Vierailija

Minulla oli yhdessä vaiheessa niin paha pula etten saanut ruokaa yms ostettua ja nykyään vaikka on rahaa, niin vieläkin on se pelko etten uskalla ostaa mitään. esim kuljen reikäisissä alushousuissa kun ajattelen että mitä jos nyt ostan uusia, ja sit tuleekin taas rahaongelmia ja nyt sit ostinkin alushousuja enkä saa ruokaa.

Sivut

Kommentit (26)

Vierailija

Joo, mutta vaan jos on ylimääräistä ja myös jotain säästössä pahan päivän varalle. Olen kyllä harkitseva kuluttaja, mutten superpihi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Mä oon tuollainen silloin jos säästössä ei ole mielestäni tarpeeksi suurta summaa. Esim kun ostimme asuntomme ja säästöt meni siihen niin en tuhlannut niin kauan kuin säästöön oli taas kertynyt mielestäni kunnollinen summa. Ollaan pienituloisia joten ei nyt muutenkaan tuhlailtaisi älyttömyyksiä.

Vierailija

Köyhyydestä voi jäädä lieviä traumoja ihan oikeasti.  Minä en varmaan tule ikinä uskaltamaan ostaa esim. telkkaria uutena vaikka tilillä olisi sata tonnia. 

Vierailija

Tunnen aina lievää pahaa oloa ostamisesta ja tuntuu, että en saisi ostaa. Soimaan itseäni virheostoista kohtuuttomasti ja käytän tavarat liian loppuun - joudun vakuuttamaan itselleni, että paita on reikäinen, tahrainen ja venynyt, eikä minun tarvitse eikä missään tapauksessa pitäisi kulkea se päällä enää, että voin heittää sen pois.

Vierailija

Joo. On oikeasti tuollainen fiilis. Siitä huolimatta,e ttä nykyään tulot on ok ja omaisuutta yli miljoona. Muttta kyllä ihan kalsareissa asti mietin, että onko nyt pakko ja järkevää.

Vierailija

Minulla on vähän samaa, jokainen tarpeellinenkin ostos on iso päätös ja vielä jälkikäteen mietityttää, että olisiko sittenkin pitänyt säästää nekin rahat pahan päivän varalle.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olen ilmoittanut viestisi asiattomaksi

Uteliaisuudesta tai pelkkää ymmärämäömyyttäni kysyn, vaikka en ole Ap, tai ehkä juuri siksi kysyn että mikä avauksessa oli asiatonta?

Vierailija

En ole edes kärsinyt pahasta köyhyydeetä, mutta shoppailu on kuitenkin vaikeaa.

Lapsena ja nuorena luulin, että perheemme on köyhä. Myöhemmin kävi ilmi, että isäni oli vaan superpihi ja siksi meillä ei ollut mitään "hienoa", vaan syötiin perunaa ja ruskeaa kastiketta ja kuljettiin sukulaisten vanhoissa rytkyissä.

Opiskeluaikana rahaa oli luonnollisesti vähän, joten jatkoin köyhäilyä. Siis esim. söin makaronia ruokaöljyllä tai veteensekoitettuja vehnäjauhoja. Näin opiskeluaikana minulle jäi rahaa säästöön! Siis aivan älytöntä syödä noin epätervellisesti ja laittaa rahaa sukanvarteen.

Jossain vaiheessa,ehkä kolmekymppisenä, tajusin, että on ihan ok ostaa vähän kalliimpaakin. Eli esim. voi ottaa vähän kalliimpaa jogurttia tai vähän kalliimmat kengät. Aina kuitenkin mielessä oli, että voinko ihan oikeasti ottaa tämän 5 senttiä kalliimman viilin.

Nyt ikää 40+. Rahaa on reilusti. En oikein tiedä mihin sitä laittaisi. Sijoituksissa toki on osa. Kuitenkin shoppailussa tulee aina mieleen että voinko mä ostaa tän. Usein en osta. Esim. eilen kädessäni oli kivan näköinen t-paita, 30e. Jätin hyllyyn, kun enhän mä nyt kolmeakymppiä maksa teepparista. Vaikka ihan hyvin voisin maksaa. Joskus taas tuhlataan. Esim. autot on hyvät ja matkustelussa panostetaan hotelliin ja ruokiin.

Vierailija

Ostin kahdet kengät yhdellä reisulla, kun sain hiukan rahaa.  Tuntui tuhlaukselta vaikka ne olivat edullisia ja mukavat jaloissa.

Myös käytetty reikäisiä alushousuja, näin että ehjät päälle.  Syy myöskin se ettei puuvillaisia aina löydä.

Jotka pihistävät niin että koko ajan pohtivat pieniäkin juttuja, ovat ärsyttäviä.  Oman osuuteni maksan aina, mutta periaatteessa.

Vierailija

Olen ollut tilanteessa jossa kuun loppuun 11 päivää ja tilillä 20 senttiä.

Nyt minulla on säästötilillä useampi tuhat euroa.

Voin sanoa että kyllä se arvet jätti, en kykene vieläkään ostamaan edes jotain viiden euron turhaketta vaan kieltäydyn siitä ja kärvistelen.

En tiedä pääseekö tuollaisesta koskaan kunnolla yli, edes millään määrällä terapiaa. Köyhyys siinä mittakaavassa että edes seuraavasta ateriasta ei ole tietoa, ei ole ihmisarvoista elämää. Kirkostakaan ei apua herunut, vanhemmilta ei apua herunut, joten oli pakko tehdä kaikkea epämoraalista kuun loppuun asti.

Jos pitäisi ostaa joku sadan euron ei-pakollinen juttu kuten kengät saisin varmaan sydänhalvauksen.

Vierailija

Nykyisin shoppailuintoani on eniten vähentänyt se, että mikään ei kuitenkaan kestä kovin pitkään tai ovatkin jollain tavalla hutiostos (esim. rintaliiveissä vaikka olenkin sovittanut kaupassa), niin ihan sama pitää niitä entisiä ja kuluttaa niitä vielä vähän enemmän.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olen ollut tilanteessa jossa kuun loppuun 11 päivää ja tilillä 20 senttiä.

Nyt minulla on säästötilillä useampi tuhat euroa.

Voin sanoa että kyllä se arvet jätti, en kykene vieläkään ostamaan edes jotain viiden euron turhaketta vaan kieltäydyn siitä ja kärvistelen.

En tiedä pääseekö tuollaisesta koskaan kunnolla yli, edes millään määrällä terapiaa. Köyhyys siinä mittakaavassa että edes seuraavasta ateriasta ei ole tietoa, ei ole ihmisarvoista elämää. Kirkostakaan ei apua herunut, vanhemmilta ei apua herunut, joten oli pakko tehdä kaikkea epämoraalista kuun loppuun asti.

Jos pitäisi ostaa joku sadan euron ei-pakollinen juttu kuten kengät saisin varmaan sydänhalvauksen.

Et ole ainoa, en 42 vuodessa ole unohtanut miltä tuntui olla nälässä.

Vierailija

Minäkin shoppailen lähinnä osakkeita. Muutama tonni on niissä. Silti en uskalla ostaa uutta puhelinta muuta kuin käteisellä vaikka oikeasti järkevin olisi osamaksu. En koe olevani köyhä, mutta pienituloinen. Mistään ei ole puutetta kuitenkaan. Tulot on vakaat. Mutta hyvässä muistissa on köyhyys ja se pelottaa. Vaikkakin siitä ajasta on hyviäkin muistoja.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Katselin tänään Prismassa alushousuja enkä kehdannut ostaa kun oli niin törkeän kalliita! 12 euroa kaksista pikkupöksyistä.

Ja kun ne ei edes kestä kuin hetken. Ennen oli laatua ja meni pari vuottakin samat.

Vierailija

Osaako joku neuvoa mistä saisi sellaisia alkkareita mitkä oikeasti kestää käytössä pitempään eikä hajoa kolmannen käyttökerran jälkeen?  Näistä Prismapaska alkkareista ei maksais enempää kuin euron.

Vierailija

Kirjoitin aiemmin toiseen ketjuun kuinka K-menun halvin tonnikala jäi syömättä kuvottavan makunsa vuoksi. Minähän siis ostan sitä vain itselleni, muulle perheelle teen normaalilaatuisesta versiosta ruoat. Mutta minä...minä voin ja saan luvan syödä aina halvinta mahdollista. 

Lapsuudessani oli kyllä rahaa, mutta sitä ei minuun käytetty. Kuljin kirppisvaatteissa enkä harrastanut mitään maksullista.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Osaako joku neuvoa mistä saisi sellaisia alkkareita mitkä oikeasti kestää käytössä pitempään eikä hajoa kolmannen käyttökerran jälkeen?  Näistä Prismapaska alkkareista ei maksais enempää kuin euron.

Changea suosittelen. 

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla