Sivut

Kommentit (10335)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olisko kyse siitäkin, että aikanaan kun nämä isovanhemmat on olleet nuorempien lasten vanhempia, odotukset vanhemmuus on tavallaan ollut erilaista nykypäivään verraten.

Eli eivät ehkä hoksaa muuta?

Mutta joo, en mä kyllä ymmärrä, miksi joskus tuntuu että on päästävä tekemään täysin päinvastoin kuin kotona.

Jos vaikka kotona ei saa herkkuja alle 1-vuotiaana niin tuntuu kummalta, että niitä pitäisi ehdoin tahdoin antaa isovanhemmilla kyläillessä. Saatetaan vielä sanoa, että äkkiä ennen kuin äiti huomaa.

Tai jos kotona ei syödä karkkia kuuteen kuin juhlissa, niin tukitaan silti mukaan vietäväksi säkillinen makeisia kotiin vietäväksi, vaikka hyvin tiedettäisiin tämä perheen käytäntö.

Joo, ei lapset näistä rikki mene, mutta ihmetyttää silti. Jos minä tiedän että isovanhemmat pitävät sunnuntaita lepopäivänä ja haluavat oleilla silloin rauhassa, en minä ehdoin tahdoin järjestä sinne sukujuhlia rokkibändin säestyksellä. Tai jos meillä kyläilee ihan kuka vain, jonka käytännöt on tiedetysti tosi erilaiset kuin meillä - en minä vaadi toisen mukautuvan omaan arkeemme.

Se on kilpailua lapsen suosiosta. Halutaan olla kivempia ja ihanampia kuin vanhemmat.

  • ylös 15
  • alas 2
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa isovanhemmista on ilmeisesti joko lukutaidottomia tai he eivät ymmärrä puhetta. Ehkäpä muistisairaus tai dementia vaivaa vanhuksia? Vai onko sittenkin menossa valtataistelu miniän tai vävyn kanssa? Mikähän siinä on niin vaikeata, että mummolassa - ja etenkin anoppilassa - alkaa heti valtataistelu???

Lyhytkin mummolakyläily raastaa vanhempien hermoja! Isovanhempien on kiusallaankin yritettävä muuttaa lapsen rytmiä mummolavierailulla päälaelleen. Jos lapsi menee kotona nukkumaan klo 20-21 mennessä, niin isovanhempien mielestä lapsi voisi valvoa mummolassa ainakin puoleenyöhön. Ja seuraavana aamuna on lapsilla silmät ristissä klo 14 aikaan iltapäivällä.

Kun kotona on ateriarytmi, niin mummolassa syödään koska sattuu. Ruokaa laitetaan, jos viitsitään. Jos ei viitsitä, niin lämmitetään eineksiä mikrossa. Välipaloja, makeaa ja sokerihöttöä tuputetaan lapsille ruoka-aikojen välillä, ettei tarvitse laittaa kunnollista ruokaa.

Kotona äiti ja isä valvovat lastensa TV:n ja tietokoneen katselua. Mummolassa väännetään televisio ja tietokone jo aamulla kukonlaulun aikaan auki. Isovanhempien tavoite on, että lapsi saa katsoa televisiosta kaikki ohjelmat. Tietokoneella saa pelata tuntikausia. On ihan sama, tuleeko televisiosta pelottavia ohjelmia tai mitä lapset tietokoneelta näkevät. Monet isovanhemmat eivät myöskään ymmärrä internetin ja sosiaalisen median vaaroja.

Sitten lasten vanhemmille - äidille ja isälle - valitetaan, että miksi käytte niin harvoin mummolassa. Miksiköhän???

Miksi isovanhemmat eivät ymmärrä lasten parasta? Lapselle on eduksi, jos aikuisilla on yhtenäiset tavat ja lapsen oman kodin sääntöjä kunnioitetaan mummolassakin. Lapsi on oppinut kotonaan tietyn päivärytmin. On järjetöntä kiusantekoa isovanhempien taholta sekoittaa lapsen rytmi päälaelleen.

Joten varokaa itsekkäitä ja hankalia isovanhempia. He tuhoavat vuosien kasvatustyön tulokset jo muutamassa päivässä!

Monen viestin kanssa olen samaa mieltä, mutta tähän on kyllä pakko kommentoida, ettei kai sentään parissa päivässä lapsen kasvatusta saa pilattua.
Ja jos ne kasvatusperiaatteet todella on vanhemmille niin tärkeitä niin ei kai niitä yökyläilyjä kannata harrastaa lainkaan. Reilua tietty olisi jos isovanhemmat jo ennen kyläilyä kertoisivat, ettei nukkumaanmeno- tai ruokailuajat sovi heidän aikatauluihinsa, niin voisi sitten heti vanhemmat tehdä päätöksen, että vierailu onkin vain päiväseltään 🤔

En itse ainakaan koe, että lapseni pilaantuisivat jotenkin siitä, että parikertaa vuodessa saavat valvoa tai syödä huonosti.
Eri asia tietty jos kyseessä olisi erityislapset.

Ei meillä kasvatus mennyt pilalle vaikka aikoinaan saatettiin olla yli viikko etelänreissulla jossa koko perhe käytiin syömässä vasta kun lapsilla olisi kotona ollut jo nukkuminen hyvässä vauhdissa.
Enkä usko, että naapurin tyttökään yökyläillessään meillä meni pilalle vaikka menikin nukkumaan pari tuntia myöhemmin kuin mihin on tottunut.

Kyllä se unirytmin, ohjeiden ja ruokailun sekottasen kombinaatio ainakin meillä näkyi aina viikon.

Lapset oli täysin ylikierroksilla ja sekaisin vaikka ovat tottuneet mm matkailemaan ja ovat tottuneita joustamaan.

Plus uhmaikäisissä yms ikävaiheissa selkeästi heikentää vanhemman auktoriteettiä.

Ihme kersoja. Tollasesta sitä just syntyy niitä nipottajia, joitten maailma menee sekaisin yhden yön valvomisesta. Itse olen joutunut elämään lapsuuteni perheessä, missä ei ollut minkäänlaista vakautta, ja silti olen pystynyt elämässäni elämään ja olemaan ihan niin kuin yhteiskunta edellyttää.
Pari yötä mummolassa erirytmisesti saa mukulan hysteeriseksi... taitaa se hysteria olla opittu vanhemmilta.
Ja että lomamatkoilla vanhempien kanssa mitään tällaista ei seuraa... millä selität?
Älä laita lastasi sinne mummolaan, sun vallassasihan se on. Kun olet ne erityisherkiksi opettanut, niin ole itse vaan niitten kanssa.

  • ylös 7
  • alas 26
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa isovanhemmista on ilmeisesti joko lukutaidottomia tai he eivät ymmärrä puhetta. Ehkäpä muistisairaus tai dementia vaivaa vanhuksia? Vai onko sittenkin menossa valtataistelu miniän tai vävyn kanssa? Mikähän siinä on niin vaikeata, että mummolassa - ja etenkin anoppilassa - alkaa heti valtataistelu???

Lyhytkin mummolakyläily raastaa vanhempien hermoja! Isovanhempien on kiusallaankin yritettävä muuttaa lapsen rytmiä mummolavierailulla päälaelleen. Jos lapsi menee kotona nukkumaan klo 20-21 mennessä, niin isovanhempien mielestä lapsi voisi valvoa mummolassa ainakin puoleenyöhön. Ja seuraavana aamuna on lapsilla silmät ristissä klo 14 aikaan iltapäivällä.

Kun kotona on ateriarytmi, niin mummolassa syödään koska sattuu. Ruokaa laitetaan, jos viitsitään. Jos ei viitsitä, niin lämmitetään eineksiä mikrossa. Välipaloja, makeaa ja sokerihöttöä tuputetaan lapsille ruoka-aikojen välillä, ettei tarvitse laittaa kunnollista ruokaa.

Kotona äiti ja isä valvovat lastensa TV:n ja tietokoneen katselua. Mummolassa väännetään televisio ja tietokone jo aamulla kukonlaulun aikaan auki. Isovanhempien tavoite on, että lapsi saa katsoa televisiosta kaikki ohjelmat. Tietokoneella saa pelata tuntikausia. On ihan sama, tuleeko televisiosta pelottavia ohjelmia tai mitä lapset tietokoneelta näkevät. Monet isovanhemmat eivät myöskään ymmärrä internetin ja sosiaalisen median vaaroja.

Sitten lasten vanhemmille - äidille ja isälle - valitetaan, että miksi käytte niin harvoin mummolassa. Miksiköhän???

Miksi isovanhemmat eivät ymmärrä lasten parasta? Lapselle on eduksi, jos aikuisilla on yhtenäiset tavat ja lapsen oman kodin sääntöjä kunnioitetaan mummolassakin. Lapsi on oppinut kotonaan tietyn päivärytmin. On järjetöntä kiusantekoa isovanhempien taholta sekoittaa lapsen rytmi päälaelleen.

Joten varokaa itsekkäitä ja hankalia isovanhempia. He tuhoavat vuosien kasvatustyön tulokset jo muutamassa päivässä!

Monen viestin kanssa olen samaa mieltä, mutta tähän on kyllä pakko kommentoida, ettei kai sentään parissa päivässä lapsen kasvatusta saa pilattua.
Ja jos ne kasvatusperiaatteet todella on vanhemmille niin tärkeitä niin ei kai niitä yökyläilyjä kannata harrastaa lainkaan. Reilua tietty olisi jos isovanhemmat jo ennen kyläilyä kertoisivat, ettei nukkumaanmeno- tai ruokailuajat sovi heidän aikatauluihinsa, niin voisi sitten heti vanhemmat tehdä päätöksen, että vierailu onkin vain päiväseltään 🤔

En itse ainakaan koe, että lapseni pilaantuisivat jotenkin siitä, että parikertaa vuodessa saavat valvoa tai syödä huonosti.
Eri asia tietty jos kyseessä olisi erityislapset.

Ei meillä kasvatus mennyt pilalle vaikka aikoinaan saatettiin olla yli viikko etelänreissulla jossa koko perhe käytiin syömässä vasta kun lapsilla olisi kotona ollut jo nukkuminen hyvässä vauhdissa.
Enkä usko, että naapurin tyttökään yökyläillessään meillä meni pilalle vaikka menikin nukkumaan pari tuntia myöhemmin kuin mihin on tottunut.

Kyllä se unirytmin, ohjeiden ja ruokailun sekottasen kombinaatio ainakin meillä näkyi aina viikon.

Lapset oli täysin ylikierroksilla ja sekaisin vaikka ovat tottuneet mm matkailemaan ja ovat tottuneita joustamaan.

Plus uhmaikäisissä yms ikävaiheissa selkeästi heikentää vanhemman auktoriteettiä.

Ihme kersoja. Tollasesta sitä just syntyy niitä nipottajia, joitten maailma menee sekaisin yhden yön valvomisesta. Itse olen joutunut elämään lapsuuteni perheessä, missä ei ollut minkäänlaista vakautta, ja silti olen pystynyt elämässäni elämään ja olemaan ihan niin kuin yhteiskunta edellyttää.
Pari yötä mummolassa erirytmisesti saa mukulan hysteeriseksi... taitaa se hysteria olla opittu vanhemmilta.
Ja että lomamatkoilla vanhempien kanssa mitään tällaista ei seuraa... millä selität?
Älä laita lastasi sinne mummolaan, sun vallassasihan se on. Kun olet ne erityisherkiksi opettanut, niin ole itse vaan niitten kanssa.

Lukutaidottomaksikin jäit. Ja hermoheikoksi.

En ole laittanut lasta mummolaan.

  • ylös 13
  • alas 1
Vierailija

Meillä asia on ratkaistu näin: Meidän lapset eivät ole anoppilassa (miehen vanhempien kotona) kylässä tai yökylässä ilman vanhempia. Anoppilassa pystyy kyläilemään vain päiväseltään ja maksimissaan muutaman tunnin. Anoppilakyläily on henkisesti raskasta ja raastaa kaikkien hermoja. Toki valvon äitinä omat lapset puolison kotona enkä sälytä mitään vastuuta lapsistamme appivanhemmille.

Anopin ja appiukon käytös raastaa hermoja. Mm. kielletyn ruoka-aineen tuputtaminen ja salaa antaminen ruoka-aineallergiselle lapselle on henkistä väkivaltaa ja moukkamaista käytöstä isovanhemmilta. Anopin tempauksista voi mainita: Anoppi on mm. kuorinut homeet pois hillopurkista, nostanut hillopurkin ruokapöytään ja sanonut: "Syökää hometta niin tulee hyvä lauluääni". Anoppilassa sumutetaan sisällä hyttysmyrkkyjä huoneilmaan, vaikka suihke on myrkyllistä hengitettäväksi. Myrkyllisiä, emäksisiä ja syövyttäviä pesuaineita (konetiskiaine, viemärinavausaine jne. myrkyt) säilytetään lukitsemattomassa alakaapissa. Lääkkeet lojuvat vapaasti saatavilla pitkin pöytiä. Jne., jne.

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa isovanhemmista on ilmeisesti joko lukutaidottomia tai he eivät ymmärrä puhetta. Ehkäpä muistisairaus tai dementia vaivaa vanhuksia? Vai onko sittenkin menossa valtataistelu miniän tai vävyn kanssa? Mikähän siinä on niin vaikeata, että mummolassa - ja etenkin anoppilassa - alkaa heti valtataistelu???

Lyhytkin mummolakyläily raastaa vanhempien hermoja! Isovanhempien on kiusallaankin yritettävä muuttaa lapsen rytmiä mummolavierailulla päälaelleen. Jos lapsi menee kotona nukkumaan klo 20-21 mennessä, niin isovanhempien mielestä lapsi voisi valvoa mummolassa ainakin puoleenyöhön. Ja seuraavana aamuna on lapsilla silmät ristissä klo 14 aikaan iltapäivällä.

Kun kotona on ateriarytmi, niin mummolassa syödään koska sattuu. Ruokaa laitetaan, jos viitsitään. Jos ei viitsitä, niin lämmitetään eineksiä mikrossa. Välipaloja, makeaa ja sokerihöttöä tuputetaan lapsille ruoka-aikojen välillä, ettei tarvitse laittaa kunnollista ruokaa.

Kotona äiti ja isä valvovat lastensa TV:n ja tietokoneen katselua. Mummolassa väännetään televisio ja tietokone jo aamulla kukonlaulun aikaan auki. Isovanhempien tavoite on, että lapsi saa katsoa televisiosta kaikki ohjelmat. Tietokoneella saa pelata tuntikausia. On ihan sama, tuleeko televisiosta pelottavia ohjelmia tai mitä lapset tietokoneelta näkevät. Monet isovanhemmat eivät myöskään ymmärrä internetin ja sosiaalisen median vaaroja.

Sitten lasten vanhemmille - äidille ja isälle - valitetaan, että miksi käytte niin harvoin mummolassa. Miksiköhän???

Miksi isovanhemmat eivät ymmärrä lasten parasta? Lapselle on eduksi, jos aikuisilla on yhtenäiset tavat ja lapsen oman kodin sääntöjä kunnioitetaan mummolassakin. Lapsi on oppinut kotonaan tietyn päivärytmin. On järjetöntä kiusantekoa isovanhempien taholta sekoittaa lapsen rytmi päälaelleen.

Joten varokaa itsekkäitä ja hankalia isovanhempia. He tuhoavat vuosien kasvatustyön tulokset jo muutamassa päivässä!

Monen viestin kanssa olen samaa mieltä, mutta tähän on kyllä pakko kommentoida, ettei kai sentään parissa päivässä lapsen kasvatusta saa pilattua.
Ja jos ne kasvatusperiaatteet todella on vanhemmille niin tärkeitä niin ei kai niitä yökyläilyjä kannata harrastaa lainkaan. Reilua tietty olisi jos isovanhemmat jo ennen kyläilyä kertoisivat, ettei nukkumaanmeno- tai ruokailuajat sovi heidän aikatauluihinsa, niin voisi sitten heti vanhemmat tehdä päätöksen, että vierailu onkin vain päiväseltään 🤔

En itse ainakaan koe, että lapseni pilaantuisivat jotenkin siitä, että parikertaa vuodessa saavat valvoa tai syödä huonosti.
Eri asia tietty jos kyseessä olisi erityislapset.

Ei meillä kasvatus mennyt pilalle vaikka aikoinaan saatettiin olla yli viikko etelänreissulla jossa koko perhe käytiin syömässä vasta kun lapsilla olisi kotona ollut jo nukkuminen hyvässä vauhdissa.
Enkä usko, että naapurin tyttökään yökyläillessään meillä meni pilalle vaikka menikin nukkumaan pari tuntia myöhemmin kuin mihin on tottunut.

Kyllä se unirytmin, ohjeiden ja ruokailun sekottasen kombinaatio ainakin meillä näkyi aina viikon.

Lapset oli täysin ylikierroksilla ja sekaisin vaikka ovat tottuneet mm matkailemaan ja ovat tottuneita joustamaan.

Plus uhmaikäisissä yms ikävaiheissa selkeästi heikentää vanhemman auktoriteettiä.

Juu kyllä meilläkin pari päivää aina lapset on villimpiä/väsyneempiä isovanhemmilla yökyläilyn jälkeen (kaikkien yökyläilyjen jälkeen).
Ja tietenkään jos vanhemmat on paikalla ei vanhempien ohjeiden yli saa kävellä, ei uhmaikäisen kanssa eikä minkään ikäisen kanssa, tässä olen täysin samaa mieltä (ja vähän ehkä tiukkiskin ainakin kavereiden mielestä).
Ymmärsin tässä, että lapset olisi ilman vanhempiaan yökylässä, silloin ehkä helpommin lapset menevät sen perheen aikataulujen mukaan jossa ovat kylässä.

Mun lapsista on tasan yksi ollut kerran pakon edessä kerran yökylässä mummolassa ja siitäkin rääyttiin pitkin kyliä miten mummo aina joutuu hoitamaan.


Mun lapset on pari/kolme kertaa vuodessa isovanhemmillla yökylässä, useammin eivät isovanhemmat heitä edes jaksaisi enkä kehtaisi edes pyytää.
Toisessa mummolassa eivät ole koskaan olleet eivätkä ennen teini-ikää varmasti olekaan (ehkä ei edes sitten, koska isoäiti on jo iäkäs). Tämä koska en voi luottaa lasten olevan turvassa siellä.

  • ylös 18
  • alas 2
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä jouduin myös sanomaan miehelle, että taloon ei kahta emäntää mahdu. Jos haluaa, että äitinsä käy siivoamassa, niin mä muutan pois ja äitinsä saa muuttaa tilalle. Ei tarvinut minun muuttaa pois, mutta äitinsä loukkaantui ja yrittää tulla aina siivoamaan kun olen poissa.

Vaikka mun kotona on millainen kaaos tahansa, niin silti meillä on siistimpää kuin anopin luona ikinä. Siivoaisi ensin ne omat nurkkansa.

Jossain vaiheessa kun anoppi tajusi,ettei pääse meille siivoamaan,hän oli tuonut meille laajan valikoiman erilaisia rättejä ja siivousaineita. Ne aineet haisivat järkyttävältä, itse tykkään hajusteettomista. Rätitkin oli sellaisia, että lykkäsin ne miehelle autotalliin. Ne pääkipua aiheuttavat litkut mies vei jossain vaiheessa takaisin äidilleen.

Mä olen hieman herkkä hajullisille pesuaineille joten en halua, että mummo pesee edes niitä vaatteita mitkä likaantuvat lapselta mummolassa. Mutta ei onnistu, koska "ei siitä ole vaivaa". No minulle on, kun joudun pesemään ne uudestaan.
Silloin vielä kun mummo kävi meillä omatoimisesti siivoamassa ihmettelin miksi levymopin tarrat on täynnä pölyä ja kissankarvoja. Mutta sitten kerran yllätin mummon ja huomasin, että hän ei imuroi, vaan harjaa rikkakihvelin kanssa matot ja "moppaa" lattiat ilman (siivouskaapista löytyvää) microkuituliinaa tai moppia. En voi ymmärtää tuota toimintaa, tai ylipäänsä sitä, että tungetaan jonkun kotiin siivoamaan.


Siis jos peset lapsesi kylävaatteet itse ja teet niin myös siinä tapauksessa, että mummo on ne jo pessyt, niin mitä (lisä)vaivaa siitä sulle tulee?

Tyhmä tunne pestä "puhtaita vaatteita", mutta ei voi vuotavien silmien ja aivastelun takia jättää pesemättäkään ja ikävä kyllä haju ei yhdessä pesussa haihdu.

Anoppi käyttää kans jotain hajustettuja pesuaineita sekä hajustettuja huuhteluaineita ehkä mahdollisesti suihkuttaa vielä omat hajuvetensä vaatteiden ja pehmolelujen päälle koska se haju on niin vahva että saan siitä migreenin. Sohvakin haisee kun anoppi on siinä istunut hetken.

Mitä? Täällähän oli pitkä ketju siitä, kuinka hajusteyliherkkyyttä EI OLE ! Sehän on vaan tollojen työkavereiden tyhjänpäiväinen väite ja itsensä korostamisen tarvetta!
Olkaa loogisia tällä palstalla. Sen ketjun jälkeen minunkin piti vain uskoa, että olen vain olevinani jotain erityistä ja haluan vain kiusata ihmisiä väittämällä että saan oireita heidän ah niin ihanista parfyymeistaan ja huuhteluaineistaan ym.
Joten kärsi sinäkin, et ole yliherkkä. Haluat vain huomiota.

  • ylös 3
  • alas 10
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa isovanhemmista on ilmeisesti joko lukutaidottomia tai he eivät ymmärrä puhetta. Ehkäpä muistisairaus tai dementia vaivaa vanhuksia? Vai onko sittenkin menossa valtataistelu miniän tai vävyn kanssa? Mikähän siinä on niin vaikeata, että mummolassa - ja etenkin anoppilassa - alkaa heti valtataistelu???

Lyhytkin mummolakyläily raastaa vanhempien hermoja! Isovanhempien on kiusallaankin yritettävä muuttaa lapsen rytmiä mummolavierailulla päälaelleen. Jos lapsi menee kotona nukkumaan klo 20-21 mennessä, niin isovanhempien mielestä lapsi voisi valvoa mummolassa ainakin puoleenyöhön. Ja seuraavana aamuna on lapsilla silmät ristissä klo 14 aikaan iltapäivällä.

Kun kotona on ateriarytmi, niin mummolassa syödään koska sattuu. Ruokaa laitetaan, jos viitsitään. Jos ei viitsitä, niin lämmitetään eineksiä mikrossa. Välipaloja, makeaa ja sokerihöttöä tuputetaan lapsille ruoka-aikojen välillä, ettei tarvitse laittaa kunnollista ruokaa.

Kotona äiti ja isä valvovat lastensa TV:n ja tietokoneen katselua. Mummolassa väännetään televisio ja tietokone jo aamulla kukonlaulun aikaan auki. Isovanhempien tavoite on, että lapsi saa katsoa televisiosta kaikki ohjelmat. Tietokoneella saa pelata tuntikausia. On ihan sama, tuleeko televisiosta pelottavia ohjelmia tai mitä lapset tietokoneelta näkevät. Monet isovanhemmat eivät myöskään ymmärrä internetin ja sosiaalisen median vaaroja.

Sitten lasten vanhemmille - äidille ja isälle - valitetaan, että miksi käytte niin harvoin mummolassa. Miksiköhän???

Miksi isovanhemmat eivät ymmärrä lasten parasta? Lapselle on eduksi, jos aikuisilla on yhtenäiset tavat ja lapsen oman kodin sääntöjä kunnioitetaan mummolassakin. Lapsi on oppinut kotonaan tietyn päivärytmin. On järjetöntä kiusantekoa isovanhempien taholta sekoittaa lapsen rytmi päälaelleen.

Joten varokaa itsekkäitä ja hankalia isovanhempia. He tuhoavat vuosien kasvatustyön tulokset jo muutamassa päivässä!

Monen viestin kanssa olen samaa mieltä, mutta tähän on kyllä pakko kommentoida, ettei kai sentään parissa päivässä lapsen kasvatusta saa pilattua.
Ja jos ne kasvatusperiaatteet todella on vanhemmille niin tärkeitä niin ei kai niitä yökyläilyjä kannata harrastaa lainkaan. Reilua tietty olisi jos isovanhemmat jo ennen kyläilyä kertoisivat, ettei nukkumaanmeno- tai ruokailuajat sovi heidän aikatauluihinsa, niin voisi sitten heti vanhemmat tehdä päätöksen, että vierailu onkin vain päiväseltään 🤔

En itse ainakaan koe, että lapseni pilaantuisivat jotenkin siitä, että parikertaa vuodessa saavat valvoa tai syödä huonosti.
Eri asia tietty jos kyseessä olisi erityislapset.

Ei meillä kasvatus mennyt pilalle vaikka aikoinaan saatettiin olla yli viikko etelänreissulla jossa koko perhe käytiin syömässä vasta kun lapsilla olisi kotona ollut jo nukkuminen hyvässä vauhdissa.
Enkä usko, että naapurin tyttökään yökyläillessään meillä meni pilalle vaikka menikin nukkumaan pari tuntia myöhemmin kuin mihin on tottunut.

Kyllä se unirytmin, ohjeiden ja ruokailun sekottasen kombinaatio ainakin meillä näkyi aina viikon.

Lapset oli täysin ylikierroksilla ja sekaisin vaikka ovat tottuneet mm matkailemaan ja ovat tottuneita joustamaan.

Plus uhmaikäisissä yms ikävaiheissa selkeästi heikentää vanhemman auktoriteettiä.

Ihme kersoja. Tollasesta sitä just syntyy niitä nipottajia, joitten maailma menee sekaisin yhden yön valvomisesta. Itse olen joutunut elämään lapsuuteni perheessä, missä ei ollut minkäänlaista vakautta, ja silti olen pystynyt elämässäni elämään ja olemaan ihan niin kuin yhteiskunta edellyttää.
Pari yötä mummolassa erirytmisesti saa mukulan hysteeriseksi... taitaa se hysteria olla opittu vanhemmilta.
Ja että lomamatkoilla vanhempien kanssa mitään tällaista ei seuraa... millä selität?
Älä laita lastasi sinne mummolaan, sun vallassasihan se on. Kun olet ne erityisherkiksi opettanut, niin ole itse vaan niitten kanssa.

Lukutaidottomaksikin jäit. Ja hermoheikoksi.

En ole laittanut lasta mummolaan.

Mistä sitten kirjoitit? Naapurin lapsesta vai?
Joo ihan sama. Kenenkähän hermoista nyt olikaan muuten kyse?
Ja jos suinkin voisit olla vastaamatta, niin aina parempi, ei muutu asia.

Vierailija

Lapsia ei ole hoidettu ja valvottu 1960- ja 1970-luvulla samalla tavalla kuin nykyään. Tuon ajan lapsille on sattunut paljon kotitapaturmia ja onnettomuuksia. Vanhemmat eivät ole valvoneet lapsiaan kunnolla. Lapsille on sattunut myös huomattavan paljon väkivaltaisia kuolemia ja hukkumisia. Alle kouluikäiset lapset ovat ulkoilleet pihalla ilman vanhempaa tai hoitajaa. Uimataidottomat lapset ovat kuljeskelleet ilman aikuista uimarannoilla. Kodeissa on tupakoitu sisällä ja juotu reippaasti alkoholia.

Monessa kodissa on käytetty kuritusväkivaltaa "kasvatusmenetelmänä". Onneksi on o!lut niitäkin äitejä ja isiä, jotka eivät ole alistaneet, kurittaneet, pahoinpidelleet, kohdelleet kaltoin ja laiminlyöneet lapsiaan. Lapsen ruumiillinen kuritus on kielletty Suomessa lailla vasta 1980-luvulla.

1940- ja 50-luvulla syntyneet vanhemmat kuuluvat suuriin ikäluokkiin. Suurissa ikäluokissa on paljon äitejä ja isiä, jotka ovat hoidattaneet omat lapsensa päivähoidossa, sukulaisilla ja naapureilla. Jopa alle kouluikäiset lapset ovat olleet pitkiäkin aikoja sukulaisilla, esimerkiksi mummoloissa ja tädeillä "hoidossa". Äidit ja isät ovat olleet kahdestaan etelänmatkalla, Keihäslomilla yms. ja pienet lapset on tuupattu mummoloihin säilöön jopa viikoiksi. Nykyaikana vastaavista perheistä tehtäisiin lastensuojeluilmoitus.

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko kyse siitäkin, että aikanaan kun nämä isovanhemmat on olleet nuorempien lasten vanhempia, odotukset vanhemmuus on tavallaan ollut erilaista nykypäivään verraten.

Olen syntynyt 70-luvun puolivälissä ja on kyllä oman kokemukseni mukaan totta. Meillä sentään oli säännölliset ruoka-ajat kun äitini oli kotona ja perhepäivähoitaja (joku ikäiseni kaveri näki lapsena nälkää kun kotona ei ollut useinkaan ruokaa kaapissa silloin kun vanhemmat oli töissä).
Mun vanhemmat mm:
- antoi meidän katsoa tv:tä "lumisateeseen" asti (70-luvulla ja 80-luvun alussa lähetykset loppuivat n. klo 23 jonka jälkeen tv-kuva oli pelkkää kohinaa) ja usein nukahdin sohvalle tv:n ääreen
- minä luuhasin päivät pitkät pihalla ilman valvontaa jo alle kouluikäisenä ja usein mukana oli 3-vuotias siskoni (onneksi ei sattunut mitään, maaseudulla erilaisia tapaturmaisia pikkulasten kuolemia sattui usein, kun isommat lapset jätettiin "vahtimaan" pienempiään)
- olin kolmivuotiaana kaksi kuukautta mummollani hoidossa useamman sadan kilonetrin päässä. Mitään "vuorokausi per ikävuosi" sääntöjä ei tiedettykään...
jne.

Onneksi on ajat parantuneet niistä.

Vierailija

Vierailija]Lapsia ei ole hoidettu ja valvottu 1960- ja 1970-luvulla samalla tavalla kuin nykyään. Tuon ajan lapsille on sattunut paljon kotitapaturmia ja onnettomuuksia. Vanhemmat eivät ole valvoneet lapsiaan kunnolla. Lapsille on sattunut myös huomattavan paljon väkivaltaisia kuolemia ja hukkumisia. Alle kouluikäiset lapset ovat ulkoilleet pihalla ilman vanhempaa tai hoitajaa. Uimataidottomat lapset ovat kuljeskelleet ilman aikuista uimarannoilla. Kodeissa on tupakoitu sisällä ja juotu reippaasti alkoholia. </p> <p>Monessa kodissa on käytetty kuritusväkivaltaa "kasvatusmenetelmänä". Onneksi on o!lut niitäkin äitejä ja isiä, jotka eivät ole alistaneet, kurittaneet, pahoinpidelleet, kohdelleet kaltoin ja laiminlyöneet lapsiaan. Lapsen ruumiillinen kuritus on kielletty Suomessa lailla vasta 1980-luvulla. </p> <p>1940- ja 50-luvulla syntyneet vanhemmat kuuluvat suuriin ikäluokkiin. Suurissa ikäluokissa on paljon äitejä ja isiä, jotka ovat hoidattaneet omat lapsensa päivähoidossa, sukulaisilla ja naapureilla. Jopa alle kouluikäiset lapset ovat olleet pitkiäkin aikoja sukulaisilla, esimerkiksi mummoloissa ja tädeillä "hoidossa". Äidit ja isät ovat olleet kahdestaan etelänmatkalla, Keihäslomilla yms. ja pienet lapset on tuupattu mummoloihin säilöön jopa viikoiksi. Nykyaikana vastaavista perheistä tehtäisiin lastensuojeluilmoitus. </p> <p>[quote=Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko kyse siitäkin, että aikanaan kun nämä isovanhemmat on olleet nuorempien lasten vanhempia, odotukset vanhemmuus on tavallaan ollut erilaista nykypäivään verraten.

Olen syntynyt 70-luvun puolivälissä ja on kyllä oman kokemukseni mukaan totta. Meillä sentään oli säännölliset ruoka-ajat kun äitini oli kotona ja perhepäivähoitaja (joku ikäiseni kaveri näki lapsena nälkää kun kotona ei ollut useinkaan ruokaa kaapissa silloin kun vanhemmat oli töissä).
Mun vanhemmat mm:
- antoi meidän katsoa tv:tä "lumisateeseen" asti (70-luvulla ja 80-luvun alussa lähetykset loppuivat n. klo 23 jonka jälkeen tv-kuva oli pelkkää kohinaa) ja usein nukahdin sohvalle tv:n ääreen
- minä luuhasin päivät pitkät pihalla ilman valvontaa jo alle kouluikäisenä ja usein mukana oli 3-vuotias siskoni (onneksi ei sattunut mitään, maaseudulla erilaisia tapaturmaisia pikkulasten kuolemia sattui usein, kun isommat lapset jätettiin "vahtimaan" pienempiään)
- olin kolmivuotiaana kaksi kuukautta mummollani hoidossa useamman sadan kilonetrin päässä. Mitään "vuorokausi per ikävuosi" sääntöjä ei tiedettykään...
jne.

Onneksi on ajat parantuneet niistä.

[/quote

Missäs nykyvanhempien lapset hoidetaan?
Kun tuossa ylempänä esitettiin, kuinka ennen vanhemmat hoidettu lapsiaan päivähoidossa, niin onko asia jotenkin muuttunut nykyään?
Asun päiväkodin vieressä, sinne ne nykyvanhemmat lapsensa veivaa joka ikinen arkipäivä.
Ainahan ajat muuttuu, luuletteko että teidän kasvatuksianne ei aikanaan tulla arvostelemaan ja rajusti? Vanhemmat istuu pelikoneitten ääressä kaikki kotonaoloajat ja lapset tekee samaa.
Lapsille on väen vängällä hommattava kalliita harrastuksia, joista sitten valitetaan että on aina kuljetettava sinne tänne. Ja murrosiässä monet kuitenkin lopettaa sen toiminnan, kun ei kiinnosta.
Tyttölapset altistetaan pedofiilien tuijotukselle kun ne puetaan liian avonaisesti.
Nuoret käyttää huumeita ihan huomattavan paljon enemmän kuin ennen, kannabista vaaditaan jopa laillistettavaksi. Siitä kuitenkin suuren osan huumekierteet saa alkunsa.
Ja ketkä siellä kaljaterasseilla istuvat, ei ainakaan 40-50 -luvuilla syntyneet, kyllä se on nämä nykynuoret vanhemmat, joitten elämää se kalja ja siideri määrittelee.
Nuoret tekee ahdistuksessaan kauheita väkivallantekoja, mistä se ahdistus tulee? Mitä lapsille kotona opetetaan?
Miksi te haukutte omia vanhempianne, kun ette itse ole osoittautuneet yhtään sen paremmiksi?
Ajathan muuttuu aina, vai luuletteko itse elävänne muuttumattomassa maailmassa?
Nykyään lapsia pitäisi suojella enemmän kuin ennen, koska vaarat on suurempia. Kyllä niitä onnettomuuksia silti tapahtuu, ei ne maailmasta lopu.
Jos mummon hoito ei kelpaa, niin hoitakaa ihan itse. Miksi tänne valitatte? Suurin osa isovanhemmista hoitaa lapsenlapsiaan ja tekee sen ihan hyvin, jotkut joutuu hoitamaan liikaakin.
Kyllä muistan hyvin yhdenkin työkaverini, joka oli ihan täystyöllistetty jo ihan omankin työnsä ja perheensä kanssa, ja sitten vielä tytär toi lastaan vähän väliä jo sinne työpaikalle odottamaan mummon pääsyä kotiin, itse luikahti omille menoilleen ja lopulta siitä lapsesta tuli kokonaan mummon lapsi. Kovasti ei ole varaa sillä ainakaan äitiään arvostella. Eipä olisi tullut kuuloonkaan, että minä olisin aikanani hoidattanut lastani äidilläni tuohon malliin.

  • ylös 5
  • alas 17
Vierailija

Vierailija][quote=Vierailija kirjoitti:
Lapsia ei ole hoidettu ja valvottu 1960- ja 1970-luvulla samalla tavalla kuin nykyään. Tuon ajan lapsille on sattunut paljon kotitapaturmia ja onnettomuuksia. Vanhemmat eivät ole valvoneet lapsiaan kunnolla. Lapsille on sattunut myös huomattavan paljon väkivaltaisia kuolemia ja hukkumisia. Alle kouluikäiset lapset ovat ulkoilleet pihalla ilman vanhempaa tai hoitajaa. Uimataidottomat lapset ovat kuljeskelleet ilman aikuista uimarannoilla. Kodeissa on tupakoitu sisällä ja juotu reippaasti alkoholia.

Monessa kodissa on käytetty kuritusväkivaltaa "kasvatusmenetelmänä". Onneksi on o!lut niitäkin äitejä ja isiä, jotka eivät ole alistaneet, kurittaneet, pahoinpidelleet, kohdelleet kaltoin ja laiminlyöneet lapsiaan. Lapsen ruumiillinen kuritus on kielletty Suomessa lailla vasta 1980-luvulla.

1940- ja 50-luvulla syntyneet vanhemmat kuuluvat suuriin ikäluokkiin. Suurissa ikäluokissa on paljon äitejä ja isiä, jotka ovat hoidattaneet omat lapsensa päivähoidossa, sukulaisilla ja naapureilla. Jopa alle kouluikäiset lapset ovat olleet pitkiäkin aikoja sukulaisilla, esimerkiksi mummoloissa ja tädeillä "hoidossa". Äidit ja isät ovat olleet kahdestaan etelänmatkalla, Keihäslomilla yms. ja pienet lapset on tuupattu mummoloihin säilöön jopa viikoiksi. Nykyaikana vastaavista perheistä tehtäisiin lastensuojeluilmoitus.

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko kyse siitäkin, että aikanaan kun nämä isovanhemmat on olleet nuorempien lasten vanhempia, odotukset vanhemmuus on tavallaan ollut erilaista nykypäivään verraten.

Olen syntynyt 70-luvun puolivälissä ja on kyllä oman kokemukseni mukaan totta. Meillä sentään oli säännölliset ruoka-ajat kun äitini oli kotona ja perhepäivähoitaja (joku ikäiseni kaveri näki lapsena nälkää kun kotona ei ollut useinkaan ruokaa kaapissa silloin kun vanhemmat oli töissä).
Mun vanhemmat mm:
- antoi meidän katsoa tv:tä "lumisateeseen" asti (70-luvulla ja 80-luvun alussa lähetykset loppuivat n. klo 23 jonka jälkeen tv-kuva oli pelkkää kohinaa) ja usein nukahdin sohvalle tv:n ääreen
- minä luuhasin päivät pitkät pihalla ilman valvontaa jo alle kouluikäisenä ja usein mukana oli 3-vuotias siskoni (onneksi ei sattunut mitään, maaseudulla erilaisia tapaturmaisia pikkulasten kuolemia sattui usein, kun isommat lapset jätettiin "vahtimaan" pienempiään)
- olin kolmivuotiaana kaksi kuukautta mummollani hoidossa useamman sadan kilonetrin päässä. Mitään "vuorokausi per ikävuosi" sääntöjä ei tiedettykään...
jne.

Onneksi on ajat parantuneet niistä.

[/quote

Missäs nykyvanhempien lapset hoidetaan?
Kun tuossa ylempänä esitettiin, kuinka ennen vanhemmat hoidettu lapsiaan päivähoidossa, niin onko asia jotenkin muuttunut nykyään?
Asun päiväkodin vieressä, sinne ne nykyvanhemmat lapsensa veivaa joka ikinen arkipäivä.
Ainahan ajat muuttuu, luuletteko että teidän kasvatuksianne ei aikanaan tulla arvostelemaan ja rajusti? Vanhemmat istuu pelikoneitten ääressä kaikki kotonaoloajat ja lapset tekee samaa.
Lapsille on väen vängällä hommattava kalliita harrastuksia, joista sitten valitetaan että on aina kuljetettava sinne tänne. Ja murrosiässä monet kuitenkin lopettaa sen toiminnan, kun ei kiinnosta.
Tyttölapset altistetaan pedofiilien tuijotukselle kun ne puetaan liian avonaisesti.
Nuoret käyttää huumeita ihan huomattavan paljon enemmän kuin ennen, kannabista vaaditaan jopa laillistettavaksi. Siitä kuitenkin suuren osan huumekierteet saa alkunsa.
Ja ketkä siellä kaljaterasseilla istuvat, ei ainakaan 40-50 -luvuilla syntyneet, kyllä se on nämä nykynuoret vanhemmat, joitten elämää se kalja ja siideri määrittelee.
Nuoret tekee ahdistuksessaan kauheita väkivallantekoja, mistä se ahdistus tulee? Mitä lapsille kotona opetetaan?
Miksi te haukutte omia vanhempianne, kun ette itse ole osoittautuneet yhtään sen paremmiksi?
Ajathan muuttuu aina, vai luuletteko itse elävänne muuttumattomassa maailmassa?
Nykyään lapsia pitäisi suojella enemmän kuin ennen, koska vaarat on suurempia. Kyllä niitä onnettomuuksia silti tapahtuu, ei ne maailmasta lopu.
Jos mummon hoito ei kelpaa, niin hoitakaa ihan itse. Miksi tänne valitatte? Suurin osa isovanhemmista hoitaa lapsenlapsiaan ja tekee sen ihan hyvin, jotkut joutuu hoitamaan liikaakin.
Kyllä muistan hyvin yhdenkin työkaverini, joka oli ihan täystyöllistetty jo ihan omankin työnsä ja perheensä kanssa, ja sitten vielä tytär toi lastaan vähän väliä jo sinne työpaikalle odottamaan mummon pääsyä kotiin, itse luikahti omille menoilleen ja lopulta siitä lapsesta tuli kokonaan mummon lapsi. Kovasti ei ole varaa sillä ainakaan äitiään arvostella. Eipä olisi tullut kuuloonkaan, että minä olisin aikanani hoidattanut lastani äidilläni tuohon malliin.

Onko kultamummi taas unohtanut ottaa lääkkeensä?

  • ylös 15
  • alas 2
Vierailija

Meillä kesäloma toi nyt eteen sen tilanteen, että piti lähteä otsikon ongelmasta kärsivän isovanhemman luo pidemmäksi aikaa kylään.

Tulopäivän iltana mummeli yritti ensimmäistä kertaa kaapata lapsen syliinsä, kun tämä hänen lähentelyään pelästyneenä juoksi huoneen kapean paikan läpi karkuun. Hän laski lapsen alas vasta kun kehotin. Lapsi juoksi vessaan, ja mummeli tukki oviaukon ruumiillaan. Näin että lapsi on itkun partaalla ja menin häntä pelastamaan. Kun viimein olin saanut lapsen rauhoittumaan ja nukkumaan, kävin isoäidin kanssa keskustelun siitä miten lapsi näkee tilanteen. Puhuin siitä, että pientä lasta ahdistaa kun häntä tuijotetaan ja hänen ylleen kumarrutaan, ja että hänellä pitää aina olla tie auki poistua.

Tuntui, että anopilla syttyi jonkinlainen valo. Lopun vierailun ajan hän ymmärsi mennä sivummalle istumaan ja odottaa, että lapsi lähestyy häntä ensin, ja heillä näytti olevan jopa yhteys välillä.

Isoäiti vieläkin ihmettelee ääneen, että hän ei ole koskaan tavannut tuollaista lasta ja keneltähän tuollainen on perittyä (no voi arvata, että keneltä hänen mielestään), normaalisti lapset kirmaavat hänen luokseen avosylin (niin kai), johtuu varmasti siitä että he ovat tavanneet niin vähän (ei takuulla, lapsemme osaa kyllä olla ihan ensitapaamisellakin rennosti vieraiden kanssa, jos kokee heidät turvallisiksi), mutta on hän sentään kaunis (ja ihan anopin näköinen- vaikka joka kerta puhutaan että jospa ihmisten ulkonäköä ei kommentoida lapsen kuullen tai mieluummin muulloinkaan). Ihan sama, pääasia että hän ehkä ei enää jahtaa lasta.

Mies yllätti minut osoittamalla, että oli alkanut itsenäisesti ymmärtää tätä kuvioita. Kun äitinsä hiillosti häntä, että näin pitkän ajan jälkeen hän kyllä haluaa päästä lastamme hyväilemään, mies täräytti että niin P-inkin haluaa Ukrainan, mutta Ukrainalla ei ole mitään velvollisuutta päästää ketään rajojensa yli jos ei itse tahdo.

Toisen kerran isoäiti rupesi ehdottelemaan, että me voisimme jäädä myös juhannukseksi, ja hän on oikeastaan siivonnut meille jo lisähuoneen niin että voimme asettua sinne ihan heinäkuulle asti - mutta ainakin juhannuksen yli, koska muuten hänen kova työnsä mene hukkaan. Tähän mies sanoi, että älä yritä manipuloida meitä, sovittiin että lähdetään keskiviikkona. Isoäiti oikein sydämistyneenä haki tukea minusta - minäkö teitä manipuloisin?! Olin vain neutraalisti ja totesin että kiitos vain, lähdemme keskiviikkona, ehkä ensi kerralla voimme sitten yöpyä siinä huoneessa.

Suurin yllättäjä oli lapsi. Hän on niin pieni, että ei ole kovin kauan vielä edes puhunut kokonaisia lauseita. Kun olimme viimeisenä iltana iltapalalla ja isoäiti höyrysi ja holhosi lasta joka suunnasta, lapsi säntäsi pois pöydästä hakemaan isäänsä: "isi, tule puhumaan mummulle". Pikkulapsi haki isänsä kilveksi ja jatkoi sitten rauhassa iltapalaansa. En voi käsittää, miten hyvin noin pieni jo lukee sosiaalisia tilanteita.

Ehkä tässä on vielä toivoa. Vaikka isoäiti ei luultavasti koskaan tule ymmärtään kaikkea, hän voi oppia säätämään käyttäytymistään, ja mies näköjään pystyy kuin pystyykin asettumaan lapsensa suojaksi. Eikä minulta mennyt hermo kertaakaan.

  • ylös 40
  • alas 1
Vierailija

Tämä on isovanhempien taholta kilpailua lapsen suosiosta Se on isovanhemmilta myös tahallista kiusaamista ja henkistä väkivaltaa, perhe-elämään sekaantumista ja kotirauhan rikkomista.

On raivostuttavia isovanhempia, jotka haluavat jopa omat kotiavaimet aikuisten lastensa koteihin. Tämä siksi, että he voisivat rampata aikuisten lastensa kodeissa etukäteen ilmoittamatta ja milloin ja miten itse haluavat. Uteliaisuus on pohjatonta. On rajattomia isovanhempia, jotka lupailevat lapsenlapsille yhtä ja toista - vanhempien kanssa tietenkään mistään asiasta ensin sopimatta.

Kun äiti ja isä ei anna, niin isoäiti ja isoisä antaa. Kun äiti ja isä kieltää, niin isovanhempi myöntää. Kun äiti ja isä ei osta lapselle jotain turhaketta, niin isovanhemman kukkaronnyörit aukeavat kaupassa. Isovanhempien seurassa jo pienikin lapsi oppii mankumaan ja vinkumaan ja käyttämään aikuisia hyväksi. Lapsen suosiota ostetaan muun muassa herkuilla, makealla, lepsuilulla, kumoamalla vanhempien säännöt ja rajat, kaiken sallimisella, lupailulla, rahalla, ostelulla, tavaralla ja törsäilyllä.

Isovanhemmalla voi olla läheisriippuvuus, vakava luonnehäiriö, mielenterveysongelma tai hän on tunnekylmä ja toisia ihmisiä hyväksikäyttävä narsisti.

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko kyse siitäkin, että aikanaan kun nämä isovanhemmat on olleet nuorempien lasten vanhempia, odotukset vanhemmuus on tavallaan ollut erilaista nykypäivään verraten.

Eli eivät ehkä hoksaa muuta?

Mutta joo, en mä kyllä ymmärrä, miksi joskus tuntuu että on päästävä tekemään täysin päinvastoin kuin kotona.

Jos vaikka kotona ei saa herkkuja alle 1-vuotiaana niin tuntuu kummalta, että niitä pitäisi ehdoin tahdoin antaa isovanhemmilla kyläillessä. Saatetaan vielä sanoa, että äkkiä ennen kuin äiti huomaa.

Tai jos kotona ei syödä karkkia kuuteen kuin juhlissa, niin tukitaan silti mukaan vietäväksi säkillinen makeisia kotiin vietäväksi, vaikka hyvin tiedettäisiin tämä perheen käytäntö.

Joo, ei lapset näistä rikki mene, mutta ihmetyttää silti. Jos minä tiedän että isovanhemmat pitävät sunnuntaita lepopäivänä ja haluavat oleilla silloin rauhassa, en minä ehdoin tahdoin järjestä sinne sukujuhlia rokkibändin säestyksellä. Tai jos meillä kyläilee ihan kuka vain, jonka käytännöt on tiedetysti tosi erilaiset kuin meillä - en minä vaadi toisen mukautuvan omaan arkeemme.

Se on kilpailua lapsen suosiosta. Halutaan olla kivempia ja ihanampia kuin vanhemmat.

  • ylös 23
  • alas 1
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Lapsia ei ole hoidettu ja valvottu 1960- ja 1970-luvulla samalla tavalla kuin nykyään. Tuon ajan lapsille on sattunut paljon kotitapaturmia ja onnettomuuksia. Vanhemmat eivät ole valvoneet lapsiaan kunnolla. Lapsille on sattunut myös huomattavan paljon väkivaltaisia kuolemia ja hukkumisia. Alle kouluikäiset lapset ovat ulkoilleet pihalla ilman vanhempaa tai hoitajaa. Uimataidottomat lapset ovat kuljeskelleet ilman aikuista uimarannoilla. Kodeissa on tupakoitu sisällä ja juotu reippaasti alkoholia.

Monessa kodissa on käytetty kuritusväkivaltaa "kasvatusmenetelmänä". Onneksi on o!lut niitäkin äitejä ja isiä, jotka eivät ole alistaneet, kurittaneet, pahoinpidelleet, kohdelleet kaltoin ja laiminlyöneet lapsiaan. Lapsen ruumiillinen kuritus on kielletty Suomessa lailla vasta 1980-luvulla.

1940- ja 50-luvulla syntyneet vanhemmat kuuluvat suuriin ikäluokkiin. Suurissa ikäluokissa on paljon äitejä ja isiä, jotka ovat hoidattaneet omat lapsensa päivähoidossa, sukulaisilla ja naapureilla. Jopa alle kouluikäiset lapset ovat olleet pitkiäkin aikoja sukulaisilla, esimerkiksi mummoloissa ja tädeillä "hoidossa". Äidit ja isät ovat olleet kahdestaan etelänmatkalla, Keihäslomilla yms. ja pienet lapset on tuupattu mummoloihin säilöön jopa viikoiksi. Nykyaikana vastaavista perheistä tehtäisiin lastensuojeluilmoitus.

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko kyse siitäkin, että aikanaan kun nämä isovanhemmat on olleet nuorempien lasten vanhempia, odotukset vanhemmuus on tavallaan ollut erilaista nykypäivään verraten.

Olen syntynyt 70-luvun puolivälissä ja on kyllä oman kokemukseni mukaan totta. Meillä sentään oli säännölliset ruoka-ajat kun äitini oli kotona ja perhepäivähoitaja (joku ikäiseni kaveri näki lapsena nälkää kun kotona ei ollut useinkaan ruokaa kaapissa silloin kun vanhemmat oli töissä).
Mun vanhemmat mm:
- antoi meidän katsoa tv:tä "lumisateeseen" asti (70-luvulla ja 80-luvun alussa lähetykset loppuivat n. klo 23 jonka jälkeen tv-kuva oli pelkkää kohinaa) ja usein nukahdin sohvalle tv:n ääreen
- minä luuhasin päivät pitkät pihalla ilman valvontaa jo alle kouluikäisenä ja usein mukana oli 3-vuotias siskoni (onneksi ei sattunut mitään, maaseudulla erilaisia tapaturmaisia pikkulasten kuolemia sattui usein, kun isommat lapset jätettiin "vahtimaan" pienempiään)
- olin kolmivuotiaana kaksi kuukautta mummollani hoidossa useamman sadan kilonetrin päässä. Mitään "vuorokausi per ikävuosi" sääntöjä ei tiedettykään...
jne.

Onneksi on ajat parantuneet niistä.


Juu ajat ovat muuttuneet. Mutta ei kai nykyäänkään tehdä lastensuojeluilmoitusta jos lapsi on mummolassa tai tädillään hoidossa? Miksi tehtäisiin?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia ei ole hoidettu ja valvottu 1960- ja 1970-luvulla samalla tavalla kuin nykyään. Tuon ajan lapsille on sattunut paljon kotitapaturmia ja onnettomuuksia. Vanhemmat eivät ole valvoneet lapsiaan kunnolla. Lapsille on sattunut myös huomattavan paljon väkivaltaisia kuolemia ja hukkumisia. Alle kouluikäiset lapset ovat ulkoilleet pihalla ilman vanhempaa tai hoitajaa. Uimataidottomat lapset ovat kuljeskelleet ilman aikuista uimarannoilla. Kodeissa on tupakoitu sisällä ja juotu reippaasti alkoholia.

Monessa kodissa on käytetty kuritusväkivaltaa "kasvatusmenetelmänä". Onneksi on o!lut niitäkin äitejä ja isiä, jotka eivät ole alistaneet, kurittaneet, pahoinpidelleet, kohdelleet kaltoin ja laiminlyöneet lapsiaan. Lapsen ruumiillinen kuritus on kielletty Suomessa lailla vasta 1980-luvulla.

1940- ja 50-luvulla syntyneet vanhemmat kuuluvat suuriin ikäluokkiin. Suurissa ikäluokissa on paljon äitejä ja isiä, jotka ovat hoidattaneet omat lapsensa päivähoidossa, sukulaisilla ja naapureilla. Jopa alle kouluikäiset lapset ovat olleet pitkiäkin aikoja sukulaisilla, esimerkiksi mummoloissa ja tädeillä "hoidossa". Äidit ja isät ovat olleet kahdestaan etelänmatkalla, Keihäslomilla yms. ja pienet lapset on tuupattu mummoloihin säilöön jopa viikoiksi. Nykyaikana vastaavista perheistä tehtäisiin lastensuojeluilmoitus.

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko kyse siitäkin, että aikanaan kun nämä isovanhemmat on olleet nuorempien lasten vanhempia, odotukset vanhemmuus on tavallaan ollut erilaista nykypäivään verraten.

Olen syntynyt 70-luvun puolivälissä ja on kyllä oman kokemukseni mukaan totta. Meillä sentään oli säännölliset ruoka-ajat kun äitini oli kotona ja perhepäivähoitaja (joku ikäiseni kaveri näki lapsena nälkää kun kotona ei ollut useinkaan ruokaa kaapissa silloin kun vanhemmat oli töissä).
Mun vanhemmat mm:
- antoi meidän katsoa tv:tä "lumisateeseen" asti (70-luvulla ja 80-luvun alussa lähetykset loppuivat n. klo 23 jonka jälkeen tv-kuva oli pelkkää kohinaa) ja usein nukahdin sohvalle tv:n ääreen
- minä luuhasin päivät pitkät pihalla ilman valvontaa jo alle kouluikäisenä ja usein mukana oli 3-vuotias siskoni (onneksi ei sattunut mitään, maaseudulla erilaisia tapaturmaisia pikkulasten kuolemia sattui usein, kun isommat lapset jätettiin "vahtimaan" pienempiään)
- olin kolmivuotiaana kaksi kuukautta mummollani hoidossa useamman sadan kilonetrin päässä. Mitään "vuorokausi per ikävuosi" sääntöjä ei tiedettykään...
jne.

Onneksi on ajat parantuneet niistä.


Juu ajat ovat muuttuneet. Mutta ei kai nykyäänkään tehdä lastensuojeluilmoitusta jos lapsi on mummolassa tai tädillään hoidossa? Miksi tehtäisiin?

Jos vanhemmat dumppaavat lapsensa moneksi viikoksi niin kyllä siitä lastensuojelu kiinnostuu.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia ei ole hoidettu ja valvottu 1960- ja 1970-luvulla samalla tavalla kuin nykyään. Tuon ajan lapsille on sattunut paljon kotitapaturmia ja onnettomuuksia. Vanhemmat eivät ole valvoneet lapsiaan kunnolla. Lapsille on sattunut myös huomattavan paljon väkivaltaisia kuolemia ja hukkumisia. Alle kouluikäiset lapset ovat ulkoilleet pihalla ilman vanhempaa tai hoitajaa. Uimataidottomat lapset ovat kuljeskelleet ilman aikuista uimarannoilla. Kodeissa on tupakoitu sisällä ja juotu reippaasti alkoholia.

Monessa kodissa on käytetty kuritusväkivaltaa "kasvatusmenetelmänä". Onneksi on o!lut niitäkin äitejä ja isiä, jotka eivät ole alistaneet, kurittaneet, pahoinpidelleet, kohdelleet kaltoin ja laiminlyöneet lapsiaan. Lapsen ruumiillinen kuritus on kielletty Suomessa lailla vasta 1980-luvulla.

1940- ja 50-luvulla syntyneet vanhemmat kuuluvat suuriin ikäluokkiin. Suurissa ikäluokissa on paljon äitejä ja isiä, jotka ovat hoidattaneet omat lapsensa päivähoidossa, sukulaisilla ja naapureilla. Jopa alle kouluikäiset lapset ovat olleet pitkiäkin aikoja sukulaisilla, esimerkiksi mummoloissa ja tädeillä "hoidossa". Äidit ja isät ovat olleet kahdestaan etelänmatkalla, Keihäslomilla yms. ja pienet lapset on tuupattu mummoloihin säilöön jopa viikoiksi. Nykyaikana vastaavista perheistä tehtäisiin lastensuojeluilmoitus.

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko kyse siitäkin, että aikanaan kun nämä isovanhemmat on olleet nuorempien lasten vanhempia, odotukset vanhemmuus on tavallaan ollut erilaista nykypäivään verraten.

Olen syntynyt 70-luvun puolivälissä ja on kyllä oman kokemukseni mukaan totta. Meillä sentään oli säännölliset ruoka-ajat kun äitini oli kotona ja perhepäivähoitaja (joku ikäiseni kaveri näki lapsena nälkää kun kotona ei ollut useinkaan ruokaa kaapissa silloin kun vanhemmat oli töissä).
Mun vanhemmat mm:
- antoi meidän katsoa tv:tä "lumisateeseen" asti (70-luvulla ja 80-luvun alussa lähetykset loppuivat n. klo 23 jonka jälkeen tv-kuva oli pelkkää kohinaa) ja usein nukahdin sohvalle tv:n ääreen
- minä luuhasin päivät pitkät pihalla ilman valvontaa jo alle kouluikäisenä ja usein mukana oli 3-vuotias siskoni (onneksi ei sattunut mitään, maaseudulla erilaisia tapaturmaisia pikkulasten kuolemia sattui usein, kun isommat lapset jätettiin "vahtimaan" pienempiään)
- olin kolmivuotiaana kaksi kuukautta mummollani hoidossa useamman sadan kilonetrin päässä. Mitään "vuorokausi per ikävuosi" sääntöjä ei tiedettykään...
jne.

Onneksi on ajat parantuneet niistä.


Juu ajat ovat muuttuneet. Mutta ei kai nykyäänkään tehdä lastensuojeluilmoitusta jos lapsi on mummolassa tai tädillään hoidossa? Miksi tehtäisiin?

Jos vanhemmat dumppaavat lapsensa moneksi viikoksi niin kyllä siitä lastensuojelu kiinnostuu.

Eri
Miksi ihmeessä kiinnostuisi? Jos lapsella on kaikki hyvin, eikä kukaan tee ilmoitusta niin miten se lastensuojelu edes osaisi kiinnostua lapsesta?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia ei ole hoidettu ja valvottu 1960- ja 1970-luvulla samalla tavalla kuin nykyään. Tuon ajan lapsille on sattunut paljon kotitapaturmia ja onnettomuuksia. Vanhemmat eivät ole valvoneet lapsiaan kunnolla. Lapsille on sattunut myös huomattavan paljon väkivaltaisia kuolemia ja hukkumisia. Alle kouluikäiset lapset ovat ulkoilleet pihalla ilman vanhempaa tai hoitajaa. Uimataidottomat lapset ovat kuljeskelleet ilman aikuista uimarannoilla. Kodeissa on tupakoitu sisällä ja juotu reippaasti alkoholia.

Monessa kodissa on käytetty kuritusväkivaltaa "kasvatusmenetelmänä". Onneksi on o!lut niitäkin äitejä ja isiä, jotka eivät ole alistaneet, kurittaneet, pahoinpidelleet, kohdelleet kaltoin ja laiminlyöneet lapsiaan. Lapsen ruumiillinen kuritus on kielletty Suomessa lailla vasta 1980-luvulla.

1940- ja 50-luvulla syntyneet vanhemmat kuuluvat suuriin ikäluokkiin. Suurissa ikäluokissa on paljon äitejä ja isiä, jotka ovat hoidattaneet omat lapsensa päivähoidossa, sukulaisilla ja naapureilla. Jopa alle kouluikäiset lapset ovat olleet pitkiäkin aikoja sukulaisilla, esimerkiksi mummoloissa ja tädeillä "hoidossa". Äidit ja isät ovat olleet kahdestaan etelänmatkalla, Keihäslomilla yms. ja pienet lapset on tuupattu mummoloihin säilöön jopa viikoiksi. Nykyaikana vastaavista perheistä tehtäisiin lastensuojeluilmoitus.

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko kyse siitäkin, että aikanaan kun nämä isovanhemmat on olleet nuorempien lasten vanhempia, odotukset vanhemmuus on tavallaan ollut erilaista nykypäivään verraten.

Olen syntynyt 70-luvun puolivälissä ja on kyllä oman kokemukseni mukaan totta. Meillä sentään oli säännölliset ruoka-ajat kun äitini oli kotona ja perhepäivähoitaja (joku ikäiseni kaveri näki lapsena nälkää kun kotona ei ollut useinkaan ruokaa kaapissa silloin kun vanhemmat oli töissä).
Mun vanhemmat mm:
- antoi meidän katsoa tv:tä "lumisateeseen" asti (70-luvulla ja 80-luvun alussa lähetykset loppuivat n. klo 23 jonka jälkeen tv-kuva oli pelkkää kohinaa) ja usein nukahdin sohvalle tv:n ääreen
- minä luuhasin päivät pitkät pihalla ilman valvontaa jo alle kouluikäisenä ja usein mukana oli 3-vuotias siskoni (onneksi ei sattunut mitään, maaseudulla erilaisia tapaturmaisia pikkulasten kuolemia sattui usein, kun isommat lapset jätettiin "vahtimaan" pienempiään)
- olin kolmivuotiaana kaksi kuukautta mummollani hoidossa useamman sadan kilonetrin päässä. Mitään "vuorokausi per ikävuosi" sääntöjä ei tiedettykään...
jne.

Onneksi on ajat parantuneet niistä.


Juu ajat ovat muuttuneet. Mutta ei kai nykyäänkään tehdä lastensuojeluilmoitusta jos lapsi on mummolassa tai tädillään hoidossa? Miksi tehtäisiin?

Jos vanhemmat dumppaavat lapsensa moneksi viikoksi niin kyllä siitä lastensuojelu kiinnostuu.

Eri
Miksi ihmeessä kiinnostuisi? Jos lapsella on kaikki hyvin, eikä kukaan tee ilmoitusta niin miten se lastensuojelu edes osaisi kiinnostua lapsesta?

Sitä minäkin ihmettelen. Meillä lapsenlapset suorastaan asui pieninä ollessaan. Silti niillä oli ihan hyvä koti ja kaikki hyvin. Toinenkin mummola oli lähellä ja siellä ne oli yhtä paljon.
Mikä siinä olisi lasuviranomaisia kiinnostanut?
Eikös se ole vaan hyväksi, että lapsella on rakastavat isovanhemmat ja aina pääsy niitten luo? Rikkaushan se on, eikä vääryys.
Edelleen on hyvät välit lapsenlapsiin, vähän väliä tuossa piipahtelevat ja paljon ollaan tekemisissä.

  • ylös 10
  • alas 4
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia ei ole hoidettu ja valvottu 1960- ja 1970-luvulla samalla tavalla kuin nykyään. Tuon ajan lapsille on sattunut paljon kotitapaturmia ja onnettomuuksia. Vanhemmat eivät ole valvoneet lapsiaan kunnolla. Lapsille on sattunut myös huomattavan paljon väkivaltaisia kuolemia ja hukkumisia. Alle kouluikäiset lapset ovat ulkoilleet pihalla ilman vanhempaa tai hoitajaa. Uimataidottomat lapset ovat kuljeskelleet ilman aikuista uimarannoilla. Kodeissa on tupakoitu sisällä ja juotu reippaasti alkoholia.

Monessa kodissa on käytetty kuritusväkivaltaa "kasvatusmenetelmänä". Onneksi on o!lut niitäkin äitejä ja isiä, jotka eivät ole alistaneet, kurittaneet, pahoinpidelleet, kohdelleet kaltoin ja laiminlyöneet lapsiaan. Lapsen ruumiillinen kuritus on kielletty Suomessa lailla vasta 1980-luvulla.

1940- ja 50-luvulla syntyneet vanhemmat kuuluvat suuriin ikäluokkiin. Suurissa ikäluokissa on paljon äitejä ja isiä, jotka ovat hoidattaneet omat lapsensa päivähoidossa, sukulaisilla ja naapureilla. Jopa alle kouluikäiset lapset ovat olleet pitkiäkin aikoja sukulaisilla, esimerkiksi mummoloissa ja tädeillä "hoidossa". Äidit ja isät ovat olleet kahdestaan etelänmatkalla, Keihäslomilla yms. ja pienet lapset on tuupattu mummoloihin säilöön jopa viikoiksi. Nykyaikana vastaavista perheistä tehtäisiin lastensuojeluilmoitus.

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko kyse siitäkin, että aikanaan kun nämä isovanhemmat on olleet nuorempien lasten vanhempia, odotukset vanhemmuus on tavallaan ollut erilaista nykypäivään verraten.

Olen syntynyt 70-luvun puolivälissä ja on kyllä oman kokemukseni mukaan totta. Meillä sentään oli säännölliset ruoka-ajat kun äitini oli kotona ja perhepäivähoitaja (joku ikäiseni kaveri näki lapsena nälkää kun kotona ei ollut useinkaan ruokaa kaapissa silloin kun vanhemmat oli töissä).
Mun vanhemmat mm:
- antoi meidän katsoa tv:tä "lumisateeseen" asti (70-luvulla ja 80-luvun alussa lähetykset loppuivat n. klo 23 jonka jälkeen tv-kuva oli pelkkää kohinaa) ja usein nukahdin sohvalle tv:n ääreen
- minä luuhasin päivät pitkät pihalla ilman valvontaa jo alle kouluikäisenä ja usein mukana oli 3-vuotias siskoni (onneksi ei sattunut mitään, maaseudulla erilaisia tapaturmaisia pikkulasten kuolemia sattui usein, kun isommat lapset jätettiin "vahtimaan" pienempiään)
- olin kolmivuotiaana kaksi kuukautta mummollani hoidossa useamman sadan kilonetrin päässä. Mitään "vuorokausi per ikävuosi" sääntöjä ei tiedettykään...
jne.

Onneksi on ajat parantuneet niistä.


Juu ajat ovat muuttuneet. Mutta ei kai nykyäänkään tehdä lastensuojeluilmoitusta jos lapsi on mummolassa tai tädillään hoidossa? Miksi tehtäisiin?

Jos vanhemmat dumppaavat lapsensa moneksi viikoksi niin kyllä siitä lastensuojelu kiinnostuu.

Eri
Miksi ihmeessä kiinnostuisi? Jos lapsella on kaikki hyvin, eikä kukaan tee ilmoitusta niin miten se lastensuojelu edes osaisi kiinnostua lapsesta?

Vanhempien kuuluu olla läsnä lapsilleen ja vaalia kiintymyssuhdetta. Ei se riitä että joku jossakin ruokkii tms.

Vierailija

Vierailija][quote=Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia ei ole hoidettu ja valvottu 1960- ja 1970-luvulla samalla tavalla kuin nykyään. Tuon ajan lapsille on sattunut paljon kotitapaturmia ja onnettomuuksia. Vanhemmat eivät ole valvoneet lapsiaan kunnolla. Lapsille on sattunut myös huomattavan paljon väkivaltaisia kuolemia ja hukkumisia. Alle kouluikäiset lapset ovat ulkoilleet pihalla ilman vanhempaa tai hoitajaa. Uimataidottomat lapset ovat kuljeskelleet ilman aikuista uimarannoilla. Kodeissa on tupakoitu sisällä ja juotu reippaasti alkoholia.

Monessa kodissa on käytetty kuritusväkivaltaa "kasvatusmenetelmänä". Onneksi on o!lut niitäkin äitejä ja isiä, jotka eivät ole alistaneet, kurittaneet, pahoinpidelleet, kohdelleet kaltoin ja laiminlyöneet lapsiaan. Lapsen ruumiillinen kuritus on kielletty Suomessa lailla vasta 1980-luvulla.

1940- ja 50-luvulla syntyneet vanhemmat kuuluvat suuriin ikäluokkiin. Suurissa ikäluokissa on paljon äitejä ja isiä, jotka ovat hoidattaneet omat lapsensa päivähoidossa, sukulaisilla ja naapureilla. Jopa alle kouluikäiset lapset ovat olleet pitkiäkin aikoja sukulaisilla, esimerkiksi mummoloissa ja tädeillä "hoidossa". Äidit ja isät ovat olleet kahdestaan etelänmatkalla, Keihäslomilla yms. ja pienet lapset on tuupattu mummoloihin säilöön jopa viikoiksi. Nykyaikana vastaavista perheistä tehtäisiin lastensuojeluilmoitus.

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko kyse siitäkin, että aikanaan kun nämä isovanhemmat on olleet nuorempien lasten vanhempia, odotukset vanhemmuus on tavallaan ollut erilaista nykypäivään verraten.

Olen syntynyt 70-luvun puolivälissä ja on kyllä oman kokemukseni mukaan totta. Meillä sentään oli säännölliset ruoka-ajat kun äitini oli kotona ja perhepäivähoitaja (joku ikäiseni kaveri näki lapsena nälkää kun kotona ei ollut useinkaan ruokaa kaapissa silloin kun vanhemmat oli töissä).
Mun vanhemmat mm:
- antoi meidän katsoa tv:tä "lumisateeseen" asti (70-luvulla ja 80-luvun alussa lähetykset loppuivat n. klo 23 jonka jälkeen tv-kuva oli pelkkää kohinaa) ja usein nukahdin sohvalle tv:n ääreen
- minä luuhasin päivät pitkät pihalla ilman valvontaa jo alle kouluikäisenä ja usein mukana oli 3-vuotias siskoni (onneksi ei sattunut mitään, maaseudulla erilaisia tapaturmaisia pikkulasten kuolemia sattui usein, kun isommat lapset jätettiin "vahtimaan" pienempiään)
- olin kolmivuotiaana kaksi kuukautta mummollani hoidossa useamman sadan kilonetrin päässä. Mitään "vuorokausi per ikävuosi" sääntöjä ei tiedettykään...
jne.

Onneksi on ajat parantuneet niistä.

[/quote

Missäs nykyvanhempien lapset hoidetaan?
Kun tuossa ylempänä esitettiin, kuinka ennen vanhemmat hoidettu lapsiaan päivähoidossa, niin onko asia jotenkin muuttunut nykyään?
Asun päiväkodin vieressä, sinne ne nykyvanhemmat lapsensa veivaa joka ikinen arkipäivä.
Ainahan ajat muuttuu, luuletteko että teidän kasvatuksianne ei aikanaan tulla arvostelemaan ja rajusti? Vanhemmat istuu pelikoneitten ääressä kaikki kotonaoloajat ja lapset tekee samaa.
Lapsille on väen vängällä hommattava kalliita harrastuksia, joista sitten valitetaan että on aina kuljetettava sinne tänne. Ja murrosiässä monet kuitenkin lopettaa sen toiminnan, kun ei kiinnosta.
Tyttölapset altistetaan pedofiilien tuijotukselle kun ne puetaan liian avonaisesti.
Nuoret käyttää huumeita ihan huomattavan paljon enemmän kuin ennen, kannabista vaaditaan jopa laillistettavaksi. Siitä kuitenkin suuren osan huumekierteet saa alkunsa.
Ja ketkä siellä kaljaterasseilla istuvat, ei ainakaan 40-50 -luvuilla syntyneet, kyllä se on nämä nykynuoret vanhemmat, joitten elämää se kalja ja siideri määrittelee.
Nuoret tekee ahdistuksessaan kauheita väkivallantekoja, mistä se ahdistus tulee? Mitä lapsille kotona opetetaan?
Miksi te haukutte omia vanhempianne, kun ette itse ole osoittautuneet yhtään sen paremmiksi?
Ajathan muuttuu aina, vai luuletteko itse elävänne muuttumattomassa maailmassa?
Nykyään lapsia pitäisi suojella enemmän kuin ennen, koska vaarat on suurempia. Kyllä niitä onnettomuuksia silti tapahtuu, ei ne maailmasta lopu.
Jos mummon hoito ei kelpaa, niin hoitakaa ihan itse. Miksi tänne valitatte? Suurin osa isovanhemmista hoitaa lapsenlapsiaan ja tekee sen ihan hyvin, jotkut joutuu hoitamaan liikaakin.
Kyllä muistan hyvin yhdenkin työkaverini, joka oli ihan täystyöllistetty jo ihan omankin työnsä ja perheensä kanssa, ja sitten vielä tytär toi lastaan vähän väliä jo sinne työpaikalle odottamaan mummon pääsyä kotiin, itse luikahti omille menoilleen ja lopulta siitä lapsesta tuli kokonaan mummon lapsi. Kovasti ei ole varaa sillä ainakaan äitiään arvostella. Eipä olisi tullut kuuloonkaan, että minä olisin aikanani hoidattanut lastani äidilläni tuohon malliin.

Onko kultamummi taas unohtanut ottaa lääkkeensä?

Saisiko mieluummin kysyä, että mikä sinua vaivaa? Ei kuulosta terveeltä tuollainen.
Jos sulla on kähinää lapsesi isovanhemmista, niin kerro huolesi heille suoraan, äläkä yleistä kaunaasi kaikkiin vanhempiesi ikäisiin ihmisiin. Se on loukkaus myös niitä lapsia kohtaan, joilla on ihan normaalit isovanhemmat.

Vierailija

Vierailija][quote=Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia ei ole hoidettu ja valvottu 1960- ja 1970-luvulla samalla tavalla kuin nykyään. Tuon ajan lapsille on sattunut paljon kotitapaturmia ja onnettomuuksia. Vanhemmat eivät ole valvoneet lapsiaan kunnolla. Lapsille on sattunut myös huomattavan paljon väkivaltaisia kuolemia ja hukkumisia. Alle kouluikäiset lapset ovat ulkoilleet pihalla ilman vanhempaa tai hoitajaa. Uimataidottomat lapset ovat kuljeskelleet ilman aikuista uimarannoilla. Kodeissa on tupakoitu sisällä ja juotu reippaasti alkoholia.

Monessa kodissa on käytetty kuritusväkivaltaa "kasvatusmenetelmänä". Onneksi on o!lut niitäkin äitejä ja isiä, jotka eivät ole alistaneet, kurittaneet, pahoinpidelleet, kohdelleet kaltoin ja laiminlyöneet lapsiaan. Lapsen ruumiillinen kuritus on kielletty Suomessa lailla vasta 1980-luvulla.

1940- ja 50-luvulla syntyneet vanhemmat kuuluvat suuriin ikäluokkiin. Suurissa ikäluokissa on paljon äitejä ja isiä, jotka ovat hoidattaneet omat lapsensa päivähoidossa, sukulaisilla ja naapureilla. Jopa alle kouluikäiset lapset ovat olleet pitkiäkin aikoja sukulaisilla, esimerkiksi mummoloissa ja tädeillä "hoidossa". Äidit ja isät ovat olleet kahdestaan etelänmatkalla, Keihäslomilla yms. ja pienet lapset on tuupattu mummoloihin säilöön jopa viikoiksi. Nykyaikana vastaavista perheistä tehtäisiin lastensuojeluilmoitus.

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko kyse siitäkin, että aikanaan kun nämä isovanhemmat on olleet nuorempien lasten vanhempia, odotukset vanhemmuus on tavallaan ollut erilaista nykypäivään verraten.

Olen syntynyt 70-luvun puolivälissä ja on kyllä oman kokemukseni mukaan totta. Meillä sentään oli säännölliset ruoka-ajat kun äitini oli kotona ja perhepäivähoitaja (joku ikäiseni kaveri näki lapsena nälkää kun kotona ei ollut useinkaan ruokaa kaapissa silloin kun vanhemmat oli töissä).
Mun vanhemmat mm:
- antoi meidän katsoa tv:tä "lumisateeseen" asti (70-luvulla ja 80-luvun alussa lähetykset loppuivat n. klo 23 jonka jälkeen tv-kuva oli pelkkää kohinaa) ja usein nukahdin sohvalle tv:n ääreen
- minä luuhasin päivät pitkät pihalla ilman valvontaa jo alle kouluikäisenä ja usein mukana oli 3-vuotias siskoni (onneksi ei sattunut mitään, maaseudulla erilaisia tapaturmaisia pikkulasten kuolemia sattui usein, kun isommat lapset jätettiin "vahtimaan" pienempiään)
- olin kolmivuotiaana kaksi kuukautta mummollani hoidossa useamman sadan kilonetrin päässä. Mitään "vuorokausi per ikävuosi" sääntöjä ei tiedettykään...
jne.

Onneksi on ajat parantuneet niistä.

[/quote

Missäs nykyvanhempien lapset hoidetaan?
Kun tuossa ylempänä esitettiin, kuinka ennen vanhemmat hoidettu lapsiaan päivähoidossa, niin onko asia jotenkin muuttunut nykyään?
Asun päiväkodin vieressä, sinne ne nykyvanhemmat lapsensa veivaa joka ikinen arkipäivä.
Ainahan ajat muuttuu, luuletteko että teidän kasvatuksianne ei aikanaan tulla arvostelemaan ja rajusti? Vanhemmat istuu pelikoneitten ääressä kaikki kotonaoloajat ja lapset tekee samaa.
Lapsille on väen vängällä hommattava kalliita harrastuksia, joista sitten valitetaan että on aina kuljetettava sinne tänne. Ja murrosiässä monet kuitenkin lopettaa sen toiminnan, kun ei kiinnosta.
Tyttölapset altistetaan pedofiilien tuijotukselle kun ne puetaan liian avonaisesti.
Nuoret käyttää huumeita ihan huomattavan paljon enemmän kuin ennen, kannabista vaaditaan jopa laillistettavaksi. Siitä kuitenkin suuren osan huumekierteet saa alkunsa.
Ja ketkä siellä kaljaterasseilla istuvat, ei ainakaan 40-50 -luvuilla syntyneet, kyllä se on nämä nykynuoret vanhemmat, joitten elämää se kalja ja siideri määrittelee.
Nuoret tekee ahdistuksessaan kauheita väkivallantekoja, mistä se ahdistus tulee? Mitä lapsille kotona opetetaan?
Miksi te haukutte omia vanhempianne, kun ette itse ole osoittautuneet yhtään sen paremmiksi?
Ajathan muuttuu aina, vai luuletteko itse elävänne muuttumattomassa maailmassa?
Nykyään lapsia pitäisi suojella enemmän kuin ennen, koska vaarat on suurempia. Kyllä niitä onnettomuuksia silti tapahtuu, ei ne maailmasta lopu.
Jos mummon hoito ei kelpaa, niin hoitakaa ihan itse. Miksi tänne valitatte? Suurin osa isovanhemmista hoitaa lapsenlapsiaan ja tekee sen ihan hyvin, jotkut joutuu hoitamaan liikaakin.
Kyllä muistan hyvin yhdenkin työkaverini, joka oli ihan täystyöllistetty jo ihan omankin työnsä ja perheensä kanssa, ja sitten vielä tytär toi lastaan vähän väliä jo sinne työpaikalle odottamaan mummon pääsyä kotiin, itse luikahti omille menoilleen ja lopulta siitä lapsesta tuli kokonaan mummon lapsi. Kovasti ei ole varaa sillä ainakaan äitiään arvostella. Eipä olisi tullut kuuloonkaan, että minä olisin aikanani hoidattanut lastani äidilläni tuohon malliin.

Onko kultamummi taas unohtanut ottaa lääkkeensä?

Saisiko mieluummin kysyä, että mikä sinua vaivaa? Ei kuulosta terveeltä tuollainen.
Jos sulla on kähinää lapsesi isovanhemmista, niin kerro huolesi heille suoraan, äläkä yleistä kaunaasi kaikkiin vanhempiesi ikäisiin ihmisiin. Se on loukkaus myös niitä lapsia kohtaan, joilla on ihan normaalit isovanhemmat.

Kuka on yleistänyt?

Itsehän sinä ihan itse samaistuit häiriköihin😂😂😂

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia ei ole hoidettu ja valvottu 1960- ja 1970-luvulla samalla tavalla kuin nykyään. Tuon ajan lapsille on sattunut paljon kotitapaturmia ja onnettomuuksia. Vanhemmat eivät ole valvoneet lapsiaan kunnolla. Lapsille on sattunut myös huomattavan paljon väkivaltaisia kuolemia ja hukkumisia. Alle kouluikäiset lapset ovat ulkoilleet pihalla ilman vanhempaa tai hoitajaa. Uimataidottomat lapset ovat kuljeskelleet ilman aikuista uimarannoilla. Kodeissa on tupakoitu sisällä ja juotu reippaasti alkoholia.

Monessa kodissa on käytetty kuritusväkivaltaa "kasvatusmenetelmänä". Onneksi on o!lut niitäkin äitejä ja isiä, jotka eivät ole alistaneet, kurittaneet, pahoinpidelleet, kohdelleet kaltoin ja laiminlyöneet lapsiaan. Lapsen ruumiillinen kuritus on kielletty Suomessa lailla vasta 1980-luvulla.

1940- ja 50-luvulla syntyneet vanhemmat kuuluvat suuriin ikäluokkiin. Suurissa ikäluokissa on paljon äitejä ja isiä, jotka ovat hoidattaneet omat lapsensa päivähoidossa, sukulaisilla ja naapureilla. Jopa alle kouluikäiset lapset ovat olleet pitkiäkin aikoja sukulaisilla, esimerkiksi mummoloissa ja tädeillä "hoidossa". Äidit ja isät ovat olleet kahdestaan etelänmatkalla, Keihäslomilla yms. ja pienet lapset on tuupattu mummoloihin säilöön jopa viikoiksi. Nykyaikana vastaavista perheistä tehtäisiin lastensuojeluilmoitus.

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko kyse siitäkin, että aikanaan kun nämä isovanhemmat on olleet nuorempien lasten vanhempia, odotukset vanhemmuus on tavallaan ollut erilaista nykypäivään verraten.

Olen syntynyt 70-luvun puolivälissä ja on kyllä oman kokemukseni mukaan totta. Meillä sentään oli säännölliset ruoka-ajat kun äitini oli kotona ja perhepäivähoitaja (joku ikäiseni kaveri näki lapsena nälkää kun kotona ei ollut useinkaan ruokaa kaapissa silloin kun vanhemmat oli töissä).
Mun vanhemmat mm:
- antoi meidän katsoa tv:tä "lumisateeseen" asti (70-luvulla ja 80-luvun alussa lähetykset loppuivat n. klo 23 jonka jälkeen tv-kuva oli pelkkää kohinaa) ja usein nukahdin sohvalle tv:n ääreen
- minä luuhasin päivät pitkät pihalla ilman valvontaa jo alle kouluikäisenä ja usein mukana oli 3-vuotias siskoni (onneksi ei sattunut mitään, maaseudulla erilaisia tapaturmaisia pikkulasten kuolemia sattui usein, kun isommat lapset jätettiin "vahtimaan" pienempiään)
- olin kolmivuotiaana kaksi kuukautta mummollani hoidossa useamman sadan kilonetrin päässä. Mitään "vuorokausi per ikävuosi" sääntöjä ei tiedettykään...
jne.

Onneksi on ajat parantuneet niistä.


Juu ajat ovat muuttuneet. Mutta ei kai nykyäänkään tehdä lastensuojeluilmoitusta jos lapsi on mummolassa tai tädillään hoidossa? Miksi tehtäisiin?

Jos vanhemmat dumppaavat lapsensa moneksi viikoksi niin kyllä siitä lastensuojelu kiinnostuu.

Eri
Miksi ihmeessä kiinnostuisi? Jos lapsella on kaikki hyvin, eikä kukaan tee ilmoitusta niin miten se lastensuojelu edes osaisi kiinnostua lapsesta?

Vanhempien kuuluu olla läsnä lapsilleen ja vaalia kiintymyssuhdetta. Ei se riitä että joku jossakin ruokkii tms.

Mun tutun lapsi asui mummolassaan pitkiäkin aikoja koska lapsen vanhemmat evät olleet kykeneväisiä hoitamaan lasta. Lasu oli tyytyväinen lasta ei tarvinnut ottaa huostaan koska sillä oli turvallinen hyvä paikka asua.
Oheishuoltajuus on joskus ihan hyvä ratkaisu.

Lasu ei siis ollut kiinnostunut koska lapsi oli mummolassa vaan koska lapsen vanhemmat olivat narkomaaneja.

Ei lastensuojelussa ole mitään kristallipalloa josta he näkevät missä lapsi aikansa oleilee tai millaista kiintymyssuhdemallia lapsen vanhemnat toteuttavat. Jos kukaan ei tee lasua lapsesta joka on isovanhemmilla hoidossa ei lastensuojelu tiedä missä lapsi on.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsia ei ole hoidettu ja valvottu 1960- ja 1970-luvulla samalla tavalla kuin nykyään. Tuon ajan lapsille on sattunut paljon kotitapaturmia ja onnettomuuksia. Vanhemmat eivät ole valvoneet lapsiaan kunnolla. Lapsille on sattunut myös huomattavan paljon väkivaltaisia kuolemia ja hukkumisia. Alle kouluikäiset lapset ovat ulkoilleet pihalla ilman vanhempaa tai hoitajaa. Uimataidottomat lapset ovat kuljeskelleet ilman aikuista uimarannoilla. Kodeissa on tupakoitu sisällä ja juotu reippaasti alkoholia.

Monessa kodissa on käytetty kuritusväkivaltaa "kasvatusmenetelmänä". Onneksi on o!lut niitäkin äitejä ja isiä, jotka eivät ole alistaneet, kurittaneet, pahoinpidelleet, kohdelleet kaltoin ja laiminlyöneet lapsiaan. Lapsen ruumiillinen kuritus on kielletty Suomessa lailla vasta 1980-luvulla.

1940- ja 50-luvulla syntyneet vanhemmat kuuluvat suuriin ikäluokkiin. Suurissa ikäluokissa on paljon äitejä ja isiä, jotka ovat hoidattaneet omat lapsensa päivähoidossa, sukulaisilla ja naapureilla. Jopa alle kouluikäiset lapset ovat olleet pitkiäkin aikoja sukulaisilla, esimerkiksi mummoloissa ja tädeillä "hoidossa". Äidit ja isät ovat olleet kahdestaan etelänmatkalla, Keihäslomilla yms. ja pienet lapset on tuupattu mummoloihin säilöön jopa viikoiksi. Nykyaikana vastaavista perheistä tehtäisiin lastensuojeluilmoitus.

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisko kyse siitäkin, että aikanaan kun nämä isovanhemmat on olleet nuorempien lasten vanhempia, odotukset vanhemmuus on tavallaan ollut erilaista nykypäivään verraten.

Olen syntynyt 70-luvun puolivälissä ja on kyllä oman kokemukseni mukaan totta. Meillä sentään oli säännölliset ruoka-ajat kun äitini oli kotona ja perhepäivähoitaja (joku ikäiseni kaveri näki lapsena nälkää kun kotona ei ollut useinkaan ruokaa kaapissa silloin kun vanhemmat oli töissä).
Mun vanhemmat mm:
- antoi meidän katsoa tv:tä "lumisateeseen" asti (70-luvulla ja 80-luvun alussa lähetykset loppuivat n. klo 23 jonka jälkeen tv-kuva oli pelkkää kohinaa) ja usein nukahdin sohvalle tv:n ääreen
- minä luuhasin päivät pitkät pihalla ilman valvontaa jo alle kouluikäisenä ja usein mukana oli 3-vuotias siskoni (onneksi ei sattunut mitään, maaseudulla erilaisia tapaturmaisia pikkulasten kuolemia sattui usein, kun isommat lapset jätettiin "vahtimaan" pienempiään)
- olin kolmivuotiaana kaksi kuukautta mummollani hoidossa useamman sadan kilonetrin päässä. Mitään "vuorokausi per ikävuosi" sääntöjä ei tiedettykään...
jne.

Onneksi on ajat parantuneet niistä.


Juu ajat ovat muuttuneet. Mutta ei kai nykyäänkään tehdä lastensuojeluilmoitusta jos lapsi on mummolassa tai tädillään hoidossa? Miksi tehtäisiin?

Jos vanhemmat dumppaavat lapsensa moneksi viikoksi niin kyllä siitä lastensuojelu kiinnostuu.

Eri
Miksi ihmeessä kiinnostuisi? Jos lapsella on kaikki hyvin, eikä kukaan tee ilmoitusta niin miten se lastensuojelu edes osaisi kiinnostua lapsesta?

Vanhempien kuuluu olla läsnä lapsilleen ja vaalia kiintymyssuhdetta. Ei se riitä että joku jossakin ruokkii tms.

Mun tutun lapsi asui mummolassaan pitkiäkin aikoja koska lapsen vanhemmat evät olleet kykeneväisiä hoitamaan lasta. Lasu oli tyytyväinen lasta ei tarvinnut ottaa huostaan koska sillä oli turvallinen hyvä paikka asua.
Oheishuoltajuus on joskus ihan hyvä ratkaisu.

Lasu ei siis ollut kiinnostunut koska lapsi oli mummolassa vaan koska lapsen vanhemmat olivat narkomaaneja.

Ei lastensuojelussa ole mitään kristallipalloa josta he näkevät missä lapsi aikansa oleilee tai millaista kiintymyssuhdemallia lapsen vanhemnat toteuttavat. Jos kukaan ei tee lasua lapsesta joka on isovanhemmilla hoidossa ei lastensuojelu tiedä missä lapsi on.

Niin. Tuossahan lapsella on lasun hyväksymä huoltaja jonka luona lapsi on.

Eri asia.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla