Sivut

Kommentit (1660)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kamalaa, kun motivaatiokriisi iskee jo tässä vaiheessa lukemista. Olen siis hakenut kaksi kertaa aikaisemmin, molemmilla kerroilla varasijat about 50-60. Onko täällä muita, jotka jotenkin vahvasti epäilevät omaa sisäänpääsyä? En halua olla missään nimessä lannistava, mutta ainakin itselläni on takaraivossa koko ajan ajatus siitä, kuinka absurdilta kuulostaa päästä pelkällä kokeella sisään omalla kohdallani. Toki valmistaudun huolella, mutta ajatuksen tasolla parhaimpaan 2-3% kokeen tekijöistä pääseminen tuntuu niin kaukaiselta ajatukselta.

Oli pakko vähän avautua, kun omat läheiseni ja sukulaiset eivät kukaan ymmärrä, että psykologiaa ei vain mennä opiskelemaan tuosta noin vaan. Tätinikin kerran kysyi juhlissa, että menenkö sitä psykaa opiskelemaan sitten ensi keväänä. Menisin ehdottomasti jos vain pääsisin D:

Varasija 50-60 on oikeasti tosi hyvä, pienellä parannuksella heilahtaa sisään. Vaikka raadollisesti tietää, että sisäänottomäärä on tosi pieni, sinne ei välttämättä mahdu. Hyvät mahikset kuitenkin on!

Tädeille voi sanoa, että sinne on vielä vaikeampi päästä kuin lääkikseen. Siitä kaikki tietävät, että hankala kohde on.

  • ylös 10
  • alas 1
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kamalaa, kun motivaatiokriisi iskee jo tässä vaiheessa lukemista. Olen siis hakenut kaksi kertaa aikaisemmin, molemmilla kerroilla varasijat about 50-60. Onko täällä muita, jotka jotenkin vahvasti epäilevät omaa sisäänpääsyä? En halua olla missään nimessä lannistava, mutta ainakin itselläni on takaraivossa koko ajan ajatus siitä, kuinka absurdilta kuulostaa päästä pelkällä kokeella sisään omalla kohdallani. Toki valmistaudun huolella, mutta ajatuksen tasolla parhaimpaan 2-3% kokeen tekijöistä pääseminen tuntuu niin kaukaiselta ajatukselta.

Oli pakko vähän avautua, kun omat läheiseni ja sukulaiset eivät kukaan ymmärrä, että psykologiaa ei vain mennä opiskelemaan tuosta noin vaan. Tätinikin kerran kysyi juhlissa, että menenkö sitä psykaa opiskelemaan sitten ensi keväänä. Menisin ehdottomasti jos vain pääsisin D:

Samaistun :/ Itsellä eka hakukerta psykalle, oon ihan täysin varma että tänä vuonna ei ainakaan opiskelupaikkaa tipu. Alanvaihtajana mun ensikertalaisuus on jo käytetty ni kokeella ois mentävä jos on mennäkseen, tuntuu vaan ihan mahdottomalta tehtävältä :d Näin ekaa kertaa hakevana myös hirvee epävarmuus siitä, että toimiiko mun valitsemat opiskelutekniikat ollenkaan, tuottaako ne mitään tuloksia. Hirveesti tsemppiä sinne, yrittänyttä ei laiteta ja aina sinne joku pääsee! <3 Ei oo helppo rasti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Osaan niin samaistua minäkin teihin viimeisiksi viestineisiin!!

Ja sepä tässä onkin. Toisaalta tekee ja haluaa tehdä työtä ihan hulluna että pääsisi edes sille tasolle on mahiksia päästä sisään. Toisaalta tietää kuinka pieni todennäköisyys on siihen, että pääsee sisään. Motivaatio vaihtelee päivän aikana aika paljonkin tämän vuoristoradan myötä. 

Ja sitten ärsyttää jo valmiiksi se, että jos sinne ei pääsekään opiskelemaan, niin tutut ihmettelee miksi, kun olen tässä kuukauden hokenut että en tee mitään muuta kun luen pääsykokeisiin ja ne on ihan varmoja että tällä työmäärällä pitäisi päästä sisään. Huoh, voi kun se olisikin niin helppoa.

Ja parhaita on ne kommentit, että "sun on varmaan helpompi päästä kun olet "alalla" töissä" tai kommentit soveltuvuudesta, ihan kun se jotenkin vaikuttaisi mitenkään siihen miten kone lukee oikeat ja väärät vastaukset kokeesta. Ugh. 

No, eipä siinä, jatkampa taas lukuja niin ei ainakaan jää siitä kiinni, että en edes yritä tosissani.

  • ylös 13
  • alas 1
Vierailija

Hih, joo. Minä olen sairaanhoitaja, ja moni kuvittelee, että siitä voisi jotenkin jatko/täydennyskouluttautua lääkäriksi tai että siitä saa työkokemuspisteitä hakiessa sotealalle yliopistoon.

  • ylös 12
  • alas 1
Shpsykalle2022

Pakko kommentoida omaa ahdistusta että on tässä psykalle pääsyssä aikamoinen työsarka näiden artikkeleiden kanssa! Vielä olisi kaksi täysin läpi kaahlaamatta ja vasta sen jälkeen syvemmälle kertaukselle aikaa. Yhden alan jo opiskelleena pitäisi saada kokeesta hurjat pisteet, että pääsisi pois tältä kamalalta yhteiskunnan polkemalta alalta! :D Ahdistus on kamala kun tajuaa miten paljon pitäisi sisäistää yksityiskohtia materiaalista ja kuinka vähän on aikaa.

Älkää vaan tuhlatko ensikertalaisuuttanne ja lähtekö ainakaan mitään sairaanhoitoa opiskelemaan te nuoret tulevaisuuden toivot! Tässä ollaan iso pallo nilkassa, kun on joskus näinkin ihmistä syövälle alalle tullut opiskeltua menttaliteetilla "no niille ainakin on töitä" ja nykyään suositaan ensikertalaisia yliopistojen sisäänpääsyssä. Voihan itku sanon minä. 

  • ylös 16
  • alas 5
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse hain ykkösenä Ouluun, koska en todellakaan halua minnekään Helsinkiin, vaikka kaikki puolison työkuviot suunnilleen väkisin tuntuvat vetäväb pk-seudulle. Mielipide perustuu ihan aitoon omakohtaiseen kokemukseen Helsingissä elämisestä. Onneksi valinnanvaraa riittää jokaiselle.

Hyvä on, että voi opiskella eri puolilla Suomea. Itsekseni voisin muuttaa moneenkin paikkaan, mutta mulla on kouluikäisiä lapsia, enkä halua heitä kiskoa kavereistaan ja elämänpiiristään irti omien opiskeluhaaveiden takia. Minä en ole Helsingistä kotoisin, ja voisin hyvin siirtyä muuallekin Suomeen, en koskaan ole 100 % kotiutunut tänne. Ehkä viihtyisin jossain muualla jopa paremmin. Mutta tässä elämäntilanteessa ajattelen muitakin kuin itseäni. T, se joka sanoi ettei voi lähtee johonkin ouluun


Ei tietenkään jos lapsia mutta ellei oo niin aivan hyvin voi hakea kauempaankin.

Vierailija

Siis nuohan on vaan tekstejäpahoittelen etukäteen, mut tarttis kyllä pystyä opettelemaan vaikka ihan muistiin lauserakenteen tarkkuudella annetussa ajassa.

Tahtoo sanoa: Soveltuvalla tavalla fiksulle se on ns normisetti, ja jos ihan kamalasti pykii ja vastaan haraa, voi olla et jokin muu homma olis parempi betsi. Se on se vuoden kierros kerrallaan tuo haku, kuitenkin, ja elämässä on yllättävän vähän vuosia.

Terv. Realistinen tsemppaaja (<—ei kannusta ketään hyppäämään liian kovaan aallokkoon)

  • ylös 4
  • alas 12
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Siis nuohan on vaan tekstejäpahoittelen etukäteen, mut tarttis kyllä pystyä opettelemaan vaikka ihan muistiin lauserakenteen tarkkuudella annetussa ajassa.

Tahtoo sanoa: Soveltuvalla tavalla fiksulle se on ns normisetti, ja jos ihan kamalasti pykii ja vastaan haraa, voi olla et jokin muu homma olis parempi betsi. Se on se vuoden kierros kerrallaan tuo haku, kuitenkin, ja elämässä on yllättävän vähän vuosia.

Terv. Realistinen tsemppaaja (<—ei kannusta ketään hyppäämään liian kovaan aallokkoon)

Osittain oon samaa mieltä. Jos monta vuotta on jo hakenut niin, että lukee täyspäiväisesti materiaaleja ja heinä-huhtikuun treenaa tilastoa ja logiikkaa, eikä siltikään pääse, olisi syytä miettiä onko realistista enää hakea ja käyttää siihen omia voimavaroja.

Mutta usein tilanne kuitenkin on se, että neljässä viikossa lukuaikaa saattaa töiden ja lasten jälkeen jäädä se pari tuntia päivässä, eikä siinä ajassa kyllä ehdi kaikkia artikkeleita opettelemaan lauserakennetta myöden ulkoa lähes kukaan. Vaikka lukuaikaa riittäisi töiden jälkeen neljäkin tuntia päivässä, voi työt tai muu tilanne elämässä viedä mehuja sen verran, että lukeminen ei ole niin tehokasta kuin haluaisi.

Sitten on niitä, ketkä lukee ja pärjää kokeissa semi hyvin, eli pääsee jonnekin alle neljäänkymppiin varasijajonossa, eli sisäänpääsy karkeasti ajateltuna saattaa olla muutaman tehtävä päässä. Heitä kohtaan suurin sympatia, sillä rahkeita riittäisi kyllä, mutta "onni" ei vain ole suosinut.

Mutta edelleen olen samaa mieltä siitä, että jos tämän vuoden artikkeleista edes suurin osa vaikuttaa mahdottomalta ymmärtää, niin alaa kannattaa harkita uudestaan. Noista artikkeleista oikeasti "vaikeita" on vain pari, ja osalle ei nekään. Pitkiä toki ovat ja opeteltavaa riittää. Osassa teksti on niin pientä ja kahdessa sarakkeessa, että ne on oikeasti tuplaten pitkät kun laittaa wordiin normaalin kokoisella fontilla. Eli helppo rasti ei varmasti ole kenellekään.

  • ylös 12
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Siis nuohan on vaan tekstejäpahoittelen etukäteen, mut tarttis kyllä pystyä opettelemaan vaikka ihan muistiin lauserakenteen tarkkuudella annetussa ajassa.

Tahtoo sanoa: Soveltuvalla tavalla fiksulle se on ns normisetti, ja jos ihan kamalasti pykii ja vastaan haraa, voi olla et jokin muu homma olis parempi betsi. Se on se vuoden kierros kerrallaan tuo haku, kuitenkin, ja elämässä on yllättävän vähän vuosia.

Terv. Realistinen tsemppaaja (<—ei kannusta ketään hyppäämään liian kovaan aallokkoon)

Välttämättä ei ole fiksuudesta kiinni, vaan ylipäätään tottumattomuus lukea akateemista tekstiä englanniksi. Mulla ei oo ainakaan koskaan ennen elämässä tullut tilannetta, jossa pitäis lukea pitkiä tutkimusartikkeleita, edes suomeksi. Lukiossa ei sellaista harjoiteltu. Joskus oon kyllä tutkimuksia lukenut omaksi huvikseni, mistä toki ollut hyötyä.

Viime vuonna hakiessa M-tason englannilla tieteellisen tekstin lukeminen oli ylitsepääsemätöntä. Ei löytynyt teksteistä montaakaan lausetta, jotka olis voinut lukea vaan suoraan kääntämättä sanoja ja termejä, ja oli vaikeuksia ymmärtää lauseen merkityksiä jopa kääntämisen jälkeen. Eli keskitasoa hieman paremmalla englannilla ei psykan pääsykokeissa yksinkertaisesti pärjää, ainakin itselle oli aivan mahdottomuus.

Kävin korottamassa tänä vuonna englantia, ja alustavien mukaan mahdollisesti L tulossa. Silti vähän tökkii englanniksi lukeminen, vaikka se onkin huomattavasti sujuvampaa verrattuna viime vuoteen. Nyt opiskelu tuntuu kuitenkin oikeasti opiskelulta, eikä pelkältä epätoivoiselta yritykseltä kääntää vaikeita lauseita suomeksi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis nuohan on vaan tekstejäpahoittelen etukäteen, mut tarttis kyllä pystyä opettelemaan vaikka ihan muistiin lauserakenteen tarkkuudella annetussa ajassa.

Tahtoo sanoa: Soveltuvalla tavalla fiksulle se on ns normisetti, ja jos ihan kamalasti pykii ja vastaan haraa, voi olla et jokin muu homma olis parempi betsi. Se on se vuoden kierros kerrallaan tuo haku, kuitenkin, ja elämässä on yllättävän vähän vuosia.

Terv. Realistinen tsemppaaja (<—ei kannusta ketään hyppäämään liian kovaan aallokkoon)

Osittain oon samaa mieltä. Jos monta vuotta on jo hakenut niin, että lukee täyspäiväisesti materiaaleja ja heinä-huhtikuun treenaa tilastoa ja logiikkaa, eikä siltikään pääse, olisi syytä miettiä onko realistista enää hakea ja käyttää siihen omia voimavaroja.

Mutta usein tilanne kuitenkin on se, että neljässä viikossa lukuaikaa saattaa töiden ja lasten jälkeen jäädä se pari tuntia päivässä, eikä siinä ajassa kyllä ehdi kaikkia artikkeleita opettelemaan lauserakennetta myöden ulkoa lähes kukaan. Vaikka lukuaikaa riittäisi töiden jälkeen neljäkin tuntia päivässä, voi työt tai muu tilanne elämässä viedä mehuja sen verran, että lukeminen ei ole niin tehokasta kuin haluaisi.

Sitten on niitä, ketkä lukee ja pärjää kokeissa semi hyvin, eli pääsee jonnekin alle neljäänkymppiin varasijajonossa, eli sisäänpääsy karkeasti ajateltuna saattaa olla muutaman tehtävä päässä. Heitä kohtaan suurin sympatia, sillä rahkeita riittäisi kyllä, mutta "onni" ei vain ole suosinut.

Mutta edelleen olen samaa mieltä siitä, että jos tämän vuoden artikkeleista edes suurin osa vaikuttaa mahdottomalta ymmärtää, niin alaa kannattaa harkita uudestaan. Noista artikkeleista oikeasti "vaikeita" on vain pari, ja osalle ei nekään. Pitkiä toki ovat ja opeteltavaa riittää. Osassa teksti on niin pientä ja kahdessa sarakkeessa, että ne on oikeasti tuplaten pitkät kun laittaa wordiin normaalin kokoisella fontilla. Eli helppo rasti ei varmasti ole kenellekään.

Myös nuo kaksi ensimmäistä ovat asioita, jotka tekevät aallokosta liian kovan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis nuohan on vaan tekstejäpahoittelen etukäteen, mut tarttis kyllä pystyä opettelemaan vaikka ihan muistiin lauserakenteen tarkkuudella annetussa ajassa.

Tahtoo sanoa: Soveltuvalla tavalla fiksulle se on ns normisetti, ja jos ihan kamalasti pykii ja vastaan haraa, voi olla et jokin muu homma olis parempi betsi. Se on se vuoden kierros kerrallaan tuo haku, kuitenkin, ja elämässä on yllättävän vähän vuosia.

Terv. Realistinen tsemppaaja (<—ei kannusta ketään hyppäämään liian kovaan aallokkoon)

Välttämättä ei ole fiksuudesta kiinni, vaan ylipäätään tottumattomuus lukea akateemista tekstiä englanniksi. Mulla ei oo ainakaan koskaan ennen elämässä tullut tilannetta, jossa pitäis lukea pitkiä tutkimusartikkeleita, edes suomeksi. Lukiossa ei sellaista harjoiteltu. Joskus oon kyllä tutkimuksia lukenut omaksi huvikseni, mistä toki ollut hyötyä.

Viime vuonna hakiessa M-tason englannilla tieteellisen tekstin lukeminen oli ylitsepääsemätöntä. Ei löytynyt teksteistä montaakaan lausetta, jotka olis voinut lukea vaan suoraan kääntämättä sanoja ja termejä, ja oli vaikeuksia ymmärtää lauseen merkityksiä jopa kääntämisen jälkeen. Eli keskitasoa hieman paremmalla englannilla ei psykan pääsykokeissa yksinkertaisesti pärjää, ainakin itselle oli aivan mahdottomuus.

Kävin korottamassa tänä vuonna englantia, ja alustavien mukaan mahdollisesti L tulossa. Silti vähän tökkii englanniksi lukeminen, vaikka se onkin huomattavasti sujuvampaa verrattuna viime vuoteen. Nyt opiskelu tuntuu kuitenkin oikeasti opiskelulta, eikä pelkältä epätoivoiselta yritykseltä kääntää vaikeita lauseita suomeksi.

Aivan. Tässä just vertailupohjan laajuus olis hyvä käydä päivittämässä:

Mä luin kevyesti tieteellisiä artikkeleita (huvikseni, vanhempien aloilta) englanniksi jo ala-asteella ja hyvin jäivät mieleen. Olen ehkäpä jossain ~20-10% kärjessä pääkoppahommien suhteen, eli ihan normi-ihminen (en ollenkaan fiksu).

Myös mun kaverit oppivat englannin ihan pieninä, telkkarista tai peleistä, eikä omassa ympäristössä ollut ketään, jolla kielestä olis jäänyt kiinni.

Vastaavasti vaikeiden asioiden opiskelu, minkä tuossa osuvasti kuvasit, on juuri sitä - OPISKELUA - jota esim yliopistolla tehdään 24/7. Siellä itsekin aikoinaan panin merkille, että ne 2% kärkeen kuuluvat saivat parhaat pisteet omaan eforttiin verrattuna kevyennäköisesti, ja suoraan sanottuna monesti tuntui siltä, että hieman heikommalla pohjalla (saati pohjatiedoilla, hox esim kielen osaaminen) ei kannata edes yrittää.

Tarttis muistaa se, että yliopisto ei ole mikään koko kansan paikka, eikä siellä mennä hypoteettisen keskivertotapauksen mukaan. Ja myös se, että toiset asiat on hirmu paljon toisia vaikeampia.

  • ylös 3
  • alas 25
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis nuohan on vaan tekstejäpahoittelen etukäteen, mut tarttis kyllä pystyä opettelemaan vaikka ihan muistiin lauserakenteen tarkkuudella annetussa ajassa.

Tahtoo sanoa: Soveltuvalla tavalla fiksulle se on ns normisetti, ja jos ihan kamalasti pykii ja vastaan haraa, voi olla et jokin muu homma olis parempi betsi. Se on se vuoden kierros kerrallaan tuo haku, kuitenkin, ja elämässä on yllättävän vähän vuosia.

Terv. Realistinen tsemppaaja (<—ei kannusta ketään hyppäämään liian kovaan aallokkoon)

Välttämättä ei ole fiksuudesta kiinni, vaan ylipäätään tottumattomuus lukea akateemista tekstiä englanniksi. Mulla ei oo ainakaan koskaan ennen elämässä tullut tilannetta, jossa pitäis lukea pitkiä tutkimusartikkeleita, edes suomeksi. Lukiossa ei sellaista harjoiteltu. Joskus oon kyllä tutkimuksia lukenut omaksi huvikseni, mistä toki ollut hyötyä.

Viime vuonna hakiessa M-tason englannilla tieteellisen tekstin lukeminen oli ylitsepääsemätöntä. Ei löytynyt teksteistä montaakaan lausetta, jotka olis voinut lukea vaan suoraan kääntämättä sanoja ja termejä, ja oli vaikeuksia ymmärtää lauseen merkityksiä jopa kääntämisen jälkeen. Eli keskitasoa hieman paremmalla englannilla ei psykan pääsykokeissa yksinkertaisesti pärjää, ainakin itselle oli aivan mahdottomuus.

Kävin korottamassa tänä vuonna englantia, ja alustavien mukaan mahdollisesti L tulossa. Silti vähän tökkii englanniksi lukeminen, vaikka se onkin huomattavasti sujuvampaa verrattuna viime vuoteen. Nyt opiskelu tuntuu kuitenkin oikeasti opiskelulta, eikä pelkältä epätoivoiselta yritykseltä kääntää vaikeita lauseita suomeksi.

Aivan. Tässä just vertailupohjan laajuus olis hyvä käydä päivittämässä:

Mä luin kevyesti tieteellisiä artikkeleita (huvikseni, vanhempien aloilta) englanniksi jo ala-asteella ja hyvin jäivät mieleen. Olen ehkäpä jossain ~20-10% kärjessä pääkoppahommien suhteen, eli ihan normi-ihminen (en ollenkaan fiksu).

Myös mun kaverit oppivat englannin ihan pieninä, telkkarista tai peleistä, eikä omassa ympäristössä ollut ketään, jolla kielestä olis jäänyt kiinni.

Vastaavasti vaikeiden asioiden opiskelu, minkä tuossa osuvasti kuvasit, on juuri sitä - OPISKELUA - jota esim yliopistolla tehdään 24/7. Siellä itsekin aikoinaan panin merkille, että ne 2% kärkeen kuuluvat saivat parhaat pisteet omaan eforttiin verrattuna kevyennäköisesti, ja suoraan sanottuna monesti tuntui siltä, että hieman heikommalla pohjalla (saati pohjatiedoilla, hox esim kielen osaaminen) ei kannata edes yrittää.

Tarttis muistaa se, että yliopisto ei ole mikään koko kansan paikka, eikä siellä mennä hypoteettisen keskivertotapauksen mukaan. Ja myös se, että toiset asiat on hirmu paljon toisia vaikeampia.

Voi olla, että mun pääkoppahommat on liian matalat, kun en jotenkin ymmärrä mitä haet tällä. Miten sun ja sun kavereiden englannin kielen taito liittyy mitenkään mihinkään? Yritätkö sanoa, että yliopistoon on turha mennä, jos ei ole omaksunut englantia täydellisesti?

  • ylös 22
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis nuohan on vaan tekstejäpahoittelen etukäteen, mut tarttis kyllä pystyä opettelemaan vaikka ihan muistiin lauserakenteen tarkkuudella annetussa ajassa.

Tahtoo sanoa: Soveltuvalla tavalla fiksulle se on ns normisetti, ja jos ihan kamalasti pykii ja vastaan haraa, voi olla et jokin muu homma olis parempi betsi. Se on se vuoden kierros kerrallaan tuo haku, kuitenkin, ja elämässä on yllättävän vähän vuosia.

Terv. Realistinen tsemppaaja (<—ei kannusta ketään hyppäämään liian kovaan aallokkoon)

Välttämättä ei ole fiksuudesta kiinni, vaan ylipäätään tottumattomuus lukea akateemista tekstiä englanniksi. Mulla ei oo ainakaan koskaan ennen elämässä tullut tilannetta, jossa pitäis lukea pitkiä tutkimusartikkeleita, edes suomeksi. Lukiossa ei sellaista harjoiteltu. Joskus oon kyllä tutkimuksia lukenut omaksi huvikseni, mistä toki ollut hyötyä.

Viime vuonna hakiessa M-tason englannilla tieteellisen tekstin lukeminen oli ylitsepääsemätöntä. Ei löytynyt teksteistä montaakaan lausetta, jotka olis voinut lukea vaan suoraan kääntämättä sanoja ja termejä, ja oli vaikeuksia ymmärtää lauseen merkityksiä jopa kääntämisen jälkeen. Eli keskitasoa hieman paremmalla englannilla ei psykan pääsykokeissa yksinkertaisesti pärjää, ainakin itselle oli aivan mahdottomuus.

Kävin korottamassa tänä vuonna englantia, ja alustavien mukaan mahdollisesti L tulossa. Silti vähän tökkii englanniksi lukeminen, vaikka se onkin huomattavasti sujuvampaa verrattuna viime vuoteen. Nyt opiskelu tuntuu kuitenkin oikeasti opiskelulta, eikä pelkältä epätoivoiselta yritykseltä kääntää vaikeita lauseita suomeksi.

Aivan. Tässä just vertailupohjan laajuus olis hyvä käydä päivittämässä:

Mä luin kevyesti tieteellisiä artikkeleita (huvikseni, vanhempien aloilta) englanniksi jo ala-asteella ja hyvin jäivät mieleen. Olen ehkäpä jossain ~20-10% kärjessä pääkoppahommien suhteen, eli ihan normi-ihminen (en ollenkaan fiksu).

Myös mun kaverit oppivat englannin ihan pieninä, telkkarista tai peleistä, eikä omassa ympäristössä ollut ketään, jolla kielestä olis jäänyt kiinni.

Vastaavasti vaikeiden asioiden opiskelu, minkä tuossa osuvasti kuvasit, on juuri sitä - OPISKELUA - jota esim yliopistolla tehdään 24/7. Siellä itsekin aikoinaan panin merkille, että ne 2% kärkeen kuuluvat saivat parhaat pisteet omaan eforttiin verrattuna kevyennäköisesti, ja suoraan sanottuna monesti tuntui siltä, että hieman heikommalla pohjalla (saati pohjatiedoilla, hox esim kielen osaaminen) ei kannata edes yrittää.

Tarttis muistaa se, että yliopisto ei ole mikään koko kansan paikka, eikä siellä mennä hypoteettisen keskivertotapauksen mukaan. Ja myös se, että toiset asiat on hirmu paljon toisia vaikeampia.

Tiesitkö, että tutkimusten mukaan ammattikorkeakoulussa ja yliopistossa opiskelevien välillä ei ole eroa älykkyydessä? Minäkin nuorempana luulin, että yliopistossa on jotenkin keskimääräistä älykkäämpää porukkaa, mutta tutkimusten mukaan asia ei ole näin. Tietenkin on varmasti joitakin yksittäisiä aloja, joissa on keskimääräistä älykkäämpää porukkaa. Tiesitkö, että ihmisillä on myös taipumus arvioida oma älykkyys yläkanttiin? Tässä sun tekstissä ei ollut päätä eikä häntää, eikä punaista lankaa. En ymmärtänyt sun pointtia.

  • ylös 25
  • alas 0
Vierailija

On kyllä TOSI kuollut tämä keskustelu tänä vuonna. Jättikö valtaosa enkkumateriaalin vuoksi leikin kesken, vai eikö ala enää muuten kiinnosta?

No, te jotka haette. Mikä tunnelma ja mitä haasteita? Ois kiva kuulla muiden fiiliksiä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Hih, joo. Minä olen sairaanhoitaja, ja moni kuvittelee, että siitä voisi jotenkin jatko/täydennyskouluttautua lääkäriksi tai että siitä saa työkokemuspisteitä hakiessa sotealalle yliopistoon.
ei todellakaan luule, kummaankin täytyy olla suurpiirtein laudatur tasoa todistukset ja sisäänpääsy se vasta vaikeeta onkin. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
On kyllä TOSI kuollut tämä keskustelu tänä vuonna. Jättikö valtaosa enkkumateriaalin vuoksi leikin kesken, vai eikö ala enää muuten kiinnosta?

No, te jotka haette. Mikä tunnelma ja mitä haasteita? Ois kiva kuulla muiden fiiliksiä.

On joo todella hiljaista. Ehkä koe kirvoittaa taas keskustelua enemmän.

Mutta fiilikset ihan hyvät. Olen saanut rauhassa lukea, vaikka en ole lukenut niin paljoa kun olin alun perin ajatellut. Matsku tuntuu paljon haastavammalta kuin viime vuonna ja opittavaa on todella paljon. Eniten haasteita meta artikkelissa ja ERP artikkelissa. Digitaalinen koe jännittää myös. Mulla oli tosi optimistinen tunne ennen materiaaleja että tänä vuonna sisään, mutta nyt on vähän laantunut tämä varmuus. Toki yritystä edelleen ja toivon että pääsisin!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
On kyllä TOSI kuollut tämä keskustelu tänä vuonna. Jättikö valtaosa enkkumateriaalin vuoksi leikin kesken, vai eikö ala enää muuten kiinnosta?

No, te jotka haette. Mikä tunnelma ja mitä haasteita? Ois kiva kuulla muiden fiiliksiä.

Motivaatio vaihtelee, ja jos motivaatio on alhaalla niin lukeminen ei onnistu. Muuten menee ihan ok, olen lukenut melkein kaikki artikkelit ja ne on kiinnostavia. ERP-artikkelia juuri aloittamassa...

Kiinnostava mm. tuo Ramuksen SLI/lukihäiriö-artikkeli, jossa pohditaan millä testeillä noita voi erottaa toisistaan ja miten päästäisiin käsiksi häiriöiden juurisyihin. Tekisi mieli selvittää onko tuossa päästy eteenpäin, kun tuo on kuitenkin aika vanha artikkeli, 2013.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Motivaatio vaihtelee, ja jos motivaatio on alhaalla niin lukeminen ei onnistu. Muuten menee ihan ok, olen lukenut melkein kaikki artikkelit ja ne on kiinnostavia. ERP-artikkelia juuri aloittamassa...

Kiinnostava mm. tuo Ramuksen SLI/lukihäiriö-artikkeli, jossa pohditaan millä testeillä noita voi erottaa toisistaan ja miten päästäisiin käsiksi häiriöiden juurisyihin. Tekisi mieli selvittää onko tuossa päästy eteenpäin, kun tuo on kuitenkin aika vanha artikkeli, 2013.

Haetko logolle? Itselle noi logopuolen artikkelit eivät ole kovin kiinnostavia. Tuntuu suhteettoman suurelta osuudelta noi puheen ja kielen kehitykseen liittyvien artikkeleiden määrä. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:

Motivaatio vaihtelee, ja jos motivaatio on alhaalla niin lukeminen ei onnistu. Muuten menee ihan ok, olen lukenut melkein kaikki artikkelit ja ne on kiinnostavia. ERP-artikkelia juuri aloittamassa...

Kiinnostava mm. tuo Ramuksen SLI/lukihäiriö-artikkeli, jossa pohditaan millä testeillä noita voi erottaa toisistaan ja miten päästäisiin käsiksi häiriöiden juurisyihin. Tekisi mieli selvittää onko tuossa päästy eteenpäin, kun tuo on kuitenkin aika vanha artikkeli, 2013.

Haetko logolle? Itselle noi logopuolen artikkelit eivät ole kovin kiinnostavia. Tuntuu suhteettoman suurelta osuudelta noi puheen ja kielen kehitykseen liittyvien artikkeleiden määrä. 

Lukivaikeuden havaitseminen on hyvin keskeistä myös lasten parissa työskenteleville psykologeilla. Myös aikuisilla voi olla jäänyt lievemmän pään vaikeudet havaitsematta, mistä on seurannut muita ongelmia, joiden vuoksi päätyy psykologin pakeille vähintään osana moniammatillista tiimiä.

Artikkeleissa on kieltämättä iso puheenkehityksen painotus, mutta se on enemmän siksi, että se on tämän vuoden artikkeleiden teema. Niissä on aina joku aihepiiri, mihin isolta osin keskittyvät.

  • ylös 10
  • alas 0

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla