Sivut

Kommentit (685)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olin koulussa kympin oppilas matematiikassa, fysiikassa ja kemiassa. Ne olivat jopa helppoja aineita. Olin kuitenkin  myös pienikokoinen nörttityttö, joten pojat kiusasivat. En kestänyt sitä kiusaamista vaan hakeuduin naisvaltaisellle alalle.  Olen tehnyt ihan hyvän uran ja hankkinut tohtorin paperit humanistisella alalla, mutta välillä harmittaa, etten päässyt tekemään jotain "isompaa". Terveisiä vaan kaikille kiusaajille...

Sinut on nähty -kirja kertoo mm. naiseudesta. Suosittelen lukemaan tai kuuntelemaan!

Mies43

Ulkopuolisuuden tunne ja asioiden tarkkailu vähän ylempää kuin muut - tämä on ollut lapsuudesta lähtien läsnä. Muistat asiat kertalukemalla ja kuulemalla, esim. mitä joku sanoi kuukausia sitten. Näistä on tullut riitoja kaikissa parisuhteissa, kun puoliso puistaa väärin tai ei muista ja sitten keksiin itselleen parhaan muiston. Koulussa ne asiat, jotka kiinnosti oli helppoja ja sain hyviä numeroita. Matematiikassa menestyin valtakunnallisella tasolla. Opiskeluelämän aikoina motivaatio katosi ja hakeuduin alalle, josta pääsee nopeasti töihin. Tämä oli jälkeenpäin virhe, koska olisin ollut hyvä tutkija jollain alalla, jos olisin saanut parempaa ohjeistusta hakea sellaiselle. Yhteiskunta ei riittävästi huomioi lahjakkaiden potentiaalia, joka valjastamalla voitaisiin luoda mini-Elon Muskeja useita satoja. Lahjakkaat tylsistyvät koulu ja opiskeluelämässä elleivät sitten pääse tekemään juuri sitä mistä tykkäävät. Itse en päässyt, mutta työskentelin alalla, joka vaatii osaamista kehittämättä mitenkään itseäni. Arvasin vain miten asiat toimivat ja yleensä se toimi. En ole katsonut koskaan yhtäkään ihmissuhdesarjaa tai realityä. Ei vain kiinnosta ja ajan haaskausta, mutta olen lukenut kirjoja ja katsonut satoja tai tuhansia dokumentteja kaikesta mikä kiinnostaa. Tietomääräni asioista on erittäin suuri. Kumppanin löytäminen henkisellä tasolla on ollut ongelma, enkä ole siinä onnistunut. Valinta on aina ollut seksuaaliselta pohjalta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Tämä kaikki on rankkaa yleistämistä, mutta omien kokemusteni ja tuntemusteni mukaan:

Keskimääräisen älykäs vaikuttaa yleensä lopettavan asian ajattelun siihen, kun hänen päätelmänsä vaikuttaa - ja ennen kaikkea tuntuu - loogiselta. Minulla on taipumuksena jatkaa asian pohtimista eri näkökulmista haastaakseni ja kyseenalaistaakseni perusteluni, kun taas "normaali" ihminen pyrkii - tiedostaen tai tiedostamattaan - minimoimaan kognitiivista dissonanssia. Aivoni ikään kuin janoavat ylianalysointia ja vänkäämistä, vaikka tiedostan hyvin, että se ei ole tarkoituksenmukaista eikä ratkaisukeskeistä. Saan siitä hengenravintoa, mutta toisaalta samalla kärsin, koska energiaani kuluu arkielämän kannalta tarkoituksettomaan pyörittelyyn. 

Keskimääräisen älykästä ei tunnu useinkaan haittaavan määritelmien ristiriitaisuus tai epämääräisyys. Tai ehkä paremminkin hän ei edes koe tarvetta pysähtyä piehtaroimaan tällaisella "metatasolla". Epäilen tämän liittyvän edellä mainittuun inhimilliseen taipumukseen arvioida asioita niiden synnyttämien emootioiden perusteella: jos asiat tuntuvat "loksahtelevan paikoilleen", argumentoinnin pohjalla olevien määritelmien ja mahdollisesti virheellisten oletusten puntarointi koetaan hiusten halkomisena, tarkoituksellisena hankaloittamisena tai näsäviisasteluna. Ymmärrän tämän toki hyvin esim. työelämän näkökulmasta, koska koko ajan on kiire, tulosta pitää tehdä eikä asiakkaalle useinkaan tarvitse tuottaa täydellistä. 

Minulla on paljon asperger-piirteitä, mutta toisaalta osaan lukea sosiaalisia tilanteita erittäin hyvin ja tarvittaessa mukauttaa käytöstäni intuitiivisen tilannetajuisesti. Ajatteluni on nopeaa, ei-lineaarista ja limittäistä/päällekkäistä: oivaltelen yhteyksiä kummallistenkin asioiden välillä, ja ikään kuin ahmin outoja yksityiskohtia esim. taiteissa. Maltan harvoin pysähtyä tietoisesti päättelemään asioita lineaariseen insinöörityyliin a -> b -> c, vaan ajatukseni tuntuvat "vain tulevan jostain". Niin: tuntuvat. En osaa selittää asiaa sen paremmin. 

Arjessa en pärjää kovin hyvin, rutiineja on vaikea ylläpitää, olen hyvin epäkäytännöllinen, ja analyyttisyyteni tarkoittaa murskaavaa itsekriittisyyttä ja pikkuvirheiden rekisteröintiä, mikä todennäköisesti saa minut kokemaan itseni tyhmemmäksi kuin ihmiset keskimäärin itsensä kokevat. Toki en osaa muiden sielunelämästä sanoa, koska en voi mennä ihmisten pään sisään.

  • ylös 14
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen superluuseri ÄO 138, itseäni tyhmempiä on harvassa. Koska mitä hlvettiä teen jollain loogisella päättelykyvyllä, jos kuitenkin löydän itseni lauantaiaamuna keskiolut kädessä krapulaan tuskastuneena työttömänä paskana? Gunnarit soimaan ja toinen kalja auki. Masennuslääkettä purkista. Olen vielä niin pelokas ämmä, etten uskalla kokeilla muuta päänsekoittajia, kuin kaljaa, kannabista ja kovaa musiikkia. Joista kannabis ei edes sovi. Kippis, perkele.

Päihderiippuvainen täällä. Elätän pokerilla itseni. Voisin olla siinä parempi ja tienaavampi, jos jaksaisin yrittää, mutta en jaksa.


Voin uskoa, että olet. Pelasin nuorempana pokeria pikkurahoilla (ja joskus vähän suuremmilla) kavereiden kanssa. Silloin ymmärsin, että pokerissa täytyy ymmärtää miten vastapuoli pelaa. Jos pystyin sanomaan itselleni, tiedän miten tuo kaveri pelaa niin jälkeen minä aloin voittamaan ja se toinen häviämään. Siihen tarvitaan uskoakseni älykkyyttä.

Vierailija

Erilaisista testeistä olen saanut korkeampia pisteitä kuin yli 90% tekstin tekijöistä. Olen kokenut usein sosiaalisissa tilanteissa väärinymmärretyksi tulemista, mikä on toisinaan johtanut sosiaalisten tilanteiden välttelyyn. Taustalla on muitakin syitä, mutta tämä ominaisuus on yksi niistä. Minulta löytyy niin ammatillista kuin yliopistotutkintoakin, mutta ihmisten kohtaaminen on aina ollut tärkein tekijä mikä vetoaa, koulutustasosta ja älykkyydestä riippumatta. 

Työskentelen sosiaalialalla ihmisryhmän kanssa joilla on todettu keskimääräistä alhaisempi älykkyys ja olen havainnut, että lopulta tärkeämpää on miten kohtaa ihmisiä, eli ns. sydämen älykkyys tai viisaus, ei niinkään kognitiivinen suorituskyky, tai edes sosiaalinen älykkyys. Kyky välittää lähimmäisestään vaikka ei olisi puhekykyä, on tärkeämpää kuin kyky suoriutua jostakin älyllisestä dilemmasta muita paremmin, vaikka älyllisellä suorituskyvyllä oma paikkansa onkin.

Vierailija

ÄOni lienee siellä 140-160, eli kohtalaisen korkea. Koulussa minun ei tarvinnut panna rikkaa ristiin, seikkkailin ylioppilaaksi kohtalaisin arvosanoin lukematta koskaan läksyjä. Sen jälkeen iski turhautuminen, opiskelin asioita, jotka olivat liian helppoja. Töissä on ollut tylsää, ei ole tarpeeksi haasteita. Asun syrjäseudulla, en päässyt unelmieni työhön, koska valitsin asuinpaikkani sen mukaan, miten perhe-elämä järjestyi parhain päin. Olisin voinut erota ja valita erilaisen elämisen suunnan, käyttää paremmin lahjakkuuttani, mutta valitsi toisin. En ole tyytyväinen, mutta tälläistä elämä nyt on. Perheeni on kumminkin tärkein.

Vierailija

Älykkyydestä on monta teoriaa, mutta omassa elämässäni olen saanut kokemusta sekä älykkyyden perinnöllisyydestä, että moninaisuudesta. Olen työssä käyvä keski-ikäinen pyylevä perheenäiti. Kuvittelin nuorena olevani matemaattisesti lahjakas, sillä pitkä matematiikka oli minulle hyvin helppoa. Hain kuitenkin nuorena oppilaitokseen, jossa oli päivän kestävät lahjakkuustestit. Sanasujuvuuteni osoittautui  yli 300 testattavasta kaikkein parhaimmaksi. Luultavasti olinkin kielellisesti lahjakkaampi kuin matemaattisesti. Kielet eivät koulussa varsinaisesti kuitenkaan kiinnostaneet (kirjoitin ällät), koska ajattelin teininä, että lapsikin osaa vieraita kieliä. Jatko-opinnoissa olen suuntautunut käyttäytymistieteisiin, enkä kadu sitä, sillä ihmiset ovat riittävän monimutkaisia ja vaikeasti ennustettavia mielestäni.

Älykkyys on vaikuttanut puolison valintaani. Halusin miehen, jossa on älyllistä haastetta ja onnistuin. Mieheni ei ole kielellisesti lahjakas, vaan ymmärtää tekniikan ja talouden päälle. Hän on loistava strategi ja menestynyt työelämässä hyvin. Olen testannut mieheni, omani ja vanhimman lapseni älykkyyden ja meillä kaikilla kolmella älykkyyden vaihteluväli on todella pieni. Älykkäät siis valitsevat älykkään puolison ja älykkyys myös periytyy.

Olemme kaikki ystävällisiä, sosiaalisia ja käytännönläheisiä ihmisiä, jotka arvostamme myös käden taitoja. Ainoa asia, jossa koen sopeutumisvaikeuksia, on tiimityö. Tunnen  ihmeellistä vastenmielisyyttä tiimityötä kohtaan! Kohteliaasti otan usein vastuunkantajan tai jonkinmoisen koordinaattorin roolin, jotta tavoitteet saavutettaisiin ja pääsisin hommasta eroon. Takaisin omiin, kiinnostavampiin työtehtäviini äkkiä käsiksi. En halua tiimityössä pomottaa tai brassailla, vaan pyrin olemaan ystävällisen auttavainen toisia kohtaan ja minulla onkin usein muita enemmän aikaresursseja käytössäni. Olen kenties tehokas, ei-viimetipan ihminen. 

Vielä varhaislapsuudesta sen verran, että olen oppinut lukemaan 3-vuotiaana ja muistan lukeneeni paljon, esim. kiertävien jehovantodistajien julkaisut lehtilaatikostaa alle kouluikäisenä. Muistan ihmetelleeni niiden välittämää maailmankuvaa. 

  • ylös 10
  • alas 0
Kermis

ÄO 132.
Miksi edes menin Mensan testiin - koska mulla oli tunne siitä, että voisin saada ihan hyvät pisteet. Tai ainakin kelpo pisteet. Mensaan en päässyt, mutta sain kuitenkin vahvistuksen sille, minkä olin jo aavistanut.
Ylipäätään, jos en jotain tiedä, niin päättelen ja aika usein oikein menee. Ihmisten motiivit ovat mielestäni useimmiten täysin nähtävissä, vaan rakkaimmat ystäväni eivät niitä tajua. Jostain se kertoo. En vaan voi uskoa, etteivät kaikki muutkin oivalla yhtä nopeasti. Parhaat ystäväni ja perheeni tuntee minut tottakai niin hyvin, että osaavat nauraa turhautumiselleni, samoin työkaverini.
Vaikka olen matalasti kouluttautunut, on minulla myös varsin korkeasti kouluttautuneita ja esim. liike-elämässä menestyneitä ja hyvinkin tunnettuja ystäviä, joiden kanssa tunnen älyllistä yhteenkuuluvaisuutta enemmän, kuin työkavereitten kanssa. Eihän se tykkäämistä vähennä; hauskaa on molemmissa porukoissa. Mutta joo, aika erilaista.

Vierailija

Kun on älykäs, monet jutut menevät keskinkertaisilta ihmisiltä yli hilseen. Samoin keskinkertaisilla on vaikeuksia uskoa että joku pystyy parempaan kuin he. Heille joutuu todistelemaan ja tolkuttamaan miten asiat oikeasti ovat. Varsinkin jokin hieman uskomattomampi fakta saa helposti vastaukseksi "ei tuo voi olla totta"- vain koska pösilö ei itse kykene tajuamaan että kyllä se on.

Sitten on keskinkertaiset egoistit jotka luulevat olevansa kaikkein parhaimpia. Heille tulee itsetunto-ongelmia kun oikeasti fiksu ihminen kopsahtaa vastaan. Heidän reaktionsa on sitten turvautua epäreiluihin keinoihin ja alkaa kaivamaan maata pätevämän kilpailijan alta.

Älykkäänä oleminen on kyllä mukavaa, sillä äly antaa kyvyn ajatella ja sitä kautta elää itsenäisesti. On mukavaa kun ymmärtää miten asiat toimivat ja on kivaa kun osaa itse järjestellä ja korjata asioita. Eikä ole turhia pelkoja, kun tietää miten asia oikeasti toimii.

  • ylös 11
  • alas 2

Mulla on 2 kertaa testattu Mensan testillä ja 3 kertaa työhaastatteluissa. Äö:ni on siellä 170 paremmalla puolella (tai huonommalla).

Ihmissuhteet ovat hankalia kun tunne on se joka vie, mulla paljon suhteita. Jopa pari pitkää avioliittoa, ja yksi lyhyt.

Tarkkailu - sen minä tunnistan, etsin ihmisten tarkoitusperiä.

Pärjään tietokilpailuissa ja olen muutamia reissuja voittanutkin niissä, nykyisin putoaisin alkukierrosten kysymyksiin.

En katso telkkaria, luen jonkin verran. Nautin puhelinkeskusteluista joissa voi puhua kaikesta taivaan ja maan väliltä.

En ollut koskaan pois koulusta, ja muistan hyvin asioita.

Sellainen olen

-Bias-

Vierailija

Rento nainen: täällä toinen hyvin paljon samoja asioita itsessään ja elämässään kokenut.Nämä älykkyyden piirteet ovat elämää helpottavia, mutta samalla niin haastavia välillä. Tämä asioiden puntarointi, syy-yhteyksien jatkuva oivaltaminen, ihmisten käytöksen ennakointi ja ” lukeminen” ym. on joskus niin rasittavaa, että olen miehelleni tuumannut: ” kun sais tämän pään ruuvattua hyllylle vähäksi aikaa ja vaihdettua varapään tilalle” 😂

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onpas täällä nyt kokoontuneena kaikki Suomen korkean ÄO:n omaavat samalle palstalle.

Sinällään hämmästyttävää kun, kuitenkin Suomen keskimääräinen ÄO on 97, eli siis puolet suomalaisista omaa ÄO:n joka on alle 97, ja täällä kaikki järjestään yli 140.

Ettette nyt vaan vähän koita juksuttaa, vai onnistuuko Vauva AV todellakin keräämään kaikki Suomen nerot kokoon?

Moni näistä mainitsee myös kyllästyvänsä nopesti keskusteluun vähemmän älykkäiden kanssa ja silti jaksavat kommentoida tähän ketjuun sivutolkulla vaikka keskusteluntaso ei varsinaisesti säkenöi.

Kuulostat melkein kateelliselta? Mielelläänhän näitä lukee, koska moniin kokemuksiin on niin helppo samastua. 

Eniten toivoisin "keskimääräisesti älykkäiden" ymmärtävän olevansa sikäli etuoikeutetussa tilanteessa, että maailma on tehty optimaaliseksi heille - ei poikkeuksellisen älykkäille. Olen kokenut keskimääräistä korkeamman älykkyyteni monella tavalla myös taakaksi. Yllättävän yleistä tuntuu olevan jonkinlainen romantisoitu käsitys, että älykkyys itsessään johtaisi menestykseen elämässä. Ihan niin yksioikoisesti se ei toki mene. Esimerkiksi jokin mielenterveyden häiriö tai persoonallisuuden kankeus voi mitätöidä älykkyyden tuoman edun aika tehokkaasti. Yliajattelu ei monestikaan ole ihmiselle hyväksi, mutta valitettavasti itselleen luontaista aivojen toimintatapaa on lähes mahdotonta muuttaa arkielämälle "optimaalisemmaksi". Mutta en minä valita - minä olen sellainen kuin olen! 

  • ylös 15
  • alas 0
Vierailija

ÄO 137. Vaikea sanoa, miten on vaikuttanut elämän aikana, mutta yritän.

Nautin kielellisestä huumorista selkeästi välittömiä kanssaihmisiäni enemmän. Mietin usein kielen rakenteita, sanojen muodostumista ja etymologiaa. Pidän paljon eri kielten erojen pohdiskelusta ja rakastan mm. suomen kielen monivivahteisuutta. Puhun suomi mukaan laskettuna viittä kieltä sujuvasti ja osaan alkeet muutamasta muusta päälle.

Koulu oli minulle helppoa, kielten lisäksi tykkäsin matematiikasta, jonka omaksuin hyvin nopeasti. Arvosanani olivat aina hyviä, mutta eivät terävintä kärkeä - olen jälkeenpäin ajatellut, että koulun helppous juuri taittoi motivaatiosta kovimman innon. Peruskoulussa keskiarvoni oli hieman alle ysin, lukiosta kirjoitin E:n paperit. Olen aina ajatellut olleeni nopea oppija jo ekalla luokalla ja tunnistan itsestäni hyvin analyyttisen luonteen piirteitä.

Opiskelu oli helppoa kuin heinänteko. Ensimmäiset ongelmat tulivat esiin gradun kanssa - ajattelen asioita niin laajasti ja monelta kantilta, että oli vaikea päästä alkuun kirjoittamisessa. Tätä piirrettä on minun ollut pakko työstää myöhemmin.

Minua on sanottu nopeasti oivaltavaksi ja hyväksi keskustelijaksi usein. Rakastan pitkiä ja syvällisiä keskusteluja samoista asioista kiinnostuneiden ihmisten kanssa.

Luen paljon ja minulla on laajat yleistiedot. Lukunopeuteni on kuitenkin tähän nähden yllättävän hidas, hitaampi kuin monella tuntemallani ihmisellä.

Vastakkaisen sukupuolen lähestyminen oli minulle pitkään ongelmallista ylianalyyttisen luonteeni takia. Työstin asiaa tietoisesti vuosia ja pääsin siinä eteenpäin. Nyttemmin asiassa ei ole enää ongelmaa, minulla on ihana parisuhde, mutta pitkään tämä oli todellinen riippakivi elämässäni. Ratkaisuna oli se, että opettelin elämään välillä tunteella järjen sijaan, mikä oikeasti oli todella vaikeaa aluksi.

En kuitenkaan ole koskaan kärsinyt yksinäisyydestä. Minulla on aina ollut kavereita mm. harrastuksieni kautta.

Analyyttisyyden lisäksi olen varsin tunnollinen ja empaattinen ihminen, mikä välillä johtaa syvään ahdistukseen kun en saa tehtyä asioita omalla mittarillani riittävän nopeasti. Olen siis hyvin taipuvainen prokrastinaatioon. Ahdistuskausien jälkeen tarvitsen välillä pitkiä hermolepokausia. Olen ajatellut käydä jossain vaiheessa vaikkapa psykologilla puhumassa näistä asioista, sillä tällainen elämäntapa on välillä aika raskas.

Tässäpä näitä.

  • ylös 13
  • alas 0
Vierailija

Lainaus:
Usein korostetaan ettei älykkyys ja tietoviisaus ole sama asia, eikä olekaan, mutta eniten korkea äo näkyy omassa elämässäni juuri erilaisissa tietokilpailuissa. Voitan lähes poikkeuksetta kaikki tietämiseen perustuvat lautapelit, vaikka pelikaverini ovat useimmiten myös kaikki korkeakoulutettuja. Älykkyyttä syytän tästä siksi, että en oikeasti tiedä juuri mitään juuri mistään. En ole koskaan ollut hyvä muistamaan asioita kuten nimiä ja vuosilukuja ja viime vuosina olen jopa käynyt hoidoissa, jotka heikentävät muistia ja saavat unohtelemaan asioita. Harvoin tiedän tietokilpailuissa kysymysten aiheista juuri mitään, mutta osaan yleensä päätellä jostain (usein pitkän mutkan kautta) oikeat vastaukset kysymyksiin etenkin jos tarjolla on vaihtoehtoja.

Toinen asia mistä kiitän älykkyyttäni, on se että pärjään älykkyyteni kanssa. Moni onkin jo maininnut että älykkyys tuo eteen myös monia hankaluuksia, mutta riittävällä älykkyydellä ja hyvällä mielenterveydellä varustettu ihminen osaa kyllä ratkoa myös ihmissuhteisiin ja tunne-elämään liittyviä ongelmia. Pitää vain ensin oivaltaa, että älykkäinkin ihminen on tunnekokemusten ohjattavissa ja luopua siitä puolustusmekanismista, että kuittaa vaikeat tunteet älylliseen erilaisuuteen kiinteästi liittyviksi. Tietysti on helpompi ajatella olevansa yksinäinen, koska on niin älykäs, kuin että omia sosiaalisia taitoja ja tunnetaitoja täytyisi kehittää ja/tai että pitäisi rohkeammin asettaa itsensä haavoittuvaiseen asemaan, jotta merkityksellisiä suhteita voisi syntyä. En väitä ettei poikkeuksellinen älykkyys altista esimerkiksi yksinäisyydelle, mutta ei alttiuden pitäisi olla huippuälykkäälle ylitsepääsemätön este.

En tiedä äo:ni, mutta olen huomannut saman peleissä/yleistiedossa. Ihan kamalan monia asioita voi päätellä loogisesti, poissulkumekaniikalla ja jollain himmeällä todennäköisyyksien arvioinnilla, joka perustuu pienten tiedonmurujen yhdistelyyn sieltä täältä. Minulla onkin usein hyvä "tuuri", mutta taustalla on jotain intuitiona näyttäytyvää päättelyä.

Sosiaaliset struktuurit ja lainalaisuudet ovat jokseenkin ennakoitavia, joten siihenkin voi harjaantua päättelyllä. Jos tulee yllätyksiä, taas nopea ongelmanratkonta ja arviointi parhaasta toimintatavasta jatkossa. Ihmisten käytöstä, myös omaa, voi oppia ennakoimaan hyvin pitkälle.

En tiedä, ovatko älykkäät usein niinkään yksinäisiä, kuin yksin viihtyviä. On raskasta olla erihenkisessä seurassa, johtui se mistä ominaisuudesta tai syytä tahansa. Tämä on selvää. Se ei ole antoisaa pitkän päälle, jos jompikumpi osapuoli ei tule nähdyksi itsenään kanssakäymisessä.

Vierailija

Täällä näyttää olevan selkeä noususuhdanne ÄO-arvoissa, nyt monet ylittävät jo 170.

Koska ÄO näyttää olevan ilmoitusluontoinen asia, jonka täällä ihmiset ottavat kritiikittä vastaan ilmoitan

ohessa omani, ÄO:ni on 380.

Eiköhän tällä vähän aikaa kärkisijaa pidetä hallussa ja lisäksi kaikki epäilijät ovat huoh! vaan niin tyhmiä

joita en jaksa yhtään.

  • ylös 10
  • alas 5
Vierailija

Alisuoriutumisesta on tullut selviytymisstrategia, se on ollut hyödyllinen tapa selvitä ihmisten joukossa jo ensimmäisiltä luokilta. Aiemminkin kotona sisarusparvessa.

Huono itsetuntemus ja siitä periytyvä huono itseluottamus. Aina kun johonkin asiaan jumitetaan jotta ihmiset sen ymmärtäisivät (työssä, koulutuksessa, yhteiskunnallisissa keskusteluissa), alan ihmetellä, onko tässä joku korkeampi taso, jota en hoksaa. Vaikka kyse on 99-prosenttisesti siitä, että olen tajunnut asian muita nopeammin. Ehkä tähän vaikuttaa jonkinlainen empatiakyvyttömyyskin. Mutta onko se syy vai seuraus?

Tietynlainen intuitiivisuus: tavallaan "näen" vastaukset jo ennen kuin tiedän sen. Osittain toki kyse vaikka matematiikan laskurutiineista ja kertyneistä kokemuksista, joita osaan yhdistellä ja ratkaisun sanallistaminen on hitaampaa; ja toki myös vaikeampaa, kun kaikki eivät lähde matkalle samalta viivalta.

Samanlainen intuitiivisuus näkyy myös ihan arkisessa elämässä. En pidä sitä minään yliluonnollisena elementtinä, mutta pystyn näkemään ihmisten tekoja "ennalta", pienistä vihjeistä pystyn usein tahtomattanikin päättelemään mitä on tapahtunut, kuka on tehnyt mitäkin. Tätä intuitiota ei voi kytkeä pois päältä, vaikka olisi usein parempi olla näkemättä ja ymmärtämättä.

Omassa perheessäni olen ainoa oikeasti älykäs. Puolisoni on fiksu ja lukenut, mutta ei kamalan kyvykäs. Lapset samoin.

  • ylös 15
  • alas 0
Vierailija

Älykkyystesti tehtiin, kun olin jo kypsässä iässä. Tulos oli 179. En osaa sanoa miten tuo olisi vaikuttanut, en usko kenenkään pitäneen minua älykkäänä enkä itsekään ajatellut, että olisin älykäs. Toki tuntui mukavammalta saada hyvä tulos kuin huono.

Vierailija

Kun ei ole tarvinnut koulussa tai esim. pianonsoitossa tehdä töitä oppiakseen, on se johtanut laiskuuteen ja saamattomuuteen. Numerot alkoivat laskea yläasteella, kun tehtäviä ei tullut ehtyä ja samat kirjat kulki laukussa. Ajatukset olivat muualla koulutunneilla. Suorittaminen tuntuu typerältä. MOnia asioita voi tutkia omatoimisesti.

Vierailija

Ex-miehellä on äo joku 140 huiteissa. Pitkään oli menestyvä liikemies, onnistui kaikessa mitä sitten päättikään tehdä, mutta viina vei lopulta kaiken.

  • ylös 10
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Muutamat tuntemani/tietämäni ovat korkeissa asemissa ja kaikilla perhe ja lapsia.

Yhteistä heille myös monet kiinnostuksen kohteet josta lukevat ja tietävät paljon ja ovat luoneet niistä tietääkseni onnistuneita (sivu)bisneksiä (esim. rakentaminen, teknologia jne). Ovat kaikki myös aika supliikkeja ja teräviä.

Väittäisin, että juuri tällaiset ekstroverti(hko)t, ei-neuroottiset supliikkitapaukset on helpointa huomata. Tai eipä sitä kai erikseen väittää tarvitse - ihan järkeenkäypäähän se on.

Älykkyys yhdistettynä neuroottisuuteen taas on sikäli katala yhdistelmä, että se altistaa itsensä vähättelylle, koska tällaiselle ihmiselle itsensä (tiedostettu tai tiedostamaton) analysointi on "kuin toinen luonto", ja virheet lävähtävät tietoisuuteen yhtä kristallinkirkkaina kuin onnistumisetkin. Miten tämän ominaisuuden kanssa pärjää, ja kuinka hyvin analyyttisyyden saa valjastettua elämässä menestymisen kannalta hyödylliseen käyttöön, riippuu sitten muista tekijöistä (ympäristö, persoonallisuus/temperamentti, sattuman oikut jne.)  

  • ylös 12
  • alas 0

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla