Sivut

Kommentit (43)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Asenne ratkaisee. Voit valita minkälaisen asenteen otat vastoinkäymisiin. Voi sitä kutsua myös resilienssiksi.

Resilienssi on laajasti todella paljon muuta ja erityisesti paljon muuta kuin pelkkä asenne. Palautumiskyky syntyy monista eri asioista, ei vain asenteesta.

Vierailija

Karmasta on sanottu että unohda kosto ja ennen pitkään pahantekijät sotkevat ihan itse elämänsä ja jos jumala on suosiollinen, se antaa sinun katsoa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asenne ratkaisee. Voit valita minkälaisen asenteen otat vastoinkäymisiin. Voi sitä kutsua myös resilienssiksi.

Resilienssi on laajasti todella paljon muuta ja erityisesti paljon muuta kuin pelkkä asenne. Palautumiskyky syntyy monista eri asioista, ei vain asenteesta.


Totta, mutta myös asenteesta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan sitä testinä vaikka paskata housuihinsa ja katsoa paljonko iloa ja onnea saa siitä revittyä irti. Ei ehkä ole kovin normaalia blokata negatiiviset tunteet pois kokonaan.

Taisit ymmärtää ihan metsään. Ei ap puhunut mitään negatiivisten tunteiden blokkaamisesta.

No paskat housuun sitten vaan ja hymy korviin, eihän siinä sen kummempaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tämä on niin totta, voi kun mahdollisimman moni tajuaisi. Eläisimme varsin onnellisella planeetalla jos ihmiset keskittyisivät opettelemaan mielensä saloja. Esim. sinä joka kommentoit siitä että entä sairaudet ja entä sitä ja tätä, et ymmärtänyt kunnolla koko ideaa. Kun asemoi mielensä oikein niin ei siinä sairaus hetkauta. Ja tämä ei missään nimessä ole omien tunteiden vaientamista. Niin moni vaan menee reaktiivisena kaikkien ohimenevien tunnemyräköiden ohjailtavana eikä todella tunne itseään.

Siis kun on sairaus ja kipuja niin se väsyttää ja masentaa sua. Se, että keho ei pysty toimimaan kunnolla ja aiheuttaa erillisyyttä toisista ihmisistä, puhumattakaan laskuista mitä kertyy, kun ei voi käydä töissä mutta terveydenhoidon kuluja tulee koko ajan. Meillä on hyvä olla silloin, kun ollaan samanlaisia kuin toiset ja pysytään menossa mukana. Meillä on huono olo silloin, kun kukaan/suurin osa ei voi ymmärtää elämäntilannettamme. Mutta turha tätä varmaan selittää sellaiselle joka uskoo, että oma vahvuus ylittää kaiken vastoinkäymisen.

  • ylös 10
  • alas 2
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asenne ratkaisee. Voit valita minkälaisen asenteen otat vastoinkäymisiin. Voi sitä kutsua myös resilienssiksi.

Resilienssi on laajasti todella paljon muuta ja erityisesti paljon muuta kuin pelkkä asenne. Palautumiskyky syntyy monista eri asioista, ei vain asenteesta.


Totta, mutta myös asenteesta.

Ei hel. vetti kun pitää väittää, että kaikki on kiinni asenteesta ja itse valitsee tunteensa! Ei todellakaan mene niin!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Karmasta on sanottu että unohda kosto ja ennen pitkään pahantekijät sotkevat ihan itse elämänsä ja jos jumala on suosiollinen, se antaa sinun katsoa.

Hienosti sanottu.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asenne ratkaisee. Voit valita minkälaisen asenteen otat vastoinkäymisiin. Voi sitä kutsua myös resilienssiksi.

Ei ihminen voi valita itse, minkä verran ja minkälaisia asioita kestää. Joillain se resilienssi on ns hyvä ja joillain heikompi mutta se johtuu geeneistä ja lapsuuden historiasta, ei asenteesta


Eri mieltä. Olen kohdannut paljon vastoinkäymisiä. Vaihtoehdot oli jäädä makaamaan ja surkutella itseäni tai jatkaa elämää ja löytää uusi polkuja. Ne uudet polut on erilaisia mitä entinen elämä, mutta löysin itselleni todellisen kiinnostuksen kohteen mitä en olisi uskaltanut toteuttaa ilman vastoinkäymisiä. Löysin myös rohkeuden olla välittämättä muiden mielipiteestä. Muutenhan elämä menee niin että elät muiden odotusten mukaan eikä sitä mitä itse haluat. Asenne on juuri tuota. Haluatko selviytyä vai et?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on niin totta, voi kun mahdollisimman moni tajuaisi. Eläisimme varsin onnellisella planeetalla jos ihmiset keskittyisivät opettelemaan mielensä saloja. Esim. sinä joka kommentoit siitä että entä sairaudet ja entä sitä ja tätä, et ymmärtänyt kunnolla koko ideaa. Kun asemoi mielensä oikein niin ei siinä sairaus hetkauta. Ja tämä ei missään nimessä ole omien tunteiden vaientamista. Niin moni vaan menee reaktiivisena kaikkien ohimenevien tunnemyräköiden ohjailtavana eikä todella tunne itseään.

Siis kun on sairaus ja kipuja niin se väsyttää ja masentaa sua. Se, että keho ei pysty toimimaan kunnolla ja aiheuttaa erillisyyttä toisista ihmisistä, puhumattakaan laskuista mitä kertyy, kun ei voi käydä töissä mutta terveydenhoidon kuluja tulee koko ajan. Meillä on hyvä olla silloin, kun ollaan samanlaisia kuin toiset ja pysytään menossa mukana. Meillä on huono olo silloin, kun kukaan/suurin osa ei voi ymmärtää elämäntilannettamme. Mutta turha tätä varmaan selittää sellaiselle joka uskoo, että oma vahvuus ylittää kaiken vastoinkäymisen.

Samaa mieltä. Se on ihan turha väittää, että monisairas olisi itse valinnut tilanteensa. Haluaisin että elämä potkisi kunnolla päähän noita ihmisiä, jotka kuvittelee olevansa vahvoilla. Ei paljon tarvita, että korttitalo kaatuu teiltäkin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on niin totta, voi kun mahdollisimman moni tajuaisi. Eläisimme varsin onnellisella planeetalla jos ihmiset keskittyisivät opettelemaan mielensä saloja. Esim. sinä joka kommentoit siitä että entä sairaudet ja entä sitä ja tätä, et ymmärtänyt kunnolla koko ideaa. Kun asemoi mielensä oikein niin ei siinä sairaus hetkauta. Ja tämä ei missään nimessä ole omien tunteiden vaientamista. Niin moni vaan menee reaktiivisena kaikkien ohimenevien tunnemyräköiden ohjailtavana eikä todella tunne itseään.

No mieti itsellesi vaikka 4 raajan amputointia vuoden sisään ja sitä kuinka hienosti olet asemoinut itsesi ja läkähdyt onnellisuuteesi heti jokaisesta leikkauksesta herättyäsi.

Eräskin onnellisten tähtien alla uiskenteleva rikas s. ika hokee tuota onnelisuuspaskaa. Oikeasti hän ei ole kohdannut yhtään ongelmaa elämänsä aikana ja hermostuu kaikista pikkujutuista. Sitten kartanostaan huutelee toisille miten helppoa onkaan ohjelmoida tunteensa. No varmaan hänelle onkin helppoa kun sulkee korvansa tosiasioilta, ympäristön huolilta ja sulkeutuu omaan rikkauskuplaansa.


On kuitenkin elossa ja ehkä edelleen rakastavia ihmisiä ympärillä. Voisi myös olla neliraajahalvaantunut.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on niin totta, voi kun mahdollisimman moni tajuaisi. Eläisimme varsin onnellisella planeetalla jos ihmiset keskittyisivät opettelemaan mielensä saloja. Esim. sinä joka kommentoit siitä että entä sairaudet ja entä sitä ja tätä, et ymmärtänyt kunnolla koko ideaa. Kun asemoi mielensä oikein niin ei siinä sairaus hetkauta. Ja tämä ei missään nimessä ole omien tunteiden vaientamista. Niin moni vaan menee reaktiivisena kaikkien ohimenevien tunnemyräköiden ohjailtavana eikä todella tunne itseään.

Siis kun on sairaus ja kipuja niin se väsyttää ja masentaa sua. Se, että keho ei pysty toimimaan kunnolla ja aiheuttaa erillisyyttä toisista ihmisistä, puhumattakaan laskuista mitä kertyy, kun ei voi käydä töissä mutta terveydenhoidon kuluja tulee koko ajan. Meillä on hyvä olla silloin, kun ollaan samanlaisia kuin toiset ja pysytään menossa mukana. Meillä on huono olo silloin, kun kukaan/suurin osa ei voi ymmärtää elämäntilannettamme. Mutta turha tätä varmaan selittää sellaiselle joka uskoo, että oma vahvuus ylittää kaiken vastoinkäymisen.

Samaa mieltä. Se on ihan turha väittää, että monisairas olisi itse valinnut tilanteensa. Haluaisin että elämä potkisi kunnolla päähän noita ihmisiä, jotka kuvittelee olevansa vahvoilla. Ei paljon tarvita, että korttitalo kaatuu teiltäkin.


Mulla on ollut vastoinkäymisiä ja hoen tuota "paskaa" onnellisuudesta.

Mielenkiintoinen ajatus. Ihmiset määrittelevät onnellisuuden eri tavoin.

Muistan erään ruotsalaisen keskusteluohjelman noin kymmenen vuoden takaa. Siinä oli keski-ikäinen kovia kokenut nainen, joka kertoi yksinkertaisesti päättäneensä olla onnellinen, ja niin hänestä olikin alkanut tulla onnellinen heti päätöksen jälkeen. Muistan hänen käyttäneen ilmausta "en enää jaksanut olla onneton aina vain".

Hieman karkealta kuulosti, kun toinen keskustelija, joka oli onnellisuustutkija tms., kiisti naisen onnellisuuskäsityksen ja esitti, ettei ihminen voi vain päättää olevansa onnellinen. Tutkija siis käytännössä sanoi, ettei nainen ole oikeasti onnellinen, vaikka sanoo niin!

Minä uskoin kyllä, että hän oli onnellinen. Toisaalta ymmärrän tutkijan kannankin. Heillä oli ihan erilaiset käsitykset onnellisuudesta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mitä jos olet vankilassa ja jengiläiset vuoron perään työntyy peräaukkoon ja toiset suuhun niin sanopa AP miten siinä tilanteessa sitten olet onnellinen. Aah ihanaa minua raiszkataan. oi kuinka onnellien olenkaan.

Ap aloitus on syvällistä ja se vaatii pidemmän ajan jotta se ymmärrettäisiin ns tavallisten ihmisten joukossa.  Mutta ymmärtäminen on mahdollista.

Askel askeleelta jos ryhdyt asiaan perehtymään. Kirjallisuutta löytyy yllin kyllin.

Sellainen ihminen kuten Ap ei edes joudu yllä mainittuun tilanteeseen, joten esimerkkisi ei ole mahdollinen. Tavanomainen vastaväite mutta todellisuudessa ei mahdollinen. Kuten  muutkin entä jos näin ja näin miten sitten olisit onnellinen.

Opiskelkaa ja nähkää muutokset elämässänne.

Vierailija

Tilanteet johon joudut eivät tapahdu muille ja vain sinä koet ne joko onnellisiksi tai

huonoiksi. Ja teet valintasi kokemuksesi mukaan. (älä jää pohtimaan että kyllä kolme ystävääni sanoi myös että huono juttu. Kollektiivinen ymmärtämättömyys)

Jotkut tilanteet kohtaat niin usein että opit.

Ensimmäinen askel ymmärtämiseen on että huomaat olevasi taas samankaltaisessa tilanteessa, vain aika ja ihmiset ja ympäristö on muuttunut.

Vierailija

Mieli ei ole mikään erillinen osa ihmisessä vaan psykofyysinen kokonaisuus. Perussairauksista kärsivänä voin sanoa että kivut vaikuttaa mieleen. Teen tietoista työtä positiivisuuden eteen, rentoutusta ym.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mieli ei ole mikään erillinen osa ihmisessä vaan psykofyysinen kokonaisuus. Perussairauksista kärsivänä voin sanoa että kivut vaikuttaa mieleen. Teen tietoista työtä positiivisuuden eteen, rentoutusta ym.

Ilmeisesti polku on vielä kesken tai taysin väärä.

Mielessä olevat työkalut on vaihdettavissa.

Vierailija

Faith kirjoitti:
Mielenkiintoinen ajatus. Ihmiset määrittelevät onnellisuuden eri tavoin.

Muistan erään ruotsalaisen keskusteluohjelman noin kymmenen vuoden takaa. Siinä oli keski-ikäinen kovia kokenut nainen, joka kertoi yksinkertaisesti päättäneensä olla onnellinen, ja niin hänestä olikin alkanut tulla onnellinen heti päätöksen jälkeen. Muistan hänen käyttäneen ilmausta "en enää jaksanut olla onneton aina vain".

Hieman karkealta kuulosti, kun toinen keskustelija, joka oli onnellisuustutkija tms., kiisti naisen onnellisuuskäsityksen ja esitti, ettei ihminen voi vain päättää olevansa onnellinen. Tutkija siis käytännössä sanoi, ettei nainen ole oikeasti onnellinen, vaikka sanoo niin!

Minä uskoin kyllä, että hän oli onnellinen. Toisaalta ymmärrän tutkijan kannankin. Heillä oli ihan erilaiset käsitykset onnellisuudesta.


Onnellisuus löytyy ihmisestä itsestään ja se ei ole mikään ulkoapäin ohjattu juttu, että kunhan x, y ja z toteutuu, voit olla onnellinen. Onnellinen voi olla vaikka teltassa metsässä yksin asuessa, jos se on se juttu mikä tekee juuri tuon henkilön onnelliseksi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asenne ratkaisee. Voit valita minkälaisen asenteen otat vastoinkäymisiin. Voi sitä kutsua myös resilienssiksi.

Ei ihminen voi valita itse, minkä verran ja minkälaisia asioita kestää. Joillain se resilienssi on ns hyvä ja joillain heikompi mutta se johtuu geeneistä ja lapsuuden historiasta, ei asenteesta


Eri mieltä. Olen kohdannut paljon vastoinkäymisiä. Vaihtoehdot oli jäädä makaamaan ja surkutella itseäni tai jatkaa elämää ja löytää uusi polkuja. Ne uudet polut on erilaisia mitä entinen elämä, mutta löysin itselleni todellisen kiinnostuksen kohteen mitä en olisi uskaltanut toteuttaa ilman vastoinkäymisiä. Löysin myös rohkeuden olla välittämättä muiden mielipiteestä. Muutenhan elämä menee niin että elät muiden odotusten mukaan eikä sitä mitä itse haluat. Asenne on juuri tuota. Haluatko selviytyä vai et?

Tämä erottaa todellisen menestyjän luovuttajasta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos olet vankilassa ja jengiläiset vuoron perään työntyy peräaukkoon ja toiset suuhun niin sanopa AP miten siinä tilanteessa sitten olet onnellinen. Aah ihanaa minua raiszkataan. oi kuinka onnellien olenkaan.

Ap aloitus on syvällistä ja se vaatii pidemmän ajan jotta se ymmärrettäisiin ns tavallisten ihmisten joukossa.  Mutta ymmärtäminen on mahdollista.

Askel askeleelta jos ryhdyt asiaan perehtymään. Kirjallisuutta löytyy yllin kyllin.

Sellainen ihminen kuten Ap ei edes joudu yllä mainittuun tilanteeseen, joten esimerkkisi ei ole mahdollinen. Tavanomainen vastaväite mutta todellisuudessa ei mahdollinen. Kuten  muutkin entä jos näin ja näin miten sitten olisit onnellinen.

Opiskelkaa ja nähkää muutokset elämässänne.

Siis ihan tuota tunnedenialistien seputusta, luuletko ihan aikuisten oikeasti tosissasi, että onnellinen ihminen ei voi joutua väkivallan tai raiskauksen uhriksi? Uskotko onnellisten ihmisten olevan suojassa myös onnettomuuksilta ja sairauksilta? Aivan seinähullua. Ja jätit tosiaan vastaamatta, puhkutko onnesta jos sinua pahoinpidellään? Et. Ihminen kokee negatiivisia tunteita silloin kun hänelle tehdään pahaa, kun häntä perzseraiskataan.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla