Sivut

Kommentit (138)

Vierailija

Ulkona olisi hieno keli eikä niin kuuma enää mutta ei vaan saa itseään ulos, jää vaan sisälle istumaan ja joko koneelle tai töllöä katsomaan. Ei vaan saa itseään edes muuten vaan tuonne kävelemään. No kuluu se elämä näinkin ohi. Vihaan masennusta ja sitä missä tilassa olen, melkein kirjoitin masennuksen tilalle itseäni mutta niin väsynyt tällä hetkellä ettei jaksa itseäänkään haukkua.

ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisitko meilinvaihtoon kolmekymppisen naisen kanssa? :) Luin aika pitkälle tätä ketjua ja itsellä aika paljon samanlaisia fiiliksiä, ahdistuneisuus ja melankolia alkanut jo ennen murrosikää, kiusaamista niin kouluissa kuin työelämässäkin.

Minullakaan ei pahemmin kavereita ole ja työelämästä olen täysin syrjäytynyt vuosien varrella. Aina kun menen johonkin, tuntuu että olen vain tiellä jne.

Täällä ei kyllä uskalla mitään meiliosoitteita alkaa vaihtamaan ja seuraavassa viestissä tuosta puhuit irc:stä tai webchatista niin vaikka olen sitä ikäluokkaa jolle noi on tuttuja niin itse ei ole koskaan niitä tullut käytettyä ja on uskallus lähteä käyttään jotain sovellusta tai ohjelmaa joka ei ole tuttu niin pelko on suuri. Plus ennen näiden tietokoneiden ja ohjelmien kanssa pärjäsi jotenkin, nyt tuntuu ettei niistä meinaa enää ymmärtää mitään, tietysti masennus ym. varmaan tuhonnut paljon tiedostoja päästä (hehheh) niin osaaminen ei ole samaa tasoa. Jonkun facebookin kautta enemmän uskaltaisi alkaa juttelemaan, pitäisi vain jaksaa sinne liittyä takas jos saisi aikaiseksi sellaista.

ap

Huh, itse taas en koskaan tykännyt Facebookista kun siellä kaikki on omilla nimillään ja näkee kaikki toisen kaverit/tutut. Ei kävis mielessäkään kertoa omaa nimeä vauvapalstalle... En tiedä onko siellä nykyään sama meininki kuin 2008.

https://webchat.quakenet.org/ on todella yksinkertainen ja mukavan anonyymi, kirjoittaa vaan nickin ja kanavan nimen. Ja voihan siellä sit kertoa meiliosotteen tms jossei huvita irccaus.

En halua kuitenkaan tyrkyttää seuraani enkä ircciä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisitko meilinvaihtoon kolmekymppisen naisen kanssa? :) Luin aika pitkälle tätä ketjua ja itsellä aika paljon samanlaisia fiiliksiä, ahdistuneisuus ja melankolia alkanut jo ennen murrosikää, kiusaamista niin kouluissa kuin työelämässäkin.

Minullakaan ei pahemmin kavereita ole ja työelämästä olen täysin syrjäytynyt vuosien varrella. Aina kun menen johonkin, tuntuu että olen vain tiellä jne.

Täällä ei kyllä uskalla mitään meiliosoitteita alkaa vaihtamaan ja seuraavassa viestissä tuosta puhuit irc:stä tai webchatista niin vaikka olen sitä ikäluokkaa jolle noi on tuttuja niin itse ei ole koskaan niitä tullut käytettyä ja on uskallus lähteä käyttään jotain sovellusta tai ohjelmaa joka ei ole tuttu niin pelko on suuri. Plus ennen näiden tietokoneiden ja ohjelmien kanssa pärjäsi jotenkin, nyt tuntuu ettei niistä meinaa enää ymmärtää mitään, tietysti masennus ym. varmaan tuhonnut paljon tiedostoja päästä (hehheh) niin osaaminen ei ole samaa tasoa. Jonkun facebookin kautta enemmän uskaltaisi alkaa juttelemaan, pitäisi vain jaksaa sinne liittyä takas jos saisi aikaiseksi sellaista.

ap

Huh, itse taas en koskaan tykännyt Facebookista kun siellä kaikki on omilla nimillään ja näkee kaikki toisen kaverit/tutut. Ei kävis mielessäkään kertoa omaa nimeä vauvapalstalle... En tiedä onko siellä nykyään sama meininki kuin 2008.

https://webchat.quakenet.org/ on todella yksinkertainen ja mukavan anonyymi, kirjoittaa vaan nickin ja kanavan nimen. Ja voihan siellä sit kertoa meiliosotteen tms jossei huvita irccaus.

En halua kuitenkaan tyrkyttää seuraani enkä ircciä.

Eipä siellä facebookissa muu ahdistanut kuin muiden päivitykset joista tuli itselle vain paha olo, saihan siellä piilotettua kaikki mahdolliset ja eipä sinne omaa nimeään ole pakko laittaa vaan keksii jonkun, ainakin sellaisia muutamissa ryhmissä tuli vastaan joilla erikoinen ja selvästi keksitty nimimerkki.

En jotenkin saannut selkoa tuosta sivustosta mutta enivei, kiitos kumminkin jutteluseuran tarjoamisesta mutta en enää uskalla alkaa tarkemmin juttelemaan tai antaa sähköpostia henkilölle jonka nimeä tai ulkonäköä en tiedä, pelkää sen verran kaikkia huijareita jne. enkä nyt halua loukata jne. Tarkoitan vain että tyyliin joku facebook tai semmoinen missä näkee toisen nimen ja kuvan koen luotettavaksi ja uskallan tarkemmin jutella toisen kanssa.

ap

Vierailija

No tänään kävin mt-hoitajalla ja siellä nyt tuli otettua asioita esille mitä tässäkin ketjussa puhunut mutta siinäpä se, tietysti jos olisi lääkärille joka näistä lääkkeistäni vastaa niin muistanut sanoa kun tuli aiemmin juteltua mutta eipä silloin muistanut. Eli tänäänkin meni niin että monessa kohtaa oli kokoajan tunne että nyt on jokin väärin ja tämä ei ole todellista tai saa jostain maisemasta itkukohtauksen jne.

No jotain sanoi mitä yritän muistaa että ajatukset ovat menneessä ja nykyisyys tuntuu siksi oudolta ja väärältä jne. jotain tähän suuntaan. Menneessä on tapahtunut traumoja jne. mutta myös tilanteeni ei ollut näin paha silloin, oli enemmän töitä tai mielenterveys paremmalla tolalla vaikka masennus ollut pitkään niin vain pahentunut vuosien kuluessa.

En tiedä, töitäkin huvikseni katsonut ja mikään ei ole sellainen missä pärjäisin, pitäisi käydä työttömien terveystarkastuksessa mutta sekin on vasta yli kuukauden päästä ja siinä saisi työkkärikin todisteet siitä missä kunnossa olen, luultavasti koska en tiedä mitä ne lopulta toteaa minun kunnostani, varmaan sitä että olen kunnossa vaikka en ole, no tällaista se tahtoo olla.

ap

Vierailija

Piti kirjoittaa tähän jotakin pidempää mutten ehdi, ainut mitä ehdin sanoa on että pidän itseäni todella tyhmänä, selittäisin tarkemmin jos olisi aikaa muttei ole.

ap

Vierailija

Unohti mitä eilen piti kirjoittaa mutta tulisikohan jotain mieleen. No ainakin tuli eilen käytyä sauvakävelemässä 1,5h päivällä vesisateessa metsän läpi ja mettäautotietä pitkin ja lammikoihin kaivoi kanavia toisiin lammikoihin :D Hyvin virkistävää ja mukavaa, ainoot häiritsevät tekijät toisin kun sadevaatteet eivät olleet parhaat mahdolliset niin istuvuus ei ollut hyvä ja kun ei ole kunnon retkeilykenkiä niin piti saappailla kävellä ja se ei oikein jaloille sopinut loppuvaiheessa, lenkkarit olisi olleet paremmat mutta ne olisi kastuneet puolessa minuutissa.

Mutta tuosta viime illan kommentista missä pidän itseäni tyhmänä niin ainakin se oli mielessä että välillä tulee näitä tyhmiä juttuja tai asioita mitä on sanonut niin mieleen vaikka näistä olisi kulunut aikaa 30 vuotta niin ne silti muistaa ja alkaa ahdistamaan ja sitten alkaa itsensä syyttely ja muistaa jos joku siinä tilanteessa on sanonut jotain minulle niin senkin muistaa. Niin tietysti tähän sanotaan ei ne toiset näitä muista, no ei varmaan mutta minä muistan, tyyliin kaikista asioista mitä menneestä voi muistaa niin suurin osa varmaan näitä typeriä mokia tai sanoja mitä päästänyt suustaan kun ei vaan ole ollut aivot kehittyneet muiden tahdissa ja kehitys pysähtynyt kauan sitten. Tosin jos on add ja asberger niin tuskinpa näistä aivoista tätä parempaa koskaan olisi tullutkaan.

Tietysti tähän taas sanotaan tyyliin jotain "ei sinun tarvitse olla kuten muut vaan ole oma itsesi jne" No se ehkä toimisi jos olisi pelkkä add ja asberger mutta kun on masennus ja kaikenlaiset ahdistuneisuushäiriöt, paniikkihäiriöt, sos tilanteiden pelot jne. mitkä varmaan osin tulleet tai suurelta osin kun näitä minun ongelmia ei huomattu ajoissa niin elämä on vaan sellaista, no ei oikeastaan minkäänlaista. Haluaisi olla sitä ja tätä ja tehdä sitä ja tätä muttei pysty, en tosin osaa sanoa mitä pitäisi olla mutta jotain en tiedä, menee oikeastaan koko elämä hukkaan kun näillä vaivoilla ja sitten tulee kommenttia kun avaa töllön jossa uutiset ja siellä heti on tällaista "työttömät pitää saada töihin, työttömyysturvaa pitää leikata jne" niin tulee vain vihaiseksi ja tekisi mieli heittää tuoli päin tämän sanojan päätä. Olen joo väsynyt ja vihainen, suurelta osin itseeni ja loput tähän maailmaan.

Tietysti on noita epätodellisia oloja ja kaikki tuntuu väärältä jne. Jotain se hoitaja siellä käynnillä sanoi että jotain tyyliin ajattelee mennyttä niin paljon niin nykyisyys tuntuu oudolta jne. en muista tarkemmin. No jaa, eipä se sillai poista näitä tuntemuksia, lisäksi nyt kun on heinäkuu ja juhannus meni minulla aina tulee (tämä on ollut jo kaauuaan) sellainen fiilis että kesä meni jo. Ei se liity noihin helteisiin tai se että sataa vaan kun jotenkin siinä kun valoisuus alkaa vähentyä ja sanotaan että mennään taas kohti joulua niin tuntuu jo että kesä meni siinä, vammasta ajattelua varmaan mutta näin on ollut jo pitkään.

Tämä on varmaan jo minun jonkinlainen päiväkirja tämä mihin kirjoitan ajatuksiani, kaikkea ei tähän tietenkään pysty kirjoittamaan, oikeaa en jaksa alkaa kirjoittamaan, tavallaan kun niitä ajatuksia sitten ei kukaan näe on ongelma, jotain haluaisi että näkisi jos haluaa joku kommentoida jotain tai muuta.

Luulen tosin ettei tätä juuri kukaan lue mutta samapa tuo.

ap

Vierailija

Minkä asian haluaisit muuttuvan, että olosi paranee?

Jos tiedossasi on jokin, joka masentaa, niin minusta sinulla on hyvät mahdollisuudet saada kunnallista psykoterapiaa. Lähtisin aqlkuun purkamaan äitisi kuolemaa. Yleensä nä'iden asioiden ylipääsemiseen tarvitaan oivalluksia ja uusia näkökantoja. Uskon, että sinulla on hylätyksitulemisen tunne jäänyt päälle, jota et ole työstänyt. Poikani on masentunut ja hänellä tuo tunne on tullut isän muutosta toiselle paikkakunnalle. Hän ei ole saanut käsiteltyä isänsä lähtöä. Ennen sitä hän oli hyvin iloinen ja empaattinen poika. Nyt alipainoinen ja sulkeutunut, joka ei halua elää. Huono itsetunto on vain oire käsittelemättömistä asioista.

Olisiko mahdotonta, että lukisit äidillesi kirjaa menetyksestä. Istuisit hänen haudalla ja lukisit esimerkiksi hylkäämisen tunnelukosta ja siitä miten siitä päästä eroon. Aihetta koskevaa kirjallisuutta on paljon saatavilla. Kirjastoista ainakin. Se, että kohtaa pelkonsa on ehkä se oivallus. Menetin, surin, elämäntarkoitus, pelon kanssa eläminen ja eheytyminen. Mikään ei korjaa elämääsi, mutta auttaa oppimaan elämään menetysten kanssa. Et ole asiasi kanssa yksin. Et ole ainut äitinsä menettänyt. Mielenterveysloiiton kautta voisit saada kohtalotovereita. Myös vähemmän tykkäämässäsi FB masennusryhmässä voisit saada kavereita.

Tätä AV palstaakaan ei kannata vähätellä, vaikka tämä laaduttomalta tuntuukin. Se, että saa asiansa sanotuksi jo auttaa keventämään kuormaa.

Vierailija

Sulle on tällä aloittamallasi ketjulla kaksi ihmistä tarjonnut ystävyyttään. Et ole ottanut sitä vastaan. Tie ulos omasta, lukitusta maailmasta on maailman päästäminen omaan elämään.

Todennäköisesti hyötyisit paljon siitä, kun päästäisit jonkun toisen elämääsi. Se mieshenkilö, joka tarjosi sinulle ystävyyttään, vaikutti tosi reilulta ja asialliselta. Olisit saattanut saada elinikäisen ystävän itsellesi, mutta torjuit tämän mahdollisuuden. Se nainen näytti sulle missä ja miten häneen voi tutustua: kukaan ei tule linjoja pitkin luoksesi, saat olla sellainen, kuin olet ja ottaa vastaan sen verran, kuin otat tai jättää ottamatta. Pallo on sulle päin heitetty.

Muutoksen elämässäsi saat aikaan vain itse: sinun tulee ottaa askelia. Tässä on nämä kaksi jo tulleet sinua vastaan. Kannattaa olla joskus vähän rohkeampi, sillä saattaa olla kauaskantoiset seuraukset.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Unohti mitä eilen piti kirjoittaa mutta tulisikohan jotain mieleen. No ainakin tuli eilen käytyä sauvakävelemässä 1,5h päivällä vesisateessa metsän läpi ja mettäautotietä pitkin ja lammikoihin kaivoi kanavia toisiin lammikoihin :D Hyvin virkistävää ja mukavaa, ainoot häiritsevät tekijät toisin kun sadevaatteet eivät olleet parhaat mahdolliset niin istuvuus ei ollut hyvä ja kun ei ole kunnon retkeilykenkiä niin piti saappailla kävellä ja se ei oikein jaloille sopinut loppuvaiheessa, lenkkarit olisi olleet paremmat mutta ne olisi kastuneet puolessa minuutissa.

Mutta tuosta viime illan kommentista missä pidän itseäni tyhmänä niin ainakin se oli mielessä että välillä tulee näitä tyhmiä juttuja tai asioita mitä on sanonut niin mieleen vaikka näistä olisi kulunut aikaa 30 vuotta niin ne silti muistaa ja alkaa ahdistamaan ja sitten alkaa itsensä syyttely ja muistaa jos joku siinä tilanteessa on sanonut jotain minulle niin senkin muistaa. Niin tietysti tähän sanotaan ei ne toiset näitä muista, no ei varmaan mutta minä muistan, tyyliin kaikista asioista mitä menneestä voi muistaa niin suurin osa varmaan näitä typeriä mokia tai sanoja mitä päästänyt suustaan kun ei vaan ole ollut aivot kehittyneet muiden tahdissa ja kehitys pysähtynyt kauan sitten. Tosin jos on add ja asberger niin tuskinpa näistä aivoista tätä parempaa koskaan olisi tullutkaan.

Tietysti tähän taas sanotaan tyyliin jotain "ei sinun tarvitse olla kuten muut vaan ole oma itsesi jne" No se ehkä toimisi jos olisi pelkkä add ja asberger mutta kun on masennus ja kaikenlaiset ahdistuneisuushäiriöt, paniikkihäiriöt, sos tilanteiden pelot jne. mitkä varmaan osin tulleet tai suurelta osin kun näitä minun ongelmia ei huomattu ajoissa niin elämä on vaan sellaista, no ei oikeastaan minkäänlaista. Haluaisi olla sitä ja tätä ja tehdä sitä ja tätä muttei pysty, en tosin osaa sanoa mitä pitäisi olla mutta jotain en tiedä, menee oikeastaan koko elämä hukkaan kun näillä vaivoilla ja sitten tulee kommenttia kun avaa töllön jossa uutiset ja siellä heti on tällaista "työttömät pitää saada töihin, työttömyysturvaa pitää leikata jne" niin tulee vain vihaiseksi ja tekisi mieli heittää tuoli päin tämän sanojan päätä. Olen joo väsynyt ja vihainen, suurelta osin itseeni ja loput tähän maailmaan.

Tietysti on noita epätodellisia oloja ja kaikki tuntuu väärältä jne. Jotain se hoitaja siellä käynnillä sanoi että jotain tyyliin ajattelee mennyttä niin paljon niin nykyisyys tuntuu oudolta jne. en muista tarkemmin. No jaa, eipä se sillai poista näitä tuntemuksia, lisäksi nyt kun on heinäkuu ja juhannus meni minulla aina tulee (tämä on ollut jo kaauuaan) sellainen fiilis että kesä meni jo. Ei se liity noihin helteisiin tai se että sataa vaan kun jotenkin siinä kun valoisuus alkaa vähentyä ja sanotaan että mennään taas kohti joulua niin tuntuu jo että kesä meni siinä, vammasta ajattelua varmaan mutta näin on ollut jo pitkään.

Tämä on varmaan jo minun jonkinlainen päiväkirja tämä mihin kirjoitan ajatuksiani, kaikkea ei tähän tietenkään pysty kirjoittamaan, oikeaa en jaksa alkaa kirjoittamaan, tavallaan kun niitä ajatuksia sitten ei kukaan näe on ongelma, jotain haluaisi että näkisi jos haluaa joku kommentoida jotain tai muuta.

Luulen tosin ettei tätä juuri kukaan lue mutta samapa tuo.

ap


Hakeudu psykoterapiaan. Jos terapeutteja ei ole kohtuullisen matkan päässä, kannattaa ehkä muuttaa, ellei sitten ole jotain oikeasti merkittävää joka pitää sua just sillä paikkakunnalla. Oman mielenterveyden hoitaminen ja traumojen käsittely kyllä maksaa itsensä takaisin, kunhan pääset pätevälle psykoterapeutille riittävän pitkäkestoiseen terapiaan.

Kunnallisen mt-sairaanhoitajan luona harvemmin pääsee eroon traumoista ja muista pitkäaikaisista ongelmistaan, vaikka puhuminen voi helpottaa oloa hetkellisesti. Sulla on varmaan myös hoitava lääkäri siellä, joka voi kirjoittaa lausunnon kuntoutuspsykoterapiaa varten.

Toivottavasti saat tarvitsemaasi apua!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohti mitä eilen piti kirjoittaa mutta tulisikohan jotain mieleen. No ainakin tuli eilen käytyä sauvakävelemässä 1,5h päivällä vesisateessa metsän läpi ja mettäautotietä pitkin ja lammikoihin kaivoi kanavia toisiin lammikoihin :D Hyvin virkistävää ja mukavaa, ainoot häiritsevät tekijät toisin kun sadevaatteet eivät olleet parhaat mahdolliset niin istuvuus ei ollut hyvä ja kun ei ole kunnon retkeilykenkiä niin piti saappailla kävellä ja se ei oikein jaloille sopinut loppuvaiheessa, lenkkarit olisi olleet paremmat mutta ne olisi kastuneet puolessa minuutissa.

Mutta tuosta viime illan kommentista missä pidän itseäni tyhmänä niin ainakin se oli mielessä että välillä tulee näitä tyhmiä juttuja tai asioita mitä on sanonut niin mieleen vaikka näistä olisi kulunut aikaa 30 vuotta niin ne silti muistaa ja alkaa ahdistamaan ja sitten alkaa itsensä syyttely ja muistaa jos joku siinä tilanteessa on sanonut jotain minulle niin senkin muistaa. Niin tietysti tähän sanotaan ei ne toiset näitä muista, no ei varmaan mutta minä muistan, tyyliin kaikista asioista mitä menneestä voi muistaa niin suurin osa varmaan näitä typeriä mokia tai sanoja mitä päästänyt suustaan kun ei vaan ole ollut aivot kehittyneet muiden tahdissa ja kehitys pysähtynyt kauan sitten. Tosin jos on add ja asberger niin tuskinpa näistä aivoista tätä parempaa koskaan olisi tullutkaan.

Tietysti tähän taas sanotaan tyyliin jotain "ei sinun tarvitse olla kuten muut vaan ole oma itsesi jne" No se ehkä toimisi jos olisi pelkkä add ja asberger mutta kun on masennus ja kaikenlaiset ahdistuneisuushäiriöt, paniikkihäiriöt, sos tilanteiden pelot jne. mitkä varmaan osin tulleet tai suurelta osin kun näitä minun ongelmia ei huomattu ajoissa niin elämä on vaan sellaista, no ei oikeastaan minkäänlaista. Haluaisi olla sitä ja tätä ja tehdä sitä ja tätä muttei pysty, en tosin osaa sanoa mitä pitäisi olla mutta jotain en tiedä, menee oikeastaan koko elämä hukkaan kun näillä vaivoilla ja sitten tulee kommenttia kun avaa töllön jossa uutiset ja siellä heti on tällaista "työttömät pitää saada töihin, työttömyysturvaa pitää leikata jne" niin tulee vain vihaiseksi ja tekisi mieli heittää tuoli päin tämän sanojan päätä. Olen joo väsynyt ja vihainen, suurelta osin itseeni ja loput tähän maailmaan.

Tietysti on noita epätodellisia oloja ja kaikki tuntuu väärältä jne. Jotain se hoitaja siellä käynnillä sanoi että jotain tyyliin ajattelee mennyttä niin paljon niin nykyisyys tuntuu oudolta jne. en muista tarkemmin. No jaa, eipä se sillai poista näitä tuntemuksia, lisäksi nyt kun on heinäkuu ja juhannus meni minulla aina tulee (tämä on ollut jo kaauuaan) sellainen fiilis että kesä meni jo. Ei se liity noihin helteisiin tai se että sataa vaan kun jotenkin siinä kun valoisuus alkaa vähentyä ja sanotaan että mennään taas kohti joulua niin tuntuu jo että kesä meni siinä, vammasta ajattelua varmaan mutta näin on ollut jo pitkään.

Tämä on varmaan jo minun jonkinlainen päiväkirja tämä mihin kirjoitan ajatuksiani, kaikkea ei tähän tietenkään pysty kirjoittamaan, oikeaa en jaksa alkaa kirjoittamaan, tavallaan kun niitä ajatuksia sitten ei kukaan näe on ongelma, jotain haluaisi että näkisi jos haluaa joku kommentoida jotain tai muuta.

Luulen tosin ettei tätä juuri kukaan lue mutta samapa tuo.

ap


Hakeudu psykoterapiaan. Jos terapeutteja ei ole kohtuullisen matkan päässä, kannattaa ehkä muuttaa, ellei sitten ole jotain oikeasti merkittävää joka pitää sua just sillä paikkakunnalla. Oman mielenterveyden hoitaminen ja traumojen käsittely kyllä maksaa itsensä takaisin, kunhan pääset pätevälle psykoterapeutille riittävän pitkäkestoiseen terapiaan.

Kunnallisen mt-sairaanhoitajan luona harvemmin pääsee eroon traumoista ja muista pitkäaikaisista ongelmistaan, vaikka puhuminen voi helpottaa oloa hetkellisesti. Sulla on varmaan myös hoitava lääkäri siellä, joka voi kirjoittaa lausunnon kuntoutuspsykoterapiaa varten.

Toivottavasti saat tarvitsemaasi apua!

Ei ole kohtuullisen matkan päässä ja muutto ei ole vaihtoehto ja se vielä romahduttaisi mielenterveyden totaalisesti. Varmaan se joo maksaisi itsensä takaisin, pitäisi vain ensin olla rahaa millä maksaa ne käynnit, niihin ei ole yhtään mistä irrottaa. Kunnallinen nyt on ainoa vaihtoehto ollut pidemmän aikaa, pitäisi olla tyyliin kokoaikatyössä että olisi varaa psykoterapiaan mutta eipä ole paljoa töitä missä oikeasti pärjäisin niin fyysisesti kuin henkisesti. Joitakin on mutta ne on vain lyhyitä hommia mitä minulla vuoden aikana on.

ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohti mitä eilen piti kirjoittaa mutta tulisikohan jotain mieleen. No ainakin tuli eilen käytyä sauvakävelemässä 1,5h päivällä vesisateessa metsän läpi ja mettäautotietä pitkin ja lammikoihin kaivoi kanavia toisiin lammikoihin :D Hyvin virkistävää ja mukavaa, ainoot häiritsevät tekijät toisin kun sadevaatteet eivät olleet parhaat mahdolliset niin istuvuus ei ollut hyvä ja kun ei ole kunnon retkeilykenkiä niin piti saappailla kävellä ja se ei oikein jaloille sopinut loppuvaiheessa, lenkkarit olisi olleet paremmat mutta ne olisi kastuneet puolessa minuutissa.

Mutta tuosta viime illan kommentista missä pidän itseäni tyhmänä niin ainakin se oli mielessä että välillä tulee näitä tyhmiä juttuja tai asioita mitä on sanonut niin mieleen vaikka näistä olisi kulunut aikaa 30 vuotta niin ne silti muistaa ja alkaa ahdistamaan ja sitten alkaa itsensä syyttely ja muistaa jos joku siinä tilanteessa on sanonut jotain minulle niin senkin muistaa. Niin tietysti tähän sanotaan ei ne toiset näitä muista, no ei varmaan mutta minä muistan, tyyliin kaikista asioista mitä menneestä voi muistaa niin suurin osa varmaan näitä typeriä mokia tai sanoja mitä päästänyt suustaan kun ei vaan ole ollut aivot kehittyneet muiden tahdissa ja kehitys pysähtynyt kauan sitten. Tosin jos on add ja asberger niin tuskinpa näistä aivoista tätä parempaa koskaan olisi tullutkaan.

Tietysti tähän taas sanotaan tyyliin jotain "ei sinun tarvitse olla kuten muut vaan ole oma itsesi jne" No se ehkä toimisi jos olisi pelkkä add ja asberger mutta kun on masennus ja kaikenlaiset ahdistuneisuushäiriöt, paniikkihäiriöt, sos tilanteiden pelot jne. mitkä varmaan osin tulleet tai suurelta osin kun näitä minun ongelmia ei huomattu ajoissa niin elämä on vaan sellaista, no ei oikeastaan minkäänlaista. Haluaisi olla sitä ja tätä ja tehdä sitä ja tätä muttei pysty, en tosin osaa sanoa mitä pitäisi olla mutta jotain en tiedä, menee oikeastaan koko elämä hukkaan kun näillä vaivoilla ja sitten tulee kommenttia kun avaa töllön jossa uutiset ja siellä heti on tällaista "työttömät pitää saada töihin, työttömyysturvaa pitää leikata jne" niin tulee vain vihaiseksi ja tekisi mieli heittää tuoli päin tämän sanojan päätä. Olen joo väsynyt ja vihainen, suurelta osin itseeni ja loput tähän maailmaan.

Tietysti on noita epätodellisia oloja ja kaikki tuntuu väärältä jne. Jotain se hoitaja siellä käynnillä sanoi että jotain tyyliin ajattelee mennyttä niin paljon niin nykyisyys tuntuu oudolta jne. en muista tarkemmin. No jaa, eipä se sillai poista näitä tuntemuksia, lisäksi nyt kun on heinäkuu ja juhannus meni minulla aina tulee (tämä on ollut jo kaauuaan) sellainen fiilis että kesä meni jo. Ei se liity noihin helteisiin tai se että sataa vaan kun jotenkin siinä kun valoisuus alkaa vähentyä ja sanotaan että mennään taas kohti joulua niin tuntuu jo että kesä meni siinä, vammasta ajattelua varmaan mutta näin on ollut jo pitkään.

Tämä on varmaan jo minun jonkinlainen päiväkirja tämä mihin kirjoitan ajatuksiani, kaikkea ei tähän tietenkään pysty kirjoittamaan, oikeaa en jaksa alkaa kirjoittamaan, tavallaan kun niitä ajatuksia sitten ei kukaan näe on ongelma, jotain haluaisi että näkisi jos haluaa joku kommentoida jotain tai muuta.

Luulen tosin ettei tätä juuri kukaan lue mutta samapa tuo.

ap


Hakeudu psykoterapiaan. Jos terapeutteja ei ole kohtuullisen matkan päässä, kannattaa ehkä muuttaa, ellei sitten ole jotain oikeasti merkittävää joka pitää sua just sillä paikkakunnalla. Oman mielenterveyden hoitaminen ja traumojen käsittely kyllä maksaa itsensä takaisin, kunhan pääset pätevälle psykoterapeutille riittävän pitkäkestoiseen terapiaan.

Kunnallisen mt-sairaanhoitajan luona harvemmin pääsee eroon traumoista ja muista pitkäaikaisista ongelmistaan, vaikka puhuminen voi helpottaa oloa hetkellisesti. Sulla on varmaan myös hoitava lääkäri siellä, joka voi kirjoittaa lausunnon kuntoutuspsykoterapiaa varten.

Toivottavasti saat tarvitsemaasi apua!

Ei ole kohtuullisen matkan päässä ja muutto ei ole vaihtoehto ja se vielä romahduttaisi mielenterveyden totaalisesti. Varmaan se joo maksaisi itsensä takaisin, pitäisi vain ensin olla rahaa millä maksaa ne käynnit, niihin ei ole yhtään mistä irrottaa. Kunnallinen nyt on ainoa vaihtoehto ollut pidemmän aikaa, pitäisi olla tyyliin kokoaikatyössä että olisi varaa psykoterapiaan mutta eipä ole paljoa töitä missä oikeasti pärjäisin niin fyysisesti kuin henkisesti. Joitakin on mutta ne on vain lyhyitä hommia mitä minulla vuoden aikana on.

ap


Kela maksaa kuntoutuspsykoterapiaa juuri siksi että työkyky on uhattuna. Kela maksaa noin 55€/käynti, omavastuuosuuden saat toimeentulotuesta jos olet työtön ja/tai rahat ei riitä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohti mitä eilen piti kirjoittaa mutta tulisikohan jotain mieleen. No ainakin tuli eilen käytyä sauvakävelemässä 1,5h päivällä vesisateessa metsän läpi ja mettäautotietä pitkin ja lammikoihin kaivoi kanavia toisiin lammikoihin :D Hyvin virkistävää ja mukavaa, ainoot häiritsevät tekijät toisin kun sadevaatteet eivät olleet parhaat mahdolliset niin istuvuus ei ollut hyvä ja kun ei ole kunnon retkeilykenkiä niin piti saappailla kävellä ja se ei oikein jaloille sopinut loppuvaiheessa, lenkkarit olisi olleet paremmat mutta ne olisi kastuneet puolessa minuutissa.

Mutta tuosta viime illan kommentista missä pidän itseäni tyhmänä niin ainakin se oli mielessä että välillä tulee näitä tyhmiä juttuja tai asioita mitä on sanonut niin mieleen vaikka näistä olisi kulunut aikaa 30 vuotta niin ne silti muistaa ja alkaa ahdistamaan ja sitten alkaa itsensä syyttely ja muistaa jos joku siinä tilanteessa on sanonut jotain minulle niin senkin muistaa. Niin tietysti tähän sanotaan ei ne toiset näitä muista, no ei varmaan mutta minä muistan, tyyliin kaikista asioista mitä menneestä voi muistaa niin suurin osa varmaan näitä typeriä mokia tai sanoja mitä päästänyt suustaan kun ei vaan ole ollut aivot kehittyneet muiden tahdissa ja kehitys pysähtynyt kauan sitten. Tosin jos on add ja asberger niin tuskinpa näistä aivoista tätä parempaa koskaan olisi tullutkaan.

Tietysti tähän taas sanotaan tyyliin jotain "ei sinun tarvitse olla kuten muut vaan ole oma itsesi jne" No se ehkä toimisi jos olisi pelkkä add ja asberger mutta kun on masennus ja kaikenlaiset ahdistuneisuushäiriöt, paniikkihäiriöt, sos tilanteiden pelot jne. mitkä varmaan osin tulleet tai suurelta osin kun näitä minun ongelmia ei huomattu ajoissa niin elämä on vaan sellaista, no ei oikeastaan minkäänlaista. Haluaisi olla sitä ja tätä ja tehdä sitä ja tätä muttei pysty, en tosin osaa sanoa mitä pitäisi olla mutta jotain en tiedä, menee oikeastaan koko elämä hukkaan kun näillä vaivoilla ja sitten tulee kommenttia kun avaa töllön jossa uutiset ja siellä heti on tällaista "työttömät pitää saada töihin, työttömyysturvaa pitää leikata jne" niin tulee vain vihaiseksi ja tekisi mieli heittää tuoli päin tämän sanojan päätä. Olen joo väsynyt ja vihainen, suurelta osin itseeni ja loput tähän maailmaan.

Tietysti on noita epätodellisia oloja ja kaikki tuntuu väärältä jne. Jotain se hoitaja siellä käynnillä sanoi että jotain tyyliin ajattelee mennyttä niin paljon niin nykyisyys tuntuu oudolta jne. en muista tarkemmin. No jaa, eipä se sillai poista näitä tuntemuksia, lisäksi nyt kun on heinäkuu ja juhannus meni minulla aina tulee (tämä on ollut jo kaauuaan) sellainen fiilis että kesä meni jo. Ei se liity noihin helteisiin tai se että sataa vaan kun jotenkin siinä kun valoisuus alkaa vähentyä ja sanotaan että mennään taas kohti joulua niin tuntuu jo että kesä meni siinä, vammasta ajattelua varmaan mutta näin on ollut jo pitkään.

Tämä on varmaan jo minun jonkinlainen päiväkirja tämä mihin kirjoitan ajatuksiani, kaikkea ei tähän tietenkään pysty kirjoittamaan, oikeaa en jaksa alkaa kirjoittamaan, tavallaan kun niitä ajatuksia sitten ei kukaan näe on ongelma, jotain haluaisi että näkisi jos haluaa joku kommentoida jotain tai muuta.

Luulen tosin ettei tätä juuri kukaan lue mutta samapa tuo.

ap


Hakeudu psykoterapiaan. Jos terapeutteja ei ole kohtuullisen matkan päässä, kannattaa ehkä muuttaa, ellei sitten ole jotain oikeasti merkittävää joka pitää sua just sillä paikkakunnalla. Oman mielenterveyden hoitaminen ja traumojen käsittely kyllä maksaa itsensä takaisin, kunhan pääset pätevälle psykoterapeutille riittävän pitkäkestoiseen terapiaan.

Kunnallisen mt-sairaanhoitajan luona harvemmin pääsee eroon traumoista ja muista pitkäaikaisista ongelmistaan, vaikka puhuminen voi helpottaa oloa hetkellisesti. Sulla on varmaan myös hoitava lääkäri siellä, joka voi kirjoittaa lausunnon kuntoutuspsykoterapiaa varten.

Toivottavasti saat tarvitsemaasi apua!

Ei ole kohtuullisen matkan päässä ja muutto ei ole vaihtoehto ja se vielä romahduttaisi mielenterveyden totaalisesti. Varmaan se joo maksaisi itsensä takaisin, pitäisi vain ensin olla rahaa millä maksaa ne käynnit, niihin ei ole yhtään mistä irrottaa. Kunnallinen nyt on ainoa vaihtoehto ollut pidemmän aikaa, pitäisi olla tyyliin kokoaikatyössä että olisi varaa psykoterapiaan mutta eipä ole paljoa töitä missä oikeasti pärjäisin niin fyysisesti kuin henkisesti. Joitakin on mutta ne on vain lyhyitä hommia mitä minulla vuoden aikana on.

ap


Kela maksaa kuntoutuspsykoterapiaa juuri siksi että työkyky on uhattuna. Kela maksaa noin 55€/käynti, omavastuuosuuden saat toimeentulotuesta jos olet työtön ja/tai rahat ei riitä.

Täytyy kysyä saako tällaista, tiedä koska kun lääkärikin on lomalla ja vasta elokuussa paikalla ja sitten saada aikaa ja siitä jne niin menee varmaan loppuvuoteen tai ensi vuoteen. Toinen kysymys on onko psykoterapeutteja minkä matkan päässä vapaana ja ottaako vastaan.

ap

Vierailija

Hei ap, mun täytyy vaan kommentoida sulle, kun kirjoitit että eipä ketään kiinnosta. Mutta tiedätkö, olet saanut tähän ketjuun kymmeniä vastauksia - eli kyllä ihmiset ovat sinusta kiinnostuneita.

Monesti se ihmisten kanssa tekemisissä oleminen saattaa ihan alkaa pelottaa. Vaikka sitä toisaalta haluaisi, se myös jännittää - ja siksi sitä saattaa alkaa väistellä.

Kannustan sua nyt kuitenkin tekemään anonyymin sähköpostiosoitteen. Esim. Gmail toimii ja googlaamalla löydät varmasti lisää vaihtoehtoja. Ei sun tarvi antaa mitään henkilökohtaisia tietoja tuollaiseen sähköpostiosoitteeseen, riittää kun luot käyttäjätunnuksen ja salasanan. Sitten voit ihan anonyymisti kirjoitella halukkaiden kanssa. Varmaan saatat saada pari feikkiviestäkin, mutta mitäpäs niistä! Ei kukaan saa sinun tietojasi selville tuota kautta.

Jos joskus haluat vaihtaa jonkun kanssa yhteystietoja, voit sen myöhemmin tehdä. Mutta ei siihen ole mitään velvoitetta. Ei kaiken sosiaalisen kanssakäymisen tarvitse olla ”hyödyllistä”, ihan vaikka vaan kuulumisten ja small talkin vaihtaminen tuntemattomien kanssa on hauskaa ihan vaan sellaisenaan. Riittää että siitä tulee parempi mieli, ei kaiken tarvitse johtaa loppuiän ystävyyteen tai sellaiseen.

Häntä pystyyn, olet tärkeä!

Vierailija

Välillä kun tulee myös näitä joitain olotiloja tai aatoksia ne pitäisi kirjoittaa johonkin ylös koska niitä ei sitten muista enää oikein, terapiaakin jos vaikka ajattelee ja sinne pääsisi niin tunti menisi ohi kun minä miettisin mitä minun piti sanoa, viime hoitajakäynnilläkin niin aivot oli vähän niinkuin unessa ja muutenkin olin väsynyt jne. ja tämä toistuu oikeastaan joka kerta, kun menee käynnille ei saa sanotuksi niitä asioita mitä oli mielessä viikkoja ennen tätä käyntiä ja kun pääse paikalle pää on tyhjä ja olo on väsynyt. Ja sitten kun sieltä lähtee hetken päästä ne ajatukset ja asiat on taas mielessä, ärsyttävää ja turhauttavaa. Olen tästä siellä maininnutkin usemman kerran mutten muista mitä tähän sanottu tai mikä auttaisi.

Mutta joo, eilenkin niin jos yritän muistella niin jokin minulla tässä päässä on vinksallaan varmasti kun oli taas sitä ja tätä. Sitä samaa tämä ei ole todellista ja liikun menneen ja nykyisyyden väliä ja menneessä tai kuvittelee itselleen paremman tilanteen niin luo eri olon tai oudon olon ja nykyisyyteen palaaminen aiheuttaa pahaa oloa jne. Musiikkiakin kun kuuntelee tuota kasaria kanavaa niin välillä tulee olo että olisi elänyt siinä ajassa vaikka olen syntynyt 80-luvun puolivälissä enkä muista sieltä mitään niin näistä biiseistä tulee nostalginen ja tuttu tunne vaikkei niitä silloin ole kuullut kun ne ilmestyi. Voihan se olla että kuullut ne ysärillä ja 2000-luvun vaihteessa niin siitä se tulee, esim gta vice cityä pelasi siinä soi kasarimusiikit niin jotenkin niistä tuli outo olo, ysäri musiikista tulee kanssa nostalginen olo mutta erilainen kun ne oikeasti on kuullut sinä vuosikymmenenä kun ne ilmestyivät ja soivat, miten voi kasarin tuntea tutuksi vaikkei siinä ole elänyt. Ellen sitten ole edellisessä elämässä elänyt kasaria ja edellisestä tietoisuudesta on jäännyt jälki nykyiseen tai sitten olen vaan muuten sekaisin ja sekoamassa edelleen.

Ei nämä tuntemukset uusia ole, niitä on ollut varmaan 20 vuotta tai enemmän mutta ne vaan voimistuvat. En tiedä varmaan olen oikeasti sekoamassa kun en ole yhteensopiva tämän todellisuuden kanssa, oikeasti täällä ei kohta ole varmaan juuri mitään kiintopistettä mistä saisi kiinni koska kaikki alkaa muuttua erilaiseksi ja oudoksi ja en enää tunnista mitään tutuksi tai kaikki on väärin ja outoa ja epätodellista.

Tämä ei ole kivaa enkä pidä tästä maailmasta tai miten se toimii ja miten sitä ohjataan, mikään päivitys minun päähäni ei korjaa ajatusmaailmaani. Taitaa olla aika selvää etten tule enää pitkään täällä pärjäämään tai elämään, sen verran vakavalta minun pääni tilanne vaikuttaa.

ap

Vierailija

Ei ole kivaa jos tyyliin muutaman kerran vuodessa käy jossain kylässä ja on yötä ja vaikka tuntee toiset ihmiset jne. niin se sosiaalinen tilanne vaan jännittää ja uuvuttaa todella paljon ja kroppa menee jännityksestä ihan jumiin ja alkaa päätä särkemään eikä untakaan meinaa saada. Ja kun lopulta kaikki on ohi ja on kotona niin tuntuu kuin se ahdistus vyöryisi ulos kun on näytellyt normaalia ja sitten se sama ahdistunut olo palaa voimalla takaisin ja osittain ahdistus on vielä voimakkaampi kun tämä kyläily on aiheuttanut vielä lisää ahdistusta.

Oikeasti voisi vain lakata olemasta, kaikki vaan ahdistaa jne. Pääsisi sillä eroon ahdistuksesta ja näistä kivuista, ei ole mitään hauskaa siinä että menet jonnekin ja lopputuloksena saat kropan niin jumiin että särkee eikä kipulääkkeet auta ja hieronta ei auta kuin hetkeksi. Vaikka siinä ei edes tietoisesti jännitä niin se jännitys tulee jostain mihin ei voi vaikuttaa. En tiedä, minä en jaksa, liiku syö hyvin, nuku hyvin ei auta, ei viitsi sanoa taas mitä haluaisi ettei lähde ketju bittiavaruuteen.

Minä olen väsynyt.

ap

Vierailija

Vähän parempi olo kuin iltapäivällä jolloin oli todella väsynyt, oli kuin olisi pudottanut sen normaaliasun pois päältä ja se ahdistus olisi päässyt valloilleen takaisin kun oli ollut sen asun alla tukahdettuna muutaman päivän, ei ollut kivaa. Lisäksi olen koko päivän ollut jossain viikonlopussa, millään meinaa uskoa että on maanantai kuin vasta tässä illalla ehkä. Silti on jotenkin epätodellinen olo joka asiasta, kylässä kun oli vaikka siellä on monesti käynnyt niin jotenkin koki että täällä on jokin pielessä tai ei samalla tavalla vaikka oli mutta jokin ei täsmännyt. No ei täsmää kotonakaan.

Päänsärky on tosin poissa mikä on hyvä, tosin muita oireita tilalla koska eipä tässä koskaan ole vaihetta että olisi ilman näitä oireita ja vaivoja.

En tiedä tämä todellisuus tai aika tai mikä lie ei nyt vaan oikein tunnu oikealta tai jotain. Myös se että ei pysty tekemään tiettyjä asioita mitä tehnyt aiemmin ahdistaa tai sotkee päätä, ihan sama vaikka joku sanoisi no sille ei voi mitään jos ei enää näin ole jne. niin minulle se on vain sanahelinää eikä kiinnosta, ainoa mikä kiinnostaa on että asia palaa paikalleen, minulla on pää pas ka joo tiedetään.

ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Osta päiväkirja.

Niin no ei näitä tarvitse lukea jos ne ärsyttää tai ei kiinnosta mikä on ymmärrettävää koska ei näissä mitään järkeä ole mutta minulla on sananvapaus ja kirjoitan näitä tänne jos haluan.a

ap

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla