Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (1527)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin eilen tätä palstaa ja mies tuli kysymään mitä teen. Muistutti minua sitten siitä yliluonnollisesta tapauksesta reilu viisi vuotta sitten. Asuimme silloin vielä rivitalossa. Olimme viettämässä uudenvuoden aattoa mieheni ja siskoni kanssa. Lapset nukkuivat. Rivitalon sisäpihalla oli lasten leikkipaikka, johon näkyi suoraa olohuoneen ikkunastamme. Yht'äkkiä huomiomme kiinnittyi itsestään keinuvaan keinuun. Toinen samanlainen keinu pysyi aivan paikallaan. Ulkona oli aivan tyyntä. Keinu teki noin puolen metrin-metrin liikettä edes takaisin. Monen minuutin ajan katselimme itsestään liikkuvaa keinua, mutta kellään meillä ei ollut rohkeutta avata terassin ovea ja mennä tarkastamaan tilannetta lähempää. Ajattelin, että keinuja oli neljä vuotta aiemmin vauvana kuollut tyttäremme. Ehkä hän tuli näyttämään meille, miten hän oli oppinut keinumaan.  Aikamme itsestään keinuvaa keinua katsottuamme, luovutimme. Myöhemmin kun katsoin yöllä sisäpihalle, keinunta oli lakannut. Myöhemmin emme nähneet vastaavaa.

Tuon tapauksen luultavasti selittää jokin keinussa olevan metallin reagoiminen maapallon magneettikenttään.

Tai orava käynyt siinä, jäänyt keinumaan pitkään  ennen vauhdin pysähtymistä.

Vierailija

Ksksks kirjoitti:
Miksi uskovat viljelee raamatun lauseita mutta eivät ole valmiita tekemään mitään sen eteen et ihmisiä pelastuisi,, eli kohtaamaan ihmisiä arkielämässä ihan konkreettisesti,, meitä yksinäisiä itsemurhan ajattelijoita on paljon! Ei se et sanotaan et tunnusta syntisi Jeesukselle ja mitään ei kuitenkaan tapahdu auta mitään jos kukaan uskova ei ole valmis uhraamaan edes yhden sielun pelastuksen eteen

Moni on yrittänyt mutta sitä pidetään hyvin ikävänä. Jo julkiuskovan läsnäolo saa karvat pystyyn ettei se nyt vaan ala.  Lisäksi päätös on henkilökohtainen, ei kukaan uskova pysty ketään pelastamaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minut aikoinaan kaapattiin ufoon. Minut kaapanneet olennot olivat vaaleita ja varsin ihmismäisiä, ja alkuhämmennyksen jälkeen tunsin oloni turvalliseksi. He kertoivat tulevansa Seulasten tähdistöstä ja kävimme kiertämässä kuun, jolloin näin avaruutta ja myös maapallon avaruudesta käsin. En tarvinnut mitään laitteita, sillä heidän käyttämänsä teknologia oli niin kehittynyttä, että aluksessa pystyi hengittämään happea ja aluksessa oli myös luotuna keinotekoinen painovoima, jolloin siellä ei leijaillut samalla tavalla kuin ihmisastronautit avaruudessa käydessään.

Keskustelimme varsin monista, mutta eniten he painottivat universaalin rakkauden merkitystä ja sitä, ettei ihmiskunta ole vielä sillä tasolla, että se pystyisi esimerkiksi astraalitasolla ymmärtämään näitä asioita.

Harvalle olen kertonut tästä asiasta, kun helposti hulluksi leimataan, mutta näin anonyymisti voi kertoa. Eipähän ainakaan joudu maalitauluksi, kun voi vailla tunnistettavaa identiteettiä asiasta kertoa, mutta toisaalta tämä myös harmittaa :(

Oletko tosissasi?

"Oikea aika" on se kun kristinusko on saatu tarpeeksi alennustilaan. "Universaali rakkaus", uskontojen yhdistyminen ja uusi uskonto josta tulee sittemmin pakko. Kaikki näyttää hyvältä ja rististä tai etenkään synnistä puhuminen ei käy vaikka ainostaan Jeesuksen ristissä on pelastus. Kaikki sumutetaan uudella teknologialla näyttämään hienolta. Ilmestyskirjan kysymys "kuka on pedon vertainen?".

Miksietteteemitään

No niin uskovat voisitte itse uhrautua ja kärsiä kuin Jeesus ja mennä oikeasti kaduille julistamaan evankeliumia ja auttamaan ihmisiä, Jeesuskin kärsi, miksi ette te? Jos pelkää ihmisiä niin ei luota jumalaan

Koska monet kertaa universaali juttua yms, niin kannattaisiko taistella hengellisellä mielellä ja oikeasti julistaa evankeliumia eikä vaan neljän seinän sisällä ja omissa porukoissaan syyllistää meitä ei uskovia

Vierailija

Miksietteteemitään kirjoitti:
No niin uskovat voisitte itse uhrautua ja kärsiä kuin Jeesus ja mennä oikeasti kaduille julistamaan evankeliumia ja auttamaan ihmisiä, Jeesuskin kärsi, miksi ette te? Jos pelkää ihmisiä niin ei luota jumalaan

Koska monet kertaa universaali juttua yms, niin kannattaisiko taistella hengellisellä mielellä ja oikeasti julistaa evankeliumia eikä vaan neljän seinän sisällä ja omissa porukoissaan syyllistää meitä ei uskovia


Ohi aiheen, mutta kyllähän täälläkin monet ovat valmiita puhumaan Jeesuksesta, monia ketjuja on ollut aiheesta. Entä olisitko itse valmis kuuntelemaan kun joku tulisi kadulla puhumaan Jeesuksesta?
Vai onko sun tarkoitus että julistajan pitää tuntea kärsimystä kun joutuu ihmisten vihan ja pilkan kohteeksi?
Pitäisikö jatkaa alkup. aiheessa?

Vierailija

Tämä on jännä juttu..
Meille oli hankittu hamsteri joka alkoi oirehtia diabetesoireita eli joi ja pissasi jatkuvasti. Olin tosi harmissani koska hamsteri oli lapsille tärkeä enkä halunnut sen tietenkään kuolevan ennenaikaisesti..
No, lähdimme Tallinnaan 2 yöksi ja hamsteri jäi kotiin, vesipullojen ja ruokakuppien kanssa.
Yövyimme tosi vanhassa mutta remontoidussa talossa jossa tapahtui kummia. 14v lapseni näki tyhjän vaatekaapin sisällä jotain liikettä, itse näin pyyhkeiden huojuvan kylpyhuoneen naulakossa itsestään ja kun otin kuvan vanhasta peililipastosta, oma heijastuva kuvani oli vääristynyt kummalliseen hymyyn vaikka en ollut hymyillyt.
Kunnioitimme kuitenkin asuntoa ja mahdollista "henkeä" koko oleilumme ajan. Ja kun palasimme kotiin, hamsteri ei enää oirehtinut diabeetikon lailla eikä enää koskaan sen jälkeen, vaan on voinut hyvin.
Olen varma että tämän talon henki paransi hamsterin kiitoksena siitä että kohtelimme häntä kunnioittaen.

Vierailija

Mikro meni itsestään päälle keskellä yötä.

Lamppuun, joka oli rikki/palanut (hehkulamppu) syttyi välillä valo ja välillä ei. Unohdin lampun palaneen, enkä saanut aikaiseksi vaihdettua sitä. Lopulta sitten hermostuin tähän, kun välillä paloi ja välillä ei ja vaihdoin lampun. Vaihtaessa katsoin vielä, että lanka sisällä oli todellakin poikki ja lasikin mustunut.

Setä sanoi nähneensä kuolleen isänsä kotitalossaan. Oli yrittänyt lähestyä, mutta isänsä oli kieltänyt ja sitten hävinnyt.

Onhan näitä, mutta ei muista aina kaikkia. 

Vierailija

Minut aikoinaan kaapattiin ufoon. Minut kaapanneet olennot olivat mustia ,karvaisia ja varsin ihmismäisiä, ja alkuhämmennyksen jälkeen tunsin oloni turvalliseksi. He kertoivat tulevansa Seulasten tähdistöstä ja kävimme kiertämässä kuun, jolloin näin avaruutta ja myös maapallon avaruudesta käsin. En tarvinnut mitään laitteita, sillä heidän käyttämänsä teknologia oli niin kehittynyttä, että aluksessa pystyi hengittämään happea ja aluksessa oli myös luotuna keinotekoinen painovoima, jolloin siellä ei leijaillut samalla tavalla kuin ihmisastronautit avaruudessa käydessään.

Keskustelimme varsin monista, mutta eniten he painottivat ettei värillä   merkitystä ja sitä, ettei ihmiskunta ole vielä sillä tasolla, että se pystyisi pidättäytymään ras,ismistaymmärtämään näitä asioita.

Harvalle olen kertonut tästä asiasta, kun helposti hulluksi leimataan, mutta näin anonyymisti voi kertoa. Eipähän ainakaan joudu maalitauluksi, kun voi vailla tunnistettavaa identiteettiä asiasta kertoa, mutta toisaalta tämä myös harmittaa :(

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
On käynyt useita kertoja: kun mummoni kuoli näin enneunen jossa mummoni käveli onnellisena vihreällä niityllä ja jonkun puun luona, sitten uni yks kaks loppui ja sain tietää että mummo oli oikeasti kuollut. Ilmeisesti pääsi sairauden tuskistaan vihdoin eroon. Joistain ihmisistä aavistan pahaa, yhdessä talonyhtiössä oli aivan kamalia ihmisiä ja näin painajaisen vihaisesta karhusta liittyi niihin. 

Minä näin unen missä isäni katseli minua liekkimerestä.

Joistain ihmisistä aavistan pahaa, yhdessä talonyhtiössä oli aivan kamalia ihmisiä ja näin painajaisen vihaisesta karhusta liittyi niihin.

Vierailija

Pelottavia tarinoita ihmisillä. Mullakin on yksi.

Tämä tapahtui vuoden 2014 kesällä. Oli tosi kuuma heinäkuun loppupuoli, kun olin käymässä kaverin mökillä. Meitä oli ehkä kymmenen kaiken kaikkiaan. Lauantai-päivänä istuimme mökin portailla. Kävin hakemassa oluen kellarista, ja kun palasin, näin mökin ikkunasta jonkun tuijottavan meitä sisältä. Hahmo oli ihmismäinen, mutta tosi tumma ja jotenkin "väreilevä". Jostain syystä mua alkoi kylmäämään ihan hirveästi, vaikka aurinko paistoi. Osa porukasta oli kuitenkin sisällä, ja ajattelin sen olleen joku heistä, joten en välittänyt asiasta sen kummemmin.

Sinä yönä näin todelta tuntuvan unen, jossa seisoin savun keskellä. Savusta tuli täysin musta ihmisen hahmo luokseni. Muistan vieläkin sen pelon, mitä koin unessa. Lamauduin ihan täysin ja oli vaikea hengittää. Hahmon mustaan "pintaan" tuli sellaista moniväristä sävyä kuten esimerkiksi autosta tippuneessa öljyssä saattaa nähdä, ja kuulin sen särisevän äänen: "Tsotsotsotsotsotsotsotso." Vaikea kuvailla tarkemmin.

Heräsin ja hyppäsin sängystä ylös. Oli vieläkin vaikea hengittää, ja tärisin pelosta. Nukuimme samassa sängyssä kaverini kanssa, ja hän säikähti ihan hirveästi ponkaisuani. Hän oli herännyt, koska olin päästänyt vinkaisuja unissani. Loppyön istuin hereillä nojatuolissa.

Loput mökkireissusta olikin melko tympeää, kun koko ajan oli asia mielessä, mutta pakko oli jäädä, kun olin kaverin kyydillä ja kotiin oli parisataa kilometriä. Olisi pitänyt kai tilata taksi, koska seuraavana yönä olin taas savun keskellä. Yritin herättää itseäni ennen kuin se tulisi paikalle, mutta en onnistunut. Tällä kertaa pelko ei ollut aluksi niin voimakasta, mutta sitten ne värit tulivat taas, ja ääni sanoi: "Kuolet pian. Saan sinut."

Varmaan muut luulivat minun tulleen hulluksi, kun heräsin ja huusin vain hysteerisenä. Taaskaan loppuyönä en nukkunut. Onneksi kaveri piti seuraa.

Monta vuotta on jo tuostakin, mutta yhä vain on mielessä. Olen lukenut unihalvauksesta, joka on vähän samanlainen. Saattoi ollakin tai ihan vain painajainen. No, oli mikä oli, elossa olen edelleen.

Vierailija

Tässä tuskin on mitään yliluonnollista, vaikka siltä se hetken tuntuikin, osaisiko joku selittää? Olin kerännyt kukkia puutarhasta ja sidoin niistä kimppua ollen kyykyssä (kukat olivat nurmikolla ja otin siitä yhden kerrallaan kimppuu). Edessäni noin kolmen metrin päässä oli lapio maata vasten, lapa minuun päin. Yhtäkkiä näin että lapio lentää minua kohti. Pomppasin pystyyn ja lapio oli tietenkin siinä paikallaan ja liikkumattomana. Mikä tällaisen näköhäiriö saa aikaiseksi? Vai tapahtuuko täällä sittenkin kauheuksia?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
On käynyt useita kertoja: kun mummoni kuoli näin enneunen jossa mummoni käveli onnellisena vihreällä niityllä ja jonkun puun luona, sitten uni yks kaks loppui ja sain tietää että mummo oli oikeasti kuollut. Ilmeisesti pääsi sairauden tuskistaan vihdoin eroon. Joistain ihmisistä aavistan pahaa, yhdessä talonyhtiössä oli aivan kamalia ihmisiä ja näin painajaisen vihaisesta karhusta liittyi niihin. 

Kuinka monta mummoa sinulla on?

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla