Sivut

Kommentit (522)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Syytän tästä kahdesta vuodesta ennen kaikkea matkustajia ja turisteja. Hallituksen lepsuilua ja THL:n valehtelemista unohtamatta.Niiden itsekkäiden ihmisten takia elämä on ollut raskasta ja ikävää.

Niin minäkin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syytän tästä kahdesta vuodesta ennen kaikkea matkustajia ja turisteja. Hallituksen lepsuilua ja THL:n valehtelemista unohtamatta.Niiden itsekkäiden ihmisten takia elämä on ollut raskasta ja ikävää.

Niin minäkin.

Ja minä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

M azz i kirjoitti:
Keilaamisen ja elokuvadivareissa pyörimisen olen jättänyt väliin.

Suurin osa elämää kuluu tietokoneen äärellä muutenkin.

No oho. En ole ikinä kuullut, että yhdellä ihmisellä olisi kaksi tasan samaa harrastusta kuin minulla. Terkkuja hengenheimolaiselle.

Aiheen vierestä, joo.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- en ole päässyt tapaamaan perhettäni Suomeen kun se olisi ollut toivottavaa (pari merkkipäivää/perhejuhlaa ovat jääneet välistä, tästä tuli hyvin ulkopuolinen ja surullinen olo ☹️)

- en saanut ottaa miestäni mukaan vauvamme ultraäänitutkimukseen katsomaan ensimmäisiä sydämenlyöntejä tai selvittämään vauvan sukupuolta

- en saanut viettää aikaa mieheni ja vauvani kanssa yhdessä sairaalassa synnytyksen jälkeen; mies ei saanut tulla katsomaan meitä edes negatiivisen koronatestiin turvin

Tässä nyt muutama isompi juttu.. tarvitseeko erikseen edes mainita miten minua inhottaa ihmiset, jotka ylistävät koronarajoituksia ja -kieltoja olivat ne sitten miten kohtuuttomia ja epäinhimillistä tahansa.. Monet elämän merkittävät hetket ovat näiden vuoksi jääneet kokematta. Niin surullista.

Osoitan sinulle vertaistukeni. Meidän esikoinen syntyi kovimpien synnytysrajoitusten aikaan 2020 keväällä. Olen ollut kokemuksen kanssa tosi yksin. Tunnen katkeruutta niitä kohtaan, jotka nyt saavat synnyttää tukihenkilön kanssa alusta loppuun ja olla perhehuoneessa. Et ole yksin <3


Miksi tunnet katkeruutta niitä kohtaan, joilla asia on kuten olisit toivonut itsellesi. Eikö pitäisi tuntea iloa heidän puolestaan?

Vierailija

Suunnittelin hakeutuvani vapaaehtoistyöhön vanhusten pariin, mutta se tietysti siirtyi nyt muutaman vuoden...

Vierailija

Ei oikeastaan mitään. Paitsi jossain vaiheessa piti vältellä lähikontakteja. Silloin ei suvun mummoja ja pappoja päästy halailemaan.

Vierailija

Ostamatta tämä kirja:

"Maaliskuussa 2020 koronapandemia osui Suomeen tavalla, jota kukaan ei ollut osannut aavistaa. Miten Suomi päätti voittaa koronan on historiallinen ja autenttisuudessaan ainutlaatuinen kirja. Se perustuu Suomen hallituksen johtoviisikon jäsenten ja parin muun avainministerin kriisin aikana antamiin haastatteluihin. Suomen hallituksen keskeiset päättäjät, viisi nuorta naista, herättivät maailmanlaajuista huomiota, jopa ihailua.

Suomalaiset tottuivat kriisin aikana näkemään vahvan naisviisikon kertomassa tilannearvionsa ja sen vaatimat päätökset. Tämä loi turvaa ja antoi kansalaisille uudenlaiset esikuvat. Johtajuus oli koronan voittamisessa keskeistä. Kovimman paineen alla pyöreitä päiviä työskennelleet ministerit paljastavat kirjassa, miten he johtivat ennennäkemättömässä pandemiatilanteessa olevaa maata ja mitä kriisi opetti heille ihmisistä, johtamisesta ja elämästä."

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- en ole päässyt tapaamaan perhettäni Suomeen kun se olisi ollut toivottavaa (pari merkkipäivää/perhejuhlaa ovat jääneet välistä, tästä tuli hyvin ulkopuolinen ja surullinen olo ☹️)

- en saanut ottaa miestäni mukaan vauvamme ultraäänitutkimukseen katsomaan ensimmäisiä sydämenlyöntejä tai selvittämään vauvan sukupuolta

- en saanut viettää aikaa mieheni ja vauvani kanssa yhdessä sairaalassa synnytyksen jälkeen; mies ei saanut tulla katsomaan meitä edes negatiivisen koronatestiin turvin

Tässä nyt muutama isompi juttu.. tarvitseeko erikseen edes mainita miten minua inhottaa ihmiset, jotka ylistävät koronarajoituksia ja -kieltoja olivat ne sitten miten kohtuuttomia ja epäinhimillistä tahansa.. Monet elämän merkittävät hetket ovat näiden vuoksi jääneet kokematta. Niin surullista.

Osoitan sinulle vertaistukeni. Meidän esikoinen syntyi kovimpien synnytysrajoitusten aikaan 2020 keväällä. Olen ollut kokemuksen kanssa tosi yksin. Tunnen katkeruutta niitä kohtaan, jotka nyt saavat synnyttää tukihenkilön kanssa alusta loppuun ja olla perhehuoneessa. Et ole yksin <3


Miksi tunnet katkeruutta niitä kohtaan, joilla asia on kuten olisit toivonut itsellesi. Eikö pitäisi tuntea iloa heidän puolestaan?

Tunteita kun ei voi järjellä hallita, vaikka miten ajattelisi että "pitäisi" tuntea näin tai noin. Noita hetkiä, kun ei saa takaisin on varmasti luonnollistakin tuntea katkeruutta. Mutta ehkä olet parempi ihminen?

Vierailija

Äitini olisi ollut kykenevä matkustamaan vielä silloin ensimmäisen koronavuoden aikana.

Silloin oli sekä toivoa paranemisesta - että epätietoisuus siitä että minkälaisesta taudista oli todellisuudessa kyse. Äiti ei halunnut ottaa riskiä tartunnasta (ja mahdollisesta kuolemasta) ennen kuin parantumiseen tähtäävät hoidot olisi katsottu loppuun. Joka tapauksessa lieväkin korona nykytiedolla olisi todennäköisesti huono juttu syöpähoitojen heikentämälle potilaalle. Me läheiset teimme joka tapauksessa parhaamme, että saimme luotua niitä pieniä yhteisiä arjen elämyksiä kotiympäristössä.

  • ylös 14
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki iloa tuottavat viimeiset "todo-listan" tekemiset äskettäin syöpään kuolleen äitini kanssa. Olisi haluttu kovasti käydä vaikkapa ravintoloissa syömässä hyvin yhdessä, tehdä jokin matka etelän lämpöön vielä kun äiti olisi jaksanut jne. Kaikesta tällaisesta oli luovuttava ja oltava vain kotona... ja pelättävä koko ajan että joku meistä läheisistä tartuttaisi koronan häneen.

Edes saattohoito-osastolle eivät päästäneet kuin 30min/vrk tekemään oloaan mukavammaksi - ei ennen kuin äiti oli jo vihannes ja päivän päässä kuolemasta (perusteena se että vierailijat voisivat tartuttaa koronan saattohoito-osaston kuoleviin potilaisiin). Kovin yksin joutui äitini olemaan viimeiset viikkonsa osastolla, maskinaamaisten tuntemattomien hoitajien välillä tuodessa ruokaa ja mitatessa lisää kipulääkettä.


Miksette menneet ravintolaan tai matkoilla? Mitä eroa olisi ollut.

Edellisessä viestissä en jostain syystä onnistunut vastaaminen/lainaus, pahoittelut. Alla uusi yritys.

Äitini olisi ollut kykenevä matkustamaan vielä silloin ensimmäisen koronavuoden aikana.

Silloin oli sekä toivoa paranemisesta - että epätietoisuus siitä että minkälaisesta taudista oli todellisuudessa kyse. Äiti ei halunnut ottaa riskiä tartunnasta (ja mahdollisesta kuolemasta) ennen kuin parantumiseen tähtäävät hoidot olisi katsottu loppuun. Joka tapauksessa lieväkin korona nykytiedolla olisi todennäköisesti huono juttu syöpähoitojen heikentämälle potilaalle. Me läheiset teimme joka tapauksessa parhaamme, että saimme luotua niitä pieniä yhteisiä arjen elämyksiä kotiympäristössä.

Vierailija

Lapseni ristiäsiä ei pidetty huhtikuussa 2020 vaan vasta kesäkuussa, ja vieraita ei voitu kutsua niin paljon, kuin olisi muuten kutsuttu. Häitä oli tarkoitus juhlia heinäkuussa 2021, mutta mentiinkin silloin vain vihille ja siirrettiin juhlat syksyyn.
Ystäviä ja perhettä ei ole tullut nähtyä niin usein kuin muuten olisi varmasti nähty. Monia tapaamisia on pitänyt perua ja lykätä. Ravintolassa on syöty vähemmän, vauvauinnit on jätetty väliin kokonaan ja kulttuurin harrastaminen on myös ollut vähäisempää.
Eipä mitään kovin rankkoja menetyksiä siis. Alle 25-vuotiaana sinkkuna, jolla menojalka vipatti ja seikkailut vielä odottivat, olisi tuntunut varmasti paljon enemmän siltä, että jää monesta paitsi.

Vierailija

Kesällä ei käyty sukuloimassa, kasa leffalippuja jäänyt käyttämättä, kaveri perheitä näkee harvakseltaan, muksujen yökyläilyä ollut jäissä, onhan noita mutta sopeudutaan

Vierailija

Kaksi vuotta sitten olin määräaikaisella sopimuksella vanhempainvapaan sijaisena syksyyn 2020. Alkuvuodesta 2020 elämä näytti lupaavalta, saisin vakipaikan määräaikaisuuden jälkeen ja voisin vihdoin myös saada asuntolainan ja hankkia omistusasunnon. Olin jo alustavasti keskustellut pankin kanssa.

Sitten alle 2 kuukaudessa kaikki muuttui. Maaliskuun lopussa tuli lomautus ja se oli selvä merkki, ettei työkuviot näytä enää kovin hyvältä. Syksyllä sitten vakkareistakin laitettiin koko konsernissa 30-40% pihalle ja mun sopimusta ei tietenkään jatkettu.

Omalla alalla kukaan ei oikein edelleenkään rekrytoi ja asun edelleen vuokralla, kun nyt saan vaan silpputöitä matalapalkka-aloilta. Ei näytä tulevaisuus kovin valoisalta juuri nyt. Perheen perustaminen ei myöskään siinnä tässä tilanteessa lähitulevaisuudessa.

N30

  • ylös 11
  • alas 0
Vierailija

Olen varma, että olen käynyt läpi oireettoman koronan kuukausittain. Marjatta naapurini ei näytä voivan hyvin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Syytän tästä kahdesta vuodesta ennen kaikkea matkustajia ja turisteja. Hallituksen lepsuilua ja THL:n valehtelemista unohtamatta.Niiden itsekkäiden ihmisten takia elämä on ollut raskasta ja ikävää.

Ai muuten Suomi olis, ainoana maana koko maailmassa, säästynyt virukselta? Juu hallituksen syy. Ja turistien. Pyhä yksinkertaisuus taas.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Laihduttamatta. Oon vaan röhninyt sängyssä puhelimen kanssa. Blääh.

No, tuolla asenteella olis jäänyt ilman koronaakin.
Oletko käynyt ulkona kävelyllä… sinne mahtuu ja siellä on ihmisiä. Kyllä voit, jos haluat.

Teatteri on jäänyt vähille. Olis kiva käydä.

En ymmärrä miksi ovat olleet suljettuna.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Laihduttamatta. Oon vaan röhninyt sängyssä puhelimen kanssa. Blääh.

Ulos vaan! Tänään. Siitä se.
Tai mitä sinä haluat?
Sehän se ydin on.

Keksit sitten joko syitä tai tekosyitä..

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla