Sivut

Kommentit (785)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Juha Hernesniemi ei ole millään muotoa lihava, kaukana siitä. Pähkähullua verrata itseään häneen, erityisesti lääkärin! Hernesniemi on maailmankin tasolla huippuaivokirurgi. Kertonee vertaajasta paljon...

https://prashanth.photoshelter.com/image/I00000FelgqBLMIs

Kaikella kunnioituksella Hernesniemeä kohtaan, mutta lihava hän ainakin tuossa kuvassa on. Se ei mitenkään vähennä hänen ammattitaitoaan tai saavutuksiaan. En ymmärrä, miksi suhtautumisesi ylipainoisia kohtaan on noin vihamielistä. Jokainen ne kilonsa itse kantaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kuulun niihin parjattuihin, jotka lihoivat stressin ja masennuksen takia. Moni ei ko. ilmiöön usko, mutta ihan oikeasti masennus hidastaa myös aineenvaihdutaa.

Tuli 10kg parissa vuodessa, vaikka ihan samalla lailla kuin aiemminkin pyöräilin joka päivä töihin 10km, pelasin jalkapalloa ja tennistä useamman kerran viikossa, ja touhusin lasten kanssa ulkona. Mutta sisäisesti olin niin jumissa, että painoa alkoi karttua.

Itse uskon, että tämän tyyppinen lihominen on kuormittavien ympäristötekijöiden ja psykologisten ongelmien aiheuttamaa kehon ”varustautumista” huonoihin aikoihin. Länsimainen ravintovauraus on niin lyhyt ajanjakso ihmiskunnan historiassa, ettei meidän geenit ja hormonijärjestelmä yksinkertaisesti ole vielä mukaan siihen, että stressi ei aina indikoi tulevia nälkävuosia.

Olet täysin oikeassa. Lihavuus on usein seurausta mielenterveyden ongelmista. 

Toisaalta lihavuus itsessään myös pahentaa mielenterveyden ongelmia. 

Noidankehä on valmis.

Lihavuus johtuu edelleenkin vain siitä että syö enemmän kuin kuluttaa. Ei siitä mihinkään pääse. Mutta totta on että mielenterveyshäiriöt voivat tosiaan lihottaa ihan senkin takia että esim. masennuksesta ja ahdistuksesta kärsivät saattavat ns. syödä suruunsa. Vastaavasti eivät välttämättä syö yhtään enempää kuin ennenkään, mutta eivät mielialansa takia kykene liikkumaan ja kuluttamaan normaalisti. Totta myös on että stressi hidastaa aineenvaihduntaa, mutta ei sitä voi pitää yksinään syynä ylipainolle.

On olemassa geenivirheitä, ainakin 2 lajia, jotka tekevät tietä lihavuudelle. Lipödeema-sairaus kerryttää rasvaa, josta ei pääse edes laihduttamalla eroon. Prader Willin-syndroomaiset voivat syödä vain 1100 kaloria päivässä, lihovat silti muodottomiksi. Sitten on lievempiä, lihavuudelle altistavia tekijöitä, kuten kilpparihäiriöt. Useimmiten kyse tietenkin vain siitä, että ihminen syö liikaa kulutukseensa nähden.


Eikä syyllä loppujen lopuksi ole edes merkitystä. Jos lihavuus aiheuttaa terveysongelmia, ne eivät parane sillä että ihminen voi todistaa että hänen on vaikea pysyä normaalipainoisena.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Lääkärin saarna ei auta asiaa sitten yhtään, varsinkaan jos sitä asiaa ei osaa esittää oikein. Pitäisi muutenkin selvittää mikä sen paino-ongelman taustalla on.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mitä hyötyä siitä on ,että lääkäri kertoo potilaalle hänen olevan lihava? Kyllä potilas sen itse tietää ja lihavat yleensä tietävät elämäntavoista, laihduttamisesta ja ruokavalioista enemmän kuin se lääkäri. Jos se lihavuus ei ole potilaalle ongelma niin annetaan olla.

No, joskus se voi olla ilmiselvä ongelma. Lääkäri näkee myös jo mahdollisen lihavuudesta johtuvan alkavan ongelman.

Huomauttaessaan painosta, olisi reilua, että hän samalla tarjoaisi siihen jotain oikeaa apua, esim. tiedon, että "meillä on tuossa juuri alkamassa painonpudotusryhmä, siihen voi ilmoittautua".

Usein ihminen kokee olevansa hirveän yksin ongelmansa kanssa, eikä tiedä mihin ryhtyä - yksin puurtaminen (kun takana on ehkä jo lukuisia turhia laihdutusyrityksiä) voi tuntua toivottomalta. Pelkällä oraalisaarnalla lääkäri vain potkii maassa makaavaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyötyä siitä on ,että lääkäri kertoo potilaalle hänen olevan lihava? Kyllä potilas sen itse tietää ja lihavat yleensä tietävät elämäntavoista, laihduttamisesta ja ruokavalioista enemmän kuin se lääkäri. Jos se lihavuus ei ole potilaalle ongelma niin annetaan olla.

No, joskus se voi olla ilmiselvä ongelma. Lääkäri näkee myös jo mahdollisen lihavuudesta johtuvan alkavan ongelman.

Huomauttaessaan painosta, olisi reilua, että hän samalla tarjoaisi siihen jotain oikeaa apua, esim. tiedon, että "meillä on tuossa juuri alkamassa painonpudotusryhmä, siihen voi ilmoittautua".

Usein ihminen kokee olevansa hirveän yksin ongelmansa kanssa, eikä tiedä mihin ryhtyä - yksin puurtaminen (kun takana on ehkä jo lukuisia turhia laihdutusyrityksiä) voi tuntua toivottomalta. Pelkällä oraalisaarnalla lääkäri vain potkii maassa makaavaa.

'Moraalisaarnalla' piti kirjoittamani - vaikka oraalisella puolellahan ongelma tavallaan on...

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Fyysinen työ vähenee koko ajan, ja älylaitteet pitävät ihmiset lapsesta asti paikallaan. Samalla herkkuja saa ostettua naurettavan halvalla, usein saat vieläpä sitä halvemmalla mitä enemmän ostat. Tyyliin 5 suklaalevyä kympillä, 2 puolentoista litran limsaa yhden hinnalla jne. Tuoreet hedelmät ja vihannekset saisivat olla halvempia! 

Veikkaan kuitenkin, että herkkuja haluavat ostaisivat niitä hinnalla millä hyvänsä. Mieheni perhe on miestäni lukuunottamatta pahasti ylipainoinen. Mieheni siskon 6-vuotias poika söi yksin iltapalaksi pakastepitsan ja vielä karkkia päälle - ja se alkaa näkymään hänessä. Samalla miehen sisko ja tämän isä kauhistelivat, miten kallista limsa nykyään on. Iltapalalla minä ja lapseni olivat ainoita, jotka laittoivat tarjolla ollutta tomaattia leivilleen. Pidin suuni kiinni, tietenkin, mutta sääliksi käy näitä lapsia jotka totutetaan jo ihan pienenä syömään energiatiheää höttöä ja suosimaan ruokajuomana Jaffaa.

Lääkärin tehtävä on kertoa potilaalle, mitä voisi tehdä terveytensä edistämiseksi. Se pitää tietenkin tehdä asiallisesti ja potilaan sairaudet ottaa vakavasti, oli paino mitä hyvänsä. Mutta ylipainon kaltaista terveyshaittaa ei voi sivuuttaa hiljaisuudella vain siksi, ettei kenellekään tule paha mieli. 


Minulla on n 10kg ylipainoa ja 2t diabetes. Lääkärin kanssa olemme asiallisesti aiheesta keskustelleet ja se on ihan ok. Hän ei kuitenkaan jankuta itsestäänselvyyksiä jokaisella lääkärikäynnillä. Tosin käyn yksityislääkärillä kun en ollut tyytyväinen terkkarin vaihtuviin ja joskus tosi erikoisiinkin lääkäreihin, jotka eivät kaikki edes olleet tautiin perehtyneitä. Olen myös kuullut, että jos menee poistattamaan vaikka tikkua sormestaan niin alkaa jankutus ylipainosta joka ei liity millään tavalla asiaan. Jokainen varmaan tietää ylipainonsa muutenkin.

Eihän kukaan mene lääkäriin hakemaan kommentteja ylipainosta, siksi lääkäri ottaa asian puheeksi silloin kun potilas on vastaanotolla vaikka sen tikun takia.

Jatkuvasta jankkaamisesta ei ole mitään hyötyä, päinvastoin se saa potilaan ärsyyntymään ja viesti ei mene perille. Tuossa tilanteessa lääkäri vois ehdottaa potilaalle uuden ajan varaamista läskikeskustelua varten ja hoitaa sillä kertaa vain sen tikun pois sormesta. 


En nyt ymmärrä, miksi se automattisesti olisi ärsyttämättä toisella käynnillä. Eiköhän tuossa kävisi vain niin, että potilas kieltäytyy käynnistä.

Lääkäri on auktoriteetti, jota ihmisillä on taipumus kuunnella. Eivät toki kaikki piittaa, mutta kun edes osa kuuntelisi ja ottaisi vakavasti. Tunnen ihmisiä jotka hokivat koko ajan että pitäisi laihduttaa, mutta vasta lääkärin puuttuminen sai tajuamaan että nyt on tosi kyseessä ja pitää oikeasti aloittaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ylipainosta puhuminen on tehotonta ajanhaaskausta, kun ymmärtää ihmisen perusluonteen. Ihmisten himo rasvaa ja sokeria kohtaan on evolutiivisesti hyödyttänyt silloin, kun ollaan eletty niukassa ympäristössä, jossa etenkin sokeria on ollut tarjolla huomattavan paljon vähemmän kuin nykyään. Taipumus lihoa on lajille yleinen, nykyisessä ympäristössä maladaptiivinen ominaisuus, jota hyödynnetään surutta kapitalistisessa markkinataloudessa. Ihmisten vastuuttaminen siitä, että he elävät tällaisessa ympäristössä, ei auta yhtään ketään.

Ruoka- ja ravitsemustottumukset opitaan jo pieninä lapsina ja niitä on usein hyvin vaikea muuttaa, kuten monia muitakin rutiineja. Kun keskustelu pyörii yksilöiden vastuuttamisen ympärillä, sivuutetaan ehkä jopa tarkoituksella ne vaikeat ja olennaiset juurisyyt, jotka ovat ihmisten lihomisen taustalla. Tämä johtuu osin siitäkin, että ratkaisu ongelmiin koskettaa sellaista herkkää aluetta länsimaisen ihmisen psyykessa kuin vapaus. Vapaus valita herkullinen pizza terveellisen salaatin sijasta on keskeinen osa länsimaista politiittista filosofiaa ja vapaus tarjota erilaisia kuluttamisen mahdollisuuksia kuluttajille on niin ikään liberalismin ydintä.  Tämä rasittaa sitten valtiota resurssien muodossa, koska sillä on myös vastuu edistää ihmisten terveyttä ja hyvinvointia.

Liiallinen ongelmien medikalisointi usein johtaa siihen, että lääkärit saavat kohtuutonta vastuuta ja valtaa hoitaa ongelmia, jotka itse asiassa ovat heidän vaikutusvaltansa ulottumattomissa. Ongelma on myös siinä, että myös tieteen tekeminen on hyvin kaupallisesti orientoitunutta sekä lääketieteessä että ravitsemustieteessä. Objektiivista näyttöä asioista on vaikea saada, jos rahoittajina toimivat 90 %:sesti  ylikansalliset elintarvikejätit tai lääkeyhtiöt. Käsitykset siitä mikä on hyvää ja terveellistä määräytyy myöskin osin kaupallisista intresseistä käsin. 


Alkaa mennä usko ihmisiin, jos ei enää itse ymmärretä mitä on hyvä ja terveellinen ruoka. Lähes kaikki ruoka mikä on tuoretta, on se sitten vihannes, hedelmä, liha tai kalatiskiltä on suht hyvää ruokaa. Ehkä tämä valmisruuan määrä ja kulutus on sekoittanut ihmisten päät, eikä enää edes ymmärretä mistä raaka-aineista se oma ruoka-annos koostuu. Jopa sata vuotta sitten osattiin syödä oikein ja nyt ei sitten millään.
Kuunnellaan väkisin kaikkia muita, eikä enää käytetä omia aivoja ja selitellään kuinka on niin vaikeaa itse tietää mikä on hyvää ja terveellistä ruokaa. Ihan oikeasti tähänkö on menty?

Suomalaisten lasten ravintotottumukset ovat lähes kaikilla aamiainen, kouluruoka, välipala ja päivällinen ja iltapala. Muutamia heikossa asemassa olevia lapsia lukuunottamatta. Mutta jossain vaiheessa heille ilmestyy rahaa, jolla ostetaan naksuja, energiajuomia, pikaruokaa ja karkkeja ja siitä se lähtee. Sitten mukaan tulee alkoholi ja kilo toisensa jälkeen vartaloon.
Nykyisin ihmisellä on liikaa aikaa, halua ja rahaa syödä paljon ja kaikkea, eikä siitä johtuvaa lopputulosta haluta hyväksyä. Milloin syyksi laitetaan lääkärit, milloin tiede ja milloin monikansalliset yhtiöt tai liikunnan puute.
Puhut vaikeista ja olennaisista juurisyistä, ihan kuin se, että joku tykkää syödä kermaperunoita ja grillimakkaraa tai napostella jugurttipähkinöitä tms. olisi joku suurempikin oire jostain psyykkeen ongelmasta ja tähän pitäisi löytää ratkaisu ja niin jäisi jugurttipähkinät ja kermaperunat syömättä ja ihmiset lihomatta.
Todennäköisemmin kyse on ihan vaan siitä joka päivä vähän liikaa vähän kaikkea, joka vuosien saatossa yhteenlaskettua ei ole vähän lisää painoa, vaan aika paljon painoa.
Oletan, että nyt monet masentuneet kertovat kuinka he eivät olisi syöneet liikaa elleivät olisi masentuneet, kuten kaikki he joilla on stressiä, työtä, lapsia, työttömyyttä, innostuneisuutta, surua, iloa, lapsettomuutta, kotona olemista, matkustamista jne. Sellaista elämäntilannetta ei taida olla, etteikö se olisi sopinut ainakin jollekin syyksi syödä ja kerryttää painoa ja siten selitykseksi.

Olen sitä mieltä, että ruokateollisuutta saisi todellakin säädellä, mutta ei niinkään ihmisten painon takia, vaan se kuinka paljon se kuluttaa luonnonvaroja ja saastuttaa. Paljon puhutaan matkustamisen ilmastovaikutuksista, mutta ruokateollisuudesta ja turhasta syömisestä ollaan kyllä hiljaa.
Ehkä ihmisten pitäisi päätyä takaisin siihen oman ruuan kasvattamiseen. Ymmärrettäisiin mistä se tulee, mikä on hyvää ja paljonko kannattaa syödä suhteessa sen hankkimiseen. Suomessa kyllä riittää peltoa missä viljellä kasviksia, juureksia, vihanneksia ja hedelmiä. Jopa niitä omia kanatarhoja voisi kehittää.

Vierailija

Totuus on vaan se että sosiaalinen paine/häpäisy on tehokkain tapa muuttaa ihmisten käytöstä.

Aasiassa on ihan hyväksyttävää kysyä ylipainoisilta ihmisiltä "miksi et laihduta", jos on hissi ja portaat vierekkäin niin hissin edessä on kyltti "läskit valitsee hissin", äidit sanovat lapsille häpeävänsä näitä jos ovat ylipainoisia jne.

Siellä ei sitten yllätys yllätys paljon ylipainoisia olekaan juuri lainkaan vaan suurin osa on tosi hoikkia.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse lääkäri ja sairastan ahmimishäiriötä. Olen nainen ja mittani ovat 170/95. Kamppailen jatkuvasti painoni kanssa. Minulla on kaikki tieto, miten tulisi syödä ja syönkin pääosin todella terveellisesti ja kävelen päivittäin 5-10 km. Ahmimiskohtaukset kuitenkin "nollaavat" tämän. Syyt ahmimiseen ovat täysin psyykkisiä: ahdistus, voimakas stressi, unettomuus... Näiden hoitaminen ei olekaan kovin helppoa. Monet mt-ongelmiin määrättävät lääkkeet lisäävät ruokahalua ja lihottavat entisestään. Itselleni paras ratkaisu olisi vähentää työntekoa ja minulle se on hyvän palkan ansiosta mahdollista. Kaikki eivät kuitenkaan ole yhtä hyvässä tilanteessa. Summa summarum: lihavien syyllistäminen ei auta. Moni lihava on täysin tietoinen lihavuudestaan ja myös siitä, miten pitäisi syödä ja liikkua. Usein lihavuuden taustalla on muita ongelmia/sairauksia, jotka pitää ensin hoitaa, jotta laihtuminen olisi mahdollista.

Jaadijaadi, plaaplaaplaa. Tekosyitä toinen toisensa jälkeen.
MIKSI et sitten hae sitä apua vaan jatkat ahmimista? Ja selittämistä myös.
Tiedoksi vaan, lihava lääkäri on onneksi harvinainen näky, koska paradoksi. Myös usko ammattitaitoon katoaa samoin tein jos kaltaisesi vastaanotolle joutuu. Tieto ja toteutus ovat siinä niin vahvasa ristiriidassa. Mutta kuten sanoin, olet harvinainen ja taatusti kollegat kummastelevat. En muista koskaan edes nähneeni lihavaa lääkäriä ja työskentelin vuosia sairaalarakennuksessa hallintovirassa. :D


Ensiksi: viestisi on todella ilkeä, enkä oikein ymmärrä, mihin tuolla ilkeilyllä pyrit. Lääkäreitä löytyy kyllä kaikenkokoisia ja näköisiä eivätkä lääkärit ole mitään yli-ihmisiä, jotka eivät ikinä sairasta. Mistä päättelit, etten ole hakenut apua syömishäiriööni? Nimittäin olen. Painoni ei myöskään vähennä ammattitaitoani mitenkään. Huippu neurokirurgi Juha Hernesniemi on ylipainoinen. Et taida olla terveydenhuollon ammattilainen etkä todennäköisesti tiedä lihavuuden syistä ja hoidosta oikeasti mitään, kunhan ilkeilet ilmeisesti omaa kilpeä kiillottaaksesi.

Uskomatonta. Jopa lääkäri kehtaa selitellä lihavuuden syyksi muuta kuin liikaa ravinnonsaantia?! Aikamoista esimerkiksi nälkää näkevien halveksuntaa. Olivat "syyt" mitkä tahansa, jokaikisen paino putoaa kun ravintoa tulee kulutusta vähemmän. Jokaikisen.
Mutta toki kommenteista ja peukutuksista näkee ettei täällä mitkään pienipainoiset kirjoittele! :'D

Jaa no omat mitat on 156 senttiä ja 47 kiloa, että siellä normaalin alarajoilla ollaan. Että voi niitä lihavia ymmärtää muutkin kuin lihavat. Kunhan haluat loukata toisia ja olla inhottava. Ilmeisesti jotain tarvetta se sulle palvelee, kun koet tarpeelliseksi.

Aika usein tuollaiset kommentoijat ovat niitä, jotka eivät ole saavuttaneet elämässään mitään muuta kuin sen, että paino on alhainen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minun mielestä pitäisi puhua ylipainon juurisyistä. Minulla se on koulukiusaaminen ja syön ahdistukseen yhä 20 vuotta peruskoulun päättymisen jälkeen. Terapiasta ja lääkkeistä ei ole ollut apua. En ole ikinä onnistunut laihduttamisessa, vaikka olen yrittänyt. 

Terveydenhuollon henkilöstöllä ei ole mitään käsitystä näistä asioista, terapiassa keskityttiin minun syyllistämiseen eikä annettu apua syömiseen ajavien impulssien hallintaan. 

En arvosta lihavuutta ihannoivaa positiivisuusliikettä. Niitä naisia katsellessa voin pahoin ja mietin, minkälainen ihmisraunio siellä sisällä oikein asuu. 


Kaksikymmentä vuotta olet jatkanut samalla raiteella. Et ole ajatellut hakea apua toisenlaista apua ahdistukseesi ja vaihtaa ruokavaliota? Ne tavat mitkä olet kokeillut eivät selvästi ole toimineet, mutta onhan maailmassa vaikka millaista hoitoa ja ruokavaliota, mitä kokeilla. Ehkä sinun pitäisi siirtyä jonkun muun maalaiseen ruokavalioon kokonaan ja terapian sijaan kokeilla kirkkoa, tai joogaa tai kylmävesihoitoa?

Vierailija

Olin aktiivinen tupakoitsija nuoresta asti, melkein parikymmentä vuotta. En osannut/halunnut yhtään miettiä, että keuhkosyövät tai copd:t koskisi minua tervettä, nuorta, hoikkaa aikuista. Kärsin selkävaivoista ja sattumalta luin artikkelin, jossa lääkäri sanoi tupakoinnin lopettamisen olevan parasta hoitoa selälle. Siinä selitettiin, kuinka tupakointi supistaa verisuonia välilevyissa yms. Lamppu syttyi. Yksikään lääkäri ei ollut tupakoinnistani sanonut mitään, kun kirjoittivat fysioterapialähetteitä ja kipulääkkeitä. Uskoakseni kyse on samasta hienotunteisuudesta kuin ylipainon kohdalla. Henkilökohtaisesti voisin sanoa, että tällainen asiallinen informaatio ilman syyllistämistä olisi tarpeen. Olen tehnyt muutenkin elämäntaparemontin ja siinä kyllä kannustaa kaikki terveystulokset ja on hyvä muistuttaa esim. liikunnan eri hyödyistä. Motivointi ja kannustaminen on ok, mutta syyllistämisestä on haittaa. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on muutama kilo ylimääräistä. Olen taistellut lihomista vastaan koko ikäni. Suvussamme on herkästi lihovia ihmisiä, jotka kaikki valveutuneita asian suhteen (1 ei ollut ja kuoli lihavuuteensa). Minä haluan, että minulle sanotaan, jos lihon enkä sitä itse heti huomaa. Oli esim. vaaka rikki tuossa pari kk, ja tuli heti pari kg lisää. Lääkärissä kävin muista syistä, ja lääkäri kirjoitti epikriisiin, että on tullut mulle vyötärölihavuutta. Se oli hyvä juttu ja herätys mulle laihduttamiseen. Kyllä lihavuuden huomioiminen kuuluu lääkärin työhön ja siitä pitää mainita. Lihavuus on niin monen sairauden suuri riskitekijä.

Voin vakuuttaa että lihavuus ei periydy suvussa. Lihavuus aiheutuu energian saannin ja kulutuksen epätasapainosta, eli syynä on liikaa energiaa ruuassa ja vähäinen liikunta, siihen ei geenit vaikuta mitä suuhusi laitat. Todennäköisesti kaikilla suvussasi on eri syy ylipainoon kuten unenpuute tai itsehillinnän puute.

Käy sitten vakuuttamassa tuo niille tutkijoille, jotka ovat todenneet, että tietynlaiset geenit altistavat lihavuudelle.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Totuus on vaan se että sosiaalinen paine/häpäisy on tehokkain tapa muuttaa ihmisten käytöstä.

Aasiassa on ihan hyväksyttävää kysyä ylipainoisilta ihmisiltä "miksi et laihduta", jos on hissi ja portaat vierekkäin niin hissin edessä on kyltti "läskit valitsee hissin", äidit sanovat lapsille häpeävänsä näitä jos ovat ylipainoisia jne.

Siellä ei sitten yllätys yllätys paljon ylipainoisia olekaan juuri lainkaan vaan suurin osa on tosi hoikkia.


Japanissa ja Koreassa itsemurhaluvut ovat korkeita ja erityisesti nuorilla esiintyy paljon mielenterveysongelmia.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Totuus on vaan se että sosiaalinen paine/häpäisy on tehokkain tapa muuttaa ihmisten käytöstä.

Aasiassa on ihan hyväksyttävää kysyä ylipainoisilta ihmisiltä "miksi et laihduta", jos on hissi ja portaat vierekkäin niin hissin edessä on kyltti "läskit valitsee hissin", äidit sanovat lapsille häpeävänsä näitä jos ovat ylipainoisia jne.

Siellä ei sitten yllätys yllätys paljon ylipainoisia olekaan juuri lainkaan vaan suurin osa on tosi hoikkia.

Häpäisy on sadismia.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on muutama kilo ylimääräistä. Olen taistellut lihomista vastaan koko ikäni. Suvussamme on herkästi lihovia ihmisiä, jotka kaikki valveutuneita asian suhteen (1 ei ollut ja kuoli lihavuuteensa). Minä haluan, että minulle sanotaan, jos lihon enkä sitä itse heti huomaa. Oli esim. vaaka rikki tuossa pari kk, ja tuli heti pari kg lisää. Lääkärissä kävin muista syistä, ja lääkäri kirjoitti epikriisiin, että on tullut mulle vyötärölihavuutta. Se oli hyvä juttu ja herätys mulle laihduttamiseen. Kyllä lihavuuden huomioiminen kuuluu lääkärin työhön ja siitä pitää mainita. Lihavuus on niin monen sairauden suuri riskitekijä.

Voin vakuuttaa että lihavuus ei periydy suvussa. Lihavuus aiheutuu energian saannin ja kulutuksen epätasapainosta, eli syynä on liikaa energiaa ruuassa ja vähäinen liikunta, siihen ei geenit vaikuta mitä suuhusi laitat. Todennäköisesti kaikilla suvussasi on eri syy ylipainoon kuten unenpuute tai itsehillinnän puute.

Käy sitten vakuuttamassa tuo niille tutkijoille, jotka ovat todenneet, että tietynlaiset geenit altistavat lihavuudelle.

Geenien aktiivisuuteen pystyy ravinnolla vaikuttamaan. Joten geeneistä ei saada tekosyytä ylipainolle.

Vierailija

Onko normaalipainossa pysyminen sitten joillekin jatkuvaa kituuttamista, mikä vienyt elämänilon, vai mistä johtuu tämä katkeruus ja viha ylipainoisia kohtaan? Haukkuminen on henkistä väkivaltaa, eikä sitä kukaan sivistynyt ihminen harrasta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse lääkäri ja sairastan ahmimishäiriötä. Olen nainen ja mittani ovat 170/95. Kamppailen jatkuvasti painoni kanssa. Minulla on kaikki tieto, miten tulisi syödä ja syönkin pääosin todella terveellisesti ja kävelen päivittäin 5-10 km. Ahmimiskohtaukset kuitenkin "nollaavat" tämän. Syyt ahmimiseen ovat täysin psyykkisiä: ahdistus, voimakas stressi, unettomuus... Näiden hoitaminen ei olekaan kovin helppoa. Monet mt-ongelmiin määrättävät lääkkeet lisäävät ruokahalua ja lihottavat entisestään. Itselleni paras ratkaisu olisi vähentää työntekoa ja minulle se on hyvän palkan ansiosta mahdollista. Kaikki eivät kuitenkaan ole yhtä hyvässä tilanteessa. Summa summarum: lihavien syyllistäminen ei auta. Moni lihava on täysin tietoinen lihavuudestaan ja myös siitä, miten pitäisi syödä ja liikkua. Usein lihavuuden taustalla on muita ongelmia/sairauksia, jotka pitää ensin hoitaa, jotta laihtuminen olisi mahdollista.

Jaadijaadi, plaaplaaplaa. Tekosyitä toinen toisensa jälkeen.
MIKSI et sitten hae sitä apua vaan jatkat ahmimista? Ja selittämistä myös.
Tiedoksi vaan, lihava lääkäri on onneksi harvinainen näky, koska paradoksi. Myös usko ammattitaitoon katoaa samoin tein jos kaltaisesi vastaanotolle joutuu. Tieto ja toteutus ovat siinä niin vahvasa ristiriidassa. Mutta kuten sanoin, olet harvinainen ja taatusti kollegat kummastelevat. En muista koskaan edes nähneeni lihavaa lääkäriä ja työskentelin vuosia sairaalarakennuksessa hallintovirassa. :D


Ensiksi: viestisi on todella ilkeä, enkä oikein ymmärrä, mihin tuolla ilkeilyllä pyrit. Lääkäreitä löytyy kyllä kaikenkokoisia ja näköisiä eivätkä lääkärit ole mitään yli-ihmisiä, jotka eivät ikinä sairasta. Mistä päättelit, etten ole hakenut apua syömishäiriööni? Nimittäin olen. Painoni ei myöskään vähennä ammattitaitoani mitenkään. Huippu neurokirurgi Juha Hernesniemi on ylipainoinen. Et taida olla terveydenhuollon ammattilainen etkä todennäköisesti tiedä lihavuuden syistä ja hoidosta oikeasti mitään, kunhan ilkeilet ilmeisesti omaa kilpeä kiillottaaksesi.

Uskomatonta. Jopa lääkäri kehtaa selitellä lihavuuden syyksi muuta kuin liikaa ravinnonsaantia?! Aikamoista esimerkiksi nälkää näkevien halveksuntaa. Olivat "syyt" mitkä tahansa, jokaikisen paino putoaa kun ravintoa tulee kulutusta vähemmän. Jokaikisen.
Mutta toki kommenteista ja peukutuksista näkee ettei täällä mitkään pienipainoiset kirjoittele! :'D

Jaa no omat mitat on 156 senttiä ja 47 kiloa, että siellä normaalin alarajoilla ollaan. Että voi niitä lihavia ymmärtää muutkin kuin lihavat. Kunhan haluat loukata toisia ja olla inhottava. Ilmeisesti jotain tarvetta se sulle palvelee, kun koet tarpeelliseksi.

Normaalin alarajoilla et kyllä ole, vaan juuri tasan normaalipainossa. Itse olen 155cm pitkä ja 46kg painaessani olen hieman pyöreähkö, ja se näkyy voinnissa, kun nyt olen laiskotellut ja leiponut koko ajan kotona ollessani. Raskaaksi tullessani painoin 40kg ja se oli normaalipainon sisällä mutta alarajoilla.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Totuus on vaan se että sosiaalinen paine/häpäisy on tehokkain tapa muuttaa ihmisten käytöstä.

Aasiassa on ihan hyväksyttävää kysyä ylipainoisilta ihmisiltä "miksi et laihduta", jos on hissi ja portaat vierekkäin niin hissin edessä on kyltti "läskit valitsee hissin", äidit sanovat lapsille häpeävänsä näitä jos ovat ylipainoisia jne.

Siellä ei sitten yllätys yllätys paljon ylipainoisia olekaan juuri lainkaan vaan suurin osa on tosi hoikkia.


Mitä ihmettä? Olet varmasti tosi nuori kun et muista mutta Suomessa tavattiin noin kasvattaa lapsia ennen. Häpäisemällä ja nöyryyttämällä. Onneksi itsemurhaluvut ovat jo pienentyneet, kun on huomattu ettei niin saa tuloksia vaan hyvällä.pääsee yleensä parempiin tuloksin. .

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on muutama kilo ylimääräistä. Olen taistellut lihomista vastaan koko ikäni. Suvussamme on herkästi lihovia ihmisiä, jotka kaikki valveutuneita asian suhteen (1 ei ollut ja kuoli lihavuuteensa). Minä haluan, että minulle sanotaan, jos lihon enkä sitä itse heti huomaa. Oli esim. vaaka rikki tuossa pari kk, ja tuli heti pari kg lisää. Lääkärissä kävin muista syistä, ja lääkäri kirjoitti epikriisiin, että on tullut mulle vyötärölihavuutta. Se oli hyvä juttu ja herätys mulle laihduttamiseen. Kyllä lihavuuden huomioiminen kuuluu lääkärin työhön ja siitä pitää mainita. Lihavuus on niin monen sairauden suuri riskitekijä.

Voin vakuuttaa että lihavuus ei periydy suvussa. Lihavuus aiheutuu energian saannin ja kulutuksen epätasapainosta, eli syynä on liikaa energiaa ruuassa ja vähäinen liikunta, siihen ei geenit vaikuta mitä suuhusi laitat. Todennäköisesti kaikilla suvussasi on eri syy ylipainoon kuten unenpuute tai itsehillinnän puute.

Käy sitten vakuuttamassa tuo niille tutkijoille, jotka ovat todenneet, että tietynlaiset geenit altistavat lihavuudelle.

Geenien aktiivisuuteen pystyy ravinnolla vaikuttamaan. Joten geeneistä ei saada tekosyytä ylipainolle.

Niin, kaikki lihavuudelle altistavat tekijäthän ovat aina tekosyitä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä monet liiottelevat tuota liikunnan harrastamisen määrää. Joo saattavat käydä vaikka kolme kertaa viikossa tunnin jossain treeneissä, mutta se perusaktiivisuus puuttuu arjesta. Tai sit pidetään jotain 5 kilometrin kävelyä asfaltilla supersuorituksena, kun sen pitäis olla mielestäni kaikille (pois luetaan tietenkin sellaiset sairaudet, jotka estävät liikkumisen) ihan normaalia.

Monet, joilla on ongelmia painonhallinnan kanssa, eivät tunnusta ongelmaa itselleenkään. He "unohtavat" aterioita, esim. välipaloja, liioittelevat liikuntaansa ja vähättelevät syömisiään aterialla. Näin heille muodostuu kuva, että syövät kohtuullisesti, vaikka objektiivisesti mitattuna olisikin 2500 - 3000 kcal/päivä.

Toisaalta monille mielenterveysongelmista kärsiville tämä on tärkeä defenssi, sillä ihminen ei pysty käsittelemään kerrallaan rajatonta määrää ongelmia. Jotta siihen pitkäjänteistä suunnittelua vaativaan painonhallintaan jaksaa ryhtyä, on mielenterveys oltava oltava ainakin siedettävällä tasolla. Toisaalta liian kauan elämäntaparemonttia ei voi odottaa, koska sillä on niin suuret vaikutukset ihmiset psyykkisiin ja fyysiseen kokonaisterveydentilaan.

Toisaalta liikunta on varsin pieni osa painonhallintaa. Tärkeintä on vähentää energian saantia ruoasta, eli syödä vähemmän. 

Monille tosiasioiden tunnustaminen olisi viisauden alku, josta itse muutos sitten lähtisi. 

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla