan ei pidä paikkaansa. (En siis väitä, että sinä olisit niin sanonut.) N51

Sivut

Sisältö jatkuu mainoksen alla