Sivut

Kommentit (93)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs toimia tilanteessa, kun eron jälkeen isä katkerana keksii törkeitä valheita äidistä, joita sitten kertoo lapselle, luodakseen hänelle huonon kuvan äidistä. Äiti haluaisi suojella lasta vanhempien riidoilta, mutta pitääkö hänen silloin jättää puolustaitumasta, oikomatta isän kertomat valheet ja jättää lapsi valheellisen tiedon varaan, ettei lapsi traumatisoidu siitä, että se sotketaan vanhempien välisiin riitoihin? Kyllä kait se pahemmin traumatisoituu siitä, jos sille olisi jäänyt se kuva, että ne isän kertomat törkeät valheet äidistä on totta.

Tuo on vaikeaa. Meilläkin isä mustamaalasi minua lapsille, ja minä yritin olla korrekti. Lapset kyllä huomasivat kuvion. Joskus sanoin, että jokaisella ihmisellä on oikeus mielipiteeseensä, niin isällä kuin minulla. Isäsi on tätä mieltä, mutta minä olen tätä mieltä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Jos Isä on narsistinen, eli hän manipuloi ja syyllistää, niin olen sitä mieltä, että lapselle pitää sanoittaa isän toimintamalli. Muuten hänestä tulee narsistin uhri, kun ei näe tilannetta.

Meillä narsistinen on äiti. Kertoo edelleen omia totuuksia menneistä tapahtumista, siinä vaiheessa lopetan puhelun. En ole hänen hovinsa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos Isä on narsistinen, eli hän manipuloi ja syyllistää, niin olen sitä mieltä, että lapselle pitää sanoittaa isän toimintamalli. Muuten hänestä tulee narsistin uhri, kun ei näe tilannetta.

Meillä narsistinen on äiti. Kertoo edelleen omia totuuksia menneistä tapahtumista, siinä vaiheessa lopetan puhelun. En ole hänen hovinsa.

Olisiko sinusta ollut hyvä, kun olit lapsi, ettäisä/ulkopuolinen olisi sanonut, että huomaatko, kuinka äitinsi ensi vetoaa tunteisiisi, sitten syyttää ja lopulta uhkailee, tms? Olisiko se auttanut lasta puolustautumaan?

Vierailija

Alaikäiselle en lähtisi erikseen kertomaan, ellei olisi selvää, että totuus tai puolitotuus tulee kuitenkin ilmi. Sekään ei ole hyvä, jos lapsi tajuaa, että jotain on meneillään, mutta asiasta vaietaan.

Aikuisten lasten tapauksessa kannatan avoimuutta. Ihanteellisinta on, jos väärin tehnyt vanhempi kertoo itse teoistaan lapsille. Tai vähintään se, että väärin kohdeltu vanhempi on antanut toiselle vanhemmalle anteeksi, ja kertoo myös tämän lapsille.

Loppupeleissä ihmisen tulisi elää oma elämänsä niin, että häntä ei kauhistuta, jos hänen äitinsä/puolisonsa/lapsensa saa tietää hänen tekemisistään. Tekijä on aina itse suurin syyllinen tekemistensä lapsilleen aiheuttamaan mielipahaan. Viisasta on aina miettiä, onko nyt sopiva hetki paljastaa toisen vanhemman kauheuksia lapselle, mutta kovin pitkälle ulottuvaa moraalista salailuvelvoitetta ei minusta muilla ihmisillä ole. Jos asia ei pysy kohtuudella salassa, niin ei muiden tarvitse ruveta säätämään ja valehtelemaan toisen puolesta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Alaikäiselle en lähtisi erikseen kertomaan, ellei olisi selvää, että totuus tai puolitotuus tulee kuitenkin ilmi. Sekään ei ole hyvä, jos lapsi tajuaa, että jotain on meneillään, mutta asiasta vaietaan.

Aikuisten lasten tapauksessa kannatan avoimuutta. Ihanteellisinta on, jos väärin tehnyt vanhempi kertoo itse teoistaan lapsille. Tai vähintään se, että väärin kohdeltu vanhempi on antanut toiselle vanhemmalle anteeksi, ja kertoo myös tämän lapsille.

Loppupeleissä ihmisen tulisi elää oma elämänsä niin, että häntä ei kauhistuta, jos hänen äitinsä/puolisonsa/lapsensa saa tietää hänen tekemisistään. Tekijä on aina itse suurin syyllinen tekemistensä lapsilleen aiheuttamaan mielipahaan. Viisasta on aina miettiä, onko nyt sopiva hetki paljastaa toisen vanhemman kauheuksia lapselle, mutta kovin pitkälle ulottuvaa moraalista salailuvelvoitetta ei minusta muilla ihmisillä ole. Jos asia ei pysy kohtuudella salassa, niin ei muiden tarvitse ruveta säätämään ja valehtelemaan toisen puolesta.


Myös aikuinen lapsi saa elää omaa elämäänsä eikä olla vanhempansa terapeuttina.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos Isä on narsistinen, eli hän manipuloi ja syyllistää, niin olen sitä mieltä, että lapselle pitää sanoittaa isän toimintamalli. Muuten hänestä tulee narsistin uhri, kun ei näe tilannetta.

Meillä narsistinen on äiti. Kertoo edelleen omia totuuksia menneistä tapahtumista, siinä vaiheessa lopetan puhelun. En ole hänen hovinsa.

Olisiko sinusta ollut hyvä, kun olit lapsi, ettäisä/ulkopuolinen olisi sanonut, että huomaatko, kuinka äitinsi ensi vetoaa tunteisiisi, sitten syyttää ja lopulta uhkailee, tms? Olisiko se auttanut lasta puolustautumaan?


Näin äidin epäreiluuden ihan itse. Isässä ja äidissä oli molemmissa omat heikkoutensa ja vahvuutensa. Jouduin ikävästi erituomariksi, mikä oli lasta kohtaan täysin väärin. Aikuisena otin etäisyyttä etenkin äitiin, joka edelleen halusi jakaa omia ongelmiaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos Isä on narsistinen, eli hän manipuloi ja syyllistää, niin olen sitä mieltä, että lapselle pitää sanoittaa isän toimintamalli. Muuten hänestä tulee narsistin uhri, kun ei näe tilannetta.

Meillä narsistinen on äiti. Kertoo edelleen omia totuuksia menneistä tapahtumista, siinä vaiheessa lopetan puhelun. En ole hänen hovinsa.

Olisiko sinusta ollut hyvä, kun olit lapsi, ettäisä/ulkopuolinen olisi sanonut, että huomaatko, kuinka äitinsi ensi vetoaa tunteisiisi, sitten syyttää ja lopulta uhkailee, tms? Olisiko se auttanut lasta puolustautumaan?


Narsistista ihmistä vastaan puolustautuessasi olet aina "väärässä". Ikinä ei tule sitä hetkeä, että kuulisit olevasi ihan oikeassa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
On väärin, jos se on pelkkää oman kokemuksen kertomista. Jos isä on vankilassa äidin pahoinpitelystä eli on olemassa oikeuden päätös siitä, että isä on toiminut tuomittavasti, niin silloin asiasta sopii kertoa.

Häh? Kaikkia tekoja ei edes voida tuomita, jos todisteita puuttuu. Miten se muuttaa itse asiaa?

Vierailija

Olen saanut kuulla asiasta koko ikäni. Isäni oli väkivaltainen alkoholisti. Vanhemmat erosivat ollessani muutaman vuoden. Vieläkin äitini on katkera etten ole isälleni käynyt sanomassa kuinka paha oli. ”Olet samanlainen kuin isäsi” sanottiin myös usein ikävässä mielessä.

Vierailija

Lapsen ei tarvitse kuulla vanhemmaltaan, että "minun ei olisi koskaan pitänyt mennä naimisiin isäsi kanssa" tai "en ole koskaan rakastanut isääsi". Koska usein hän kuulee myös "olet kuin isäsi".
Isäni ei koskaan haukkunut äitiä lapsilleen.
t. aikuinen tytär

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hyvä jossain vaiheessa kertoa totuus.

Ei se ole totuus, vaan naisen yksipuolinen kuvaus tapahtumista.

Ja lapsen vieroittamista vanhemmasta, mikä on laitonta.

Mutta sitä tapahtuu ja on ilmeisesti täälläkin täysin hyväksyttävää palautteesta päätellen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs toimia tilanteessa, kun eron jälkeen isä katkerana keksii törkeitä valheita äidistä, joita sitten kertoo lapselle, luodakseen hänelle huonon kuvan äidistä. Äiti haluaisi suojella lasta vanhempien riidoilta, mutta pitääkö hänen silloin jättää puolustaitumasta, oikomatta isän kertomat valheet ja jättää lapsi valheellisen tiedon varaan, ettei lapsi traumatisoidu siitä, että se sotketaan vanhempien välisiin riitoihin? Kyllä kait se pahemmin traumatisoituu siitä, jos sille olisi jäänyt se kuva, että ne isän kertomat törkeät valheet äidistä on totta.

Tällöin kyse on juuri siitä vieraannuttamiseata ja tämän myötä lapsen henkisestä pahoinpitelystä.
Itse en lähtisi liion isää tässä haukkumaan, vaan selvittäisin asian nyt lastensuojelun/valvojan avulla!
Sinun tarvitsee tietenkin nyt suojella lasta, jos tilanne todella on tämä, mutta se ei ole suojelua, jos alat vastaavasti kertomaan isän kauheudet.
Sossu mukaan ja isälle "puhuttelu" aiheesta.
On varmasti tehokkaampaa se, että asiantuntijat sanovat tämän olevan lapsen pahoinpitelyä kuin kaataa lapsen kautta bensaa liekkeihin!

Vierailija

On todella väärin. Lapsi ei ole aikuisen terapeutti eikä huolten kuuntelija. Poikkeuksellisissa oloissa vanhemman tehtävä on miettiä lapsen hyvinvointia ja sitä ei paranna oman pahan olon oksentaminen lapselle.

Vierailija

Ei itse olisin halunnut että mulle oltaisiin kerrottu asioista.
Minä kun pidin isästäni mutta kun äitini kertoi minulle kaiken isästäni, eli lyömiset yms.
Vedin heti välit ja olen tyytyväinen että niin tein, en halua olla yhteyksissä väkivaltaisiin ihmisiin millään tavalla

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Miekin haluasin tietää mikä on ap:n motiivi kertoa?
Mitä haluaisit kertomallasi saavuttaa?
Miten se palvelisi lapsen parasta? Pahimmillaan se voi rikkoa todella pahasti lapsen ja toisen vanhemman välejä!!! Vai sitäkö haluat?
Onko motiivisi kuitenkin kosto, et halua että lapsesikaan rakastaisi tätä toista vanhempaa, koska sinä halveksit häntä hänen tekojen vuoksi?

Mielestäni lapsen kuuluu oppia ja itse muodostaa mielipiteensä vanhemmistaan ja heidän dynamiikastaan.

Ja on riskinä todella tuo vieraannuttaminen ja lapsen henkinen pahoinpitely, joista molemmat ovat tuomittavia tekoja nykypäivänä
Onneksi niin!!

Katoppas. Nyt tästä vieraannuttamisen esilletuomisesta tykättiin ja aiemmissa viesteissä ei tykätty alkuunkaan. Niin se vaan täälläkin mieli muuttuu.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs toimia tilanteessa, kun eron jälkeen isä katkerana keksii törkeitä valheita äidistä, joita sitten kertoo lapselle, luodakseen hänelle huonon kuvan äidistä. Äiti haluaisi suojella lasta vanhempien riidoilta, mutta pitääkö hänen silloin jättää puolustaitumasta, oikomatta isän kertomat valheet ja jättää lapsi valheellisen tiedon varaan, ettei lapsi traumatisoidu siitä, että se sotketaan vanhempien välisiin riitoihin? Kyllä kait se pahemmin traumatisoituu siitä, jos sille olisi jäänyt se kuva, että ne isän kertomat törkeät valheet äidistä on totta.

Tällöin kyse on juuri siitä vieraannuttamiseata ja tämän myötä lapsen henkisestä pahoinpitelystä.
Itse en lähtisi liion isää tässä haukkumaan, vaan selvittäisin asian nyt lastensuojelun/valvojan avulla!
Sinun tarvitsee tietenkin nyt suojella lasta, jos tilanne todella on tämä, mutta se ei ole suojelua, jos alat vastaavasti kertomaan isän kauheudet.
Sossu mukaan ja isälle "puhuttelu" aiheesta.
On varmasti tehokkaampaa se, että asiantuntijat sanovat tämän olevan lapsen pahoinpitelyä kuin kaataa lapsen kautta bensaa liekkeihin!

Ja luulet, että isä lopettaa kun sossu sanoo? Todellisuudessa aloittaa vielä pahemman koston, mutta ehkä peittelee sitä paremmin.

Eri

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hyvä jossain vaiheessa kertoa totuus.

Ei se ole totuus, vaan naisen yksipuolinen kuvaus tapahtumista.

Ja lapsen vieroittamista vanhemmasta, mikä on laitonta.

Mutta sitä tapahtuu ja on ilmeisesti täälläkin täysin hyväksyttävää palautteesta päätellen.


Mitä enemmän kuulen vieraannuttamisesta, sitä enemmän kyseenalaistan koko asian olemassaoloa. Joka kerran, kun kuulen tästä puhuttavan, kuulostaa siltä, että taustalla on väkivaltaa käyttävä ihminen, joka syyttää sitten toista osapuolta vieraannuttamisesta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ei itse olisin halunnut että mulle oltaisiin kerrottu asioista.
Minä kun pidin isästäni mutta kun äitini kertoi minulle kaiken isästäni, eli lyömiset yms.
Vedin heti välit ja olen tyytyväinen että niin tein, en halua olla yhteyksissä väkivaltaisiin ihmisiin millään tavalla

Et sitten kysynyt isältäsi, että miten hänen mielestään asian laita on, vaan uskoit sokeana äitisi puheisiin?

Vierailija

on lapsen pahoinpitelyä henkisesti kaataa vaikeat omat kokemuksensa hänen ylleen, yrittäen laittaa lapsi toimia jonkunlaisena poliisina siinä vanhempien välillä. Tuo on Vanhemman kykenemättömyyttä ottamaan omaa vastuutaan ihmissuhteestaan. Lapsen turvallisuuden tunne pilataan. Usein jopa sabotoidaan lapsen mielenterveys. Usein näissä on vanhemman kosto motivaationa, ei lapsen psyykkinen paras.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla