Sivut

Kommentit (509)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
näin talvella tuo ilmankosteus on hankala juttu kun lämmitys on täysillä. kaverillani on patterissa roikkumassa sellainen ilmankostuttaja kapistus . täytyykin kysyä mistä niitä saa ja hankkia sellainen. ihan totta että varsinkin jos on atooppinen iho niin ilmankosteus on tärkeä juttu ja sisäilma muutenkin.

Yksi mikä taitaa myös pahentaa iho-oireitani on stressi mutta sille en pysty tekemään yhtään mitään. ap


Voit tehdä, jos haluat. Aloita helpolla keinolla eli yin joogalla. Se rentouttaa parasympaattista hermostoa ja vähentää stressiä. Kokeile vaikka pari viikkoa joka päivä. Youtubesta löytyy.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Missä päin Suomea asut ja paljon siellä on nyt pakkasta?

Hämeessä jossain täällä se tarkemmin sanomatta. Aamulla oli -27 ja nyt -15 vaikka pitäisi olla ennusteen mukaan -10, tässä on aina ennustetta kylmempää tai kuumempaa oli talvi tai kesä, aukee eikä suojaa tuulelta mistään ilmansuunnasta. ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Aina täälläkin sanotaan tai hoitaja sanoo että "älä hauku itseäsi" jne. mutta minä oikeasti olen tyhmä ja vammainen idiootti. Tänäänkin taas onnistuin toheloimaan ja nyt sattuu vaikka tiesin että jos näin tekee voi näin käydä mutta eihän se estänyt olemasta idiootti ja taas saa kärsiä omasta tyhmyydestä sen enempää mainitsematta.

Vttu että minä vihaan itseäni! Toisekseen vihaan tätä universumia kun on antanut minun syntyä tänne, ei tällaista idioottia tänne pidä päästää!!!! ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
näin talvella tuo ilmankosteus on hankala juttu kun lämmitys on täysillä. kaverillani on patterissa roikkumassa sellainen ilmankostuttaja kapistus . täytyykin kysyä mistä niitä saa ja hankkia sellainen. ihan totta että varsinkin jos on atooppinen iho niin ilmankosteus on tärkeä juttu ja sisäilma muutenkin.

Yksi mikä taitaa myös pahentaa iho-oireitani on stressi mutta sille en pysty tekemään yhtään mitään. ap


Voit tehdä, jos haluat. Aloita helpolla keinolla eli yin joogalla. Se rentouttaa parasympaattista hermostoa ja vähentää stressiä. Kokeile vaikka pari viikkoa joka päivä. Youtubesta löytyy.

En minä pysty yksin mitään joogailemaan vaan pitäisi olla neuvonta tai ryhmä jossa tehdä ettei toheloi siinäkin asiassa. Lisäksi en usko että jooga tähän stressiin auttaa yhtään, joogalla ei makseta laskuja. ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Hesassa ja täällä on kylymä! mittari näyttää -10 mutta koska tuulee niin pureva pakkassää kyllä.
Tiedättekö että Hesassa talvi-ilmasto tuntuu raaenmalta ,kun Hämeessä.

Meren vaikutuksesta. Sisämaassa 30 pakkasta on aivan eri kun  rannikolla.

Vierailija

Venäjän lapsivankiloihinkin on viety talvivarusteet Suomesta

Kyllä sen pitäisi onnistua maassammekin tarvitsevalle ?

Mikähän olisi ratkaisu tähän?

Vierailija

Pitäisi kai mennä nukkumaan mutta miksi? No talvella se ehkä olisi tähän aikaan järkevää mutta kesällä esim niin valoisaa ettei nukkumisessa mitään järkeä tai mitä minä edes tässä höpisen??? En tiedä koska en tiedä enää mitään.

Tiedän vain sen että olen luuseri ja luultavasti ensi yönäkin herään 4-5 välillä paniikkiin laskuista ja sitten en nukahda enää uudestaan. Pari kolme tuollaista vain 4-5 tunnin unta kuussa nyt ei vahinkoa tee mutta jos sitä on useammin tai peräti viikkoja putkeen kuten viime keväänä se käy terveyden päälle. No terveys paska muutenkin niin who cares.

90-luvun eurodancea nyt vaan päälle ja nupit kaakkoon, se mahdollisuus mikä maalla asumisessa on kun voi popittaa vaikka koko yön täysillä eikä ketään haittaa kun ei ole ketään seinän takana vaan vähintään parin sadan metrin päässä.

No eipä tässä mitään järkeä, musa vaan täysille ja ei väliä. ap

Vierailija

Nyt ap:lle on kotitehtävä; keksit yhden hyvän asian itsestäsi ja sanot sen ääneen vaikka olisit yksin. sanot sen tosi monta kertaa. osaan hiihtää ja olen hyvä siinä. 

'Kannattaa oikeasti opetella itsetuntoa ja omaa arvostusta. se helpottaa sun oloa kun alat tykätä itsestäsi. kaikissa on hyvät puolensa ja vahvimmissaki ihmisissä heikkoutensa. kyse on balansissista, kellään ei ole mielestäni varaa inhota itseään ja haukkua itseään. se ei ole realistista. on varmasti vahvuuksiakin

Mukavaa illanjatkoa! :)

  • ylös 10
  • alas 0
Vierailija

ja jos et keksi mitään kehuttavaa, kehun sinua sillä että kuten sanottua, osaat ilmaista itseäsi hyvin ja kirjoittaa sen ulos. osaat analysoida itseäsi! se on taito

  • ylös 10
  • alas 1
Vierailija

Vaikka olisi vahvuuksia niin heikkoudet ja viat jyrää vahvuudet brutaalisti 1 000 000 - 0. Realismia on että minulla hajoaa psyyke. Kuinka tämä on todettavissa? No siitä että minulle todellisuus ei ole enää stabiili. Hypin edes takas menneessä ja nykyisyydessä ja paluu aiheuttaa tuskaa. Keväällä tulee 20 vuotta siitä kun peruskoulu päättyi, MITÄ????!!! Sehän oli vasta äsken jne. Muutenkin kaikesta on oikeasti kulunut vain vähän aikaa mutta tämä "todellisuus" väittää että ei kun siitä on oikeasti tämän verran aikaa.

Saan raivokohtauksia todella herkästi. Minua ei liikuta jos joku ihminen kuolee, olen vain jaa. Sen sijaan tuossa surin kun minulla oli vastuskuminauha jumppaamaan käsiä jne. ja se hajosi ja jouduin hommaamaan uuden ja tämä vanha oli vuodelta 2018. Siis minua surettaa oikeasti paljon enemmän jos minulta hajoaa esine tai maisema muuttuu jne. kuin että joku kuolee. Esineet ja asiat ym. liikuttaa minua paljon enemmän tai oikeastaan melkein ainostaan ne kuin ihmiset. Jos esine hajoaa se surettaa, jos ihminen kuolee niin jaa.

Kai sitten olen psykopaatti tai jotain ihan sama minun pitää hävitä tästä maailmasta. Ei minulle ole täällä enää juuri mitään koska yhteiskunta päättää miten minä saan olla ja tehdä. Ja turha sanoa vastaan koska niin se on. Minut voisi kyllä ihan hyvin tulla ja kyllä te tiedätte, poistaa tästä maailmasta. ap

Vierailija

En ymmärrä et netti auttaa yksinäisyyteen sehän vie sinne ei kuule ei nää ketään kuukausiin täysin vie elämän normaalin puhua tuntemattomalle. kyllä täältä joutaa olis joku nopea tapa

Vierailija

Meillä kaikilla on tarkoitus miksi olemme syntyneet, ja oman ajatteluni mukaan se tarkoitus ei ole kärsimys. kärsimys kyllä kuuluu elämään mutta ei ole sen tarkoitus. jokainen kärsii elämäntuskaa ajoittain, uskoisin. olen surullinen kun olet niin masentunut tällä hetkellä, minua koskettaa se.

Kevättä kohden kuitenkin mennään ja auringonvalo alkaa lisääntyä päivä päivältä, itelle se merkkaa tosi paljon. vaikka olisi jonkun päivän kotonakin, niin se että näkee kun aurinko paistaa luo paljon toivoa tulevaisuuteen. itse haaveilen kivasta työpaikasta ja terveydestä, niiden arvoa ei tajuakaan ennen kuin ne reistailee. 

Tulin muuten hyvälle mielelle kun kerroit tuosta hiihdosta hieman. olisipa hienoa jos pääsisit hiihtämään tänä talvena. nyt alan tekemään itse kotitöitä ja toivotan ap:lle miellyttävää päivänjatkoa.

Vierailija

Kuule ap, minulle ja varmasti monelle muullekin tässä ketjussa on selvää, että osaat paljon enemmän kuin luuletkaan. Kerroit esimerkiksi tykkääväsi talviautoilusta takavetoisella autolla, joten selkeästi tiedät autoista jonkin verran, ja ne pysyvät hanskassakin! Ajattele vaikka sitä, että minä tumpsahdin viime viikolla liukkailla ojanpohjaan enkä sieltä syvästä ojasta enää omin avuin irti päässytkään, vaan hinurihan se piti soittaa. En varmasti osaisi heittää autonperää mutkissa hallitusti, mutta sinä osaat! Sekin on ehdottomasti taito, ja hyvä taito onkin, että auto pysyy hyppysissä liukkaillakin (ja osaat jopa temppuilla sillä). Asut maalla, joten sinun täytyy osata joitakin korjaus- ja ylläpitohommia. Et ole avuton, löysit sen jäätyneen putkenkohdan ja sait sen sulatettua - usko pois, kaikki täällä eivät ymmärtäisi, että putki on edes voinut jäätyä, vaan yllättyisivät ja järkyttyisivät täysin, kun vesi yhtäkkiä lakkaisikin tulemasta. Mutta sinä osasit toimia!

Kirjoittamasi perusteella tiedät paljon myös traktoreista ja musiikista, olet varmaankin opetellut ulkoa levyjen nimiä, julkaisuvuosia ja lyriikoitakin. Minusta se kertoo intohimosta ja omistautuneisuudesta! Älä ajattele, että se on hyödytön harrastus, jotkut meistä rikkovat bussipysäkkejä ja ikkunoita harrastuksekseen ja SE se vasta hyödytöntä on. Osasit myös käyttää lienee-sanaa oikein, et varmaan tiedäkään kuinka harvinaista se on! Sana sinulla on selkeästi hyppysissä!!

Vaikutat kissaviestiesi perusteella empaattiselta, herkältä ja syvällisiä miettivältä mieheltä. Muut ihmiset ovat kuitenkin selkeästi satuttaneet sinua syvästi, joten ei ole ihmekään, ettet tunne luottamusta heitä kohtaan. Ehkä pintapuolisesti välinpitämätön reaktiosi kuolemantapauksiin johtuukin vain siitä, että olet puolustuskeinonasi kuolettanut tunteitasi muita ihmisiä kohtaan. Jos olisit psykopaatti, et välittäisi kissoista, vaan voisit vaikka satuttaa Eetu-kissaasi etkä tuntisi katumusta siitä. En usko, että se on totta. Seurailet luontoa, ja sisäinen lapsesikin on vielä elossa. Kaikilla meistä on sisäinen lapsi, mutta moni on mukautunut normeihin ja tukahduttanut sen. Sinä et ole, ja se on VAIN JA AINOASTAAN hyvä asia! Se tarkoittaa, että voit vielä tuntea uteliaisuutta! Minäkin tykkään rikkoa jäisiä lätäköitä sen ritisevän äänen takia ja teen sitä ihan julkisestikin, ja niin tekee äitinikin, joka on sentään yli viisikymppinen. Kumpikin meistä on ylittänyt antamasi 10 vuoden ikärajan. Mekin leikimme, ja niin saat sinäkin leikkiä, eikä siinä ole mitään väärää, vaikka moni muu onkin niin tylsä, turtunut ja häpeän vallassa, etteivät he uskalla tehdä sitä enää itse.

Lisäksi halusin vielä kertoa, että mieheni oli hieman samanlaisessa tilanteessa kuin sinä. Hän oli erittäin masentunut, työtön, sinkku ja yksinäinen, tunsi pettäneensä koko perheensä, uskoi olevansa täysin hyödytön ja harkitsi sitä pahinta. Hänkin on hieman autistinen, ja hänelläkin on tiettyjä hyvin spesifisiä kiinnostuksenkohteita. Teissä on siis jonkin verran samaa! Vuosien varrella hän kuitenkin onnistui parantumaan masennuksesta, vaikka nuo vuodet totta kai tulevat aina vaikuttamaan häneen. Nyt hän elää hyvin onnellista elämää, vaikkei tuolloin uskaltanut edes unelmoida siitä.

Halusin kirjoittaa tämän, koska toivon, että se jotenkin auttaisi sinua uskomaan, että moni meistä täällä näkee hyvän sinussa. Sinulle on sanottu elämäsi aikana niin paljon pahoja asioita, että olet alkanut uskoa omaan huonouteesi - ehkä alat lopulta uskoa myös näihin hyviin sanoihin. Toivon sinulle kaikkea hyvää, ja jos vaan asuisin enää Suomessa, ostaisin sinulle runebergintorttuja ja ne talvikengät. Silitäthän Eetua puolestani, tulisin siitä iloiseksi.

Vierailija

En usko että minussa on mitään hyvää tai että minä olisin millään tavalla arvokas missään asiassa tai suhteessa. Aina jos joku sanoo "olen arvokas" tai yrittää nähdä minussa jotain hyvää tai sanoo että minussa on hyviä ominaisuuksia ynnä muuta vastaavaa niin kiellän sen selkeästi ja mieli sanoo ettei tuo ole totta. Tässäkin ketjussa minua kannustavat kommentit aiheuttavat minussa ahdistusta ja itkua koska minusta ne eivät ole totta.

Pitäisi siivota mutta en jaksa.

Ahdistavaa kuunnella musiikkia joka soi silloin 20 ja plus vuotta sitten. Ja ahdistaa kun niitä 30-50 vuotta sitten tehtyjä biisejä ei päässyt kuuntelemaan silloin kun ne tuli ja monet 25+ vuotta vanhat biisitkin tullut vasta nyt löydettyä. Haluaisin myös ne cd:lle joita kuunnella soittimesta enkä mistään suoratoisto ym palvelusta koska asian fyysinen omistaminen on minulle tärkeää, elokuvankin katsominen töllöstä eikä dvd:ltä tuntuu ontolta. Ei nyt kaikkia elokuvia tarvitse olla levyllä kaapissa vaan ne tärkeimmät.

Mitä paskaa taas minä puhun.

Pitäisi tehdä lihaskuntoharjoitteita tai fysioterapeutin harjoitteita muttei saa niitäkään aikaiseksi kun on tällainen luuseri.

Ahdistavaa kuunnella musiikkia joka vie sinne 20 ja yli vuoden päähän, nykymusiikkia taas ei jaksa kuunnella ollenkaan.

Hlvetin traumatisoitunut ja ahdistunut kaikesta ja kiitos tietyille ihmisille jotka huijasitte minua vuosia sitten, ei sen enempää siitä mutta kivat traumat siitäkin. Vttu minä olen pelkkä raunio joka esittää "normaalia" ja siinäkin epäonnistun surkeasti.

Ei jaksa. ap

Vierailija

Olet masentunut, tarvitset hoitoa. saanko kysyä syötkö masennuslääkkeitä? Ne toimivat ainakin itselläni kauan sitten kun olin masentunut. ne oikeasti vähän fuskasi aivoja näyttämään kaiken paremmalta kuin asiat olikaan. sitä kautta toimintakykyni pysyi hyvänä ja pystyin käymään töissä. 

Todella kurjaa, että voit huonosti. on varmaan totta, että sinua on loukattu syvästi herkässä iässä mistä olet traumatisoinut. sinulle on siis tehty väärin ja syy on heidän. se on elämän kipeitä läksyjä että kun joku on loukannut itseä, niin harvemmin ihmiset edes pyytävät anteeksi tekojaan ja sanojaan vaan se vastuu täytyy ottaa uhrin itse ja hoitaa itseään kuntoon. Toivon sydämestäni sinulle voimia pitää itsestäsi huolta. Me kaikki haluamme sinun voivan hyvin. älä rasita liikaa itseäsi sillä, mitä pitäisi tehdä vaan tee juuri niitä asioita ja juttuja mistä tulee kiva olo kuten musan kuuntelu ja fiilistely ja mikä vaan tuntuu hyvältä. muista että hyvinvointisi on pääasiasi ja teet kaiken että jaksat olla ja porskuttaa. eikö vaan? ja tarkoitus tuskin kenenkään on tuottaa sinulle pahaa  oloa näillä tsempeillä,mutta toimit itse rohkeasti ja tavallaan pyydät apua kirjoituksillasi ja sinua yritetään tukea. siitä on kyse hyvä lähimmäinen. iso voimahali sulle ja kaikkea hyvää

Vierailija

muistan hyvin vielä ajat, kun ajattelin että kukaan ei ymmärrä minua, kukaan ei voi käsittää miten erilainen olen taustaltani kuin "kaikki muut". olin yksinhuoltajaisän ainut tytär ja hän suoriutui aika kehnosti tehtävästään, uhri itsekin. äitini hylkäsi minut teini-iässä. tuntui että kaikilla menee paremmin kaikki on pareman näköisiä taitavampia ja fiksumpia ja jotenkin parempia, tunsin itseni aika arvottomaksi. kuitenkin isäni oli onnistunut minua virheidensä lomassa myös kehumaan, mikä kannusti mua jatkamaan masennuksen läpikin. tästä kaikesta on aikaa, ja matka jatkuu yhä joka päivä. käyn terapiassa ja syön välillä lääkkeitä huonoon oloon, mutta voin kuitenkin näin koronankin keskellä jo "paremmin" kuin teini-iässä, jolloin halusin vain lähinnä eroon kaikesta, elämästänikin. halusin olla joku toinen. matka on ollut pitkä, mutta olen kuitenkin onnellinen että olen tässä tänään ja nyt, elossa ja hengissä. vapaa ja tunnen olevani universumin osalta hyväksytty, näkyvä ja rakkauden arvoinen. 

Sinulla on mahdollisuus onneen ,kunhan jaksat vain puskea pimeyden lävitse ja jaksat unelmoida,etkä päästä unelmistasi koskaan irti, älä päästä irti toivosta.

Vierailija

Hmm miten tämän sanoisi. Entisenä masentuneena ( koko nuoruus ja pitkälle aikuisuuteen, osastohoitoakin takana) muistan, että kannustus tuotti joskus epätoivoa, koska sitä ei vaan pystynyt ottamaan vastaan. Se jopa ärsytti. Puhutte vaan. Olen oikeasti vielä paskempi, mitä edes arvaattekaan. Siinä itseinhossa on ihan omassa kuplassa, ja sitä ei saa rikottua. Siitäkin, etten pystynyt lohduttumaan toisten kauniista sanoista ruoskin ja vihasin itseäni. Tuntui, että kaikki hyväkin elämässäni on ihan turhaa ja siis peetä, kun en silti osaa sitä hyödyntää, en osaa iloita. Niinpä halusin henkisesti oksentaa kaiken hyvän päälle.

Masennukseen kuuluu tosi kummallisia ja synkkiä syövereitä.

Minäkin kielsin ehdottomasti mielessäni, että olisin ollut missään hyvä tai arvokas, jos joku sanoi.
Kuitenkin toiset ihmiset toimivat positiivisina peileinä siinä hitaassa ja pitkässä toipumisprosessissa.
Moni edellinen kirjoittaja tuolla on havainnut nuo kaikki hyvät asiat sinusta, ja ne ovat tosia asioita, vaikka itse oletkin eri mieltä. Et sille mitään voi, mutta on hyvä tiedostaa, miten muut sinut näkevät. Todellisuus sinusta on muutakin kuin se, mitä itse näet ja koet.

Tuo viesti 433 perusteleekin niin hyvin, miksi me näemme sinussa hyvää. Kannattaa palata siihen, sitten kun jaksat.

Nykymusiikki on pääasiassa karmeaa. Itselleen tärkeiden levyjen keräily taas on kivaa. Ja jos joku asia on vähänkään kivaa, sitä kannattaa tehdä. Ehdottomasti.

Vierailija

Minusta on todella kaunista ja hyvää kun ihmiset kannustavat täällä ap:ta. se kertoo suuresta inhimillisyydestä ja hyvyydestä. 

Vierailija

Hyviä viestejä täällä itseänikin ajatellen. Samaistun paljon. Minäkään en paljon luota ihmisen pitkällisen kiusaamisen takia. Koko nuoruus meni vähän kuin ohi. Tavoitteena itselleni nyt viimein ammatin saanti (puolet opinnoista kasassa). Samalla surettaa paljon se kuinka nuoruus meni surullisissa merkeissä ja ihan yksin. Vikaa itsessäkin ja olen esim ujo, mutta kyllä se kiusaaminen ja se kun toiset jättivät yksin aiheutti paljon pahaa ja olin ennen sitä ihan rohkeakin. Menneisyyden kokemukset aina mielessä. Aina kun esim ostan vaatteen niin mietin jossakin vaiheessa näyttääkö se hassulta päälleni tai jos toimin näin tai näin onko se huvittavaa muista yms. En luota itseeni oikeastaan lainkaan. Ihmisten seuraa välillä kaipaan, mutta samalla en enää luota tai oikein viihdy porukassa enää. Koirani pelasti minut joskus ja auttoi ikävinä vuosina. Nyt ei ole enää sitäkään ja elämä mennyt surullisemmaksi. Kirjoitan nyt itsestäni, mutta tuttuja ajatuksia monissa viesteissä. Pahinta itsellä nyt kamala unettomuus. Lääkkeitä en, mutta kaikkia en haluaisi ottaa.

Samalla pitää kirjoittaa se, että minusta ap soimaa itseään liikaa. Monet elämäni ihmiset ovat olleet todella ikäviä ja kamalia. Tuoneet paljon pahaa. Mieluummin olisin poistanut heidät elämästäni ja maailmasta toisin kuin ap:n. Hän ei ole tehnyt mitään pahaa muille ja ei ole lähelläkään niitä ihmisiä jotka saavat itseni vieläkin häpeämään itseäni ja pelkäämään eri tilanteita. Sen vuoksi minusta ap vaikutta hyvältä ihmiseltä. Hyvällä tarkoitan sellaista joka ei loukkausi muita tai olisi ilkeä. Arvostan sellaista. Samalla voin silti sanoa, että sorrun itsekin soimaamaan itseäni päivittäin. Ulkonäköäni, käytöstäni tai jotain pientäkin yksityiskohtaa itsessäni. Siinä mielessä ymmärrän hyvin se miksi ap:kin sortuu siihen. Ei ole vieraita juttuja itsellekään.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla