Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (4857)

Vierailija

Leikkuulauta on hyvä kakun tarjoiluun, jos ei tarvitse sellaista tiivistä kallista kupua kakulle. Minustakin on hyvä, että on erilaisia tyyppejä, toisilla on sata tavaraa näkyvissä ja toisilla kaikenkaikkiaan vain 1000! Omasta mielestä, jos tavaraa ei käytä tai ei siitä pidä, niin sen voi laittaa pois. Mutta jos sille on käyttöä ja siitä pitää, niin ei tarvitse luopua, vain päästäkseen minimalismiin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Missä menee raja paljonko tavaraa kannattaa myydä ja paljonko lahjoittaa tai laittaa kierrätykseen päästäkseen helposti eroon?

Tavarasta luopuminen on itselleni vaikeaa, henkisesti helpompaa myydä jolloin saatu (pienikin) raha on hyödyksi. Mutta myyminen on raskasta ja aikaavievää, arki on muutenkin kiireistä ja täynnä. Lopulta olisi järkevämpää käyttää hinnoitteluun, kuvailuun, kirppispöydän siivoiluun ym käytetty aika esim ammatilliseen kehittymiseen ja edetä uralla, kuin saada muutamia kymppejä kirppispöydästä tai fb-kirpparilta. Painiikohan kukaan muu vastaavien ajatusten kanssa?

Jos ei välttämättä tarvitse rahaa ja on kiire, niin on melkein järkevämpää lahjoittaa tavarat kuin myydä. Oma arvonsa on säästyvällä ajalla ja vaivallakin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Eri jatkaa. Itselläni ei ole ompelukonetta, mutta äidillä on ja samoin parilla ystävällä. Jos tulee tarve ommella, voin laittaa kaverille viestin, että voisinko joku päivä tulla kylään ja ottaa pari ompelujuttua mukaan.

Varmaan onnistuu ihmiseltä, joka on suht nopea ja hyvä ompelemaan. Jos ei ole, niin kiva sitten olla toisen ihmisen kotona tuntitolkulla, pähkäillä ja purkaa ja aloittaa alusta muutaman kerran, kun talon oma väki yrittää siinä vieressä elää omaa elämäänsä. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tein itse lazy susaneja (spinning tray), kun oli muuten tarpeettomia pyöreitä pikkutarjottimia ja tarpeettomia pyöreitä helmiä ja pieniä kuulia. Eli otetaan tarjotin, sen päälle ne helmet ja päällimmäiseksi toinen tarjotin. Olen nähnyt jenkkikodeissa tällaisia DIY-lazy susaneja ja hyvin toimi meilläkin.

Liimataanko nää helmet jotenkin kiinni vai miten ne tarjottimet pysyy siinä, eikö ne heilahda ja irtoa?

Katso tämä video, kohdasta 2:13.

https://www.youtube.com/watch?v=8duCa_htbzQ

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Missä menee raja paljonko tavaraa kannattaa myydä ja paljonko lahjoittaa tai laittaa kierrätykseen päästäkseen helposti eroon?

Tavarasta luopuminen on itselleni vaikeaa, henkisesti helpompaa myydä jolloin saatu (pienikin) raha on hyödyksi. Mutta myyminen on raskasta ja aikaavievää, arki on muutenkin kiireistä ja täynnä. Lopulta olisi järkevämpää käyttää hinnoitteluun, kuvailuun, kirppispöydän siivoiluun ym käytetty aika esim ammatilliseen kehittymiseen ja edetä uralla, kuin saada muutamia kymppejä kirppispöydästä tai fb-kirpparilta. Painiikohan kukaan muu vastaavien ajatusten kanssa?

Anteeksi, mutta kuulostaa hieman tekosyiden keksimiseltä. Jos sinulla on ollut esim. 5 vuotta tarpeetonta tavaraa kaapissa, etkä ole sinä aikana kehittänyt itseäsi (tai tehnyt jotain muuta, mitä haluat), niin on hieman turhaa yrittää selittää, että kyllä minä olisin juuri ne kirppistelyyn käytetyt tunnit mieluummin käyttänyt urani edistämiseen.  

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä se on just hienoa, että täällä on keskustelua sekä niiden "tavarahamstereiden" että jo pidemmällä prosessissa olevien karsijatyyppien kanssa. Totta kai vertaistukea ja vinkkejä voi saada kumpikin kummaltakin!

Tarjoiluasioista. En ole koskaan tehnyt boolia, jos tulisi tilanne että pitäis tehdä, pyytäisin boolikulhon ja kauhan lainaan joltain ystävältä. Mulla on valkoinen Teeman astiasto ja keksit tarjoilen vieraille syvästä kulhosta, syön samasta jogurttia tai puuroa. Kakku tai piirakkapalat menee ruokalautaselta, valmiiksi leikattu patonkipalat syvästä keittolautasesta. Mulla on kaksi Kastehelmen isoa kulhoa ja pienet jälkiruokakulhot. Isot toimii popcornille, sipseille tai vaikka viinirypäleille, pienistä pähkinöitä ja karkkeja.

Jos haluan kattaa juhlavammin, niin noilla arkiastioilla saa kyllä nättin pöydän, kun laittaa pöytäliinan, kauniit servietit, kynttilöitä, jalallisiin laseihin voi solmia narusta rusetit jne. Mutta ymmärrän, jos jollakin on paljon juhlia ja vieraita, niin sitten varmasti on järkevää olla erikseen tarjoiluastioita. Kai siinäkin on tärkeää vain miettiä, että mitä itse haluaa. Jos ne monet eri kulhot ja tarjottimet ärsyttää ja vie tilaa, niin niistä kannattaa silloin luopua. Jos ne aidosti tuo hyvää mieltä, niin ei missään nimessä kannata luopua!

- Iittalan Kastehelmet on itseasiassa aivan huiput! Noista isoista kulhoista voi tarvittaessa tarjoilla sipsiä, popparia, salaattia tai vaikka sitä boolia! Ja ne Kastehelmi-lautaset, jos on isompi tarjoilulautanen, voi siihen laittaa keksejä, pullaa, cocktail-piirakoita tai vaikka täytekakun. Nämä astiat näyttävät kauniilta ja ovat silti monikäyttöiset! 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä menee raja paljonko tavaraa kannattaa myydä ja paljonko lahjoittaa tai laittaa kierrätykseen päästäkseen helposti eroon?

Tavarasta luopuminen on itselleni vaikeaa, henkisesti helpompaa myydä jolloin saatu (pienikin) raha on hyödyksi. Mutta myyminen on raskasta ja aikaavievää, arki on muutenkin kiireistä ja täynnä. Lopulta olisi järkevämpää käyttää hinnoitteluun, kuvailuun, kirppispöydän siivoiluun ym käytetty aika esim ammatilliseen kehittymiseen ja edetä uralla, kuin saada muutamia kymppejä kirppispöydästä tai fb-kirpparilta. Painiikohan kukaan muu vastaavien ajatusten kanssa?

Anteeksi, mutta kuulostaa hieman tekosyiden keksimiseltä. Jos sinulla on ollut esim. 5 vuotta tarpeetonta tavaraa kaapissa, etkä ole sinä aikana kehittänyt itseäsi (tai tehnyt jotain muuta, mitä haluat), niin on hieman turhaa yrittää selittää, että kyllä minä olisin juuri ne kirppistelyyn käytetyt tunnit mieluummin käyttänyt urani edistämiseen.  


En tiedä miksi koit tarvetta vastata noin tylysti. Olen tehnyt paljon asioita viimeisen viiden vuoden aikana, kuten jokainen meistä ja varmasti sinä myös. Teen edelleen ja sen takia aika on kortilla ja on tehtävä valintoja ajankäytön suhteen.

Viimeksi kun vein tavaraa kirpputorille, laskin että tavaran huoltamiseen (vaatteiden pesut yms), hinnoitteluun, tavaran viemiseen kirpputorille, jokapäiväiseen pöydän siivoamiseen ja tavaran tuomiseen takaisin kotiin meni yhteensä noin 13 tuntia. Tämä on aikaa jonka olisin voinut käyttää opiskeluun, vapaaehtoistyöhöni eläinsuojeluyhdistyksessä tai nuorisotyössä, tai vaikka kirjan lukemiseen ja lepäämiseen. Plussalle jäin muutamia kymmeniä euroja. Tämän takia aloin pohtimaan, olisiko järkevämpää lahjoittaa tavarat pois ja käyttää säästynyt aika johonkin muuhun. Mutta ehkä se on sitten tekosyy.

Vierailija

Edellinen kirppistelijä jatkaa vielä, teen siis arkipäivinä normaalia päivätyötä noin 8-9h päivässä, tämän päälle vapaaehtoistyöt vievät tunnin tai pari, urheilu 1-2 tuntia ainakin viitenä päivänä viikossa, uraa edistävä ammatillinen opiskelu noin tunnin päivässä (enemmän pitäisi, mutta ei jaksa). Ja siihen päälle normaalit kotityöt, ruoanlaitot, siivoukset, pienet remontit ym. Tästä kun nipistää aikaa siihen että ravaa siivoamassa kirpparipöytää joka päivä, se on väkisinkin pois jostain muusta. Tilanne on toki erilainen jos ei käy päivätyössä tai ei ole muuten aktiivinen elämä, silloin varmaan kirppistely on ihan mukavaa vaihtelua.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on välillä tullut jotain käsityöinspiksiä, hankin yhdessä vaiheessa saumurinkin, kun ajattelin, että alan oikein urakalla tekemään kestohedelmäpusseja. Ja samoihin aikoihin ostin erilaisia lankoja kestorättien virkkaamiseen. Kun tuollaisia villityksiä tulee, niin ihmeesti sitä tavaraa kertyy nopeasti. Myin saumurin puolen vuoden jälkeen, kun tajusin, miten vähän olin käyttänyt sitä ja minkä verran minulla olisi aikaa käyttää sitä tulevaisuudessa

En osaa ommella enkä ole hyvä käsitöissä. Minulla on kuitenkin loputtomasti ideoita kaikista tuunauksista ja vaatteiden muunteluista. Ostin sekä saumurin että ompelukoneen, onneksi sentään vain Lidlistä eli en tuhlannut niin paljon rahaa kuin olisin voinut (ja kokemukseni mukaan Lidlistä saa joskus ihan huippukamaakin halvalla). Molemmat ovat monimutkaisia vempaimia, enkä millään jaksaisi sitä puolaamista ja lankojen pujottelua ja eri vaihtoehtojen opettelua. Päätin keväällä, että nyt otan saumurin käyttöön. Molemmat laitteet ovat siis vain olleet kaapissa vuosia.

Lopputulos: saumuri oli pöydällä koko kesän, enkä saanut edes lankoja pujotettua siihen. Se keräsi pölyä. Sitten innostuin toisesta asiasta ja tarvitsin tilaa, joten kiikutin saumirin kaappiin.

Olen nyt kahden vaiheilla, että pitäisikö minun heivata molemmat laitteet vai vieläkö olisi toivonkipinä että saisin tehtyä niillä jotain. Asia on nolo ja hävettää.

====
Mene johonkin kansalaisopiston kurssille niin opit käyttämään saumuriasi. Jos sittenkään et innostu ompelemisesta, myy se pois.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Edellinen kirppistelijä jatkaa vielä, teen siis arkipäivinä normaalia päivätyötä noin 8-9h päivässä, tämän päälle vapaaehtoistyöt vievät tunnin tai pari, urheilu 1-2 tuntia ainakin viitenä päivänä viikossa, uraa edistävä ammatillinen opiskelu noin tunnin päivässä (enemmän pitäisi, mutta ei jaksa). Ja siihen päälle normaalit kotityöt, ruoanlaitot, siivoukset, pienet remontit ym. Tästä kun nipistää aikaa siihen että ravaa siivoamassa kirpparipöytää joka päivä, se on väkisinkin pois jostain muusta. Tilanne on toki erilainen jos ei käy päivätyössä tai ei ole muuten aktiivinen elämä, silloin varmaan kirppistely on ihan mukavaa vaihtelua.

......
Arvoisa kirppistelijä, olet sielunsisareni (veljeni?)
Kun olen ostanut jonkun vaatteen tai tavaran, niin se raha on mennyt. Jos se on ollut virheostos, niin sitten se lähtee kierrätykseen helpoimmalla mahdollisella ja vähiten aikaa ja energiaa vievällä tavalla, ts ei kirppikselle, tai face- tai huuto.net yms.
Asunnot, autot, veneet ja muut vastaavat ovat eri asia, niillä on jälleenmyyntiarvo.

Ehkä sitten eläkkeellä kun on aikaa...

Vierailija

Eri jatkaa. Itselläni ei ole ompelukonetta, mutta äidillä on ja samoin parilla ystävällä. Jos tulee tarve ommella, voin laittaa kaverille viestin, että voisinko joku päivä tulla kylään ja ottaa pari ompelujuttua mukaan. Koskaan ei ole ollut ongelma. Ennemminkin saan aina kuulla, että kiva kun koneelle tuli käyttöä. Jos siis lähipiirissäsi on joku, jolla on jo ompelukone, niin ei säilyttäisi omaa. (Ja tiedän, ettei kaikilla ole tälläiseen mahdollisuutta ja etteivät kaikki halua lainata omia tavaroitaan, mutta kannattaa kuitenkin kysellä. Kiertotalous kunniaan.)[/quote]

Juu, kannattaa olla tarkkana, jos lainailee toisten tavaroita. Äidit varmasti mielellään lainaavat ompelukonettaa lapsilleen, ehkä myös sisarukset.
En oikein innostuisi jos kaverini lainailisivat minulta jatkuvasti silitysrautaa, ruohonleikkuria, pensassaksia, taskulamppua yms. Tai ainakin pitäisi olla jokin selkeä vastaan-lainattava esine, että menisi suurinpiirtein päittäin.
Ohi aiheen: jotkut ruinaavat aina autokyytiä, jopa noutopalvelua kotiovelta. Rupeaa tosi äkkiä tympäsemään.
Mutta joo, vaihto- ja kierrätys on sinänsä hyvä asia.

Vierailija

Mä taas tykkään kaiken työn ja muun elämän ohella kirppispuuhastelusta niin paljon, että myyn osan tavarasta. Lastenvaatteet kierrätän siten, että annan ystävien napata parhaat päältä ja loput vien Pelastusarmeijalle, joka sijaitsee pari sataa metriä kodistani. Silloin tällöin yksittäisiä vaatteita tai tarvikkeita laitan myyntiin tori.fi:hin, josta on kiva seurata meneekö se kaupaksi vai ei. En tiedä, mutta jotain kiehtovaa siinä on. En käytä paljon rahaa lastenvaatteisiin enkä muuhunkaan tavaraan (koska ostan käytettynä ja kierrätän ystävien kesken), joten poisantaminen tai halvalla myyminen ei kirpaise koskaan.
Eli ajattelen näin: jos nautit tavaroiden myymisestä kirppiksellä, jatka samaa rataa. Jos et, keksi jotain muuta (vaikka sitä itseään kehittävää) ja hanki ne eurot jostain muualta (ostolakko, säästäminen..)

Vierailija

Mä teen nykyään täytekakun lasikulhoon. Ei tarvi kakkukupuja eikä mitään lautoja tai muita härpäkkeitä sen tarjoiluun. Kakkua ei kumota mihinkään, vaan se tarjoillaan lusikoitavaksi sieltä kulhosta. Kätevää. Varsinkin kun en ole mikään kakkumestari, niin koristeluksi riittä kermavaahto ja jotain marjoja/karkkeja.

Mä olen vuoden verran tehnyt kotona tavaranraivausprojektia ja jonkin verran jo saanut tulosta aikaan. Mulla tekee tiukkaa tavaran roskiin heittäminen ja rahan arvoisen tavaran pois antaminen. Mä haluaisin myydä, jotta hyötyisin itsekin jotenkin vielä niistä. Mulle iskee kateus, jos joku saa ilmaiseksi hyödyn mun tavaroista. Tiedän, että se on tyhmää, mutta en nyt mahda sille mitään. Yritän tätä ajatusta työstää.
Mulla olis paljon turvakenkiä ja teidän, että jotkut työnantajat ei tarjoa työntekijöilleen kenkiä, niin niitä voisin antaa jollekkin tarvitsevalle. Pelkään vaan, että ne ottaakin joku myyntiin, eikä omaan käyttöön ja sitten mua harmittaisi, että joku nettoaa niilla parin sadan kengillä kun minä hyvää hyvyyttäni annoin ne tarpeeseen. Katoin torista, niin joku myy ihan romuksi käytettyjä kenkiä vielä useammilla kympillä, niin mun käyttämättömiä kenkiä viitseliäs voisi kaupitella jopa reilusti yli satasella. Noh, ehkä mä joku päivä pääsen irti tästä epöreiluuden tunteesta ja kateudesta.

Olisin viime syksynä halunnut viedä lasten vaatteita (ihan hyväkuntoista useammalla lapsella ollutta markettikamaa) sinne hope ry:lle lahjoitettavaksi, mutta tuntui niiden ohjeita lukiessa, ettei sinne kelpaa käytännössä kuin uusi tai uuden veroinen muotivaate, niin myin sitten torissa useamman jätesäkillisen 5 euroa/säkki. Hirvee rumbahan siinä oli ja sai muutaman hassun pennosen kaikesta vaivasta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edellinen kirppistelijä jatkaa vielä, teen siis arkipäivinä normaalia päivätyötä noin 8-9h päivässä, tämän päälle vapaaehtoistyöt vievät tunnin tai pari, urheilu 1-2 tuntia ainakin viitenä päivänä viikossa, uraa edistävä ammatillinen opiskelu noin tunnin päivässä (enemmän pitäisi, mutta ei jaksa). Ja siihen päälle normaalit kotityöt, ruoanlaitot, siivoukset, pienet remontit ym. Tästä kun nipistää aikaa siihen että ravaa siivoamassa kirpparipöytää joka päivä, se on väkisinkin pois jostain muusta. Tilanne on toki erilainen jos ei käy päivätyössä tai ei ole muuten aktiivinen elämä, silloin varmaan kirppistely on ihan mukavaa vaihtelua.

......
Arvoisa kirppistelijä, olet sielunsisareni (veljeni?)
Kun olen ostanut jonkun vaatteen tai tavaran, niin se raha on mennyt. Jos se on ollut virheostos, niin sitten se lähtee kierrätykseen helpoimmalla mahdollisella ja vähiten aikaa ja energiaa vievällä tavalla, ts ei kirppikselle, tai face- tai huuto.net yms.
Asunnot, autot, veneet ja muut vastaavat ovat eri asia, niillä on jälleenmyyntiarvo.

Ehkä sitten eläkkeellä kun on aikaa...


Kiitos tsempistä, totta puhut. Pitäisi osata vain hyväksyä että raha on mennyttä ja lahjoittaa tavarat vaikka jollekin innokkaalle kirppistelijälle jolla on enemmän ylimääräistä aikaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mä teen nykyään täytekakun lasikulhoon. Ei tarvi kakkukupuja eikä mitään lautoja tai muita härpäkkeitä sen tarjoiluun. Kakkua ei kumota mihinkään, vaan se tarjoillaan lusikoitavaksi sieltä kulhosta. Kätevää. Varsinkin kun en ole mikään kakkumestari, niin koristeluksi riittä kermavaahto ja jotain marjoja/karkkeja.

Mä olen vuoden verran tehnyt kotona tavaranraivausprojektia ja jonkin verran jo saanut tulosta aikaan. Mulla tekee tiukkaa tavaran roskiin heittäminen ja rahan arvoisen tavaran pois antaminen. Mä haluaisin myydä, jotta hyötyisin itsekin jotenkin vielä niistä. Mulle iskee kateus, jos joku saa ilmaiseksi hyödyn mun tavaroista. Tiedän, että se on tyhmää, mutta en nyt mahda sille mitään. Yritän tätä ajatusta työstää.
Mulla olis paljon turvakenkiä ja teidän, että jotkut työnantajat ei tarjoa työntekijöilleen kenkiä, niin niitä voisin antaa jollekkin tarvitsevalle. Pelkään vaan, että ne ottaakin joku myyntiin, eikä omaan käyttöön ja sitten mua harmittaisi, että joku nettoaa niilla parin sadan kengillä kun minä hyvää hyvyyttäni annoin ne tarpeeseen. Katoin torista, niin joku myy ihan romuksi käytettyjä kenkiä vielä useammilla kympillä, niin mun käyttämättömiä kenkiä viitseliäs voisi kaupitella jopa reilusti yli satasella. Noh, ehkä mä joku päivä pääsen irti tästä epöreiluuden tunteesta ja kateudesta.

Olisin viime syksynä halunnut viedä lasten vaatteita (ihan hyväkuntoista useammalla lapsella ollutta markettikamaa) sinne hope ry:lle lahjoitettavaksi, mutta tuntui niiden ohjeita lukiessa, ettei sinne kelpaa käytännössä kuin uusi tai uuden veroinen muotivaate, niin myin sitten torissa useamman jätesäkillisen 5 euroa/säkki. Hirvee rumbahan siinä oli ja sai muutaman hassun pennosen kaikesta vaivasta.


Olen tuo kirppistelijä-jahkailija ja vähän samantyyppisiä ajatuksia ollut. Koitan ajatella ettei joku muu lopulta saa rahaa siitä itse tavarasta, vaan myymisen vaivasta. Raha on palkka siitä että jaksaa tehdä ilmoituksia, ottaa kuvia, vastailla viesteihin, sopia noutoja omien menojen kustannuksella, kaupata uudestaan kun tulee oharit jne. Ehkä tuollainen satojen eurojen tavara on eri asia, mutta omat tavarani ovat max 10€ arvoisia, moni 1-2€. Eli tuntipalkoille ei pääse.

Vierailija

Tori ja FB:n Marketplace ovat olleet viime aikoina parhaita paikkoja myydä tavaraa. Minulla on ollut enimmäkseen merkkitavaraa (Iittala, Marimekko jne.) myynnissä, ja ovat menneet kivasti kaupaksi. Ennen myin tosi paljon Facebookin ryhmissä, mutta jostain syystä niissä ei tavara liiku entiseen malliin.

Alkuviikkoon on sovittu noudot muutamalle jutulle, joista tulee suunnilleen satasen verran rahaa. Sitten alkaa olla paria vaatetta lukuunottamatta melkein kaikki myytäväksi kelpaava laitettu kiertoon tältä erää. Olen iloisin korkeasta keittiön kaapista, josta on pari hyllyä tyhjentynyt melkein kokonaan turhasta astia- ja sisustustavarasta.

Vierailija

Ei minua ainakaan haittaisi, jos kaverit tulisi käymään kahvilla ja samalla haluaisivat käyttää jotain minun laitetta, jota heillä ei ole. Tuskinpa se laite siitä kuluu ja kavereita näkee niin harvoin, että mikä tahansa tekosyy on kiva. Peräkärryä ja halkomakonetta lainataan useinkin kavereille, heiltä sitten saa jotain muuta apua.
Hyvän ja lähellä olevan kaverien kanssa voisi ostaa jotain isoja harvemmin tarvittavia laitteita myös yhteiseksi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tein itse lazy susaneja (spinning tray), kun oli muuten tarpeettomia pyöreitä pikkutarjottimia ja tarpeettomia pyöreitä helmiä ja pieniä kuulia. Eli otetaan tarjotin, sen päälle ne helmet ja päällimmäiseksi toinen tarjotin. Olen nähnyt jenkkikodeissa tällaisia DIY-lazy susaneja ja hyvin toimi meilläkin.

Liimataanko nää helmet jotenkin kiinni vai miten ne tarjottimet pysyy siinä, eikö ne heilahda ja irtoa?

Katso tämä video, kohdasta 2:13.

https://www.youtube.com/watch?v=8duCa_htbzQ

Hyvänen aika. Katsoin, ja olin tulla heti kirjoittamaan, että "mitä järkeä". Tajusin asian vasta, kun tubettaja demonstroi asiaa laittamalla tavarat pyörimään siellä kaapissa! Kuvittelin tässä jotain sellaista ratkaisua, että on 2 tai useampi hyllyä ja niiden välissä tanko (tai helmiä). Taidan olla visuaalinen ihminen. Tai sit vaan vähän dummy.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Leikkuulauta on hyvä kakun tarjoiluun, jos ei tarvitse sellaista tiivistä kallista kupua kakulle. Minustakin on hyvä, että on erilaisia tyyppejä, toisilla on sata tavaraa näkyvissä ja toisilla kaikenkaikkiaan vain 1000! Omasta mielestä, jos tavaraa ei käytä tai ei siitä pidä, niin sen voi laittaa pois. Mutta jos sille on käyttöä ja siitä pitää, niin ei tarvitse luopua, vain päästäkseen minimalismiin.

Mä mietin millainen on kallis kakkukupu.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla