Sivut

Kommentit (3415)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
"Miten täällä nyt pitää sitten käyttäytyä?!?", kysyi hyvin närkästynyt vanhempi eläkeläisrouva heti myymälään sisään tultuaan. Hieman hämmentyneenä kerroin turvavälin pitämisestä muihin asiakkaisiin ja henkilökuntaan. "Minä en ymmärrä sitten ollenkaan tätä pelleilyä, MINÄ olen kuitenkin terveysalanammattilainen!!" Olin hiljaa, mutta kyllä olisi ollut kummallista selittää kuinka tartuntataudit tarttuu, olipa sitten kyseessä vatsatauti, flunssa tai sitten tämä korona. Erikoista oli, että tämä "ammattilainen" piti sitä huuhaana. Kylläpä on kiva, että joku ennen terveydenhoidossa työskennellyt on pitänyt käsihygieniaa, suojaimia, vain terveenä töihin menoa (tai mihin vain ihmisten pariin menemistä) ym. tärkeää turhana. 🙄

Todennäköisesti ei ollut mikään terveysalan ammattilainen, kunhan vain sanoi noin, että hänen kohdallaan olisi voinut poiketa säännöistä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäätelöpalloa tehdessä: "kuppi vai vohveli?"

Asiakas: "Mitä eroa niillä on?"

Eikä ole todellakaan ollut vain yksittäinen asiakas xD Varmaan vaan hassuja ajatuskatkoja.

Niin, se on turhauttavaa kun itse toistaa työssään satoja kertoja samoja asioita ja silti asiakkaalle se voi olla ensimmäinen kerta kun moisen kysymyksen kuulee. Kannattaa varmaan kysyä selkeämmin "laitanko jäätelöpallosi kuppiin vai haluaistko sen mielummin vohveliin?" ja samalla näyttää kuppia ja vohvelia. 

Kun ensi kertaa kuulee jonkin asian, ei sitä välttämättä tunne.

En ymmärrä miksei sitä kuppia voi tehdä vaikka jostain taikinasta, siis syötäväksi. Silloin tuo kysymys on minusta ihan looginen. Toisen asemaan asettuminen voi joskus vaatia ponnistelua, mutta siitä voi saada hyvän mielen.
Jos siis kysyt vaikka laitetaanko pahvikuppiin vai vohvelitötteröön, asia on helpompi ymmärtää.


Sitä jäätelökuppia ei voi tehdä taikinasta, koska se on nimenomaan tarkoitettu allergisille asiakkaille jotka eivät voi syödä taikinaa, tai jäätelöä joka on koskenut taikinaan 🤦‍♀️. Voi pyhä yksinkertaisuus, miksi kuvittelit sen kuppivaihtoehdon olevan olemassa!

No itseasiassa kyllä voi. Eikö ihan Hesessäkin tule jäätelöt sellaisessa vohveli "kupissa"? Muuallakin olen törmännyt. Ehkä asiakas mielessään ajatteli sellaista?


Missä muuten sitten kysytään että vohveliin vai kuppiin. Pahvikupit ovat tarjolla toki kaikille halukkaille, mutta pääasiassa hankittu niitä asiakkaita varten, joilla on keliakia tai vilja-allergia tms.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäätelöpalloa tehdessä: "kuppi vai vohveli?"

Asiakas: "Mitä eroa niillä on?"

Eikä ole todellakaan ollut vain yksittäinen asiakas xD Varmaan vaan hassuja ajatuskatkoja.

Niin, se on turhauttavaa kun itse toistaa työssään satoja kertoja samoja asioita ja silti asiakkaalle se voi olla ensimmäinen kerta kun moisen kysymyksen kuulee. Kannattaa varmaan kysyä selkeämmin "laitanko jäätelöpallosi kuppiin vai haluaistko sen mielummin vohveliin?" ja samalla näyttää kuppia ja vohvelia. 

Kun ensi kertaa kuulee jonkin asian, ei sitä välttämättä tunne.

En ymmärrä miksei sitä kuppia voi tehdä vaikka jostain taikinasta, siis syötäväksi. Silloin tuo kysymys on minusta ihan looginen. Toisen asemaan asettuminen voi joskus vaatia ponnistelua, mutta siitä voi saada hyvän mielen.
Jos siis kysyt vaikka laitetaanko pahvikuppiin vai vohvelitötteröön, asia on helpompi ymmärtää.

Koska keliakia. Mutta kysymys "pahvikuppiin vai vohveliin" toimii kyllä paremmin!

Vierailija

Sain kerran lukea asiakaspalautteen, jossa asiakas oli pahoittanut mielensä siitä, kuinka kovalla palohälytyksen ääni oli ja toivoi sitä hiljaisemmaksi. Silloin teki mieli lyödä pääni pöytään.

Vierailija

Tää on osittain aiheen ohi, mutta jäänyt mieleen. Olin töissä leipomon myymälässä, ja asiakas tuli tilaamaan kakkua juhliin, joihin oli tulossa 15-18 hlöä. Aloimme käydä kakkuvaihtoehtoja läpi, ja asiakas päätyi ns. metriravarana ostettavaan kakkuun. Selitin hänelle, että yksi kakku riittää mukavasti kymmenelle, ja ihan maksimissaan kahdelletoista, joten suosittelisin ottamaan niitä kakkuja kaksi, ettei lopu kesken - tai ihan vähintäänkin puolitoista. Asiakkaan mielestä kakku näytti niin isolta, että kyllä se yksikin varmasti riittää, ja tilasi sitten kehotuksistani huolimatta vain yhden.
Kuinka ollakaan, rouvan juhlapäivänä liikkeen puhelin soi, ja toisessa päässä hätääntynyt asiakas. Kakku ei kuulemma millään tule riittämään kaikille, ja nyt tarvis saada toinen ja vähän äkkiä! Koitin tietenkin auttaa, soitin leipomot ja sisarliikkeet läpi, mutta tyhjästä ei nyhjäistä, ja kun tämän kerroin asiakkaalle, hän ihan oikeasti kiukkusi minulle, että pakkohan teiltä on kakkua saada! Rouva hei, vaikka leipomo ollaankin niin siihen on syynsä, että ne kakut pitää tilata etukäteen, eikä tunnin varoitusajalla. Ei ole varmaan ikinä elämässä tehnyt yhtä paljon mieli sanoa "minähän sanoin"!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olen vapaaehtoisena löytöeläinkodissa. Kerran sinne tuli nainen, joka olisi halunnut kissanpennun, joka jäisi kissanpennun kokoiseksi. Kun selitin, ettei sellaisia ole, niin hän kysyi, että voisinko tilata... Joo, en voinut.

Ehkä se kissa pitää laittaa sitten semmoiseen kissapuristimeen. Huutista...mulla on vähän musta huumorintaju.

Silloin kun tietokoneet oli vielä uusi juttu Suomessa omakotiasujarouva kiinnostui hiirimatoista. Niitä sai kirjakaupoista, selvä. Rouva ostamaan hiirimattoja ja ajatuksena asetella ne ruokakomeron oven eteen. Kirjakaupan myyjä selitti, että hiirtä liikutellaan hiirimaton päällä. Ei, ne eivät tartu hiirimattoon samalla tavalla kuin kärpset kärpäspaperiin. No miksi niitä sitten mainostetaan hiirimattoina?

(Kuulin jutun tietokoneopettajalta, jonka kurssilla olin)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaatekaupassa töissä ja yllättävän moni asiakas ei tiedä mikä ero on mekolla ja hameella! Asiakas haluaa mekon, kuljetaan yhdessä myymälä ympäri ja esittelen kaikki mekot. Lopuksi tullaan farkkuhameiden luo, niin siinä ilme kirkastuu, että tarkoitin jotain tällaista. Tuntuu oudolle, kyse kuitenkin ihan suomalaisista asiakkaista!

=D =D

Minu non pakko tunnustaa, että en tiedä eroa... mekko ja hame on minulle sama asia. Johtunee varmasti siitä,. etten voi sietää mekkoja ja hameita, enkä päälleni sellaista kisko hätätapauksessakaan. Naurattaa kovasti, kun todella voisin olla kaupassa kuvailemasi urpå.. paitsi että siinä vaiheessa olisin kyllä saanut ison iskun päähäni, jos mekkoja ja hameita tulisin kyselemään.. =D

En minä silti asiakasta urpona pidä, ihmetyttää vaan, kun niin moni ei tiedä eroa. Mekko siis on sellainen, joka puetaan sellaisenaan, siinä on ylä- ja alaosa samassa vaatteissa. Hame taas on pelkkä alaosa, vyötäröltä alaspäin ja sen kanssa tarvitsee puseron tms. T. Se vaatemyyjä

Mistähän asti? Se, mitä sinä sanot mekoksi, oli ennen leninki. Tosin muutin ulkomaille 1980-luvulla, mutta näin oli vielä silloin(kin) Suomessa. Mekko oli hame, siinä saattoi korkeintaan olla (lapsella) neliskulmainen etumustalappu ja henkselit jotka menivät ristiin selän puolella. Mutta mekko ei ollut leninki.

Jossain vaiheessa tämä nimitys siis on selvästikin muuttunut. Eikö kukaan enää käytä leninkiä?

Ei sen jälkeen kun Neuvostoliitto romahti.
Muuttivat Leningradinkin Pietariksi.

Vierailija

Tapahtui pari vuotta sitten kun työskentelin erään kaupan kassalla ja meillä oli eräs tuote kaksi yhden hinnalla-tajouksessa. Eräs asiakas tuli sitten ja osti kuitenkin tuotetta vain yhden kappaleen, jolloin ei tietenkään hyötynyt tarjouksesta. Yritinpä itse vielä neuvoa että kannattaa ottaa kaksi koska tulee halvemmaksi. Ei ottanut. Seuraavana päivänä asiakas tuli sitten takaisin ja kysyi josko voisi ostaa tuotetta toisenkin kappaleen sen edellisenä päivänä ostetun lisäksi, ja saada siitä sitten tarjousta vastaavan alennuksen koska "on sitten ostanut niitä kaksi kappaletta". Ei meinannut millään ymmärtää miksi ei käynyt.

Vierailija

Noin 12v tyttö maksoi kortilla jossa oli etämaksu, kysyin kenen kortti on kyseessä ja kuulemma iskän. Ilmoitin ettei voi valitettavasti maksaa sillä. '

Myöhemmin tytön isä konkkasi kainalosauvoilla sisään, raivosi mikä on per""le kun likalle ei myyty, korttia ei ole varastettu vaan oma tytär, hän antoi kortin..kesken mesuamisen ukko kaatui ja huusi lattian rajasta  että on meidän vikamme jos hän nyt joutuu sairaalaan KUN TYTTÄRELLE EI SAA""NA MYYTY. Koetin selittää että olen hyvin pahoillani mutta vaikka ei itse pääse kauppaan niin ei sitä korttia  silti saa antaa tyttärelle/siskolle/vaimolle. Se on petos.

Vierailija

Jos ostat itsellesi pitsan paikan päällä syötäväksi, ei tyttöystäväsi tai poikaystäväsi voi tulla "ottamaan vaan paria haukkua" ja hakea lisää limsaa automaatista. Olet maksanut  yhdestä limsasta ja siitä pitsasta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritysten IT-tuessa hämmentää välillä, kun yhteyttä ottaa henkilö vaikka tittelillä Senior Software Developer ja ongelmanaan on se, ettei osaa lisätä itse verkkotulostinta koneelle tai Outlook ei aukea. En tiedä joidenkin koodaajien sielunmaisemasta yhtään mitään, mutta vähän vaikea käsittää, miten jotain ihan perusjuttuja ei hahmota.

Kyse on varmaan todennäköisesti ihan siitä, ettei joku tulostimen lisääminen tai toimimattoman Outlookin diagnosoiminen kuulu jonkun tuollaisen henkilön toimenkuvaan ja hänen aikansa sellaisen tekemiseen on aivan liian kallista ja tärkeää.

Helpdeskin kesähessut kelpaa jotain tulostimia asentelamaan kun esimerkiksi esimerkin henkilö tekee niitä oikeita toimenkuvansa mukaisia töitä.

Ihan sama juttu kuin vaikkapa sähkötekniikan diplomi-insinööri ei lähde vaihtamaan työhuoneensa palanutta lamppua vaan se on kiinteistönhoitajan työ, vaikka se lamppu nyt sähköön liittyisikin. Jotenkin näissä IT hommissa tuntuu olevan sen ajatus että jos on kerran alalla niin pitää osata ja hoitaa ihan kaikki asiat mitkä vaan mitenkään pienestikään voi siihen liittyä.

Tulostimen lisääminen ja outlookin toimivaksi saaminen kun nyt kuuluu kuitenkin jokaisen perus IT-taitoihin. Niillä helpparin työntekijöillä kun noin lähtökohtasesti on parempaakin tekemistä kun opastaa perusasioissa kädestäpitäen kun porukka ei vaan osaa. Jos ei osaa tulostinta liittää koneelle tai käyttää outlookkia niin sit ei varmaan tarvii tehdä töitäkään niillä.

Helppareissa on myös ihan samantasosia asiantuntijoita kun niissä insinööreissäkin eli se helpparin työ on ihan yhtä tärkeää ja kallista. 

Mistä ne "perus IT-taidot" tulevat? Tulostimia ja outlookia käyttävät työpaikan kaikki ihmiset, myös ne joiden ala on ihan jokin muu kuin IT. Uusien laitteiden ja ohjelmistojen käyttöönotto ei todellakaan suju kaikilta käyttäjiltä tuosta vain, eikä voi vaatiakaan. Jonkun vaan on pakko opastaa tai tehdä toisten puolesta.

Nyt ei puhuttukaan ohjelmistojen ja laitteiden käyttööototosta vaan tulostimen liittämisestä koneeseen ja outlookin käytöstä, jotka kuuluvat jokaisen toimistotyötätekevän ihmisen perustaitoihin nykypäivänä. Eletään kuitenkin vuotta 2018 ja tietokoneet ja tietotekniikka ovat työvälineitä. 

Minä muuten vielä tänä päivänä ihmettelen, että mistä nuo Outlookin perustaidot imetään? Mulle ei ole ikinä missään koulussa tai työpaikassa opetettu käyttämään wordia, exceliä tai outlookia, tai edes power pointia. Joka ikisessä paikassa on oletettu, että ne osataan. Itse siis yrityksen ja erehdyksen kautta olen ne opetellut käyttämään. Lukiossakin vielä esseet kirjoitettiin käsin konseptipaperille, kaunolla. Sieltä sitten jatko-opintoihin joissa kaikki ohjelmat tulikin jo maagisesti osata, vaikka niitä ei ollut edes avannut koskaan. Kyllähän ne toki on oppinut, ei ne mitään rakettitiedettä ole, mutta silti häiritsee että tuollaiset asiat pitäisi osata ilman että kukaan on koskaan opettanut niitä.

Mulla oli muuten ihan sama. Ylioppilaskirjoituksissa käsin väännettiin vastauksia, tietotekniikka oli joku valinnainen aine. Ammattikorkeakouluun mennessä heti ekana päivänä opettaja pyysi meitä tekemään Powerpoint esityksen jostain. Ikinä ollut kuullutkaan moisesta saati että osaisin käyttää. Tietokoneenkäyttö oli muutenkin vähän niin ja näin, perushommat osasin tehdä.

Vierailija

Verhoja ostaessa ihmisiltä vissiin unohtuu että kaikissa verhoissa (kankaisista kyse) on yläreuna. Eli ihan siitä voi ne perinteisesti nipsuilla ripustaa. "Voiko nää ripustaa niillä nipsuilla?"

Aina täällä

Viimeisin oli, kun jouduin pahoittelemaan ja antamaan selityksen, miksi puhelimeen tai sähköpostiin ei vastattu sinä aikana, kun kauppamme oli koronan takia kiinni ja olimme lomautettuina. Lomautuksista ei tietenkään voi tietää, mutta veikata voisi, kun kauppa kuukausia kiinni.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla