Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (524)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällä poismuuttaneella tyttärellä on iso kaksio, runsaasti säilytystilaa, varastotilaa, vaatehuone..ei ole kyse opiskelijayksiöstä. Meidänkö siis oikeasti täytyy säilytellä kaikki hänen rojunsa, mitä ei takuulla enää edes muista omistavansa. Jos pois heittää, niin hirveä huito tulee. Me siis elämme pikkulapsi arkea ja kaikki kaapit pursuaa lapsen tavaroita, meillä tässä asunnossa asuu kokonainen perhe, hän asuu yksin kaksiossaan. Minä kyllä heitän pois heti esimerkiksi lapseni pieneksi jääneet vaatteet ja käytöstä poistuneet lelut jne. Mutta hänen, aikuisen ihmisen vanhat rojut saavat lojua täällä kaappeja täyttämässä?? Onko tämä tosiaan yleinen mielipide asiaan?

Mä komppaan sua. Kasvoin ihan ydinperheessä, mutta kun olin muuttanut pois kotoa, vanhempanikin muuttivat toiselle paikkakunnalle. Ilmoittivat minulle, etteivät mitään minun tavaroitani siirrä uuteen kämppään, ja pyysivat mua hakemaan kaikki ne tavarat, joita vielä tarvitsen, itselleni. Ei siinä ollut mitään draamaa, ihan ymmärrettävää. Ei kai mun vanhemmat nyt jotain mun kamoja siellä tarvi.

Mä luulen, että tässä on yksi muuttuja neliöhinnatkin. Ehkä jossain maalla isossa omakotitalossa, jossa on muutenkin enemmän huoneita, kuin mitä perhe tarvitsee, ei haittaa, vaikka joku huone säilyisi aikuisen lapsen käytössä. Jos taas on asuttu pienessä kaupunkikämpässä, vieras- tai työhuonetta ei ole ollut, sisarukset on jakaneet huoneen tms., niin yhden muuttaessa pois se huone kyllä jää sisarukselle tai siitä tehdään se työ-/vierashuone, eikä pidetä ikuisesti teiniluolana.

Et oikeasti säästänyt mitään lapsesi tavaroita? Et ensimmäisiä kenkiä, kastemekkoa, hänen piirustuksiaan, äitienpäiväkortteja, tai muuta? Kaikki vain pois, hävitettäväksi? Huh.


Eihän nyt kaikkea roinaa voi ryhtyä säilyttämään.

Eli nuo ovat kaikki roina sinulle.


Niin. Eihän niillä tee mitää. Miksi nkälainen hoarderi säilyttää turhaa tavaraa?

Hyi miten huono vanhempi olet.


Miten vanhempien hyvyys/ huonous mitataan ylimääräisen roskan ja roinan säilyttämisellä. Ei kaikki ole jonkun yhdentekevän tavaran perään. Muistot ovat muistissa , valokuvina ja videoina.

Huono vanhempi on sellainen joka kuvittelee että jos itse ajattelee näin, niin kukaan muu ei voi ajatella toisin. Eli siten se mitataan.


Koetas nyt kasvaa aikuiseksi ja siivota ne roinakaappisi järjestykseen ja heittää turha tavara pois. Ketään ei ne sinun säilömät roinat kiinnosta. Ehkä sinun kannattaa myös tutkituttaa pääsi jos et kykene turhista tavaroista luopumaan.

Note to self: muista pyytää pojan lapsuusmuistot ajoissa sieltä sen lapsuudenkodista, koska "bonusäiti" pistää ne takuulla turhina tavaroina roskiin. Kuten on jo laittanut kaikki tavarat, mitkä millään muotoa muistuttaa miehensä menneisyydestä eli yhteisiksi lahjoiksi saadut tavarat tai matkoilta ostetut esineet. Miehellä ei ilmeisesti ole oikeutta säilyttää muistoja niin tuskin on lapsellakaan..

Note to you: Muista todellakin säilyttää asiat, jotka haluat säilyttää, itse. Se ei ole kenenkään muun homma. Mun miehen ex jätti lähtiessään miehen luo säilytykseen tavaroitaan. Kun muutimme yhteen, veimme tavarat exän ovelle. Hänen mielestään se oli mun, nyxän, temppuilua, kun pitää päästä eroon asioista. Oikeastihan meillä oli pulaa säilytystilasta. Miksi pitäisi säilyttää esim. luistimia, jotka eivät sovi meillä kenellekään vain siksi, että exä joskus saattaisi niitä käyttää.


Oliko nyt kyse lapsen ja miehen muistoista, jotka liittyvät elämään ennen tätä uutta kumppania? Miksi ne pitää saada pois?

No, esimerkiksi perhekuvista. Lapsi oli tottunut, että tietty kuva on aina lipaston päällä olohuoneessa. Minä en yllättäen halua kuvaa, jossa ex on olohuoneeseeni. Lapsen huoneessa saa olla. Mutta, kun se raukka traumatisoituu, kun ko. kuva on aina ollut olohuoneessa. Ja sitten esim. niistä luistimista, kuulemma voisi joskus lapselle antaa. No, lapsi halusi hokkarit. Jos haluaa silti vanhat kaunoluistimet lapselleen hillota, säilyttäkööt ne itse.


Jep, ei. Meillä oli kysymys esim joulukoristeista, joita ei miehen lapsen lapsuudesta siedetä yhtäkään. Naisen lasten lapsuudenkodin koristeilla mennään. Lapsen mummiltaan saamista hopeisista kynttilänjaloista. Miehen vanhemmilta saaduista kynttilälyhdystä ja seinälautasesta, jne jne. Ai niin, ja edesmenneestä koirastamme maalatusta kuvasta. Kaikki pois. Huonekalut kaikki vaihdettiin naisen omiin. Talo sentään kelpasi vaikka minä olinkin sitä rakentamassa, mut olihan se uusi ja laadukkaista materiaaleista. Tosin kun lapsen huoneeseen oli vaihdettu tapetti, ei lapsi saanut itse valita samanlaista kuin äidin kodissa, koska, ja lainaan; "nyt ei olla äitis luona"

Eiks se just ollut niin että lapset ei määrää kodin sisustuksesta, vaan aikuiset?


Ööhh. "Kerttu minkälaisen tapetin sinä haluaisit omaan huoneeseen?" "No äitin luokse laitettiin semmonen yksisarvis-tapetti, se ois minusta kiva", " nyt ei kuule olla sinun äitisi luona"
Usko huviksesi, miehen ex on vaan niin punainen vaate, ettei sitä saa edes mainita. Ei ole yksin mun kuvitelmaa, asiasta on jopa yhteiset ystävät yrittäneet tälle puhua järkeä jo vuosia sitten. Olkoon.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi ihmiset, joille lapset on jokin ongelma, tunkevat kenenkään lapsen elämään.

Tämä! Niin vahvasti tämä. Mikä ihmeen etuoikeuskompleksi näitä ihmisiä vaivaa? Lisäksi kuinka uuno pitää olla ettei älyä että lapsen asiat ja etu ja lapsi tulee aina ensin. Voi hyvä luoja anna mun kaikki kestää.

Tätä aina trollataan. Miksi pitää??? Tunkea????

Samalla logiikalla voisi kysyä miksi pitää tehdä lapsia, jos eroaa- ja miksi ylipäätään tehdä lapsia jos ei jaksa niitä. Mutta. Kun. Kukaan ei voi etukäteen varmasti tietää. Minä menin suhteeseen ilman juuri mitään ajatuksia lapsesta tai lapsen äidistä, annoin empatiaa kun lapsen äiti kävi läpi omaa kriisiään ja koki oman lapsensa vääristyneesti. Tuin lapsen ajatusta että äiti rakastaa, eikä isäpuoli ole paha vaan tavallinen aikuinen. Mitään vastavuoroisuutta ei kuitenkaan ollut ja vuosien kuluessa kaikki mitä teimme oli aina väärin. Lapsi kertoi äidilleen vaikka saamastaan lahjasta, niin aina tuli heti kertomaan mitä äiti sanoi. Tai joulu-aattona motkotti lahjoista perään viisi minuuttia avaamisesta. Mitä semmoinen opettaa lapselle? Miltä tuntuu kun joka ikinen syntymäpäivälahja ja joululahja on väärin tai liian kallis tai sellainen on jo.

Kohtasin bonuslapsen taaperona, enkä voinut tietää miten hänen äitinsä tulee käyttäytymään, ja mitä seurauksia sillä on lapsen psyykkeelle. Nyt esiteinin kipuillessa ja surressani tämän lapsen asioita on trollin vakiovastaus - mitäs tungit, kuka käski, lähde meneen ja jätä lapsi rauhaan. Ihan kuin olisi jokin oikea tapa ratkoa asioita, joihin ei edes itse ole osallinen tai syyllinen.

ettekö te osaa porukassa yhtään koordinoida mitä lahjoja kukakin lapselle laittaa?

Kyllä me sovitaan exän kanssa tällaiset sentään, että lapsi saa sopivasti, ei liikaa, toivomiaan juttuja ja tarpeelliset hankinnat tulee tehtyä kerran, ei tuplana. Tämä silti vaikka exän nykyinen rouva on halunnut rajoittaa yhteydenpitomme vain välttämättömiin lapseen liittyviin asioihin.

Mitä muuta yhteydenpitoa kaipaisit?

Nojaa, ihan vaikka kuulumisten vaihtoa. Mehän olimme kaverit pitkään ennen kuin he naisen kanssa edes tapasivat. Lähetimme toisillemme esim kuvia kun olimme lapsen kanssa jossain reissussa tai harrastuksessa, vaihdoimme ajatuksia kasvatusasioista, kerroimme mitä kummankin puolen perheelle kuuluu jne. Ihan siis sellaista normaalia viestinvaihtoa ja juttelua mitä kaksi keskenään hyvissä väleissä olevaa ihmistä, joita yhdistää jotain niinkin merkittävää kuin lapsi, 20 vuotta yhteistä historiaa, yhteiset ystävät ja laajennettu perhe saattaisivat harrastaa.

Ja ei, en ole ollut uhka heidän parisuhteelleen kun olen vakiintunut uuteen parisuhteeseen jo vuosia ennen kuin he tapasivat. Mieskin ehti seurustella siinä välissä jo uuden ihmisen kanssa.

tämä. Tää on kyllä erikoista et ihmiset juttelevat naapurin tai työkavereiden kanssa niitä näitä, mutta sen tyypin kanssa kenen kanssa on yhteinen historia ei yhtäkkiä saisikaan puhua kuin "aivan välttämättömät".

mikä tässä on niinkun se logiikka? Jos ne on eronneet niin tuskin ne vuosien päästä enää laittaa uutta naista pihalle ja ottaa vanhaa takas.

En minäkään ymmärrä. Mutta näin on lapseni bonusäiti halunnut. Ei ole kuulema mitään syytä pitää yhteyttä entiseen kumppaniin muuta kuin sopiakseen lapseen liittyvät järjestelyt. Aika huonosti tule niistäkään näinä päivinä tietoa, olettavat kai, että 14 v muistaa itse informoida (no ei muista).

Jännä juttu, että samainen rouva kuitenkin kertoo yhteisille tutuille, että hänellä on poikiensa isään niin hyvät ja läheiset suhteet, että he voivat milloin vaan istua teekupposella juttelemassa. Eri juttu vissiin sitten.

Meillä se on mies joka ei halua kuulla exänsä asioista mitään, vain lasten asioista. Hän ei myöskään kerro omista asioistaan exälle mitään, ettei tule vahingossa antaneeksi puukkoa käteen.

Tämä exä on mallia "kaikkea mitä sanot voidaan käyttää sinua vastaan, ja tullaan käyttämään heti kun tilaisuus tulee".

Kirjoittaja taisi kertoa että ovat olleet vuosia kaverit ennen kui uusi nainen tuli kuvioihin. Ei taida olla kyse siis mistään tuommosesta

Vastasinkin tuohon että mitä muuta yhteydenpitoa voisi olla, ja että ei kaikilla ole mitään syytä pitää ex-kumppaniin muuta yhteyttä kuin lasten asiat. Tuossa tapauksessa mies on itse tehnyt valinnan, ja hän kokee naisystävänsä kanssa olemisen tärkeämmäksi kuin exään kaverisuhteen. Tämä on ihan normaalia, että elämän edetessä ne exät jäävät pikkuhiljaa pois vaikka toisesta olisi tuntunut että ollaan kovastikin kavereita. Miehenikin ex valitteli sitä miksi mies on nykyään niin vastahankaan kaikessa. Mies oli vasta tajunnut että häntä käytetään törkeästi hyväksi. Ei hän mitään vastahankaan ollut, lopetti vain exän pillin mukaan hyppimisen. Tämän jälkeen ex soittikin kaikki miehen perheenjäsenet läpi ja haukkui mieheni.

Tämä. Mun mies ja exänsä erosi kavereina. Mies piti lapsia monesti exänkin viikonloppuina, koska tällä oli kaikenlaista menoa, hoiti lemmikkejä, teki remppahommia yms. Tämä varmasti toimikin hienosti, kun kumpikin oli sinkkuja. Sitten, kun mies alkoikin olla minun kanssani ja laittoi mun toiveet exän toiveiden yli, niin poruhan siitä tuli. Yhtäkkiä mies ei ollutkaan käytettävissä remonttiin exän haluamaan aikaan, koska halusi ennemmin olla mun kanssani. No, minunhan syyksi se meni ja toki tavallaan onkin, mutta en minä miestä tähän päätökseen pakottanut.

Ollaan muuten laitettu kaikki miehen ja exän muistoesineetkin pois. Joku tuossa ylempänä sellaisesta valitti. Tähänkään en ole miestä pakottanut. Suurin syy oli se, että muutettiin uuteen asuntoon ja uusittiin samalla sisustus. Ei oikein ne monen vuoden takaiset matkamuistot sopineet tyyliin. Konmari hengessä uuteen kotiin tuli mukaan vain sellaiset tavarat, joita ihan oikeasti sinne haluttiin. Miehen lapset toki saavat pitää huoneissaan mitä lystäävät. Se on ihmeellistä miten monet exät kuvittelevat, että jopa toisen kodin tavarat ovat heidän määrättävissään, koska se on lapsensa toinen koti tai että se ex-puoliso tai ex-koti jäisi jotenkin siihen kohtaan mihin sen jätti ikuisesti. Oma exänikin yllättyi, että olin järjestänyt koko olkkarin uusiksi heti, kun hän muutti pois.

Juuri näin. Mieheni kun erosi exästään, hän ei ottanut mukaansa mitään muuta kuin omat vaatteensa ja henkilökohtaiset tavaransa. Kaikki muu jäi hääkuvia myöten exälle. Hän niitä siellä säilöö jos haluaa, ja jos ei halua, niin laittaa pois. Meilläkin mies lopetti "ystävänpalvelukset" exälleen kun minä tulin kuvioihin. Se harmitti exää kun hän oli tottunut siihen että mieheni käy tekemässä hänen kotonaan ilmaiseksi kaikkia tehtäviä. Minähän se syy olin. Tosiasiassa kyllä syy oli se että me menimme miehen kanssa yhteen, ja aloimme olemaan oma perheemme, jolloin on ihan luonnollista että aika eikä halukaan enää riitä repimään toisten huusholleja remppailemaan. Nämä "ystävänpalvelukset" olivat muuten 100% sellaisia että vain minun mieheni niitä teki. Exä ei pikkusormeaan nostanut miehen hyväksi.

No se, meillä oli myös aika yksipuolista nämä auttamiset.

Sitten oli vielä tämä lasten tulee saada liikkua vapaasti kotien välillä -poru. Siis juurikin tämä, että kai nyt lapsen pitää saada tulla kotiinsa ilmoittamatta. Kun me aikuiset ei oltu heti perustamassa uusperhettä, vaan seurusteltiin pitkään omista kodeistamme käsin, mikä tämänkin palstan mukaan, olisi hyvä juttu, tarkoittaa se väistämättä sitä, että pikkukoululaiset eivät saa liikkua vapaasti kotien välillä. Kas, kun se toinen vanhempi ei ole kotona, eikä siellä kotona ole ruokaa, koska se toinen vanhempi on montakin päivää, ehkä jopa koko viikon siellä puolisonsa kodissa.

On ihan eri tilanne jos kotona ei ole ketään, kuin se että siellä on muut perheenjäsenet mutta yksi ei saa tulla. Pikkukoululaisten tulee olla siellä missä vanhemmat tietävät heidän olevan. Ei kuitenkaan niin ettei yksi lapsista saa tulla kotiin, ja muut saa.

Vapaa kulkeminenhan voi johtaa siihen, että lapsi on ihan heitteillä. Esim. teini haluaa lähteä rellestämään iltamyöhällä ja toisen vanhemman luona on tiukemmat säännöt kuin toisella, jolloin teini kätevästi menee sen vanhemman luo, jonka luonapitovuoro ei ole, koska saa sitten olla kaupungilla myöhempään.

Lapsen suhde tiukempaan vanhempaan kärsii, koska ei juuri enää tapaa tuota vanhempaa. Lisäksi sen luona, missä ne löysät säännöt on, vanhempi saattaa olla vaikka juhlimassa itsekin, koska lapsen ei pitänyt tulla hänen luokseen. Yöllä sitten lapsi könyää sinne ja yhdessä sitten krapuloivat seuraavana päivänä. Ja tuokin juhliva vanhempi voi siis olla ihan kunnollinen, mutta kun lapsen ei pitänyt olla hänen luonaan.

Olen itsekin eronnut, ja kyllä mulla oli firman pikkujoulujen jälkeen tukka kipeä, ja lapset olivat silloin hyvässä hoidossa isällään. Olisihan se ollut ihan kauheaa, jos olisivatkin ilmaantuneet mun luo juhlan aikana ja olisivat nähneet mut humalassa/krapulassa. Näin en siis tietenkään ole silloin, kun lapset on mulla.


Aivan. Se asettaa teini-ikäisen vanhemman aika vaikeaan kilpailuasemaan jos toisessa kodissa ollaan sitä mieltä, että 14v saa juoda kavereiden kanssa muutaman kaljan tai olla aamuyölle ulkona ja toisessa koitetaan edes suurinpiirtein noudattaa lakia

  • ylös 10
  • alas 0
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
En lukenut vielä ketjua. Sanoisin kuitenkin, että kukaan lapsi tuskin lähtökohtaisesti haluaa elämäänsä äiti- tai isäpuolta.

Tämä ei pidä paikkaansa näin mustavalkoisesti. Lapset ei halua elämäänsä ikävää, hankalaa ja itsekästä äiti- tai isäpuolta. Sen sijaan hyvä, reilu ja mukava uusi aikuinen voi olla lasten mielestä todella kiva lisä heidän elämäänsä. On paljon tapauksia, joissa lapsilla on hyvin lämpivät välit vanhemman puolisoon, ja yhteyttä pidetään vielä aikuisenakin jopa biologisen vanhemman kuoleman tai eron jälkeen.

Kyllä lapset hyvän äiti- tai isäpuolen haluaa. Sellainen tyyppihän lisää koko perheen onnellisuutta läsnäolollaan. Pahan ilman lintua lapset eivät kaipaa.

  • ylös 23
  • alas 2
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kokeile itse kahden huonotuulisen ja puhumattoman nepsylapsen kanssa, jotka palvoo isiä ja äitiä ja vihaa kaikkia muita aikuisia, että kuinka hauskaa on. T. Odotan välillä kuin kuuta nousevaa, että lapset aikuistuvat

Vastuutonta muuttaa yhteen jos tilanne on tuo. Pilaat siinä jonkun lapsen ainoan lapsuuden. En ymmärrä noita isiä ja äitejä, jotka muuttavat yhteen ihmisen kanssa jonka kanssa heidän lapsensa ei tule toimeen. Itsekkyyttä.

Vierailija

tapaamiset sovittu kirjoitti:
Mun on hyvin vaikea ymmärtää näitä lapsen pitäisi saada vapaasti valita milloin on kummankin vanhemman luona -juttuja. Erovanhemmanko pitäisi kyykkiä koko ajan kotona odottamassa milloin lapset haluavat tulla yöksi? Lapsella tulee toisen vanhemman kanssa riita ja tulee toisen luo? Lapsi ei saa tahtoaan läpi ja vaihtaa kotia? Turvattomuuden tunne taattu, lapsi määrää ja vanhemmat palvelevat. Todella hyvä malli sitten lapsen omaan avioliittoon, joka todennäköisesti päättyy siihen että hän keskittyy vain lapsiin eikä ymmärrä että myös puoliso ja ihan itsekin on tärkeä.

Itse en pystyisi hoitamaan edes töitäni tässä vapaan kulkemisen ihanteessa, parisuhteesta yms puhumattakaan.

Aikuiset tekee päätökset, ja sopimuksen mukaan määritellään se kummalla vanhemmalla lapset ovat milloinkin. Sen sijaan se että yhteinen lapsi saa olla koko ajan kotona, mutta toisilta lapsilta kielletään kotiin tulo, vaikka tämä yhteinen lapsi sillä on, on jo lähtökohtaisesti omiaan aiheuttamaan mielenterveysongelmia sille lapselle joka ei ole tervetullut. Oikeastiko sanoisit omalle lapsellesi että et voi tulla kotiin, vaikka hän itkien ilmestyisi oven taakse?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeile itse kahden huonotuulisen ja puhumattoman nepsylapsen kanssa, jotka palvoo isiä ja äitiä ja vihaa kaikkia muita aikuisia, että kuinka hauskaa on. T. Odotan välillä kuin kuuta nousevaa, että lapset aikuistuvat

Miksi aloitit suhteen sellaisen vanhemman kanssa, jolla on erityislapsia?

Aloitin suhteen miehen kanssa, en lasten. Mies ei ole ihan noin erityinen, joten toki häntä rakastan.

Tämä onkin saanut paljon alapeukkuja jo. Pistää toki miettimään että mies ei kovin hyvillä geeneillä ole varustettu jos on tehnyt erityislapsia, samoin lasten äiti. Itse pysyisin kaukana tuollaisista.

Meillä ei vielä olisi edes sähköä ilman näitä "huonogeenisiä erityislapsia" :D

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vielä tänäkin päivänä tämä aihe on liian arkaluontoinen vaikka aivan varmasti moni äitipuoli ajattelee näin. Lapsi saa olla vaikka kuinka oksettava kusipää, mutta äitipuolessa aina vika. Olen kokenut tämän itsekin mutta eipä ole asiasta voinut kenellekkään puhua.

No mutta asia nyt kuitenkin on niin, että pieni lapsi ei ole oksettava kusipää. Ikinä. Jos aikuiselle tulee sellainen olo, kannattaa ekana katsoa peiliin. Lapsi nimittäin hyvin usein peilaa aikuisen käytöstä ja sen, miten hän aistii sen millaisena aikuinen häntä pitää.

  • ylös 14
  • alas 1
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin tiennyt mitä tämä uusperhe elämä on, olisin todennäköisesti jättänyt mukaan lähtemättä. Ruusunpunaiset lasit on tippuneet tämän kolmen vuoden aikana ja takaisin niitä ei silmille enää saa. Parisuhde mieheen ei koskaan enää tule olemaan sellainen koskematon, kaunis ja hyvä kuten silloin, kun suhde aloitettiin. Ja sen allekirjoitan, että vaikka vaikka meillä monenlaista vääntöä on vielä alaikäisen lapsen tekemisistä, menemisestä ja touhuamisista ne suurimmat väännöt käydään parikymppisen jo pois muuttaneen lapsen touhuista. Nämä juuri elämään lähteneet, kaiken tietävät, koko maailman omistavat, perhepomot aiheuttavat suurimman osan isoista ongelmista ja väännöistä. Monesti on tehnyt mieli nostaa hanskat pystyyn ja pelottaa ajatus, että kun tämä saadaan maailmalle oikeasti itsenäiseksi ja pärjääväksi, kasvaa tuo toinen juuri oikeaan ikään ja sama alkaa alusta. En tajua mikä tässä sukupolvessa on? Itse kun aikanaan lähti maailmalle, ei olettanut omistavansa kaikkea mitä vanhempansa omisti ja olevansa oikeutettu sitä kaikkea käyttämään täysin vapaasti milloin ja miten tahansa. Lähdettiin maailmalle ihan itse elämää rakentamaan ja tekemään. Onko nykynuoriso oikeasti pilalla vai onko se vain joku osa ja niin onn aina ollutkin?

Vaikea sanoa kun et avaa minkälaisista tilanteista kyse. 90-luvulla minä sain kotoa lähtiesså ns sata metriä etumatkaa. Ei se silloinkaan ollut normi vaan kyllä valtaosa sai vanhemmilta tukea ja apua. Laitetaanhan laitosnuoretkin ensin ns itsenäistymisasuntoon, ehkä ihan luonnollista antaa omillekin lapsille ns kevyt lasku itsenäiseen elämään

Varmaan tuossa on toivottu ja luultu että kun se epämieluisa lapsi  täyttää 18v, niin sen voi onneksi potkaista pihalle eikä takaisin ole enää tulemista. Niinhän se ei mene.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi ihmiset, joille lapset on jokin ongelma, tunkevat kenenkään lapsen elämään.

Tämä! Niin vahvasti tämä. Mikä ihmeen etuoikeuskompleksi näitä ihmisiä vaivaa? Lisäksi kuinka uuno pitää olla ettei älyä että lapsen asiat ja etu ja lapsi tulee aina ensin. Voi hyvä luoja anna mun kaikki kestää.

Tätä aina trollataan. Miksi pitää??? Tunkea????

Samalla logiikalla voisi kysyä miksi pitää tehdä lapsia, jos eroaa- ja miksi ylipäätään tehdä lapsia jos ei jaksa niitä. Mutta. Kun. Kukaan ei voi etukäteen varmasti tietää. Minä menin suhteeseen ilman juuri mitään ajatuksia lapsesta tai lapsen äidistä, annoin empatiaa kun lapsen äiti kävi läpi omaa kriisiään ja koki oman lapsensa vääristyneesti. Tuin lapsen ajatusta että äiti rakastaa, eikä isäpuoli ole paha vaan tavallinen aikuinen. Mitään vastavuoroisuutta ei kuitenkaan ollut ja vuosien kuluessa kaikki mitä teimme oli aina väärin. Lapsi kertoi äidilleen vaikka saamastaan lahjasta, niin aina tuli heti kertomaan mitä äiti sanoi. Tai joulu-aattona motkotti lahjoista perään viisi minuuttia avaamisesta. Mitä semmoinen opettaa lapselle? Miltä tuntuu kun joka ikinen syntymäpäivälahja ja joululahja on väärin tai liian kallis tai sellainen on jo.

Kohtasin bonuslapsen taaperona, enkä voinut tietää miten hänen äitinsä tulee käyttäytymään, ja mitä seurauksia sillä on lapsen psyykkeelle. Nyt esiteinin kipuillessa ja surressani tämän lapsen asioita on trollin vakiovastaus - mitäs tungit, kuka käski, lähde meneen ja jätä lapsi rauhaan. Ihan kuin olisi jokin oikea tapa ratkoa asioita, joihin ei edes itse ole osallinen tai syyllinen.

ettekö te osaa porukassa yhtään koordinoida mitä lahjoja kukakin lapselle laittaa?

Kyllä me sovitaan exän kanssa tällaiset sentään, että lapsi saa sopivasti, ei liikaa, toivomiaan juttuja ja tarpeelliset hankinnat tulee tehtyä kerran, ei tuplana. Tämä silti vaikka exän nykyinen rouva on halunnut rajoittaa yhteydenpitomme vain välttämättömiin lapseen liittyviin asioihin.

Mitä muuta yhteydenpitoa kaipaisit?

Nojaa, ihan vaikka kuulumisten vaihtoa. Mehän olimme kaverit pitkään ennen kuin he naisen kanssa edes tapasivat. Lähetimme toisillemme esim kuvia kun olimme lapsen kanssa jossain reissussa tai harrastuksessa, vaihdoimme ajatuksia kasvatusasioista, kerroimme mitä kummankin puolen perheelle kuuluu jne. Ihan siis sellaista normaalia viestinvaihtoa ja juttelua mitä kaksi keskenään hyvissä väleissä olevaa ihmistä, joita yhdistää jotain niinkin merkittävää kuin lapsi, 20 vuotta yhteistä historiaa, yhteiset ystävät ja laajennettu perhe saattaisivat harrastaa.

Ja ei, en ole ollut uhka heidän parisuhteelleen kun olen vakiintunut uuteen parisuhteeseen jo vuosia ennen kuin he tapasivat. Mieskin ehti seurustella siinä välissä jo uuden ihmisen kanssa.

tämä. Tää on kyllä erikoista et ihmiset juttelevat naapurin tai työkavereiden kanssa niitä näitä, mutta sen tyypin kanssa kenen kanssa on yhteinen historia ei yhtäkkiä saisikaan puhua kuin "aivan välttämättömät".

mikä tässä on niinkun se logiikka? Jos ne on eronneet niin tuskin ne vuosien päästä enää laittaa uutta naista pihalle ja ottaa vanhaa takas.

En minäkään ymmärrä. Mutta näin on lapseni bonusäiti halunnut. Ei ole kuulema mitään syytä pitää yhteyttä entiseen kumppaniin muuta kuin sopiakseen lapseen liittyvät järjestelyt. Aika huonosti tule niistäkään näinä päivinä tietoa, olettavat kai, että 14 v muistaa itse informoida (no ei muista).

Jännä juttu, että samainen rouva kuitenkin kertoo yhteisille tutuille, että hänellä on poikiensa isään niin hyvät ja läheiset suhteet, että he voivat milloin vaan istua teekupposella juttelemassa. Eri juttu vissiin sitten.

Meillä se on mies joka ei halua kuulla exänsä asioista mitään, vain lasten asioista. Hän ei myöskään kerro omista asioistaan exälle mitään, ettei tule vahingossa antaneeksi puukkoa käteen.

Tämä exä on mallia "kaikkea mitä sanot voidaan käyttää sinua vastaan, ja tullaan käyttämään heti kun tilaisuus tulee".

Kirjoittaja taisi kertoa että ovat olleet vuosia kaverit ennen kui uusi nainen tuli kuvioihin. Ei taida olla kyse siis mistään tuommosesta

Vastasinkin tuohon että mitä muuta yhteydenpitoa voisi olla, ja että ei kaikilla ole mitään syytä pitää ex-kumppaniin muuta yhteyttä kuin lasten asiat. Tuossa tapauksessa mies on itse tehnyt valinnan, ja hän kokee naisystävänsä kanssa olemisen tärkeämmäksi kuin exään kaverisuhteen. Tämä on ihan normaalia, että elämän edetessä ne exät jäävät pikkuhiljaa pois vaikka toisesta olisi tuntunut että ollaan kovastikin kavereita. Miehenikin ex valitteli sitä miksi mies on nykyään niin vastahankaan kaikessa. Mies oli vasta tajunnut että häntä käytetään törkeästi hyväksi. Ei hän mitään vastahankaan ollut, lopetti vain exän pillin mukaan hyppimisen. Tämän jälkeen ex soittikin kaikki miehen perheenjäsenet läpi ja haukkui mieheni.

Tämä. Mun mies ja exänsä erosi kavereina. Mies piti lapsia monesti exänkin viikonloppuina, koska tällä oli kaikenlaista menoa, hoiti lemmikkejä, teki remppahommia yms. Tämä varmasti toimikin hienosti, kun kumpikin oli sinkkuja. Sitten, kun mies alkoikin olla minun kanssani ja laittoi mun toiveet exän toiveiden yli, niin poruhan siitä tuli. Yhtäkkiä mies ei ollutkaan käytettävissä remonttiin exän haluamaan aikaan, koska halusi ennemmin olla mun kanssani. No, minunhan syyksi se meni ja toki tavallaan onkin, mutta en minä miestä tähän päätökseen pakottanut.

Ollaan muuten laitettu kaikki miehen ja exän muistoesineetkin pois. Joku tuossa ylempänä sellaisesta valitti. Tähänkään en ole miestä pakottanut. Suurin syy oli se, että muutettiin uuteen asuntoon ja uusittiin samalla sisustus. Ei oikein ne monen vuoden takaiset matkamuistot sopineet tyyliin. Konmari hengessä uuteen kotiin tuli mukaan vain sellaiset tavarat, joita ihan oikeasti sinne haluttiin. Miehen lapset toki saavat pitää huoneissaan mitä lystäävät. Se on ihmeellistä miten monet exät kuvittelevat, että jopa toisen kodin tavarat ovat heidän määrättävissään, koska se on lapsensa toinen koti tai että se ex-puoliso tai ex-koti jäisi jotenkin siihen kohtaan mihin sen jätti ikuisesti. Oma exänikin yllättyi, että olin järjestänyt koko olkkarin uusiksi heti, kun hän muutti pois.

Juuri näin. Mieheni kun erosi exästään, hän ei ottanut mukaansa mitään muuta kuin omat vaatteensa ja henkilökohtaiset tavaransa. Kaikki muu jäi hääkuvia myöten exälle. Hän niitä siellä säilöö jos haluaa, ja jos ei halua, niin laittaa pois. Meilläkin mies lopetti "ystävänpalvelukset" exälleen kun minä tulin kuvioihin. Se harmitti exää kun hän oli tottunut siihen että mieheni käy tekemässä hänen kotonaan ilmaiseksi kaikkia tehtäviä. Minähän se syy olin. Tosiasiassa kyllä syy oli se että me menimme miehen kanssa yhteen, ja aloimme olemaan oma perheemme, jolloin on ihan luonnollista että aika eikä halukaan enää riitä repimään toisten huusholleja remppailemaan. Nämä "ystävänpalvelukset" olivat muuten 100% sellaisia että vain minun mieheni niitä teki. Exä ei pikkusormeaan nostanut miehen hyväksi.

No se, meillä oli myös aika yksipuolista nämä auttamiset.

Sitten oli vielä tämä lasten tulee saada liikkua vapaasti kotien välillä -poru. Siis juurikin tämä, että kai nyt lapsen pitää saada tulla kotiinsa ilmoittamatta. Kun me aikuiset ei oltu heti perustamassa uusperhettä, vaan seurusteltiin pitkään omista kodeistamme käsin, mikä tämänkin palstan mukaan, olisi hyvä juttu, tarkoittaa se väistämättä sitä, että pikkukoululaiset eivät saa liikkua vapaasti kotien välillä. Kas, kun se toinen vanhempi ei ole kotona, eikä siellä kotona ole ruokaa, koska se toinen vanhempi on montakin päivää, ehkä jopa koko viikon siellä puolisonsa kodissa.

On ihan eri tilanne jos kotona ei ole ketään, kuin se että siellä on muut perheenjäsenet mutta yksi ei saa tulla. Pikkukoululaisten tulee olla siellä missä vanhemmat tietävät heidän olevan. Ei kuitenkaan niin ettei yksi lapsista saa tulla kotiin, ja muut saa.

Vapaa kulkeminenhan voi johtaa siihen, että lapsi on ihan heitteillä. Esim. teini haluaa lähteä rellestämään iltamyöhällä ja toisen vanhemman luona on tiukemmat säännöt kuin toisella, jolloin teini kätevästi menee sen vanhemman luo, jonka luonapitovuoro ei ole, koska saa sitten olla kaupungilla myöhempään.

Lapsen suhde tiukempaan vanhempaan kärsii, koska ei juuri enää tapaa tuota vanhempaa. Lisäksi sen luona, missä ne löysät säännöt on, vanhempi saattaa olla vaikka juhlimassa itsekin, koska lapsen ei pitänyt tulla hänen luokseen. Yöllä sitten lapsi könyää sinne ja yhdessä sitten krapuloivat seuraavana päivänä. Ja tuokin juhliva vanhempi voi siis olla ihan kunnollinen, mutta kun lapsen ei pitänyt olla hänen luonaan.

Olen itsekin eronnut, ja kyllä mulla oli firman pikkujoulujen jälkeen tukka kipeä, ja lapset olivat silloin hyvässä hoidossa isällään. Olisihan se ollut ihan kauheaa, jos olisivatkin ilmaantuneet mun luo juhlan aikana ja olisivat nähneet mut humalassa/krapulassa. Näin en siis tietenkään ole silloin, kun lapset on mulla.

On ihan eri tilanne jos kotona ei ole ketään, kuin se että siellä on muut perheenjäsenet mutta yksi ei saa tulla. Pikkukoululaisten tulee olla siellä missä vanhemmat tietävät heidän olevan. Ei kuitenkaan niin ettei yksi lapsista saa tulla kotiin, ja muut saa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi ihmiset, joille lapset on jokin ongelma, tunkevat kenenkään lapsen elämään.

Tämä! Niin vahvasti tämä. Mikä ihmeen etuoikeuskompleksi näitä ihmisiä vaivaa? Lisäksi kuinka uuno pitää olla ettei älyä että lapsen asiat ja etu ja lapsi tulee aina ensin. Voi hyvä luoja anna mun kaikki kestää.

Tätä aina trollataan. Miksi pitää??? Tunkea????

Samalla logiikalla voisi kysyä miksi pitää tehdä lapsia, jos eroaa- ja miksi ylipäätään tehdä lapsia jos ei jaksa niitä. Mutta. Kun. Kukaan ei voi etukäteen varmasti tietää. Minä menin suhteeseen ilman juuri mitään ajatuksia lapsesta tai lapsen äidistä, annoin empatiaa kun lapsen äiti kävi läpi omaa kriisiään ja koki oman lapsensa vääristyneesti. Tuin lapsen ajatusta että äiti rakastaa, eikä isäpuoli ole paha vaan tavallinen aikuinen. Mitään vastavuoroisuutta ei kuitenkaan ollut ja vuosien kuluessa kaikki mitä teimme oli aina väärin. Lapsi kertoi äidilleen vaikka saamastaan lahjasta, niin aina tuli heti kertomaan mitä äiti sanoi. Tai joulu-aattona motkotti lahjoista perään viisi minuuttia avaamisesta. Mitä semmoinen opettaa lapselle? Miltä tuntuu kun joka ikinen syntymäpäivälahja ja joululahja on väärin tai liian kallis tai sellainen on jo.

Kohtasin bonuslapsen taaperona, enkä voinut tietää miten hänen äitinsä tulee käyttäytymään, ja mitä seurauksia sillä on lapsen psyykkeelle. Nyt esiteinin kipuillessa ja surressani tämän lapsen asioita on trollin vakiovastaus - mitäs tungit, kuka käski, lähde meneen ja jätä lapsi rauhaan. Ihan kuin olisi jokin oikea tapa ratkoa asioita, joihin ei edes itse ole osallinen tai syyllinen.

ettekö te osaa porukassa yhtään koordinoida mitä lahjoja kukakin lapselle laittaa?

Kyllä me sovitaan exän kanssa tällaiset sentään, että lapsi saa sopivasti, ei liikaa, toivomiaan juttuja ja tarpeelliset hankinnat tulee tehtyä kerran, ei tuplana. Tämä silti vaikka exän nykyinen rouva on halunnut rajoittaa yhteydenpitomme vain välttämättömiin lapseen liittyviin asioihin.

Mitä muuta yhteydenpitoa kaipaisit?

Nojaa, ihan vaikka kuulumisten vaihtoa. Mehän olimme kaverit pitkään ennen kuin he naisen kanssa edes tapasivat. Lähetimme toisillemme esim kuvia kun olimme lapsen kanssa jossain reissussa tai harrastuksessa, vaihdoimme ajatuksia kasvatusasioista, kerroimme mitä kummankin puolen perheelle kuuluu jne. Ihan siis sellaista normaalia viestinvaihtoa ja juttelua mitä kaksi keskenään hyvissä väleissä olevaa ihmistä, joita yhdistää jotain niinkin merkittävää kuin lapsi, 20 vuotta yhteistä historiaa, yhteiset ystävät ja laajennettu perhe saattaisivat harrastaa.

Ja ei, en ole ollut uhka heidän parisuhteelleen kun olen vakiintunut uuteen parisuhteeseen jo vuosia ennen kuin he tapasivat. Mieskin ehti seurustella siinä välissä jo uuden ihmisen kanssa.

tämä. Tää on kyllä erikoista et ihmiset juttelevat naapurin tai työkavereiden kanssa niitä näitä, mutta sen tyypin kanssa kenen kanssa on yhteinen historia ei yhtäkkiä saisikaan puhua kuin "aivan välttämättömät".

mikä tässä on niinkun se logiikka? Jos ne on eronneet niin tuskin ne vuosien päästä enää laittaa uutta naista pihalle ja ottaa vanhaa takas.

En minäkään ymmärrä. Mutta näin on lapseni bonusäiti halunnut. Ei ole kuulema mitään syytä pitää yhteyttä entiseen kumppaniin muuta kuin sopiakseen lapseen liittyvät järjestelyt. Aika huonosti tule niistäkään näinä päivinä tietoa, olettavat kai, että 14 v muistaa itse informoida (no ei muista).

Jännä juttu, että samainen rouva kuitenkin kertoo yhteisille tutuille, että hänellä on poikiensa isään niin hyvät ja läheiset suhteet, että he voivat milloin vaan istua teekupposella juttelemassa. Eri juttu vissiin sitten.

Meillä se on mies joka ei halua kuulla exänsä asioista mitään, vain lasten asioista. Hän ei myöskään kerro omista asioistaan exälle mitään, ettei tule vahingossa antaneeksi puukkoa käteen.

Tämä exä on mallia "kaikkea mitä sanot voidaan käyttää sinua vastaan, ja tullaan käyttämään heti kun tilaisuus tulee".

Kirjoittaja taisi kertoa että ovat olleet vuosia kaverit ennen kui uusi nainen tuli kuvioihin. Ei taida olla kyse siis mistään tuommosesta

Vastasinkin tuohon että mitä muuta yhteydenpitoa voisi olla, ja että ei kaikilla ole mitään syytä pitää ex-kumppaniin muuta yhteyttä kuin lasten asiat. Tuossa tapauksessa mies on itse tehnyt valinnan, ja hän kokee naisystävänsä kanssa olemisen tärkeämmäksi kuin exään kaverisuhteen. Tämä on ihan normaalia, että elämän edetessä ne exät jäävät pikkuhiljaa pois vaikka toisesta olisi tuntunut että ollaan kovastikin kavereita. Miehenikin ex valitteli sitä miksi mies on nykyään niin vastahankaan kaikessa. Mies oli vasta tajunnut että häntä käytetään törkeästi hyväksi. Ei hän mitään vastahankaan ollut, lopetti vain exän pillin mukaan hyppimisen. Tämän jälkeen ex soittikin kaikki miehen perheenjäsenet läpi ja haukkui mieheni.

Tämä. Mun mies ja exänsä erosi kavereina. Mies piti lapsia monesti exänkin viikonloppuina, koska tällä oli kaikenlaista menoa, hoiti lemmikkejä, teki remppahommia yms. Tämä varmasti toimikin hienosti, kun kumpikin oli sinkkuja. Sitten, kun mies alkoikin olla minun kanssani ja laittoi mun toiveet exän toiveiden yli, niin poruhan siitä tuli. Yhtäkkiä mies ei ollutkaan käytettävissä remonttiin exän haluamaan aikaan, koska halusi ennemmin olla mun kanssani. No, minunhan syyksi se meni ja toki tavallaan onkin, mutta en minä miestä tähän päätökseen pakottanut.

Ollaan muuten laitettu kaikki miehen ja exän muistoesineetkin pois. Joku tuossa ylempänä sellaisesta valitti. Tähänkään en ole miestä pakottanut. Suurin syy oli se, että muutettiin uuteen asuntoon ja uusittiin samalla sisustus. Ei oikein ne monen vuoden takaiset matkamuistot sopineet tyyliin. Konmari hengessä uuteen kotiin tuli mukaan vain sellaiset tavarat, joita ihan oikeasti sinne haluttiin. Miehen lapset toki saavat pitää huoneissaan mitä lystäävät. Se on ihmeellistä miten monet exät kuvittelevat, että jopa toisen kodin tavarat ovat heidän määrättävissään, koska se on lapsensa toinen koti tai että se ex-puoliso tai ex-koti jäisi jotenkin siihen kohtaan mihin sen jätti ikuisesti. Oma exänikin yllättyi, että olin järjestänyt koko olkkarin uusiksi heti, kun hän muutti pois.

Juuri näin. Mieheni kun erosi exästään, hän ei ottanut mukaansa mitään muuta kuin omat vaatteensa ja henkilökohtaiset tavaransa. Kaikki muu jäi hääkuvia myöten exälle. Hän niitä siellä säilöö jos haluaa, ja jos ei halua, niin laittaa pois. Meilläkin mies lopetti "ystävänpalvelukset" exälleen kun minä tulin kuvioihin. Se harmitti exää kun hän oli tottunut siihen että mieheni käy tekemässä hänen kotonaan ilmaiseksi kaikkia tehtäviä. Minähän se syy olin. Tosiasiassa kyllä syy oli se että me menimme miehen kanssa yhteen, ja aloimme olemaan oma perheemme, jolloin on ihan luonnollista että aika eikä halukaan enää riitä repimään toisten huusholleja remppailemaan. Nämä "ystävänpalvelukset" olivat muuten 100% sellaisia että vain minun mieheni niitä teki. Exä ei pikkusormeaan nostanut miehen hyväksi.

No se, meillä oli myös aika yksipuolista nämä auttamiset.

Sitten oli vielä tämä lasten tulee saada liikkua vapaasti kotien välillä -poru. Siis juurikin tämä, että kai nyt lapsen pitää saada tulla kotiinsa ilmoittamatta. Kun me aikuiset ei oltu heti perustamassa uusperhettä, vaan seurusteltiin pitkään omista kodeistamme käsin, mikä tämänkin palstan mukaan, olisi hyvä juttu, tarkoittaa se väistämättä sitä, että pikkukoululaiset eivät saa liikkua vapaasti kotien välillä. Kas, kun se toinen vanhempi ei ole kotona, eikä siellä kotona ole ruokaa, koska se toinen vanhempi on montakin päivää, ehkä jopa koko viikon siellä puolisonsa kodissa.

On ihan eri tilanne jos kotona ei ole ketään, kuin se että siellä on muut perheenjäsenet mutta yksi ei saa tulla. Pikkukoululaisten tulee olla siellä missä vanhemmat tietävät heidän olevan. Ei kuitenkaan niin ettei yksi lapsista saa tulla kotiin, ja muut saa.

Vapaa kulkeminenhan voi johtaa siihen, että lapsi on ihan heitteillä. Esim. teini haluaa lähteä rellestämään iltamyöhällä ja toisen vanhemman luona on tiukemmat säännöt kuin toisella, jolloin teini kätevästi menee sen vanhemman luo, jonka luonapitovuoro ei ole, koska saa sitten olla kaupungilla myöhempään.

Lapsen suhde tiukempaan vanhempaan kärsii, koska ei juuri enää tapaa tuota vanhempaa. Lisäksi sen luona, missä ne löysät säännöt on, vanhempi saattaa olla vaikka juhlimassa itsekin, koska lapsen ei pitänyt tulla hänen luokseen. Yöllä sitten lapsi könyää sinne ja yhdessä sitten krapuloivat seuraavana päivänä. Ja tuokin juhliva vanhempi voi siis olla ihan kunnollinen, mutta kun lapsen ei pitänyt olla hänen luonaan.

Olen itsekin eronnut, ja kyllä mulla oli firman pikkujoulujen jälkeen tukka kipeä, ja lapset olivat silloin hyvässä hoidossa isällään. Olisihan se ollut ihan kauheaa, jos olisivatkin ilmaantuneet mun luo juhlan aikana ja olisivat nähneet mut humalassa/krapulassa. Näin en siis tietenkään ole silloin, kun lapset on mulla.


Aivan. Se asettaa teini-ikäisen vanhemman aika vaikeaan kilpailuasemaan jos toisessa kodissa ollaan sitä mieltä, että 14v saa juoda kavereiden kanssa muutaman kaljan tai olla aamuyölle ulkona ja toisessa koitetaan edes suurinpiirtein noudattaa lakia

On ihan eri tilanne jos kotona ei ole ketään, kuin se että siellä on muut perheenjäsenet mutta yksi ei saa tulla. Pikkukoululaisten tulee olla siellä missä vanhemmat tietävät heidän olevan. Ei kuitenkaan niin ettei yksi lapsista saa tulla kotiin, ja muut saa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut vielä ketjua. Sanoisin kuitenkin, että kukaan lapsi tuskin lähtökohtaisesti haluaa elämäänsä äiti- tai isäpuolta.

Tämä ei pidä paikkaansa näin mustavalkoisesti. Lapset ei halua elämäänsä ikävää, hankalaa ja itsekästä äiti- tai isäpuolta. Sen sijaan hyvä, reilu ja mukava uusi aikuinen voi olla lasten mielestä todella kiva lisä heidän elämäänsä. On paljon tapauksia, joissa lapsilla on hyvin lämpivät välit vanhemman puolisoon, ja yhteyttä pidetään vielä aikuisenakin jopa biologisen vanhemman kuoleman tai eron jälkeen.

Kyllä lapset hyvän äiti- tai isäpuolen haluaa. Sellainen tyyppihän lisää koko perheen onnellisuutta läsnäolollaan. Pahan ilman lintua lapset eivät kaipaa.

Kyllä, ja tähän päästään helpoiten niin että exä ei ole katkera exän uudesta kumppanista ja käännä lasta tätä vastaan, vaan antaa heidän hoitaa itse perheensä.

  • ylös 12
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeile itse kahden huonotuulisen ja puhumattoman nepsylapsen kanssa, jotka palvoo isiä ja äitiä ja vihaa kaikkia muita aikuisia, että kuinka hauskaa on. T. Odotan välillä kuin kuuta nousevaa, että lapset aikuistuvat

Vastuutonta muuttaa yhteen jos tilanne on tuo. Pilaat siinä jonkun lapsen ainoan lapsuuden. En ymmärrä noita isiä ja äitejä, jotka muuttavat yhteen ihmisen kanssa jonka kanssa heidän lapsensa ei tule toimeen. Itsekkyyttä.

Siisti suusi ja lopeta vieraiden ihmisten haukkuminen ilman mitään perusteita. Et tiedä mitään meidän perhe-elämästä. Minä en pilaa kenenkään lapsuutta. Kohtelen lapsia erittäin hyvin. Minä sanoin vain, että tuollaisten lasten kasvattaminen ei ole hauskaa, vaan raskasta. Jo joku on pilannut lasten elämän, se on heidän äitinsä. Äiti halusi avioeron. Puhuu pahaa minusta ja lasten isästä. Itse asiassa puhuu pahaa kaikista suureen ääneen ja istuttaa myrkyllisiä ajatuksia lasten päähän. Sinä olet ilmeisesti samanlainen, ainakin kommenttisi perusteella?

  • ylös 5
  • alas 11
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeile itse kahden huonotuulisen ja puhumattoman nepsylapsen kanssa, jotka palvoo isiä ja äitiä ja vihaa kaikkia muita aikuisia, että kuinka hauskaa on. T. Odotan välillä kuin kuuta nousevaa, että lapset aikuistuvat

Vastuutonta muuttaa yhteen jos tilanne on tuo. Pilaat siinä jonkun lapsen ainoan lapsuuden. En ymmärrä noita isiä ja äitejä, jotka muuttavat yhteen ihmisen kanssa jonka kanssa heidän lapsensa ei tule toimeen. Itsekkyyttä.

Siisti suusi ja lopeta vieraiden ihmisten haukkuminen ilman mitään perusteita. Et tiedä mitään meidän perhe-elämästä. Minä en pilaa kenenkään lapsuutta. Kohtelen lapsia erittäin hyvin. Minä sanoin vain, että tuollaisten lasten kasvattaminen ei ole hauskaa, vaan raskasta. Jo joku on pilannut lasten elämän, se on heidän äitinsä. Äiti halusi avioeron. Puhuu pahaa minusta ja lasten isästä. Itse asiassa puhuu pahaa kaikista suureen ääneen ja istuttaa myrkyllisiä ajatuksia lasten päähän. Sinä olet ilmeisesti samanlainen, ainakin kommenttisi perusteella?

Jotkut äidit haluavat kontrolloida sitä exää eronkin jälkeen, ja parhaiten se onnistuu yhteisten lapsien kautta.

  • ylös 14
  • alas 0
Vierailija

Kiva yrittää korjata toisten ihmisten lasten traumoja näin bonusvanhempana. Ja niskaan saa vain kakkaa. Moni ei taida ymmärtää yhtään, miten avioero ja heidän lapsellinen käytöksensä vaikuttaa heidän lapsiinsa. Surullista.

  • ylös 13
  • alas 0
Vierailija

Kun erosin päätin etten rupea edes leikkimään äiti puolta toisen lapselle hyvä kun omansa osaa hoitaa tasapuolisesti.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kiva yrittää korjata toisten ihmisten lasten traumoja näin bonusvanhempana. Ja niskaan saa vain kakkaa. Moni ei taida ymmärtää yhtään, miten avioero ja heidän lapsellinen käytöksensä vaikuttaa heidän lapsiinsa. Surullista.

Ilmeisesti kuitenkin oma valinta? Eihän ihmiset ole vastuussa kuin biologisista tai adoptiolapsistaan.

Vierailija

Voi luoja. Aikuinen ihminen ei ole ihan terve, jos pitää mykkäkoulua ALAKOULUIKÄISEN LAPSEN kanssa. Normaalilla aikuisella on sen verran ihmissuhdetaitoja, että kykenee voittaamaan lapsen puolelleen.
Lapsi on vain lapsi, kehittymätön ja kypsymätön ihmisraakile. Vastuu on aina aikuisella, myös vuorovaikutusasioissa.

  • ylös 22
  • alas 1
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
SANNA TAPASI miehensä viitisen vuotta sitten. Molemmilla oli entuudestaan yksi lapsi. Ensimmäinen yhteinen jälkeläinen syntyi reilu vuosi tapaamisen jälkeen, parin vuoden päästä toinen. Kaikki neljä lasta asuvat Sannan ja hänen miehensä luona.

Sukset menivät ristiin jo alkumetreillä. Sanna vierasti taaperoikäisen bonuslapsen aikuismaista käytöstä. Hän ei juuri koskaan leikkinyt, vaan teki aikuisten hommia: siivosi, leikkasi nurmikkoa ja yritti laittaa ruokaa.

Bonus olisi halunnut vaihtaa minun lapselleni vaipat ja nukuttaa tätä. Aivan kuin hänestä olisi tulossa se uusperheen vanhempi. Koin, ettei meille molemmille ole tilaa saman katon alla.

"Taaperoikäisen bonuslapsen aikuismainen käytös" :D Mitä juuri luin?

"Taapero ei juuri leikkinyt"....
No Kyllähän tuo siivoaminen, nurmikon leikkuu ja ruuan laitto ovat olleet leikkiä! Ei leikki tapahdu pelkästään leluilla vaan juurihan ne oikeat välineet ja oikeiden asioiden tekeminen on parasta leikkiä. Itsekin annoin taaperon "tehdä ruokaa" eli sekoitella jotain halpoja aineksia keskenään ja maistella omituisia kyhäelmiään. Monesti riitti leikiksi pelkät kaurahiutaleetkin, niitä oli kiva sekoittaa ja siirtää kupista toiseen ja taas uudestaan.

Ja kiinnostuminen vauvasta on vain positiivista, miksi siitäkin piti ärsyyntyä, eikö ollut kiva kun isosisarus haluaa hoivata pienempää, vaikka tietenkään ei kauheasti mitään osaa. No se on kai sit sitä biologiaa, että vieraslapsi nähdään omien resurssien hukkaamisena jolloin kaikki kivatkin asiat ärsyttävät lapsessa. Eikö sitä lasta voisi nähdä oman lapsen sisaruksena ja näin ollen tärkeänä omalle lapselleen, jolloin kenties pystyisi näkemään vieraan lapsenkin perheenä? Sisarus on kuitenkin verisukua omalle lapselle, vaikka itselleen ei olekkaan.


Teistä ei siis ole kukaan ilmeisesti tavannut tai ollut pidempään tekemisessä tälläiseen "aikuismaisen taaperon" kanssa. Tämmösen lapset eivät todellakaan leiki, eivätkä ole paljoa kontaktissa muihin lapsiin, vaan haluavat olla vain aikuisten kanssa ja osallistua oikeisiin aikuisten juttuihin. Jos tälläinen lapsi osallistuu ruuanlaittoon, niin se ei todellakaan ole mitään aivotonta kaurahiutaleiden sekoittelua, vaan hän on tasavertaisena keskustelukumppanina ja päättäjänä asiassa aikuisen kanssa, siis omasta mielestään. Samoin kodin sisustamisessa ja vauvan hoidossa. "Minun mielestäni Maija-vauvan kuuluisi nukkua nyt ulkona, laitetaan hänet parvekkeelle vaunuihin", "Maija-vauva tarvitsee nyt ruokaa, annetaan hänelle keittoa!", Kyse ei ole siitä, että tämä aikuismainen lapsi haluaisi hetken aikaa nytkyttää vaunun työntöaisasta, vaan hän haluaa suorittaa koko tehtävän ja päättää nukkumisen ajankohdasta lähtien miten toimitaan.
Mulla on itsellä ollut kokemusta tälläisestä lapsesta ja täytyy sanoa, että en osannut toimia oikein. Mikään järkipuhe ei auta. Ei auta sanoa, että kuuleppa Julle, tämä on nyt aikuisten asia ja aikuiset keskustelee tästä. Koska lapsi on mielestään ihan kykenevä ja halukas osallistumaan kaikkeen mitä aikuiset tekee. Mun tuntema lapsi oppi tosi aikasin puhumaan ja puhetapa 3-vuotiaana oli jo hioutunut aikuisten tavaksi puhua. Kaikkiin asioihin oli mielipide ja vaatimus tehdä asiat hänen mielipiteen mukaan. "Niin, mutta kun minä..." alkoi suurin osa lauseista. Mistään ei pystynyt puhumaan ilman, että tämä kyseinen lapsi esitti koko ajan mielipiteensä asiaan. Kaikki asiat oli ihan järjetöntä inttämistä ja vänkäämistä, koska lapsi ei hyväksynyt sitä, ettei hän voi olla mukana vessan pesussa silloin kun siinä käytetään kloritea tai ei voi kaataa peruna- tai makaroonikattilasta vesiä, ei voi annostella kenenkään lääkkeitä, ei saa syöttää vauvaa, eikä päättää mitä sille vauvalle annetaan. "Kyllä me minun mielestäni voimme antaa Maija-vauvalle yhden karamellin ja limsaa".
Tälläinen aikuimainen lapsi ei ole vain joku äidin pikku apuri, joka haluaa ikätason mukaan osallistua askareisiin, esim vauvan hoitoon, tuomalla puhtaan vaipan tai hakemalla vauvan tutin, vaan aikuiset on niitä apureita, joita lapsi tarvitsee päämääriensä saavuttamiseen.

Jos tämä Sannan boonuslapsi on ollut tällä tavoin aikuismainen, eikä lapsen isä ole ottanut kasvatusvastuuta tai edes ollut arjessa läsnäoleva, niin en ihmettele, että Sannalla on mennyt kuppi nurin tilanteessa. Mutta sehän on nyt tämän isän syytä jos ei ole halunnut perheelleen ulkopuolista apua.

  • ylös 11
  • alas 16
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
En lukenut juttua mutta kommentoin yleisellä tasolla. Olen itse uusperheen äitipuoli ja äiti. Lapsi ei ole syntyjään koskaan paha mutta äärimmäisen altis vaikutteille ja varsinkin jos ne vaikutteet tulevat vanhempien puolelta puolivanhempia kohtaa.

Meillä ukon ex hylkäsi ensin lapsensa ja kun ukko löysi uuden (minut) niin ex teki kateuksissaan kaikkensa pilatakseen meidän suhteemme kun lapset asuivat meillä. Jos 4 vuotiaasta yksi lapsista alkaa huutaa päin naamaa esim: "Sä et voi määrätä" tai "Mun ei tarvi totella sua" ja perään tulee: "Äiti on sanonut niin", niin mistähän on lähteny jutut... 5-vuotiaana alkoi yrittää vahingoittaa sisaruspuoltaan (minun lastani). Neuvolan täti sattui olemaan ex-akan sukulainen, joten ei ottanut kuuleviin korviinsa kun yritin kysellä apua ongelmalapsen kans. Vastaus oli: Semmoista se on uusperheen elämä".

Siinä kun taistelet vuosia hullun exän kans ja vahdit silmä kovana kotona hullua lasta, joka tulee vuosi vuodelta pahemmaksi, niin todellakin nostan hattua niille jotka jaksavat taistella näiden asioiden kanssa! Mutta onnistuin pitämään lapseni hengissä.

Tämmösen samantyylisen tilanteen olen kuullut ja nähnyt läheltä. Totuus olikin sitten toinen.. äitipuoli käytti samoja termejä ex-akka ja hullu lapsi ihan lasten kuullen.. sanoi lapsi mitä tahansa, niin äitipuolen mielestä se oli äidin hänelle syöttämää tarinaa. Kukaan kolmesta aikuisesta (äiti, isä, äitipuoli) ei näe omassa toiminnassa mitään vikaa, vaa syytetään aika jotain muuta ja lapset on sekaisin kuin seinäkellot.

Sivut

Sisältö jatkuu mainoksen alla