Vierailija

Aivan ketuttaa ja ärsyttää. Mutta minä en jaksa purkaa sitä mieheen, vaan meen pitkälle lenkille ja iltauinnille. Kaippa sitten huolet ja ärsytykset kaikkoaa sillä sekunnilla kun jäädä valittamaan.

Ongelma on siis siinä että mies harrastaa vastuunpakoilua nyt viimeaikoina. Oon ottanut nyt vastuuta tavallista enemmän vauvasta. Mies ei kerkeä aamulla antaa lapselle aamupuuroa kun haluaa nukkua mahdollisemman pitkään, tulee kotiin koulusta, menee nukkumaan ja nukkuu koko illan (ei välitä yhtään mistään vaikka lapsi itkis siinä vieressä kun vein roskat ja olin ilmaissut aamulla jo että toivoisin että ottaa vastuuta illalla). halusin lenkille yksin ja ehdotin että vois hoitaa yhdessä arjen velvotteita kun ne ovat jääneet roikkuun, en omista ajokorttia niin silloin tarvittais kuskia . Noh menin sitten lapsen kanssa hieman harmistuneena ja sehän on aivan erilaista lenkkeilyä. Tulin kotiin ja hän nukkua posotti vielä tunnin. Herätessään sanoo että pitää hoitaa yks asia ja menee max tunti, ja häippäsee ulos. nyt on mennyt 2h. Hoidin iltapuurot ja nukuttamiset. Ja kello alkaa olla aivan liikaa...

  • ylös 22
  • alas 5

Kommentit (19)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vastuullinen ollut pitkän aikaa, ihmettelen tätä yhtäkkistä muutosta 3 viikon sisään. Mietin että onko masentunut vai mitä. Yöt mennyt semmoseksi että pelailee yökolmeen ja menee nukkumaan. Seurauksena ettei jaksa iltapäivällä..

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Onkohan miehelläsi synnytyksen jälkeinen masennus?

Ei vaan hänellä on synnytyksen jälkeen lihavaksi jääneen vaimon jälkeinen masennus

  • ylös 5
  • alas 21
Vierailija

🙁 Kurjaa, olen pahoillani. Mies on itsekäs. Ja olen pahoillani että saat täällä lähinnä v-tuiluvastauksia..

  • ylös 17
  • alas 2
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
🙁 Kurjaa, olen pahoillani. Mies on itsekäs. Ja olen pahoillani että saat täällä lähinnä v-tuiluvastauksia..

Eli siis sen tosiasian toteaminen, että ap on aivan itse omasta vapaasta tahdostaan kyseisessä tilanteessa, on vttuilua? Naisen logiikkaa, hyvät naiset ja herrat.

  • ylös 3
  • alas 18
Vierailija

Joku perhevalmennus olisi hyvä tai keskustelu vastuullisten vanhempien isien ja äitien kanssa.

Samoin olisi hyvä puhua keskenänne.

Veikkaan että mies kokee itsensä hieman ulkopuoliseksi. Sinun pitäisi ehkä ilmaista että sinä tarvitset apua. Ja että isä on ihan yhtä tärkeä lapselle kuin äiti. Ja että isä on lapsen isä ja sinun miehesi. Että parisuhteenne on myös tärkeä.
Tehkää jotain pientä yhdessä.

Vierailija

Synnytyskilot jäi saliin. Hypermeesiraskaus. Urheilen sen minkä ehdin ja kerkeän vähäisestä ajasta eli vkoloppuna. Mutta sekin uhkaa jäädä. Painan itseasiassa vähemmän kuin ennen raskautta. Ettei tämmönen piikittely onnistu yhtään

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan miehelläsi synnytyksen jälkeinen masennus?

Ei vaan hänellä on synnytyksen jälkeen lihavaksi jääneen vaimon jälkeinen masennus

  • ylös 11
  • alas 0
Vierailija

Puhu vakavasti miehesi kanssa syyttelemättä. Ikävää, että hänellä ei ole tarvetta viettää aikaa oman lapsensa kanssa. Ei näissä parisuhdeongelmissa auta muu, kun puhua suoraan. Se kannattaa opetella jo nyt heti, kriisejä tulee lapsen kasvaessa joka tapauksessa eivätkä ne selviä itsestään.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Joku perhevalmennus olisi hyvä tai keskustelu vastuullisten vanhempien isien ja äitien kanssa.

Samoin olisi hyvä puhua keskenänne.

Veikkaan että mies kokee itsensä hieman ulkopuoliseksi. Sinun pitäisi ehkä ilmaista että sinä tarvitset apua. Ja että isä on ihan yhtä tärkeä lapselle kuin äiti. Ja että isä on lapsen isä ja sinun miehesi. Että parisuhteenne on myös tärkeä.
Tehkää jotain pientä yhdessä.

Kiitos tästä neuvosta, olisi mukavaa järjestää jokin treffi-ilta tai hotelliyö jossain.
Lapsi olisi hetken hoidossa.

Vastuullisuutta on ollut reilun 6kk niin ihmettelen miksi yhtäkkiä asiat muuttuu semmoseksi että hänen asiat ja menot on tärkeitä ja ne on prioriteettina ensimmäisenä. Aluksi oli semmonen selkeä jako että aamulla saan nukkua, mies keitti kahvit ja teki puuron lapselle ja syötti. Vaihtoi vaipat. Sitten herään, kiitän ja juon kahvit. Mies lähtee kouluun. Jatkan lapsen hoitoa iltakolmeen ja viihdytän sekä teen metatyöt ja kotihommat. Mies käy kotona syömässä kesken koulupäivän ja tulee sitten kahden kolmen maissa ja jakaa vastuuta että pääsen urheilemaan tai kavereita.

Mutta nykyään on niin väsynyt ja anelee että minä teen ja jos en suostu niin alkaa kiukuttelu, hermoaminen ja haukkuminen. Olen sanonut äkäisesti takaisin niin asiat eskaloituu ja musta tulee se syyllinen ja huono äiti ja vaimo

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vastuullinen ollut pitkän aikaa, ihmettelen tätä yhtäkkistä muutosta 3 viikon sisään. Mietin että onko masentunut vai mitä. Yöt mennyt semmoseksi että pelailee yökolmeen ja menee nukkumaan. Seurauksena ettei jaksa iltapäivällä..

Voisiko olla peliriippuvuutta? Siis sellaista, että kun kerran innostuu pelaamaan jotain, niin se vie mennessään joksikin aikaa, kunnes innostus lopahtaa. Meillä mies on tämmöinen. Suurimman osan ajasta vastuullinen ja osallistuva isä, mutta auta armias kun pari kertaa vuodessa tulee jokin uusi peli, josta innostuu… kaikki askareet ja lastenhoitoon osallistuminen muuttuu yhtäkkiä kamalaksi pakkopullaksi tai jää kokonaan tekemättä, ja on päivisin väsynyt ja kiukkuinen kun pelaa toistuvasti aamuyöhön. Ja ottaa ”pikku” päikkäreitä, jotka venyvät useaan tuntiin. Tuota kestää yleensä muutamasta viikosta pariin kuukauteen, kunnes kyllästyy peliin, ja palaa sitten taas omaksi osallistuvaksi ja läsnäolevaksi itsekseen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastuullinen ollut pitkän aikaa, ihmettelen tätä yhtäkkistä muutosta 3 viikon sisään. Mietin että onko masentunut vai mitä. Yöt mennyt semmoseksi että pelailee yökolmeen ja menee nukkumaan. Seurauksena ettei jaksa iltapäivällä..

Voisiko olla peliriippuvuutta? Siis sellaista, että kun kerran innostuu pelaamaan jotain, niin se vie mennessään joksikin aikaa, kunnes innostus lopahtaa. Meillä mies on tämmöinen. Suurimman osan ajasta vastuullinen ja osallistuva isä, mutta auta armias kun pari kertaa vuodessa tulee jokin uusi peli, josta innostuu… kaikki askareet ja lastenhoitoon osallistuminen muuttuu yhtäkkiä kamalaksi pakkopullaksi tai jää kokonaan tekemättä, ja on päivisin väsynyt ja kiukkuinen kun pelaa toistuvasti aamuyöhön. Ja ottaa ”pikku” päikkäreitä, jotka venyvät useaan tuntiin. Tuota kestää yleensä muutamasta viikosta pariin kuukauteen, kunnes kyllästyy peliin, ja palaa sitten taas omaksi osallistuvaksi ja läsnäolevaksi itsekseen.

Mä vesin pelikoneen pois. Miten puolisolla suu menisi, jos sinä keksisit jonkin harrastuksen ja olisit pari kuukautta sivustakatsoja? Veikkaan, ettei tykkäsi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
🙁 Kurjaa, olen pahoillani. Mies on itsekäs. Ja olen pahoillani että saat täällä lähinnä v-tuiluvastauksia..

Eli siis sen tosiasian toteaminen, että ap on aivan itse omasta vapaasta tahdostaan kyseisessä tilanteessa, on vttuilua? Naisen logiikkaa, hyvät naiset ja herrat.

Onko pakko tulla pätemään tuollaisella mitäs läksit- asenteella, kun toinen kysyy neuvoja ja apua?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastuullinen ollut pitkän aikaa, ihmettelen tätä yhtäkkistä muutosta 3 viikon sisään. Mietin että onko masentunut vai mitä. Yöt mennyt semmoseksi että pelailee yökolmeen ja menee nukkumaan. Seurauksena ettei jaksa iltapäivällä..

Voisiko olla peliriippuvuutta? Siis sellaista, että kun kerran innostuu pelaamaan jotain, niin se vie mennessään joksikin aikaa, kunnes innostus lopahtaa. Meillä mies on tämmöinen. Suurimman osan ajasta vastuullinen ja osallistuva isä, mutta auta armias kun pari kertaa vuodessa tulee jokin uusi peli, josta innostuu… kaikki askareet ja lastenhoitoon osallistuminen muuttuu yhtäkkiä kamalaksi pakkopullaksi tai jää kokonaan tekemättä, ja on päivisin väsynyt ja kiukkuinen kun pelaa toistuvasti aamuyöhön. Ja ottaa ”pikku” päikkäreitä, jotka venyvät useaan tuntiin. Tuota kestää yleensä muutamasta viikosta pariin kuukauteen, kunnes kyllästyy peliin, ja palaa sitten taas omaksi osallistuvaksi ja läsnäolevaksi itsekseen.

Mä vesin pelikoneen pois. Miten puolisolla suu menisi, jos sinä keksisit jonkin harrastuksen ja olisit pari kuukautta sivustakatsoja? Veikkaan, ettei tykkäsi.


Kieltämättä olen leikitellyt ajatuksella vaikeimpina hetkinä, mutta se olisi holhoamista eikä ole minun tehtäväni holhota aikuista ihmistä. Asiasta ollaan käyty vakavia keskusteluja ja muutosta parempaan on tullut, ja ainakin toistaiseksi pystyn vielä sietämään tätä. Mutta olen myös varautunut siihen, että lusikat lähtevät jakoon jos pelaaminen lähtee pahemmin käsistä eikä keskustelut enää auta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastuullinen ollut pitkän aikaa, ihmettelen tätä yhtäkkistä muutosta 3 viikon sisään. Mietin että onko masentunut vai mitä. Yöt mennyt semmoseksi että pelailee yökolmeen ja menee nukkumaan. Seurauksena ettei jaksa iltapäivällä..

Voisiko olla peliriippuvuutta? Siis sellaista, että kun kerran innostuu pelaamaan jotain, niin se vie mennessään joksikin aikaa, kunnes innostus lopahtaa. Meillä mies on tämmöinen. Suurimman osan ajasta vastuullinen ja osallistuva isä, mutta auta armias kun pari kertaa vuodessa tulee jokin uusi peli, josta innostuu… kaikki askareet ja lastenhoitoon osallistuminen muuttuu yhtäkkiä kamalaksi pakkopullaksi tai jää kokonaan tekemättä, ja on päivisin väsynyt ja kiukkuinen kun pelaa toistuvasti aamuyöhön. Ja ottaa ”pikku” päikkäreitä, jotka venyvät useaan tuntiin. Tuota kestää yleensä muutamasta viikosta pariin kuukauteen, kunnes kyllästyy peliin, ja palaa sitten taas omaksi osallistuvaksi ja läsnäolevaksi itsekseen.
Voishan sekin olla, alkavaa riippuvuutta. Tää kyseinen pubg peli on vaan ollut sillä jo pari vuotta. Jos tää olis vaan vaihe

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla